Markku Kotila: Rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä (Joh.17:21, UT2020)

Kristittyjen ykseyden ekumeenista rukousviikkoa vietetään 18.-25.1.2021. Rukousviikko on kansainvälinen rukousliike, joka on laajasti tunnettu eri puolilla maailmaa. Sitä on vietetty jo yli sata vuotta. Kun rukoilemme kaikkien kirkkojen ja kaikkien kristittyjen puolesta, yhdistymme laajaan rukousketjuun maapallon ympäri. Suomessa rukousviikolla korostuu paikallinen ekumenia ja kirkkojen yhdessä järjestämät tilaisuudet.

Rukousviikon teemaksi on valittu katkelma Johanneksen evankeliumin 15. luvusta: ”Minä olen viiniköynnös, te olette oksia. Runsaan sadon tuottaa se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn. Ilman minua ette saa mitään aikaan. Se, joka ei pysy minussa, on kuin irronnut ja kuivunut oksa. Kuivat oksat kerätään ja poltetaan. Jos pysytte minussa ja annatte opetukseni pysyä teissä, voitte pyytää mitä tahansa ja pyyntönne toteutuu.  Isäni kirkkaus paljastuu siinä, että te tulette minun oppilaikseni ja tuotatte paljon hedelmää. Minä rakastan teitä niin kuin Isäni on rakastanut minua. Ottakaa rakkauteni vastaan älkääkä luopuko siitä.” (Joh. 15:5-9, UT2020)

Samalle viikolle osuu vuosittain Pyhän Henrikin muistopäivä 19.1.2021, jolloin kolme suomalaista piispaa – luterilainen, ortodoksinen ja katolinen – tekee perinteisen yhteisen pyhiinvaelluksen Roomaan. Vierailuun kuuluu myös paavin vastaanotto. Päivästä, jona muistetaan piispa Henrikin ja suomalaisen talonpoika Lallin väkivaltaista kohtaamista, on tullut kirkkojen yhteyspyrkimysten merkkipäivä. Tänä vuonna Rooman matka tosin peruuntui koronan vuoksi, mutta rukous yhdistää kirkot etäisyyksistä huolimatta.

Yhteinen rukous on kirkkojen yhteisten pyrkimysten ensimmäinen askel. Rukoilemalla yhdessä eri kirkoista tulevien kristittyjen kanssa tunnustaudumme sama Isän lapsiksi, jotka haluavat seurata Jeesuksen kutsua yhdessä. Tämän on kaiken ekumeenisen työn lähtökohta. Yhteinen rukous ei tee tyhjäksi kirkkojen välisiä opillisia eroja tai jumalanpalveluskäytäntöjen erilaisuutta. Pikemminkin se muistuttaa meitä Jeesuksen rukouksesta:  ”Rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä – että he olisivat meissä niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Silloin maailma uskoo, että sinä lähetit minut.” (Joh. 17:21, UT2020)

Jeesus nostaa omassa rukouksessaan kristittyjen oppilaidensa yhteisen rukouksen rinnalle toisen, yhtä tärkeän yhteisen tekijän. ”Minä olen antanut heille sinun sanasi… Sinun sanasi on totuus.” Joh. 17:14.17, UT2020). Kristittyinä ajattelemme, että nuo sanat on talletettu meille Raamatussa, joka on kaikkien kristittyjen yhteinen uskon perusta.

Yksi ensimmäisistä asioista,  jotka raamatunkääntäjä työssään oppii on, ettei ole yhtä ainutta oikeaa tapaa kääntää jokin Raamatun kohta. Kääntämisessä on aina kyse myös tekstin tulkinnasta. Siksi onkin tärkeää, että kirkot kääntävät yhdessä Raamattua.

Meillä Suomessa on kansainvälisesti ajatellen sikäli erikoinen tilanne, että eniten käytetyn raamatunkäännöksen sanamuoto on yhden kirkon, vaikkakin maan suurimman, määrittämä. Käännöskomiteassa tosin oli kutsuttuina vähemmistökirkkojen edustajia, mutta varsinaiset päätökset teki Suomen ev.lut. kirkon kirkolliskokous. Tämä ei luonnollisesti ole aivan ideaalitilanne.

Lokakuussa 2020 ilmestynyt UT2020 on ensimmäinen suomalainen käännös, jonka valmistelussa ja lopullisen tekstin hyväksymisessä ovat kaikki keskeiset kirkot olleet mukana Suomen Pipliaseuran kautta. Yhteinen käännös on aina kompromissi, mutta samalla se on myös vastaus Jeesuksen omaan rukoukseen.  ”Rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä – että he olisivat meissä niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Silloin maailma uskoo, että sinä lähetit minut.”

Markku Kotila

Toiminnanjohtaja, Suomen Pipliaseura

 

Kuva: Joshua Eckstein/ Unsplash

1 kommentti

  • Pirjo Pyhäjärvi sanoo:

    Olen jonkin verran kuunnellut UT2020-käännöstä ja nauttinut sen kuuntelemisesta! Mukavaa, että hanke on ollut ekumeninen.

    Ilmoita asiaton kommentti