Hengellinen väkivalta satuttaa syvältä

Hengellisellä väkivallalla on pitkät juuret ja kristillisessä kirkossa ne ulottuvat synkälle keskiajalle, jolloin hallitsijoiden valtapyrkimyksiä palveli uskonnolla ratsastaminen. Uskoa levitettiin miekalla ja valtioita hallittiin sellaisella Raamatun tulkinnalla, joka sopi parhaiten valtaa pitäville. Kiusalliset vastustajat saatettiin eliminoida heidän vääräuskoisuuteensa vedoten ja toisinajattelijoita poltettiin noitina roviolla.

Kirkon lähetystyö on toki kehittynyt vuosisatojen mittaan inhimillisemmäksi. Sanan julistuksen tuloksena syntyneiden uskonyhteisöjen sisälle näyttää kuitenkin pesiytyneen yksilöitä vahingoittavia toimintatapoja. Voidaan esimerkiksi hyvää tarkoittaen suojella omaa joukkoa ulkopuolisilta vaikutteilta, mutta samalla tullaan kajonneeksi sen jäsenten herkimpiin tuntoihin. Yhteisön jäsentä saatetaan arvostella hänen mielipiteistä ja elämäntavoista ja pahimmassa tapauksessa hän ei saa vastoinkäymisten hetkellä tukea vaan tuomion, koska on hairahtunut pois yhteisössä oikeaksi ajatellusta uskosta.

Kun oma lähipiiri hyökkää kimppuun on vaikea puolustautua. Vastaan paneminen voi pahimmillaan johtaa perheestä ja ystävistä eroon joutumiseen. Hengellisen painostuksen uhri saattaa kärsiä kokemastaan vuosia ja vuosikymmeniä. Asia ei ole yhdentekevä ja meidän kirkon ihmisten tehtävä on sekä hoitaa näitä uskonnolla haavoitettuja että pyrkiä estämään hengellinen väkivalta kun huomaamme sitä ympärillämme.

On harhaluulo, että paras turva hengellisen yhteisön elämälle olisi sen samanmielisyys. Tiiveimmässäkään joukossa kaikki sen jäsenet eivät usko täysin samalla tavalla. Niinpä parhaat yhteisöä koossa pitävät voimat ovat aito välittäminen ja erilaisten ihmisten hyväksyntä sellaisina kuin he ovat.

(Kirjoitus on kuluvan viikon pääkirjoitus seurakuntalehti Rauhan Tervehdyksessä.)

    • Helvetilllä ei pidä pelotella, mutta siitä on syytä varoittaa, sillä Jeesuksen opetuspuheissa toistuu monta kertaa kahtiajako: on kaita tie ja lavea tie, on ahdas portti ja leveä porttti jne. Tässä maailmassa Jumalan läsnäolo koetaan vajavaisesti, mutta myös Jumalan poissaoloakaan ei voi kokea täydellisesti. Kristitty joutuu elämään uskossa, ei näkemisessä. Vasta taivaassa toteutuu täydellinen yhteys Jumalaan, näkeminen ”kasvoista kasvoihin”. Kiivainkaan ateisti ei voi tässä elämässä kokonaan välttyä Jumalalta, koska ympäröivässä yhteiskunnassa on Jumalaan uskovia, kaupungilla on vaikea liikkua näkemättä kirkkorakennuksia ja tuskinpa niin ankaraa jumalankieltäjää löytyy, joka jäisi pois lähiomaisen hautajaisista siksi, että siellä puhutaan Jumalasta. Mutta iankaikkisuudessa on mahdollista saavuttaa täydellinen ero Jumalasta. Sitä olotilaa nimitetään kadotukseksi kristittyjen keskuudessa.

    • Sahama: ”Mutta iankaikkisuudessa on mahdollista saavuttaa täydellinen ero Jumalasta.

      No jos nyt välttämättä on jonkin sorttiseen iankaikkisuuteen mentävä, niin sinne sitten. Siellä ne kaveritkin ovat tai jälkeeni tulevat.

      Sahama:”Sitä olotilaa nimitetään kadotukseksi kristittyjen keskuudessa.”

      Jaa, että se Helvetti on sitten vihdoin lopetettu, vai pitäiskö sanoa sammutettu? Tossa pari sataa vuotta sitten siellä oli kuulemma (ainakin pappien puheitten perusteella) vielä varsin lämmintä.

      Niin se iankaikkisuuskin vaan muuttuu maailman ohella.

      ”Niin muuttuu maailma Eskoni”, sanoi jo suutari Topias pojalleen.

    • Kielikuvat kuumasta helvetistä perustuvat Lähi-idän ihmisten kokemusmaailmaan. Polttava autiomaan helle oli suorastaan vaarallinenkin, jos sille altistui pitkään. Suomalainen sananlasku tuntee ”ryssän helvetin”, jossa taas on niin kylmä, että kylmyys aiheuttaa kärsimystä ja paleltumisvaaran. Kadotuksen rinnastaminen kärsimykseen perustuu ajatukseen siitä, että ihminen oikeastaan on luotu Jumalan yhteyteen, Jumalan kuvaksi, joten lopullinen joutuminen eroon Jumalasta on verrattavissa päättymättömään kärsimykseen, kun taas pääsy täyteen yhteyteen Jumalan kanssa on suurin mahdollinen autuus.

    • Kyllähän nyt joku epämääräinen ”kadotus” on sentään ihan lällärikamaa vanhaan kunnon Helvettiin verrattuna. ”Kyllä ennen oli kkaikki paremmin”, sanoi Mielensäpahoittajakin.

      Sikksi toiseksi tuskinpa siellä kadotuksessa, enempää kuin Helvetissäkään kukaan mitään kärsii. Ei ainakaan minun jälkkeeni jättämästä tuhkkasta hermoja löydy.

    • Sahama: ”että ihminen oikeastaan on luotu Jumalan yhteyteen”

      Kyllä minut on ainakin luotu (vanhempieni toimesta) perheeni yhteyteen, ensin vanhempieni kanssa ja myöhemmin frouvan ja poikieni kanssa.

      Ei se jumala ole ainakaan ikinä antanut kuulla itsestään mitään.

  1. Hengelliseksi väkivallaksi voidaan sanoa ainakin helvetillä pelottelu, sekä pakkouskominen perisyntiin ja mahdolliseen kadotukseen.

    Kaava tässä toimii näin: – On keksitty ensin uhka, ja sitten pelastus, joka vain kirkolla on tarjolla. Tällainen kaksoissidos, jolla sidotaan yksinkertaiset ihmiset uskomaa ensin uhkaan ja sitten hokemaan pelastus pelastus. Ja kirkko rientää julistamaan jumalan armoa, omasta keksinnöstään, eli helvetistä ja kadotuksesta.

    Ja kansa maksaa heille elatuksen, se on siis elinkeino. Eräänlainen bisnesidea, myydään valtakuntaa ja hallityspaikkoja, Jeesusta ja kuoleman jälkeistä ihanuutta.
    Paras bisneidea ikinä kukaan ei tule koskaan kertomaan, että vastasiko tuote siitä maksettua hintaa, ja jos ei, niin voisko saada rahat takaisin.

    Evankeelinen juutalaisiin kohdistuva panettelu ja syyttely kaiken pahan ilmentymäksi, eli demnisointi; ” Te olette isästä perkeleestä, ”

    • Jatko kommenttini loppuosaan, joka jäi vajaaksi.

      Siis evankeelinen juutalaisten panettelu, ja syyttely kaiken pahan ilmentymäksi ja Kristuksen murhaajiksi, ajasta ja paikasta riippumatta, sukupolvesta toiseen, sekä demonisointi ” Isästä perkeleestä, kyykäärmeen sikiöt” ja kaikki se vihakirjoitus Lutherilta ja aikaisemmilta kirkkoisiltä, vyöryy kuin tsunami meidän yllemme tässä ajassa, ja sen mutaiset kuohut ylttyvät jo taivaaseen asti.

      Se on synneitä suurin ja pitkäkestoisin ja sille ei ole mitään anteeksiantoa, eikä mitään sovitusta, se pitää vain lopettaa.

    • Tarja iski taas naulan kantaan. Suht. helpoista ja siisteistä elinkeinoistahan uskonnoissa on paljolti kyse. Ja suorastaan mielenterveysrikos onkin liittää tähän perisyntiin vielä rangaistuksena ikuinen kidutus poltavassa kuumuudessa, ellet jne jne. Siis i k u i n e n, joka ei lopu koskaan. Kiristystä.

    • Kommenttini tähän blogiin meni vahingossa Reino Sunin blogin yhteyteen, on siis luettavissa sieltä, kuten Kimmo näkyy tehneenkin.

Timo Juntunen
Timo Juntunen
Saaristorovasti. Runoilija. Elämän taiteilija. Tapaamisiin pappilan sillalla!