Hyökkäys kirkkomme katekismusta vastaan
Elokuussa 2016 toimintansa aloittanut Feministinen kirkko - liike on jälleen päivittänyt omaa blogiaan. Edellisessä, syyskuisessa päivityksessään liike vaati kirkomme johdotoa arvioimaan luterilaista oppia suhteessa moderniin teologiaan sekä samalla asettamaan ihmisyksilö ja hänen hyvinvointinsa opin ja perinteen edelle. Tällä kertaa on vuorossa hyökkäys evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen vuonna 1999 hyväksymää Kateksimusta vastaan.
Kirjoitusvuorossa oleva blogisti Leevi N. kommentoi Katekismuksen kuudennen käskyn selitystä ‘Älä tee aviorikosta’ sekä tuon esille, kuinka alkeellista kirkkomme julkinen oppi hänen mielestään näiltä osin on. Loppupäätelmänään hän vaatii nykysen katekismuksen tilalle kokonaan uutta katekismusta.
Leevi N. toteaa aivan aluksi, että kirkossamme nähtävissä olevan suvaitsevaisuuden läpi kaikuu vahvana ylistys normitetulle idealle heteroseksuaalista ja sen perustalle rakenetusta avioliitosta ja lapsiperheestä. Tämä pitää varmasti paikkaansa, mutta tämä ei sunkaan tarkoita, ettei kaikki muut kuin kuvattua ideaa vastaavat perheet torjuttaisiin kirkkomme keskuudesta. Tämä on se suuri oivallus, jota feministisen kirkkoliikkeen piirissä ei ilmeisestikään hyväksytä.
Leevi N: mielestä kirkkomme opetus kristillisestä uskosta on kuudennen käskyn osalta sukupuolen, seksuaalisuuden, parisuhteiden ja perheiden moninaisuuden ja merkityksen väheksymistä ja eriarvoistamista, joka loukkaa yksityisyyden ja autonomian rajoja.
Taustalla vaikuttaa olevan ajatus, että poikkeama ideaalista tekee ihmisestä taikka hänen elämästään jotenkin vähempiarvoista ja siksi pitää muuttaa ideaalia. Tämä siis päivastainen sille ajatukselle, että mahdollisuuksien mukaan pitää pyrkiä muutokseen kohti parempaa omassa elämässä, sikäli kun se on mahdollista. Ainahan ei ole.
Katekismuksemme mukaan “Jumala on luonut ihmiset miehiksi ja naisiksi. Seksuaalisuus on osa Jumalan luomistyötä. Sen tarkoitus on palvella miehen ja naisen välisen suhteen syntymistä ja säilymistä.” (Katekismus, 1999, s. 20).
Leevi N. tekee havainnon, ettei tässä lauseessa edes pyritä erottamaan sukupuolta ja sukupuoli-identiteettiä toisistaa. Tässä hän on toki oikeassa. Lause ei erikseen ota huomioon sitä, ettei kaikkien ihmisten käsitys omasta sukupuolestaa vastaa heidän todellista fyysistä sukupuoltaan. Näille ihmisille asia on todellinen ongelma. Ongelmaan on ääritilanteessa etsitty ratkaisua leikkaushoidolla muutamalla heidän fyysinen sukupuolelnsa sukupuoli-identiteettiä vastaavaksi.
Leevi N. esittää kuitenkin väitteen, että myös fyysisiä sukupuolia olisi todellisuudessa enemmän kuin kaksi. Tällä hän ilmeisesti viittaa synnynäiseen kehityshäiriöön, jonka seurauksena ihmistä ei voida selkeästi määritellä joko mieheksi tai naiseksi. Lääketieteellisesti ongelmallisia kehityshäiriöitä ei kuitenkaan pidä rinnastaa ihmiskunnan moninaisuuta rikastuttavaan vaihteluun, kuten esimerkiksi ihon, silmien taikka hiusten värissä ilmeneviin eroihin.
Katekismuksen teksti jatkuu:"Aviosuhteessa voimme tuottaa toiselle iloa, oppia palvelevaa rakkautta ja kasvattaa uutta sukupolvea." (Katekismus, 1999, s. 20). Tästä Leevi N. tekee johtopäätelmän: "Ilmeisesti Katekismuksen mukaan muissa suhteissa kuin avioliitossa ei voi tuottaa toiselle iloa, palvella häntä ja kasvattaa lapsia." ja siten hän torjuu oman johtopäätelmänsä sekä päätyy toteamukseen: "Kirkkomme opetuksesta päättävillä ei ole oikeutta säädellä ja eriarvoistaa ihmisten seksuaalisuutta tai heidän parisuhteitaan.".
Luterilaisittain ajatellen johtopäätös on yllättävä. Mitenkä eettiset linjaukset siitä, mikä kirkon opinmukaan olisi hyväksi ihmisen elämässä muuttuvat käsiteellisesti ihmisten eriarvoistamiseksi? Vastaus läytyy tutustumalla siihen miten Leevi N:n teksti jatkuu.
Seuraavaksi Leevi N. tarttuu Katekismuksen lauseisiin: “Avioliitto on perheen perusta. Julkinen sitoutuminen ja yhteiskunnan vahvistus antavat sille turvan. Elinikäisessä suhteessa miehen ja naisen suhde voi parhaiten toteutua Jumalan tarkoittamalla tavalla.” (Katekismus, 1999, s. 20). Leevi N:n mukaan teksti väittää, ettei esimerkiksi avosuhde, avoliitto, rekisteröity parisuhde, apilaperhe ja yksinhuoltajaperhe voisi toimia perheen perustana ja lasten kasvuympäristönä. Näinhän teksti ei tosiasiallisesti väitä. Toisin kuin Leevi N. olettaa, lause ei myöskään väitä, että lapsettomuus tekisi suhteesta ja perheestä vähempiarvoisemman.
Leevi N:n mukaan ihmisten sitoutuminen toisiinsa on suhteen turva riippumatta siitä onko se julkinten taikka yhteiskunnan vahvistama. Toisaalta hän kuitenkin jatkaa: "Elinikäinen suhde ei välttämättä ole yhtään laadukkaampi tai enemmän Jumalan tahdon mukainen kuin kuukauden pituinen suhde. Suhteita ei pidä arvottaa niiden pituuden mukaan." edempänä tekstissä hän ihmettelee:"Miksi avioeroa käsitellään tämän käskyn selityksessä?".
Linjauksenaan Leevi N. toteaa: "On tärkeää, että avioerosta ei tehdä jotakin, mikä rikkoo tätä käskyä vastaan. Avioero voi olla vaikea asia, mutta myös monen kohdalla elämän tosiasia. On tärkeää, että avioerosta ei tehdä jotakin, mikä rikkoo tätä käskyä vastaan. Avioero voi olla vaikea asia, mutta myös monen kohdalla elämän tosiasia. Asiasta, jolle ei voi mitään, ei pidä tehdä syntiä. Ennen kaikkea se on asia, joka ei kuulu kirkon opetuksesta päättäville. Ennen kaikkea se on asia, joka ei kuulu kirkon opetuksesta päättäville."
Sisältääkö tämä ajatuksen että kirkko päättäessään opetuksestaa, samalla päättäisi mikä kulloinkin on syntiä ja mikä ei?
Väitteeseen: "Asiasta, jolle ei voi mitään, ei pidä tehdä syntiä", sisältyy luterilaisen opin kannalta avioliittokäsityksen eroa ja parisuhdeetiikkaa suurempi ongelma. Luterilaisen käsityksen mukaan emme voi täysin olla tekemättä syntiä. Vanhurskaus jumalan edessä on puhtaasti Jumalan armon varassa.
Tunnustuksemme mukaisesti seurakuntamme torjuu opetuksen, että ihmiset voivat tulla omilla järjen voimillaan vanhurskaaksi Jumalan edessä. Jos kerran ihminen ei voi olla tekemättä syntiä, mitenkä silloin voimme väittää, ettei selainen, jota ihminen ei voi olla tekemättä voi olla syntiä.
Katekismuksen opillinen arviointi jatkuu. Tekstissä todetaan: “Päätös uudelleen avioitumisesta on vastuullinen ja vakava. Sen tuominen Jumalan ja ihmisten eteen ei kysy vain tahtoa sitoutua vaan myös armoa ja anteeksiantamusta.” (Katekismus, 1999, s. 20). Tästä Leevi N. päättelee: "Toiseen liittoon astuvaa muistutetaan erityisestä armon ja anteeksiantamuksen tarpeesta. Ilmeisesti hän on jollakin tavalla huonompi ja syntisempi ensimmäiseen liittoon astuviin nähden siitä syystä, että hänen aikaisempi liittonsa on rikkoutunut. Aivan kuin hän olisi tehnyt jotakin väärin ja siihen tulee anoa armoa ja anteeksiantoa."
Leevi N:n pohdinta että joku ihminen olisi kirkon avioliitto-opetuksen perusteella muita "huonompi ja syntisempi " viittaa opilliseen reltivismiin, eli pyrkimykseen suhteellistaa asiat. Tämä ei kuitenkaan vastaa luterilaista käsitystä synnistä. Ihmisen pelastus ei ole kiinni siitä, kuinka paljon hän on tehnyt syntiä Se joka on tehnyt enemmän syntiä saa myös enemmän anteeksi. Jokainen ihminen on ihmisenä aivan yhtä arvokas riippumatta siitä millaisia syntejä hän on saanut syntirepussaan kantaa.
Kristillisen avioliitto-opetuksen mukaan puolisot liittyvät toisiinsa kunnes kuolema heidät erottaa. Tähän nähden avioero on epäonnistuminen. Ihmisen elämä ei kuitenkaan pääty epäonnistumiseen. Siitä on jatkettava eteenpäin ja silloinkin ihminen tarvitsee armoa, anteeksiantamusta ja rinnankulkua.
Kirjoittaja Leevi N:n toteamus:"Kirkon opetuksesta päättävillä ei ole oikeutta arvostella ja tuomita ketään, oli liitto sitten ensimmäinen tai kolmas, tai ylipäätään tuomita eronneita." ei siis yksinkertaisesti osu maaliin. Hyökkäys luterilaista opetusta vastaan menee jälleen ohi.
Lähteet:
http://feministinenkirkko.blogspot.fi/
http://www.evl.fi/katekismus/10kaskya/6.html
21 kommenttia
Kaikesta päätellen feministinen kirkko ei ole kristillinen kirkko vaan sekoitus, missä on postmoderneja otteita sieltä ja täältä.
Kummallista on, että sen edustajat kuitenkin hyökkäävät Suomen ev-lut.kirkkoa vastaan. Millä oikeutuksella? Rakentaisivat vain omaa kirkkoaan, ehkä sinnekin joku jäsen tiensä löytää.
Kirkon päättävien elimien kannattaa sivuuttaa tällaiset kannanotot ja keskittyä siihen, että kirkon oppia julistetaan kirkossa mahdollisimman selkeästi.
Onko tämä feministinen kirkko sama kuin MCC kirkko?
Lienee jonkin todellisuudentajunsa hukanneen vasemmistoradikaalin riekkumista.
Tyhmämielisiä ihmisiä hallitaan tuollaisilla “nykyaikaisilla” kannanotoilla. Luodaan haluttu “totuus” (voi olla sisäisestikin aivan tolkuton) ja liitetään siihen mielikuva sivistyksestä, edistyksestä, tasa-arvosta, modernista ihmisestä, jne. Kun ajetun asian vastustajat vielä leimataan taantuneiksi, vanhanaikaisiksi jne., onhan selvää, että krittikitön kansanmassa mieluusti ottaa itsellensä modernin ihmisen arvonimen ja yhtyy propagandistien mielipiteisiin edes ymmärtämättä omaksumaansa katsantoa.
Vertaisin tuota liikettä lähinnä uskontoon, jossa oma lahko uskontonsa kanssa nähdään täydellisenä ja kaikki kritiikki torjutaan uskonnollisen kiihkomielisesti. Hurmosmielentilassa arvostelukyky pettää ja tuollaiset kirkasotsaiset ideat kuulostavat varmasti järkeviltä.
Olisi kuitenkin kieltämättä mielenkiintoista tutustua feministikirkon dogmaatikkojen laatimaan katekismukseen.
Alla olevasta linkistä voi lukea, mikä tämä feministinen kirkko-liike on. Tarkoituksena on informoida lut.kirkkoa niin että ihmisoikeudet voivat siellä toteutua. ???
http://feministinenkirkko.blogspot.fi/
Entiseen maailman aikaan tällaiset liikkeet olisivat aiheuttaneet korkeintaan olan kohautuksen, mutta nyt ajanhenki on käynyt yhä röyhkeämmäksi ja vaatii kohta lakiteitse kirkkoa luopumaan tunnustuksesta ja syyttää kirkko ihmisoikeusloukkauksista.
Saamme omin silmin vielä nähdä kuinka Korkeimman Jumalaa vastaan noustaan julkisesti ja kaikki Pyhät arvot pyritään kumoamaan vetoamalla ihmisen järkeen ja tieteen viimeisiin tuloksiin. Maailmassa on alkanut vaikuttamaan ihmeellinen ja rietas henki, joka on röyhkeä ja vaativa, siltä puuttuu kaikki häveliäisyys ja nöyryys, se puhuu omaansa ja kieltää Korkeimman Jumalan ja pyrkii tuomaan omaa Kristusta tilalle, ahneus ja välinpitämättömyys on sille kuin leipää, eikä mikään Jumala ole sille esteenä, vaan talloo alleen kaiken mitä Jumaloitavana pidetään. Se puhuu kauniiita ja kiehtovia sanoja ja eksyttää kaikki jos mahdollista. Jumalan Henki taistelee sitä vastaan, mutta Uskon häviämisen myötä, tuo peto on pääsemässä valtaan.
Hän vastasi näin: “Neljäs peto on neljäs valtakunta, joka syntyy maan päälle, erilainen kuin kaikki muut valtakunnat. Se syö kaiken maan ja tallaa ja murskaa sen. Ja ne kymmenen sarvea ovat kymmenen kuningasta, jotka nousevat siitä valtakunnasta. Ja heidän jälkeensä nousee eräs muu, ja hän on erilainen kuin edelliset, ja hän kukistaa kolme kuningasta. Hän puhuu sanoja Korkeinta vastaan ja hävittää Korkeimman pyhiä. Hän pyrkii muuttamaan ajat ja lain, ja ne annetaan hänen käteensä ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi. Sitten oikeus istuu tuomiolle, ja hänen valtansa otetaan pois ja hävitetään ja tuhotaan loppuun asti. Dan. 7: 23-26
Jeesus sanoi: “Ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden; mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.” Mark.13:13
Uskonnollisessa yhdyskunnassa täytyy olla vähintään 20 jösentä. Jo siiinä saattaa tulla vaikeuksia. Mistä he niin monta löytäisivät. Ihmettelencettä on saatu aikaan yhdistys kun siihenkin vaaditaan 3 jäsent ä.
Minusta feministisen kirkon pohdinnat ovat hyviä. Ristiriita kirkon perinteisen opetuksen ja samaa sukupuolta olevien parien ja sateenkaariperheiden ei-stigmatisoivan kohtelun välillä on itsestään selvästi olemassa.
Kirkon perinteisen opetuksen mukaan seksuaalisuus palvelee miehen ja naisen välisen suhteen syntymistä, seksuaalisuus on tarkoitettu vain miehen ja naisen väliseen avioliittoon ja kaikki avioliiton ulkopuolinen seksi on syntiä. Tämä on selvässä ristiriidassa sen kanssa, että kirkko pyrkii, piispojen selonteon mukaan siihen, että “Kirkossa on tilaa erilaisille perheille, yksineläville, leskille, eronneille sekä seksuaali-ja sukupuolivähemmistöihin kuuluville…Tärkeää on, että kukaan ei tule leimatuksi tai eristetyksi, vaan jokaisen oikeutta toimia omantuntonsa pohjalta kunnioitetaan. (piispojen selonteko 31.8.2016, s.2)
Sari Roman-Lagerspetz “Ristiriita kirkon perinteisen opetuksen ja samaa sukupuolta olevien parien ja sateenkaariperheiden ei-stigmatisoivan kohtelun välillä on itsestään selvästi olemassa. ”
Tullaista “itsestään selvyyttä” voi nähdä vain jos ensin luopuu luterilaisesta sovitus ja pelastusopista. Kunnioitus muiden inmisten ihmisyyttä kohtaan ei perustu siihen, kuinka hyvin heisä elämänsa vastaa asetettuja ihanteita.
Et taida Jukka Kivimäki teidostaa että kaikki miehet ovat kehityshäiriöitä, sillä miehen Y kromosomi on surkastuma naisen kahden X kromosomin toisesta X:stä…
Myöskään fyysisesti se ei mene niin että olisi 100 prposenttiset miehet ja 100 prosentiset naiset ja siten välissä vain nämä selvät ‘häiriöt’. Siihen mahtu monen monta myös libidon fyysistä variaatiota väliin.
Ilmoita asiaton kommentti