Herran enkeli

Miten kävisi taivaskaipuulle, jos kaiken saisi jo täällä, mitä osaa haluta?

Mikä osa ristillä olisi elämässämme?

Lauri, kiitos erinomaisista kysymyksistä.

Sillä minä päätän, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin. Sillä luomakunnan harras ikävöitseminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä. Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle – ei omasta tahdostaan, vaan alistajan – kuitenkin toivon varaan, koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen. Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti; eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunastusta. Sillä toivossa me olemme pelastetut, mutta toivo, jonka näkee täyttyneen, ei ole mikään toivo; kuinka kukaan sitä toivoo, minkä näkee? Mutta jos toivomme, mitä emme näe, niin me odotamme sitä kärsivällisyydellä. (Room. 8: 18-25)

Minulle Jeesus Kristus ei ole enkeli, vaan tosi Jumala ja tosi ihminen ”sekoittamatta, muuttamatta, jakamatta ja erottamatta” (Khalkedonin päätös 451)
Kärsimys ja ahdistus kuuluu ihmiselämän ehtoihin samoin kuin ilo ja riemu. Elämä on kokonaisuus, jossa kaikilla osilla on paikkansa. Kärsimykseen voi kätkeytyä siunaus, joka tulee ehkä paljon myöhemmin ilmi. Kärsimys voi kasvattaa. Mutta on myös täysin kohtuutonta ja tarkoituksetonta kärsimystä. Kärsivä Job oli vihainen Jumalalle, mutta ei saanut selitystä kärsimyksilleen. Kuitenkin Jumala sanoi hänen puhuneen Jumalasta totta. Tässä jäämme arvoituksen eteen. Ylösnousemuselämässä kuitenkin kaikki kärsimys lakkaa.

” Katso, minä lähetän sanansaattajani, ja hän on valmistava tien minun eteeni. Ja äkisti on tuleva temppeliinsä Herra, jota te etsitte, ja liiton enkeli, jota te halajatte. Katso, hän tulee, sanoo Herra Sebaot ”. (Mal. 3:1) Mark.11:15-19 On selvä yhteys tähän edellä olevaan Raamatun kohtaan, jossa Jeesus puhdistaa Herran temppelin.
Kun Jeesus kaataa rahanvaihtajien pöydät, ajaa ulos kauppiaat ja vaatii kunnioitusta Herran huoneelle. Koko hartaalta näyttävä jumalanpalvelus oli hurskasta vain ihmisten silmin katsottuna. Jumalan silmin katsottuna toistui profeettojen välittämä lohduton tilannearvio: Jumalan huoneesta oli tehty rosvojen luola.
Jeesuksen toiminta muistuttaa siis vanhan liiton profeettojen temppelihurskauteen kohdistamaa arvostelua. Temppelin puhdistamisessa tapahtuu kuitenkin jotain vielä enemmän. Siinä toteutuivat profeetta Malakian sanat: ”Ja äkisti on tuleva temppeliinsä Herra, jota te etsitte, ja liiton enkeli, jota te halajatte. Katso, hän tulee, sanoo Herra Sebaot. Mutta kuka kestää hänen tulemisensa päivän ja kuka voi pysyä, kun hän ilmestyy? Sillä hän on niinkuin kultasepän tuli ja niinkuin pesijäin saippua. Ja hän istuu ja sulattaa ja puhdistaa hopeaan, hän puhdistaa Leevin pojat, saa ne puhtaiksi kuin kullan ja hopean ja sitten he tuovat Herralle uhrilahjoja vanhurskaudessa” ( Mal 3).
Nyt oli tullut päivä, jolloin Jumala itse arvioi omaa kansaansa. Oli ennustettu, että hetki on Jumalan kansalle yhtä ankara kuin kultasepän toiminta sekalaiselle kullalle ja hopealle. Kultaseppähän virittää tulen ahjoonsa ja erottaa armotta toisistaan puhtaan kullan ja kaiken sekaan joutuneen kuonan.
Hänelle kelpaa vain puhtauttaan hohtava kulta. Aivan samoin Jumalalle kelpaa vain puhdas usko ja puhdas hurskaus. Sitä Jeesus ei temppelistä löytänyt, ja siksi hän ylipappien kauhistukseksi puhdisti temppelin.

Yrjö, kiitos erinomaisesta kommentista. Jeesus Kristus on tosi Jumala ja tosi ihminen. Jumalan Poika on Isästä iankaikkisuudessa syntynyt. Herran enkeli Jeesus Kristus on ihan eri asia kuin tavalliset Jumalan enkelit.

Sillä kenelle enkeleistä hän koskaan on sanonut: ”Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin”; ja taas: ”Minä olen oleva hänen Isänsä, ja hän on oleva minun Poikani”? Ja siitä, kun hän jälleen tuo esikoisensa maailmaan, hän sanoo: ”Ja kumartakoot häntä kaikki Jumalan enkelit.” (Hebr. 1: 5-6)

Seuraavassa lainauksessa Jaakob painii, mutta kenen kanssa?

Ja Jaakob jäi yksinänsä toiselle puolelle. Silloin painiskeli hänen kanssaan muuan mies päivän koittoon saakka. Ja kun mies huomasi, ettei hän häntä voittanut, iski hän häntä lonkkaluuhun, niin että Jaakobin lonkka nyrjähti hänen painiskellessaan hänen kanssaan. Ja mies sanoi: ”Päästä minut, sillä päivä koittaa.” Mutta hän vastasi: ”En päästä sinua, ellet siunaa minua.” Ja hän sanoi hänelle: ”Mikä sinun nimesi on?” Hän vastasi: ”Jaakob.” Silloin hän sanoi: ”Sinun nimesi älköön enää olko Jaakob, vaan Israel, sillä sinä olet taistellut Jumalan ja ihmisten kanssa ja olet voittanut.” Ja Jaakob kysyi ja sanoi: ”Ilmoita nimesi.” Hän vastasi: ”Miksi kysyt minun nimeäni?” Ja hän siunasi hänet siinä. Ja Jaakob antoi sille paikalle nimen Penuel, ”sillä”, sanoi hän, ”minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja kuitenkin on minun henkeni pelastunut.” Ja kun hän oli kulkenut Penuelin ohitse, nousi aurinko; mutta hän ontui lonkkaansa. Sentähden israelilaiset eivät vielä tänäkään päivänä syö reisijännettä, joka kulkee lonkkaluun yli; sillä hän iski Jaakobia lonkkaluuhun, reisijänteen kohdalle. (1. Moos. 32: 24-32)

Martti, kiitos hyvästä kommentista. Hienoa, kun löysit Mark. 11:15-19 yhteyden Mal. 3:1. Jeesus on koko Raamatun keskus!

Herran enkeli Jeesus Kristus on ihan eri asia kuin tavalliset Jumalan enkelit.
( Juha Heinilä )

Kerrotko vielä Juha Heinilä meille kaikille K24n lukijoille, missä kirkossa tällätavoin ollaan enkeleistä mieltä ?

Jussi, Kristuksen kirkossa.

Kärsimyksessä uskoamme koetellaan, joskus rankimman kautta. Olemmeko uskossa vahvoja? Hyväksymmekö kärsimyksen, vaikka emme ymmärräkkään mitään järjellistä syytä tapahtuneeseen. Kuten Neitsyt Mariaa, joka seurasi Poikansa ristinkuoleman; täysin toivottomassa, järjen vastaisessa tilanteessa oli uskossaan vahva.

Kiitos hyvästä kommentista, Janne. Heikkokin usko on riittävän vahva, jos uskon kohde on oikea. Saammeko riittävästi kuritusta?

Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan, ja te olette unhottaneet kehoituksen, joka puhuu teille niinkuin lapsille: ”Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee; sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa.” Kuritukseksenne te kärsitte; Jumala kohtelee teitä niinkuin lapsia. Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita? Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet, silloinhan te olette äpäriä ettekä lapsia. Ja vielä: meillä oli ruumiilliset isämme kurittajina, ja heitä me kavahdimme; emmekö paljoa ennemmin olisi alamaiset henkien Isälle, että eläisimme? Sillä nuo kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten, oman ymmärryksensä mukaan, mutta tämä kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään. Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut. (Hepr. 12: 4-11)