Yksi keskeinen argumentti avioliittolain muuttamista vastaan on adoptio-oikeus. Lain muutoksen vastustamista perustellaan lapsen edulla, eli sillä että adoptoitavan lapsen tulee saada isä ja äiti. Joten tarkastellaanpa argumenttia hieman tarkemmin eli kysytään, mitä todellisia vaikutuksia lain muutoksella olisi lasten edun kannalta.
Adoptoitavia suomalaisia vauvoja ei juuri ole. Eipä taida olla montaa, jos yhtään, maata, josta annetaan lapsia adoptoitavaksi homo-/lesbopareille. Tästä seuraa, että sellaisia adoptioita, jossa homo- tai lesbopari saa ventovieraan vauvan ei käytännössä tulisi vaikka laki sen sallisikin.
Sitten on se tilanne, jossa lapsi menettää vanhempansa ja esimerkiksi täti, setä tai eno voisi adoptoida hänet. Orvoksi jäänyt saisi kodin hänelle ennestään tutun ja läheisen ihmisen luona. Vanhempien menettämisen traumaa ei lisättäisi. Näissä tilanteissa nykyinen laki estää adoption, jos täti, setä tai eno elää rekisteröidyssä parisuhteessa, mutta ei, jos täti, setä tai eno on juridisesti sinkku.
Homo- ja lesboparin adoptio-oikeudessa on kysymys lapsen edusta, mutta aivan eri tavalla kuin keskustelussa on annettu ymmärtää. Adoption salliminen mahdollistaisi lapsen kannalta parhaan ratkaisun niissä muutamissa tilanteissa, jotka tulisivat elävässä elämässä eteen.
Tässä tapauksessa lain todellisten vaikutusten ymmärtäminen vaati poikkeuksellista paneutumista asiaa. Tietämättömyys ei ole synti. Mutta silmien tietoinen ummistaminen todellisuudelta ja väärän informaation toitottaminen ovat.
Helenan ” Mielestäni juutalaiset ja arabit pitäisi vain pakottaa rauhaan kansainvälisten joukkojen avulla…
..Aika sotaisa kirja Raamattukin on, eikä sitä pitäisi sotkea konflikteihin. ”
Jos joku tuntee raamattua, niin saattanee ymmärtää, mikä tässä hymyilyttää. 🙂
Lainsäätäjiltähän tuo vaatisi järkeä ja paneutumista. Ei luulisi olevan vaikea säätää lakia, jossa lapsi ensisijaisesti jäisi tuttujen sukulaisten hoiviin riippumatta siitä millainen avioliittolaki on. Eli avioliittolain muuttamista tuo ei vaadi lainkaan.
Melkein nähdesssään joidenkin kirjoittajien kuvakulman voi huoletta sokkona ampua ”Vastustan”.
Selitys sanalle ampua: On vain sympoliikkaa….
Tämä on suorastaan kouluesimerkki ennakkoluulosta.
No Eeron kommentit nyt voi jättää ihan omaan arvoonsa. Nehän ovat vain ”sympoliikkaa”.
Heikki Lepältä jälleen kerran hyvä ja ihmisten tasa-arvoista kohtelua kunnioittava mielipide.
Lakiin pitäisi saada homoperheeseen adoptoitavan lapsen etu. Jos lapsi haluaa irtautua homoperheestä hänellä olisi tähän mahdollisuus ja mahdollisus rahalliseen korvaukseen henkisistä kärsimyksistä, leimautumisesta.
Tuon lain pitäisi ehdottomasti olla tasapuolinen kaikille adoptiolapsille, jos se jostakiun syystä katsottaisiin tarpeelliseksi säätää. Kyllä heteroperheissäkin osataan henkisten kärsimysten ja leimautumisen aiheuttaminen.
Mielestäni myös biologisilta vanhemmilta pitäisi olla oikeus saada vahingonkorvausta kärsimystä. Hehän voivat esimerkiksi kuulua johonkin vanhoilliseen herätysliikkeeseen.
Miksi tuomiokapituli ei puutu tällaisiin kirjoituksiin. Kenkää tällaisille papeille!
Rustholkarhu: ”Miksi tuomiokapituli ei puutu tällaisiin kirjoituksiin.”
Samasta syystä kuin kukaan järkevä ihminen ei halua tehdä itsestään naurettavaa esittämällä noin typeriä kysymyksiä.
Tällainen ”kristillisyys” on tulossa tiensä päähän. Uppiniskaista ja tottelematonta, herjaavaa.
Raappana: ”Uppiniskaista ja tottelematonta, herjaavaa.”
Nasse-setä on hyvin, hyvin vihainen.
Erittäin hyvä ja valaiseva kannanotto Heikki Lepältä. Myös asiallista faktaa adoptiosta. Minäkin olen ymmärtänyt, että suomalaisia vauvoja ei adoptioon juuri tule. Myös kansainvälisen adoption lapsimäärä on vähentynyt, koska maiden elintaso on noussut ja sisäiset asiat korjaantuneet niin, että lapsia ei enää luovuteta samassa määrin kuin ennen. Myös niin olen kuullut, että adoptiolasta haluavien jonot ovat erittäin pitkät.
Sen myös uskon, että liikenevät lapset luovutetaan ensisijaisesti heteroperheisiin. Jusu on sanonut täällä useampaan kertaan Ruotsin tilanteesta. Siellä on ollut avioitumis- ja adoptio-oikeus myös homopareille jo hyvän aikaa ja sinä aikana on homopari adoptoinut yhden lapsen. Mistä adoptiolapsia Suomessa yhtäkkiä tulisi homopareille summamäärin, kun heitä ei liikene heteroillekaan?
Lasten edun valvomisella ei pysty perustelemaan avioliittolain muuttamista. Jos asiaa järjellä ja kiihkottomasti ajatellaan, niin lapsille ei tapahdu yhtään mitään, jos rekisteröity parisuhde poistuu kuvioista ja tilalle tulee avioliitto kaikille niille, jotka avioitua haluavat.
Kyllä heteroperheissäkin osataan henkisten kärsimysten ja leimautumisen aiheuttaminen.
Tästä Heikki Lepän kanssa täysin samaa mieltä kuten koko blogista. Kiitos asiallisesta kirjoituksesta.
’Kyllä heteroperheissäkin osataan henkisten kärsimysten ja leimautumisen aiheuttaminen.’
On Martti Pentin näppäimistöltä, ei minun. Mutta olen kyllä samaa mieltä.
Sorry. Oli vaan niin hyvin sanottu, etten huomannut katsoa kommentoijaa.
”…Orvoksi jäänyt saisi kodin hänelle ennestään tutun ja läheisen ihmisen luona. Vanhempien menettämisen traumaa ei lisättäisi. Näissä tilanteissa nykyinen laki estää adoption, jos täti, setä tai eno elää rekisteröidyssä parisuhteessa, ”
Tämähän on yhteiskunnallisesti ajateltu varmasti niin, että ensisijainen lapsen kasvuympäristö on heterosuhde. Marginaalisuhteet ovat nähty jotenkin poikkeuksena, eikä kasvuympäristöä ole nähty hyvänä.
”Lasten edun valvomisella ei pysty perustelemaan avioliittolain muuttamista. Jos asiaa järjellä ja kiihkottomasti ajatellaan, niin lapsille ei tapahdu yhtään mitään, jos rekisteröity parisuhde poistuu kuvioista ja tilalle tulee avioliitto kaikille niille, jotka avioitua haluavat. ”
Normaali lapsen kasvuympäristö on lähtökohtaisesti heterosuhde jossa on nainen ja mies. Biologinen syntyvyys tapahtuu tässä suhteessa. Kun homoseksuaalit eivät voi saada omia biologisia lapsia, he haluavat tietysti adoptoida. Lupaa ei kysytä lapselta haluaako hän. Homoadoptio on keinotekoinen tapa tyydyttää normaali tarve, mihin lähtökohtaisesti homoavioliitto ei vastaa.
’Kun homoseksuaalit eivät voi saada omia biologisia lapsia, he haluavat tietysti adoptoida. Lupaa ei kysytä lapselta haluaako hän. Homoadoptio on keinotekoinen tapa tyydyttää normaali tarve, mihin lähtökohtaisesti homoavioliitto ei vastaa.’
Tämä on juuri se virtuaalimaailman kauhukuva, jolla ei ole mitään tekemistä reaalitodellisuuden kanssa.
”Lupaa ei kysytä lapselta haluaako hän.” Onkohan se 12 vuoden ikä, jolloin lapsella on oikeus saada mielipiteensä kuuluviin tällaisissa asioissa. Kuinka monta adoptiopäätöstä maassamme tehdään vuosittain sen ikäisten kohdalla?
Näkemykseni on, että pakanat voivat keskenään ja enemmistöllään säätää millaisia parisuhdelakeja haluavat. Kristittyjen ei ole pakko ryhtyä uskon vastaisiin suhteisiin eikä kuulua uskonnollisiin tai muihin ryhmiin jotka sellaisia edistävät. Heikki Lepän edustamaa aatetta (miksi sitä sitten halutaankin nimittää) ei kenenkään ole pakko kannattaa.
Hieman ihmetyttää tämä ”homoliitoista” kirjoittaminen. Miksi esim. blogisti ei sallisisi sisarusten tai veljesten adoptoida lasta. Miksi vain homoille pitäsi suoda tämä oikeus? Jokin looginen selitys olisi hyvä kuulla?
Käsittääkseni omaa sisarustaan ei voi adoptoida, mutta sen sijaan sisaren tai veljen lapsen voi adoptoida. Tätä tapahtunee Suomessakin esimerkiksi vanhempien kuollessa tapaturmaisesti.
Kommentoija nimimerkillä ”Jusu Vihervaara”, kuten varmaankin ymmärsit kyse oli tietysti sisarusparin oikeudesta adoptoida. MIksi sitä oikeutta ei haluta suoda?
Haukka: ”Näkemykseni on, että pakanat voivat keskenään ja enemmistöllään säätää millaisia parisuhdelakeja haluavat. Kristittyjen ei ole pakko ryhtyä uskon vastaisiin suhteisiin eikä kuulua uskonnollisiin tai muihin ryhmiin jotka sellaisia edistävät. Heikki Lepän edustamaa aatetta (miksi sitä sitten halutaankin nimittää) ei kenenkään ole pakko kannattaa.”
Tästä olen täsmälleen samaa mieltä Haukan kanssa. Miksi siis uskovaisten taholta tämä älytön kohkaaminen ja tuomiopasuunaan töräyttely ketjusta toiseen, kun asia ei vähääkään heille kuulu???
Jari Haukka, tarkoitatko, että kun hyväksytään homoliitot niin silloin hyväksytään myös sukurutsaus? Sitten sinun pitää osoittaa jokin logiikka miksi näin kävisi? Olisi yhtä tyhmää väittää, että kun meillä on hyväksytty avioliiton uskonnollinen siunaaminen niin pitää hyväksyä myös moniavioisuus(jota löytyy lähinnä uskonnollisista yhteiskunnista).
Hyvä Antero K.,
Jos demokraattinen enemmistö hyväksyy kuvailemasi liitot niin minkäs teet. Jo Paavali neuvoi: ”Sanoin kirjeessäni teille, että teidän ei pidä olla tekemisissä siveettömästi elävien kanssa. En tarkoittanut tämän maailman siveettömiä enkä ahneita, riistäjiä tai epäjumalanpalvelijoita, sillä silloinhan teidän pitäisi lähteä kokonaan pois maailmasta.” (1. Kor 5:9-10). Eli pakanoiden tai uskosta luopuneiden neuvominen ja tuomitseminen ei kuulu kristityn toimenkuvaan.
Sinä siis ihmettelet miksei blogisti hyväksyisi sukurutsausta, koska hyväksyy homoliitot? Kirjoitat hieman epäselvästi niin varsinaista argumenttiasi on hankala hoksata. Voitko sanoa, että miksi homoliittojen hyväksymisestä seuraisi sukurutsauksen hyväksyminen?
Kimmo Wallentin: ”Jari Haukka, tarkoitatko, että kun hyväksytään homoliitot niin silloin hyväksytään myös sukurutsaus? Sitten sinun pitää osoittaa jokin logiikka miksi näin kävisi? Olisi yhtä tyhmää väittää, että kun meillä on hyväksytty avioliiton uskonnollinen siunaaminen niin pitää hyväksyä myös moniavioisuus(jota löytyy lähinnä uskonnollisista yhteiskunnista).”
Ennemmin kuin ”logiikkaa”, ehdotonta syy-seuraus -suhdetta tms. tässä tulisi tarkastella sitä VOIKO em. asioita puolustaa samoilla argumenteilla kuin homoparien avioliitto-oikeutta. Paljon on painotettu sitä että ”täytyy saada mennä naimisiin sen henkilön kanssa jota rakastaa.”
Jos tuo katsotaan täysin relevantiksi perusteluksi homoparien avioliittoa ajatellen, se pätee muuhunkin.
Ei hyödytä mitään viitata ”marginaaliseen ilmiöön” kummassakaan tapauksessa. Ei tarvita kuin yksi ainoa ennakkotapaus.
Samoin avioliitto kahden ihmisen välisenä instituutiona perustuu ihan järjellisesti sille, että lapsen tekemiseen tarvitaan yksi mies ja yksi nainen. Muuten lukumäärärajoitteelle ei ole perustetta.
Näin on myös sellaisessa moniavioisuudessa, johon Kimmo nähdäkseni viittasit. Patriarkaalinen moniavioisuus, jota ilmenee mormonien ja muslimien keskuudessa, on myös yhden miehen ja yhden naisen välinen liitto, mutta mies on on useammassa tällaisessa liitossa samanaikaisesti. Nainen ei.
Polyamoria on edelleen eri asia. ”Tasa-arvoisempi” muoto edellämainitusta. Eikä millään lailla sidoksissa mihinkään uskontoon.
Termeihin muuten puutun sen verran, että ”sukurutsaus” tarkoittaa nähdäkseni perimän vääristymistä lähisukulaisten välisessä suhteessa.
Jos taas vain ollaan parisuhteessa ja seksuaalisessa suhteessa lähisukulaisen kanssa, suhde on ”insestisuhde”. (Ja ”insesti” ei tarkoita pelkästään tai ensisijaisesti vanhemman sekaantumista omaan lapseensa, vaan yksinkertaisesti kaikkia lähisukulaisten välisiä liittoja.)
Aiemmin mainittu Aleksi haluaisi myös tasa-arvoista kohtelua ja oikeuden vähintään rekisteröityyn parisuhteeseen veljensä kanssa. (Tuolloin avioliitosta ei vielä nykyiseen tapaan ja nykyisessä määrin puhuttu…)
http://aleksin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/56858-olen-rakastunut-veljeeni
Pahoittelen, aiempi lainaus ja vastaus siihen oli Antero Kangasluomalle, ei Kimmo Wallentinille.
Mutta sama vastaus. Mistään ei ehdottoman varmasti seuraa toista asiaa. Mutta jos ja kun asianomaisia ihmisiä, jotka haluavat samat oikeudet, on olemassa, asiaa on käsiteltävä heidän kannaltaan, samoin kuin homoasiassa.
Paljon on vedottu myös siihen ”miltä homoista tuntuu” kun eivät saa mennä naimsiiin jne.
Jos pitää todella niin selvänä, ettei homoavioliitoista seuraa insestisten suhteiden virallistamista ja ”oikeutta rakastaa ketä haluaa” tai niin monta kuin haluaa, tunnepohjaiset argumentit kannattaisi jättää homojen avioliitostakin puhuttaessa kokonaan pois. Samoin ”tasa-arvo” -retoriikka.
Periaatteessa ja yleisesti olen siis kuitenkin sitä mieltä, että avioliitto-asiaa ja ”oikeutta” siihen EI pitäisi ajatella niiden ihmisten kannalta, jotka sen ”oikeuden” haluavat.
Vaan yhteiskunnan kannalta. Mikä on avioliittoinstituution yhteiskunnallinen merkitys. Ei sitä mitä se merkitsee niille ihmisille, jotka haluaisivat sen kokea. Ja haluaisivat sitä kautta kokea olevansa ”tasa-arvoisia.”
Taisit tarkoittaa Kimmon sijasta minua. Mutta sinulla on Sari hyviä pointteja insestin ja moniavioisuuden hyväksymisen suhteen. Yhteiskunnassa on kuitenkin se ongelma, että lakien muuttamiselle pitää olla kannatusta ja koen, että tällä hetkellä polyamorian tai insestin sallimiselle sitä ei ole. Ihan noilla perusteilla sitä ei välttämättä saakaan mutta voithan aina kokeilla. Sinulla on ainakin energiaa asian ajamiselle.
Mitä tulee lapsiin niin edelleen pidän ihanteena sitä, että lapsi saisi kasvaa omien biologisten vanhempiensa hoidossa. Tällöin ei ole mitään ylimääräisiä, tai perheestä ulos suljettuja vanhempia, joiden oikeutta omaan lapseensa pitäisi erikseen käsitellä. Tai lapsen oikeutta ”ulkopuoliseen” vanhempaansa.
http://www.hs.fi/paivanlehti/06112014/mielipide/Avioliittolain+muutos+tukisi+perheit%C3%A4/a1415165672970
Tällaiset tapaukset, ja usko tällaisiin ”oikeuksiin” (aikuisten) olisi todella otettava tarkastelun alle. Onko aikuisella, lapsen biologisella vanhemmalla oikeus jättäytyä etäälle lapsestaan, antaa tämä muiden hoidettavaksi ,ryhtyä ”kummitädiksi”, tai Jani Toivolan lapsen äidin tapauksessa ”etävanhemmaksi”?
Entä lapsen oikeus?
” Mikä on avioliittoinstituution yhteiskunnallinen merkitys. Ei sitä mitä se merkitsee niille ihmisille, jotka haluaisivat sen kokea. Ja haluaisivat sitä kautta kokea olevansa “tasa-arvoisia.”
Tätä minä olen yrittänytkin sinulta monesti kysyä. Miten sinä koet, että homoavioliitto vaikuttaisi omaan avioliittosi? Kaikki ihmiset, jotka minä tunnen sanovat, ettei sillä ole mitään vaikutusta heidän avioliittoonsa. Voitko kerrankin vastata, että mikä se konkreettinen ero voisi olla?
”Entä lapsen oikeus?”
Ei lapsen oikeus voi olla sitä, että vanhemmat pakotetaan yhteen.
Antero: ”Taisit tarkoittaa Kimmon sijasta minua. Mutta sinulla on Sari hyviä pointteja insestin ja moniavioisuuden hyväksymisen suhteen. Yhteiskunnassa on kuitenkin se ongelma, että lakien muuttamiselle pitää olla kannatusta ja koen, että tällä hetkellä polyamorian tai insestin sallimiselle sitä ei ole. Ihan noilla perusteilla sitä ei välttämättä saakaan mutta voithan aina kokeilla. Sinulla on ainakin energiaa asian ajamiselle.”
Joo, Antero. Pahoittelen sekaannusta.
Ja totta, lakien muuttamiselle pitää olla kannatusta. Ei sitä homoasiassakaan alun alkaen ollut, tietenkään.
Ja minulla ei ole intoa ajaa tätä asiaa. Mutta olen huolissani. Mitä vain voi tapahtua. Lisäksi, jos ajattelisin tätä avioliittoasiaa empaattisesti homojen kannalta (kuten asia usein esitetään) MINUSTA itsestäni tuntuisi että minun pitäisi ajatella avioliittoasiaa empaattisesti myös polyamorikkojen ja rakastuneiden sisarusparien kannalta.
MINULLE pitäisi perustella miksi heidän asioistaan, oikeuksistaan ja tunteistaan ei tarvitse välittää. Toisaalta, se on turhaa siksikin, että olen päättänyt etten lähde tässä avioliittoasiassa empatialinjalle ollenkaan. Myöskään homojen suhteen.
Suhtaudun kaikkiin homopareihin, polysuhteissa eläviin ja rakastuneisiin sisarus- tai veljespareihin täsmälleen samalla tavalla. Kaikki voivat elää tavallaan, en siihen puutu, mutta kenellekään en olisi valmis suomaan ”omanlaistaan” oikeutta avioliittoon omilla ehdoillaan.
case closed sikäli, minun osaltani.
Antero: ”Tätä minä olen yrittänytkin sinulta monesti kysyä. Miten sinä koet, että homoavioliitto vaikuttaisi omaan avioliittosi? Kaikki ihmiset, jotka minä tunnen sanovat, ettei sillä ole mitään vaikutusta heidän avioliittoonsa. Voitko kerrankin vastata, että mikä se konkreettinen ero voisi olla?”
No hyvänen aika, ei tietenkään se vaikuttaisi minun henk.koht. avioliittooni!
Mutta avioliiton yleiseen käsitteeseen se vaikuttaisi. Se olisi viimeinen niitti sille ajattelulle, että avioliitossa on ennen kaikkea kyse aikuisten tuntemasta rakkaudesta ja halusta elää yhdessä. Niin kauan kuin sitä halua kestää.
Avioliitto on instituuitona säilynyt läpi vuosisatojen siksi, että siinä on ollut tunteiden ja ”onnen” hakemisen lisäksi myös jotain järkeä. Jotain ei-niin-kivoja ja vähän mälsiäkin velvollisuuksia, jotka on otettu vakavasti.
Jos se perustuu pelkästään sille että ihmiset tykkäävät toisistaan, se hajoaa tunnepohjaiseen anarkiaan. Ja nuo em. asiat, polyamoria ja insestisuhteet, ne OVAT seuranneet vähintään spekulaation tasolla niissä maissa, joissa homoliitot on hyväksytty.
Jos avioliitolla ei ole merkitystä yhteiskunnalle, ei yhteiskunnalla ole syytä tukea sitä. Tästä kertoo sekin, miten avioeroa on helpotettu koko ajan.
Mielestäni avioliittoa pitäisi ryhtyä ennemmin tiukentamaan ja aikuisten oikeuksia rajoittamaan perheissä joissa on lapsia.
Nykyisin tapahtuu aivan liian paljon sitä, että aikuiset, vanhemmat, omat tunteensa ja ”oikeutensa” tietäen menevät uusien rakkauksien perässä. Ja jättävät perheensä. Äiti antaa lapsensa huostaan jotta voisi keskittyä uuteen rakkauteen jne.
Ei ole enää vastuuta. Vastuu ei ole sama kuin pakko ja hampaat irvessä tekeminen. Aikuiset ihmiset tulisi saada ennen muuta YMMÄRTÄMÄÄN vastuunsa. Mutta nyt ennemmin vain opitaan entistä paremmin tietämään ”mihin minulla on oikeus…”
”Mutta olen huolissani. Mitä vain voi tapahtua.”
Sellainen yhteiskunta on. Ei tätä tasa-arvoista avioliittolakia varmaan pelätä täydy. Vai miksi pitäisi?
”Toisaalta, se on turhaa siksikin, että olen päättänyt etten lähde tässä avioliittoasiassa empatialinjalle ollenkaan. Myöskään homojen suhteen.”
Vähän hankalaa tämä argumentointi. Sinun mielestäsi siis, jos tuntee empatiaa homoja kohtaan(joiden elämää kovin moni tuntee) pitäisi tuntea empatiaa myös moniavioisia ja insestipareja(joita kovin harva tuntee) kohtaan. Koska et siis osaa erottaa näitä asioita toisistaan niin et voi tuntea heitä kohtaan empatiaa ja antaa sen vaikuttaa käytökseesi.
Miten sitten itse koet kun uskonnolliset fundamentalistit niputetaan samaan rauhallisten uskovien kanssa ja sanotaan, että ei voi tukea kumpiakaan kun ei pystytä erottamaan heihin kohdistuvaa empatiaa toisistaan? Onko se reilua? Sinä et kykene näkemään eroja ryhmien välillä niin et voi tukea ketään. Eikö tuo ole ennakkoluulojen ja ahdasnäköisyyden oppikirjamääritelmä?
”Mutta avioliiton yleiseen käsitteeseen se vaikuttaisi. Se olisi viimeinen niitti sille ajattelulle, että avioliitossa on ennen kaikkea kyse aikuisten tuntemasta rakkaudesta ja halusta elää yhdessä. Niin kauan kuin sitä halua kestää.”
Sanot siis, että se vaikuttaisi yleiseen käsitteeseen mutta ei itse avioliittoon? Kuka siis välittää yleisestä käsitteestä jos itse avioliitoissa ei mikään muutu? Vai oletko sinä vain niin valaistunut, että olet ainoa joka ymmärtäisi mitä avioliitossa pitää tehdä?
”Jos se perustuu pelkästään sille että ihmiset tykkäävät toisistaan, se hajoaa tunnepohjaiseen anarkiaan.”
Mutta ei kai kenenkään avioliitto(homoavioliittokaan) perustu pelkälle tykkäämiselle. Eihän kukaan ole tällaista ehdottanutkaan. Heteroparit ovat osanneet erota jo vuosia isoin lukumäärin vaikkei homoilla olekaan avioliittoa. Luuletko, että avioerot lisääntyisivät jos homoliitot hyväksyttäisiin?
Sinä sekotat nyt heteroavioliiton ongelmat tähän homoavioliittoasiaan. Tuo lopputekstisi oli kuin avioeron kokeneen hätähuuto. Ymmärrän kyllä, että se on raskasta sillä näen avioerojen jäljet kun teen työtäni. Se menee kuitenkin nyt hieman asianvierestä-
Nimimerkki Jari Haukka: ”kuten varmaankin ymmärsit kyse oli tietysti sisarusparin oikeudesta adoptoida.”
Ai.. Nimimerkki Jari Haukan tarkoitus oli siis vain kysellä tyhmiä.
”Jusu Vihervaara” kommentoi: ”Ai.. Nimimerkki Jari Haukan tarkoitus oli siis vain kysellä tyhmiä.”
Voisitko hieman täsmentää mikä oli tyhmä kysymys. Tyhmä kun ei sitä itse tietetenkään tajua.
Miksi ei sisaruspari voisi adoptoida lasta kuten esim. L. M. Montgomeryn Anna-kirjasarjan nimihenkilö adoptoitiin ? Miten he olisivat huonompia vanhempia kuin ”homopari”? Miten ajatuksenne kulkee? En ymmärrä.
Meidän adoptiolainsäädäntö lähtee siitä, että yksittäinen henkilö voi hakea adoptiota, mutta jos adoptiota haetaan yhdessä, henkilöiden tulee olla keskenään avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa (perheen sisäinen adoptio).
Yhtäältä parisuhteella kaiketi halutaan sitä, että adoptoivan lapsen molemmat vanhemmat lähtökohtaisesti asuvat samassa osoitteessa ja toisaalta adoptiovanhempien parisuhde helpottanee adoption muiden oikeusvaikutusten (esim elatusvelvollisuus ja perintö) käsittelyä lainsäädännössä.
En varsinaisesti vastusta sitä, että sisarukset adoptoisivat yhdessä, mutta mielestäni adoptoitavan lapsen etu on se, että sillä olisi lähtökohtaisesti yksi koti ja pidän yhteistaloudessa eläviä sisaruksia kovin marginaalisena tapauksena.
Homoparin adoptio-oikeudesta huolen kantaminen ei liene edes homoille kaikkein ensimmäisenä asialistalla. Sitä se ei varmasti ole Tikkurilan seurakunnassa, jossa äänestysprosentti oli maan alhaisin. Mistä se kertoo?
Ainakin ehkä siitä, että seurakunnan papisto tuntuu keskittyvän kaikkeen muuhun (pornomessut, nk. tasa-arvoisen avioliittolain ajaminen jne.) kuin kirkon ”ydinbisnekseen” – eli Kristukseen.
Se kertoo ainakin siitä, että tällainen ”kristillisyys” tekee itse itsensä tarpeettomaksi, ja on lähellä loppuaan. Se ei saa hyväksyntää Kutsujaltaan, eikä myöskään ihmisiltä. Eivät ihmiset tyhmiä ole. Tällainen ”kristillisyys” on kaikkialla maailmassa huonossa hapessa, lähellä kuolemistaan, ja niin sen pitää ollakin.
Kristus ei kiinnosta kuin n. 27% kansasta. Jos loput eroaa, kun ydinbisnes ei kiinnosta, niin siinä on pitkä jono kilometritehtaalle.
Raappana: ”Se kertoo ainakin siitä, että tällainen “kristillisyys” tekee itse itsensä tarpeettomaksi, ja on lähellä loppuaan. Se ei saa hyväksyntää Kutsujaltaan, eikä myöskään ihmisiltä. Eivät ihmiset tyhmiä ole. Tällainen “kristillisyys” on kaikkialla maailmassa huonossa hapessa, lähellä kuolemistaan, ja niin sen pitää ollakin.”
No siinä sitä taas tuli, yksi säkeistö suvaitsevuuden riemulaulua. Mitenkäs se nyt menikään ”Kirkon seinät ovat leveällä ja katto korkealla. Kaikki mahtuvat sisään”.
Kaikenlainen kristillisyys muuttuu ennen pitkää tarpeettomaksi. Kirkon tuote on vanhentunut ja epäkurantti jo nykyajan Suomessakin.
Kimmo. Tuo koskee vain liberaalia kristillisyyttä. Se on muuttunut tarpeettomaksi ja epäkurantiksi. Kuinka muuten voisi ollakaan? Kutsujansa hylännyt ja sille uppiniskainen ja tottelematon kristillisyys ei menesty missään, eikä koskaan voikaan. Siinä ei ole uskottavuutta eikä voimaa. Kutsuja on sellaisen ”kristillisyyden” hylännyt, ja ihmisille se on yhdentekevä, vailla merkitystä.
Sen sijaan Kutsujalleen uskollisuuteen pyrkivä, Raamatusta innoituksensa saava kristillisyys menestyy maailmalla. Siinä on uskottavuutta ja voimaa.