Ainakin neljän eri herätysliikkeen kesäjuhlia vietetään ensi viikonloppuna. Seuraavassa koottuna muutamia tietoja niistä.
Väkeä yhtaikaa koolla enimmillään:
1. Evankeliumijuhlat/Sley 3 000
2. Herättäjäjuhlat/Herännäisyys 10 000
3. Suviseurat/Vanhoillislestadiolaisuus 80 000
4. Kansanlähetyspäivät/Kansanlähetys ei tietoa
Mikäli eri tilaisuuksien kävijämäärät ”maallisempien” festivaalien tapaan lasketaan yhteen arvioidut lukemat ovat seuraavat:
1. Evankeliumijuhlat 8 000
2. Kansanlähetyspäivät yli 10 000
3. Herättäjäjuhlat 20 000
4. Suviseurat 250 000
Vanhoillislestadiolaisten suviseurojen sunnuntain sanajumalanpalvelus televisioidaan Yle TV-1:llä suorana. Ensimmäistä kertaa liikkeen historiassa. Viimeistään tämä kertoo, että televisio-dogmi, josta aikanaan väännettiin monissa hoitokokouksissa, alkaa ehkä olla historiaa.
Joskus körttejä kutsuttiin pietisteiksi. Ei enää. Herättäjäjuhlilla vietetään emerituspiispa Wille Riekkisen johdolla sateenkaariseurat.
Kansanlähetyspäivillä uuspietistit sen sijaan panostavat raamattuopetukseen; epäselvää on, keskitytäänkö opetuksessa liikkeelle keskeisiin raamatunjakeisiin.
Ennen muinoin mahtava herätysliike evankelisuus sen sijaan on kutistunut. Jukka Leppilampikin karkasi kansanlähetyspäiville. Kohta riittäisi kesäjuhlapaikaksi suviseurojen portinpieli. Menestystä silti myös evankeliumijuhlille!
Suviseurojen kokoa kuvastaa ehkä parhaiten, että se yhteenlasketulla kävijämäärällä kilpailee tasaveroisesti kestoltaan huomattavasti pidempien Helsingin juhlaviikkojen ja Porin Jazzin kanssa. Aika hyvin herätysliikkeeltä 2020-luvun Suomessa.
(Blogissa käytetty hyväksi mm. Kirkko & Kaupungin 28.06.2022 artikkelia ”Riisipuuroa, podcasteja ja kebabia..”)
Suurin osa suviseurojen kävijöistä on alaikäisiä lapsia, jotka viedään juhlille lasten mielipidettä kuulematta.
Yhden kerran olen käynyt suviseuroissa, silloinkin melko lyhyesti. Eli en ole asiantuntija. Mutta minulla on sellainen käsitys, että aika monille lapsille ja nuorille se on kuitenkin hieno leiriviikonloppu, jossa tapaa toisia nuoria, voi viettää heidän kanssaan mukavaa aikaa. Aivan samoin lienee muilla hengellisillä kesäjuhlilla, joilla tosin lapsia on paljon vähemmän.
Monissa lestadiolaisissa lapsiperheissä leikitään ymöäri vuoden ”suviksia”. Vuoden odotetuin tapahtuma.
Vanhoillislestadiolaisuus on kunnostautunut etenkin pirttiviljelyssä ja puhtaan evankeliumin julistuksessa.
Jos ei ole lapsilauman tähden muuhun varaa, niin kai se on lapsista hauskaa. Kunhan pääsee pois kotoa.
On se kurjaa tuollainen elämän asenne.
Eikö tämä luku 80 000 ole koko viikonlopun kävijämäärä? Koskaan tai missään en ole aikaisemmin nähnyt lukua 250 000.
Mika. Jos lasketaan eri tilaisuuksien kävijämäärät yhteen. Näin toimitaan maallisten festivaalien osalta ja myös useimmat muut herätysliikkeet, mm. Herännäisyys ovat tehneet niin.
Täällä vaan monet tutut mielistelevät Rauhanyhdistystä. Kuitenkin siinä on lahkomaisia piirteitä esim. seurakuntaoppi ja ns. hoitokokoukset.
Lisäksi evankeliumia saarnataan vain omille. Puhutteko koskaan koko maailman sovituksesta ja lunastuksesta?
Eikö tämä bloggaus koske juhlien väkimääriä? Eikä luvuissa ole kyse mielistelystä tai eri liikkeiden julistuksesta tai virheistä.
Pekka, haluatko rajoittaa keskustelua täällä?
Minusta olisi selkeämpää ja mukavampaa, jos keskusteltaisiin siitä asiasta, mistä blogi on kirjoitettu. Trollien rooli on sekoittaa keskustelua tuomalla siihen aivan uusia aiheita, tai arvioimalla kommentoijaa.
Pidät siis minua trollina täällä? Kukaan, eivät edes ateistit ole koskaan nimitelleet minua sellaiseksi.
Siis täällä.
Täällä on esitetty tietoja Rauhanyhdistyksestä ja minä esitin teologisen arvion samasta liikkeestä.
Mika: Jos haluat keskustelun lestadiolaisten teologisista erheistä, kirjoita siitä oma blogi. Silloin asiasta kiinnostuneet voivat keskustella siitä. Mutta jos blogi on kesäjuhlien väkimääristä, niin eikö olisi luontevaa keskustella siitä?
No, Pekka, oletko samaa mieltä Kari-Matin arviosta suviseurojen koko ajan kävijämäärästä eli 250 000? Minä en ole missään nähnyt tällaista lukua. Aina on ilmoitettu uutisissa n. 80 000 tai hiukan yli.
En toki tiedä tämän vuoden tilanteesta. Mutta jos otetaan laskentatavaksi se, mitä toisaalla tässä ketjussa kerroin, niin ei se kovin kaukana todellisuudesta ole. Ymmärrän niin, että monena vuonna suviseurojen juhlakentällä on ollut yhtä aikaa n. 70.000 ihmistä. Kuinka moni heistä on kuunnellut seuroja tms, on eri asia. Mutta jos joka päivä, pe- su on tuo väkimäärä kentällä, niin se tarkoittaa 1+1,5+1 kaavalla 70.000+105.000+70.000 ja tulos on 245.000.
Ja lisään vielä: Käsittääkseni suviseurat jatkuvat vielä maanantaina. Eli sieltä vielä lisää kokonaismäärään.
Miksi sitten uutisissa on aina ilmoitettu vain tuo luku n. 80 000? Sanon vielä kerran, etten ole missään suviseuroja koskevissa uutisissa nähnyt lukua 250 000.
En siis minään vuotena. Olen useana vuotena seurannut näitä eri juhlista ilmoitettuja kävijämääriä, koska ne kiinnostavat minua.
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/satatuhatta-suomalaista-kokoontuu-viikonloppuna-hengellisille-kesajuhlille-lestadiolaisten-suviseurojen-jumalanpalvelus-nakyy-ensi-kertaa-suorana-televisiossa
Mika. Lue ylläoleva artikkeli. Kolmas kappale alusta. Teologian maisteri täytyy muistaakseni edelleen osata lukea (?).
Siksi, että heillä on ollut käytäntönä ilmoittaa se väkimäärä, joka heidän juhlilla on ollut. Muut juhlajärjestäjät ovat osin halunneet laskea toisin, ottaa esim mallia muista juhlien järjestäjistä, vaikkapa Helsingin juhlaviikoista, jossa lasketaan yhteen kaikkien tilaisuuksien väkimäärä. Silloin ei arvioida, kuinka paljon osallistujissa on heitä, joka ovat mukana vaikkapa viidessä juhlaviikkojen tilaisuudessa. Toki tässäkin laskentatavassa on vaihtelua. Luulen, että esim kirkkopäivillä laskettiin jokaisen tapahtuman välimäärät yhteen. Mutta herätysliikkeiden juhlissa ei näin toimita. Kun päivän aikana pidetään vaikkapa 5 tilaisuutta, raamattutunteja, seuroja, messuja, konsertteja, ei jokaisen tilaisuuden väkimäärää lasketa yhteen, vaan ymmärretään, että kun joku tulee juhlille, hän on mukana ainakin osan päivää, ei vaan yhdessä tilaisuudessa. Siksi näihin lukuihin pitää aina suhtautu kriittisesti.
OK, Kari-Matti, luin kolmannen kappaleen tästä artikkelista.
Tämä luku neljännesmiljoona oli minulle uutta. En aiemmin muista sitä nähneeni uutisissa.
Kiitos Mika!
Ettei tulisi väärinkäsityksiä, uskon Rauhanyhdistyksessä olevan paljon oikeita uskovaisia.
Mika R. Vanhoillislestadiolaisen itseymmärryksen mukaan evankeliumia saarnataan kaikille. Mutta epäuskoiset eivät sitä käsitä tai kuulevat siinä lain. Jumala antaa sitten sanan kuulossa olevalle parannuksen armon: uskoa omat synnit anteeksi ja varjelee valittunsa ainoassa oikeassa uskossa ja uskovien yhteydessä. Itse asiassa (vanhoillis)lestadiolainen lapsenusko-oppi on yksi versio koko maailman autuudesta: KAIKKI kuolevat Aadamissa ja KAIKKI (nim. lapset sikiämisestään asti) tehdään eläviksi Kristuksessa. Sitten pitää toki huomata, että vanhoillislestadiolaisessa teologiassa on ero evankeliumin ja evankeliumin välillä sen mukaan kenellä evankeliumia julistavalla on Pyhä Henki. Mutta ei tästä tämän enempää: on siunattu asia, että kymmeniätuhansia kokoontuu sanan kuuloon ja vielä lisää kesäseuraradion kautta.
Marko, tämä lestadiolaisten oppi koko maailman autuudesta koskee vain pieniä lapsia eikä myös aikuisia eli kaikkia. ”Maailma aivan autuas on: Kuolosi, Jeesus, toi sovinnon.” Siionin Kannel 293:2, edellinen laitos.
Mika, en haluaisi nyt ruveta keskustelemaan tästä. Koko maailman autuus kun ei joka tapauksessa tarkoita, että kaikki ihmiset pelastuisivat. Kuten hyvin tiedät, oppi koko maailman autuudesta ja ns. yleisestä vanhurskauttamisesta, miten ne sitten määritelläänkin, on teologianhistoriallisesti kiistanalainen, vaikka varsinkin evankelisessa liikkeessä kovastikin oikeauskoisuuden kriteerinä pidetty. Evankelisen liikkeen vanhurskauttamisoppi ja siihen liittyvät käsitteet ovat sen verran intohimoja nostattava aihe, että haluan pitää siitä keskustelusta näppini irti. Varsinkin kun olen itse kesken jääneessä (?) tutkimustyössäni voinut huomata, että 1800-luvun käsitykset ovat yllättävän monitulkintaisia. Lestadiolaisen lapsenusko-opin juuret taitavat nekin olla moninaiset ja osin yllättäviä.
Marko, en minäkään nyt halua keskustella ja varsinkaan väitellä enempää tästä aiheesta. Mutta siinä olen kanssasi samaa mieltä, että kaikki eivät pelastu. Esim. Paavali: ”Sillä usko ei ole joka miehen.” (2. Tess. 3:2)
Siitä on jo aikaa, kun kerran kävin suviseuroissa. Viivyin pari kolme tuntia. Jäi sellainen tunne, että ihmiset ympärilläni, myös penkillä vieressäni istuneet, olivat vanhoja tuttuja ja puhelivat keskenään. Yksin saapuneelle, oudolle vieraalle ei kukaan oma-aloitteisesti sanonut sanaakaan. – Sen verran puhelias olen, etten jäänyt ihan mykäksi.
Lienee laajemminkin tyypillistä Suomessa. Monelle amerikkalaiselle jne. voi olla aika iso yllätys, että kaksi suomalaista kykenee istumaan pitkän matkan bussissa viisi tuntia kapealla kahden istuttavalla penkillä vaihtamatta koko aikana yhtään sanaa tai edes katsetta.
”On se kurjaa tuollainen elämän asenne.” Elämänasenne ! Minäkin tunnen myötätuntoa lessujen lapsia kohtaan.
Olethan hyvä ja käytät mahdollisissa seuraavissa kommenteissa asiallisia termejä lestadiolaisista.
Tuttavaperhe (”asianomistajat”) käyttävät samaa ”termiä” (minua kutsuvat ”vääräuskoiseksi”). Heränneetkin ovat ”körttejä”. Helluntailaiset ovat ”hellareita.” Kyllä sisäpiirilaiset ymmärtävät.
Oletko sisäpiiriläinen?
Aikanaan, kun olin näissä järjestelyissä mukana, juhlien osallistujamäärän laskemisessa noudatettiin seuraavaa ”kaavaa”: Jokaisena juhlapäivänä laskettiin väkimäärä siitä osiosta, jossa oli eniten väkeä. Lauantain osalta luku kerrottiin 1,5. Tämä siksi, että lauantai oli pitkä juhlapäivä ja moni oli paikalla vain osan ajasta. Ja sitten nämä luvut laskettiin yhteen ja se ilmoitettiin. Eli jos pe 1000, la 3000 ja su myös 3000. niin saatiin, 1000+4500+3000 =8500.
Pekka, sinähän olet nykyisin ELYN miehiä.
153 on 153 aivan siitä riippumatta, onko laskija elämän muista asioista mitä mieltä tahansa. Matematiikkia on kuitenkin tällä tasolla aika yksinkertaista ja selkeää.
Kiitos Pekka asiallisesta ja blogiin liittyvästä kommentista.
Taitaa näiden juhlien suurin yhteinen katalysaattori olla perin arkisesti sanottuna – raha. Siellä kauppa käy ja kolehteja kannetaan.
Luulen, ja itse asiassa olen aika varma siitä, että näiden juhlien suurin yhteinen katalysaattori on kutakuinkin samoin ajattelevien halu kohdata toisia samoin ajattelevia.
Pekan kanssa samaa mieltä. On mukavaa tavata samanmielisiä. On mukavaa olla isossa joukossa, tavata tuttuja tai vain seurata sivusta.
Tarkoitin ko massatapahtumien järjestäjien yhteisiä intressejä. Rahasta siellä lienee paljolti kysymys.
Aika monta juhlaa olen ollut järjestämässä. On toki kyse rahasta, jotenkin pitäisi toimia niin, että tuloilla voitaisiin kattaa kulut. Järjestön kun on hankittava jostakin kuluihin tarvittavat tulot. Mutta koskaan en ole ajatellut, eikä ole tullut esiin, että seurakunta, jonka kanssa juhla järjestetään, tai järjestävä järjestö olisi liikkeellä siksi, että juhla kautta voitaisiin tehdä merkittävä taloudellinen tulos. Ja aika samoin varmaan toimitaan erilaisissa kesätapahtumissa, musiikkijuhlissa, kesäteattereissa jne.
SRK-vanhoillisuudessa kahdet suviseurat jouduttiin perumaan koronan vuoksi. Kustannukset pitämättömistäkin suviseuroista olivat 600 000e, muun muassa maa-alueen vuokra jne. Suviseurat on niin iso tapahtuma, että sen valmistelu kai aloitetaan viimeistään pari vuotta aiemmin.
Totta kuitenkin on, että ainakin suviseurat ovat vl-liikkeelle myös taloudellisesti tärkeät, joskin 3.50e myytävä ruoka-annos taitaa edelleen olla kesäjuhlien edullisin?
Juhlan kannattavuus perustuu vapaaehtoistyöhön. Ilman sitä ei mitään hengellistä kesäjuhlaa voitaisi järjestää, eikö toki kesäteatteri tai urheilutapahtumaakaan.
Jos rikastua haluaa, siihen on kyllä kosolti parempiakin keinoja kuin järjestää hengellisiä kesäjuhlia.
”Vanhoillislestadiolaisten suviseurojen sunnuntain sanajumalanpalvelus televisioidaan Yle TV-1:llä suorana. Ensimmäistä kertaa liikkeen historiassa. Viimeistään tämä kertoo, että televisio-dogmi, josta aikanaan väännettiin monissa hoitokokouksissa, alkaa ehkä olla historiaa.”
Blogistin toteama asia on minun mielestä tämän kesän suviseurojen merkittävin uutinen. Vietin nuoruuteni ko. herätysliikkeessä ja odottaisin po. linjanmuutoksista selviä perusteita. Onko televisio nykyisin mahdollinen ”uskovaisen kodin huonekalu?”
Televisio-kiellon noudattaminen 1970-luvun malliin olisi naurettavaa, koska kännykät ja tietokoneet, joiden välityksellä tv-ohjelmien seuraaminen ei kai koskaan ole ollut kiellettyä.
Kannattaa muistaa, että alunperin suhtautuminen televisioon nousi esiin etenkin 1960-luvun puolivälissä, jolloin muuallakin kuin VL:n piirissä kritisoitiin televiso-ohjelmia ja ylipäänsä ns. reporadiota
Sellainenkin yksityiskohta tuli mieleen, että itseasiassa vanhoillislestadiolaisia teekkareita oli toteuttamassa Suomen ensimmäistä tv-lähetystä 1950-luvun lopulla.
Katsoin ”Kaikki synnit”-sarjan ensimmäisen tuotantokauden jokin aika sitten. Se vahvisti näkemystäni, että se käsitys, mikä ihmisillä ja julkisuudessa vanhoillislestadiolaisuudesta on, kuvaa tosiasiassa paremmin viidenkymmenen vuodesta takaista vanhoillislestadiolaisuutta kuin nykyistä.
Sievin vuosikokouksessa 1976 päätettiin, että television hankkijat ovat luopuneet uskosta ja voidaan ilman muuta erottaa rauhanyhdistyksistä.
Kaikki uudet (joukko)tiedotusvälineet ovat herättäneet aluksi moraalisen närkästyksen, sanomalehdestä alkaen. Vanhoillislestadiolaisuus on tietääkseni ainoa, missä moraalipaniikkiin liittyvä närkästys sanktioitiin ja institutionalisoitiin hoitokokokousten muodossa. Tietysti hoitokokouksia järjestettiin muidenkin syiden vuoksi, ja etupäässä muiden.
Tietääkö oikein kukaan tarkasti sitä, mitä oikein oli ns. kososlaisuus, johon monien hoitokokouksissa olleen väitettiiin kuuluvan?
Wikipediassa on jotakin tietoa otsikolla Kososlaisuus
SRK:n ekklesiologiasta 1960-1979 on tulossa aiheeseen monella tavoin hyvin perehtyneen tutkijan väitöskirja.
SRK:n henkioppi (hempeine, kuivine jne. henkineen) 1970-luvulla vetää täysin vertoja sekavuuudessa ja oikealla opillisella tiellä kulkemisen mahdottomuudessa Neuvostoliiton kommunistiseen puolueeseen 1930-luvulla. Mulla on se käsitys, ettei SRK:n työvaliokunnallakaan enää ollut käsitystä hoitokokousten ruuhkavuosina 1975-1979, mitä kaikkea ”kososlainen henki” kulloinkin oli.
Jouduin (1978?) tekemisiin Sievin vuosikokouksen seurausten kanssa. Äitini nuoruudenystävä asui yksin mökkiä Oulun lähikunnassa. Ouluun muuttanut poika osti äidilleen television. Kun Ry:n miehet kirkolla saivat tietää asiasta, he kävivät nuhtelemassa yhdistyksen jäsentä ja kantoivat television vajaan. Kun poika sai kuulla moisesesta, hän kävi nostamassa television sisään ja sanomassa kirkonkylän miehille pari valittua sanaa. Koskaan ei käynyt ilmi, erotettiinko äidin ystävä. Äidillleni hän kertoi, että kirkolla käydessä tutut eivät tervehtineet, vaan katsoivat ohi, mutta omalla kylällä suhteet säilyivät ennallaan, myös vanhoillislestadiolaisiin.