Kirjastossa käteeni osui yli 20 vuoden takainen kohujulkaisu Kaikki pääsevät taivaaseen, jonka on kynäillyt pastori Antti Kylliäinen.
Teoksen esittelemän olennaisen ongelman voisi ehkä tiivistää seuraavasti: Jumalan armo ja rakkaus luotujaan kohtaan on niin suurta, että olisi ristiriitaista uskoa Hänen antavan yhdenkään ihmisen joutua kadotukseen. Jos yksikin ihminen joutuu kadotukseen, on syytä myöskin kyseenalaistaa käsityksemme Jumalan rakkaudellisuudesta.
Kylliäisen logiikkaa ei voi moittia. On tietenkin väitetty monesti, että ihmiselle on annettu vapaa tahto olla uskomatta ja tarttumatta Jumalan armoon ja näin mahdollisuus ajaa itsensä helvettiin. Tämä ei kuitenkaan aivan riitä vastalauseeksi. Ihminenhän on tahdossaan, uskossaan ja ymmärryksessään onnettoman vajavainen. Miksi Jumala rankaisisi ihmistä ikuisesti tämän heikkoudesta; juuri uskossaan ja tahdossaan heikko ihminenhän tarvitsee armoa kaikkein eniten. Jos taivaaseen pääsevät vain uskossaan vahvat, on silloin kyse sittenkin enemmän omavanhurskaudesta kuin armosta. Ainakaan luterilaiselle tällainen ei tule kysymykseen.
Mutta kuinka kävisi kirkolle, joka avoimesti julistaisi uskoa ja luottamusta kaikkien pelastumiseen? Kadotuksen mahdollisuus on kuitenkin ollut keskeinen osa kristinuskon brändiä. Menettäisivätkö kirkot ja kristilliset yhteisöt parhaat pelimerkkinsä, jos Helvetin portit suljettaisiin? Toisaalta, helvetistä ei hirveästi puhuta tänä päivänä kirkossa. Tässä asiassa kirkkoa on myös syytetty hyssyttelystä ja mielistelystä, inhottavan helvetin piilottelusta.
Mitä mieltä sinä olet, onko mahdollisuus kuolemanjälkeiseen kadotukseen joutumisesta tärkeää tämän päivän kristilliselle uskolle? Pitäisikö sen olla?
Oma kokemukseni on se, että taivaan ja helvetin käsitteet ovat jossain määrin jääneet heitteille meidän kirkossamme. Niistä puhuminen on yhä vaikeampaa, eikä välttämättä ole selvyyttä siitä, mitä niillä tänä päivänä tarkoitetaan.
Ville Niinistö :””Suomessa on yhä jumalanpilkka rikoslailla kiellettyä. Olisi perusteltua kumota tämä säännös””
Vaan ei varmaankaan Suomen talouselämälle ja yksityisille sähkönkuluttajille tappioita aiheuttanutta ja toimimatonta päästökauppalakia. Vai mitä?
Miten nämä asiat liittyvät toisiinsa? Siten, että jos ei ole jälkimmäisestä samaa mieltä, niin sitten ei mikään muukaan näkemys voi olla perusteltu?
. Niinistön mukaan vapaassa yhteiskunnassa uskontoa saa arvostella siinä missä muitakin yhteiskunnallisia liikkeitä.
Onko uskonto yhteiskunnallinen tai sellaiseen rinastettavissa oleva liike?
”Myös jumalanpalveluksen, kirkollisen toimituksen tai muun uskonnollisen tilaisuuden häirintä on tuomittavaa.” Minun mielestäni on aivan oikein, että edellä mainittu on tuomittavaa aivan samoin kuin minkä tahansa tilaisuuden häirintä on tuomittavaa. Kyllä voimme pääsääntöisesti odottaa, että ihmiset käyttäytyvät kunnolla/asiallisesti, eivätkä häiritse kenenkään kokoontumisia olkootpa ne uskonnollisia, yhteiskunnallisia, poliittisia tms. kokoontumisia.
Rikoslain pykälät ilkivallasta ja vahingonteosta samoin kuin pykälät mellakasta, julkisrauhan rikkomisesta ja periaatteessa myös kokouksen estämisestä tekevät uskonnollisen tilaisuuden häiritsemisen rangaistavaksi.
Olen samaa mieltä, että uskonnollisen tilaisuuden häiritseminen on väärin ja rangaistavaa, mutta se ei nykyisenkään lain mukaan mielestäni edellytä kyseistä jumalanpilkkapykälää.
Ei jumalanpilkkapykälän tarkoitus voi olla suojella Jumalaa, eihän ihmisten pilkka horjuta Jumalan arvovaltaa millään tavalla. Se on ehdoton ja pysyy sellaisena riippumatta ainoankaan ihmisen asenteesta. Loppuun asti asian ajatteleva ihminen ymmärtää sen, minkä eräs toimittaja kerran tuli oivaltaneeksi Uutisvuodossa. Kun ohjelmassa murrosikäisen uholla leikittiin kristillisten arvojen pilkkaamisella, tämä huomasi: ”Jos Jumala on olemassa, me ollaan kusessa.” Harvinaisen kypsä oivallus, jota kannattaisi Niinistönkin vielä vähän pohtia.
Jumalanpilkkapykälä ei suojele varsinaisesti myöskään uskovaisten tunteita. Tosin Niinistön kannanotto merkitsee vihapuheiden hyväksymistä uskovaisia kohtaan. Miksi nyt halutaan avata portit tällaiseen suuntaan, kun muuten vihapuheet jyrkästi tuomitaan?
Ja miksi ylipäätään pitäisi olla avaamassa portteja minkään pilkkaamiselle? Mitä hyvää ja hyödyllistä Niinistö ajattelee pilkkaamisen sallimisesta seuraavan?
Jumalanpilkkapykälä suojelee ennen kaikkea yhteiskuntaa ajattelemattomasta, kakaramaisesta asenteesta sellaisia asioita kohtaan, joista koko elämämme saattaa sittenkin riippua.
Muistan aina eduskunnan jumalanpilkkaäänestyksen, kun suuri joukko kansanedustajia ”vahingossa” painoi väärää nappulaa. Heidän tarkoituksensa oli äänestää pykälä poistettavaksi, mutta tulivatkin äänestäneeksi sen säilyttämisen puolesta. Mutta mahtavatko maitopartaiset kansanedustajat tällaista tilannetta edes tietää?
Kari Suomalainen teki tilanteesta pilapiirroksen Hesariin. Ylhäältä ilmestyi suuri käsi, joka siirsi kansanedustajien käden haluamalleen nappulalle. Olen selannut useita Kari Suomalaisen piirroskirjoja löytämättä tätä kuvaa kuitenkaan. Mahtaako joku tietää, mistä se olisi löydettävissä? Teettäisin siitä suurennoksen seinälleni.
Silloin kansaamme vielä suojeltiin tyhmältä päätökseltä. Kuinka mahtaisi käydä nyt?
Anita Ojala, eikö kyse ole samasta kuin ylempänä olevassa kommentissa, ERILLISTÄ jumalanpilkkapykälää ei tarvita, samat asiat on kielletty jo muualla lainsäädännössä. Tietysti samat mielipiteen ilmaisemisen, kokoontumisen ja kansanryhmää vastaan kiihottamisen pykälät suojaavat uskonnon edustajiakin, ei heidän väärin kohtelemistaan ole kukaan ehdottanut laillistettavaksi. Erillinen pykälä voi sen sijaan estää sananvapauden toteutumista toiseen suuntaan, kun kritiikkikin voidaan tulkita pilkaksi.
K24: ”Rikoslain 17. luvun pykälässä 10 puhutaan rikosnimikkeenä uskonrauhan rikkomisesta. Sillä tarkoitetaan Jumalan pilkkaamista ja loukkaamistarkoituksessa tehtyä kirkon tai uskonnollisen yhteisön pyhänä pitämän asian herjaamista. Myös jumalanpalveluksen, kirkollisen toimituksen tai muun uskonnollisen tilaisuuden häirintä on tuomittavaa.”
Eikös jo järki sano, ettei toisen vakaumusta saa herjata..? Varsinkaan sellaista, johon ihmisen syvin identiteetti rakentuu.
Kyllä tässä rikoslain kohdassa on kyse syvimmältään ihmisen suojelemisesta kiusaamiselta. Jumala ei suojeluamme tarvitse. Mutta jos koulu- ja työpaikkakiusaaminen on kiellettyä, eikö myös yhteiskunta-, vakaumus- ja uskontokiusaaminen pitäisi olla sitä..?
Kultaista sääntöä tähänkin Ville Niinistölle ja muille: jos asetut itse niiden aseman, joiden vakaumusta / pyhää pilkataan, tiedät mihin pitää myös satiirin raja vetää. Sellaista itsekritiikkiä kutsutaan viisaudeksi.
Hyväksymällä jumalanpilkan kriminalisoinnin Suomessa hyväksyy samalla sen kriminalisoinnin muualla, kuten vaikkapa Pakistanissa. Se, että Suomessa siitä saa lähinnä sakkoja ja Pakistanissa voi menettää henkensä on vain ero tuomion ankaruudessa. Suomessakin jumalanpilkasta saattoi saada kuolemantuomion vielä 125 vuotta sitten.
Venäjällä Pussy Riot sai tuomin jumalanpilkasta esiinnyttyään kirkkorakennuksessa ja samasta tempusta olisi Suomessakin voinut saada tuomion. Jouni ei tainnut pahemmin kritisoida venäläisten meininkiä tämän tempauksen osalta, koska onhan tärkeää kunniottaa niitä syvimpiä identiteettejä.
Suomessa ”maanpaossa” oleskeleva intialainen Sanal Edamaruku pakoilee jumalanpilkkasyytöksiä todistettuaan kirkon ”itkevän krusifiksin” johtuvan kapillaarisesta vedennoususta tukkeutuneesta vesiputkesta (http://en.wikipedia.org/wiki/Sanal_Edamaruku#2012_Blasphemy_Case). Tämäkin loukkasi kovasti paikallisia katolilaisia.
Mikäli väittää uskonnollista vakaumusta ”syvimmäksi identiteetiksi” niin on syytä miettiä onko Suomen laki vai Raamatun laki merkittävämpi, silloin kun ne ovat ristiriidassa. Tällainen ajattelu johtaa nopeasti kaikenlaisten sharioiden ja uskonnollisten tuomioistuimien hyväksymiseen, koska täytyyhän ihmisten ”syvintä identiteettiä” kunnioittaa.
Jouni,
On asioita, joista terve järki sanoo, ettei niin saa tehdä. On kuitenkin aivan eri asia, pitäisikö näiden asioiden silti olla rikoslaissa rangaistavia.
Terve järki sanoo työkavereita tulisi tervehtiä aamulla työpaikalle saapuessa. Jos joku jättää tämän tekemättä, siitä ei silti saa merkintää rikosrekisteriin.
On olemassa asioita, joita fiksu ihminen ei tee, mutta nyt on kyse siitä, mihin oikeustajumme kehottaa meitä asettamaan rikosoikeudellisen rangaistavuuden rajan ja mikä on ”vain huonoa käytöstä”.
Abusus non tollit usum – väärinkäyttö ei kumoa (lain) oikeaa käyttöä. Suomessa valtio tuskin käyttää tätä lakipykälää uskonnollisen vallan välineenä, kuten Otto ja Jusu tuntuvat pelkäävän.
Pakistanin tai Intian osalta voi vain toivoa, että siellä länsimainen demokratia- ja ihmisoikeuskäsitys voittaisi vallankäyttäjät ja asenteet puolelleen, niin ei tulisi sielläkään jumalanpilkkalain kanssa ongelmia – kuten ei ole ollut Suomessakaan. Vai onko joku esimerkki viime vuosilta Suomesta, kuten muista (epädemokraattisista) maista löytyy..?
Vika ei siis ole laissa, vaan sen tulkitsijoissa ja käyttäjissä. Mitään lakeja ei pidä antaa fundamentalistien käsiin.
Pitäisin itse jumalanpilkan kieltämistä parempana sitä, että lakiin kirjattaisiin vakaumuksen pilkan kieltäminen. Se kohtelisi tasapuolisesti kaikkia vakaumuksia ja suojelisi siis kaikkia ihmisiä – niitäkin, joille usko Jumalaan / jumaliin on merkityksetöntä, mutta joiden identiteetti rakentuu jonkun muun vakaumuksen varaan.
Miksi tällaista pitäisi säätää laissa? Eikö ihmiset oikeasti tajua käyttäytyä asiallisesti ja hyvin toisiaan kohtaan?
Varmaan tajuavat, mutta eivät halua / kykene olla kiusaamatta toisia. Sehän nähdään jokapäiväisessä elämässä – ja seuraukset myös. Pahimmassa tapauksessa kiusatut päätyvät itsemurhaan.
Juuri siksi vakaumuksen pilkkakin pitää kirjata lakiin. Jumalaa tai ideologioita ei tarvitse suojella, mutta ihmistä pitää. Toisilta ihmisiltä ja heidän ilkeydeltään.
Jos joku ei ymmärrä, kuinka toisen ihmisen syvin identiteetti voi rakentua uskon / vakaumuksen varaan, se kertoo tietysti vain hänestä itsestään.
Kysyn edelleen: jos koulu- ja työpaikkakiusaaminen on kiellettyä ja siihen pitää puuttua sanktioilla, miksi vakaumuksen vuoksi kiusaaminen olisi eri asia..?
Homo homini lupus.
Miksi Jouni vertaat jumalanpilkkaa koulu- ja työpaikkakiusaamiseen? Näistä kummastakaan ei ole erikseen säädetty mitään rikoslaissa. Vaatimuksia on toki esitetty koulukiusaamisen kriminalisoimiseksi (esim. https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/308). Edelleen koulu- ja työpaikkakiusaamisessa se kiusaaminen kohdistuu suoraan yksilöön, kun taas jumalanpilkassa näin ei todellakaan ole. Mikäli työpaikkakiusaaminen on sinusta paha ongelma Suomessa, niin tiedät kyllä mikä sinua lähellä oleva organisaatio on tutkimusten mukaan tällä saralla oikein ”kunnostautunut”. Cura te ipsum.
En ollenkaan epäile, etteikö maailmassa olisi paljonkin ihmisiä, joiden syvin identiteetti rakentuu uskonnollisen vakaumuksen varaan. Heistä ja heidän identiteettinsä aikaansaannoksista saa lukea harva se päivä uutisten ulkomaat-osioilta (onneksi harvemmin kotimaa-osiosta).
Otto Chrons: ”En ollenkaan epäile, etteikö maailmassa olisi paljonkin ihmisiä, joiden syvin identiteetti rakentuu uskonnollisen vakaumuksen varaan. Heistä ja heidän identiteettinsä aikaansaannoksista saa lukea harva se päivä uutisten ulkomaat-osioilta (onneksi harvemmin kotimaa-osiosta).”
Juuri fundamentalismi on se varsinainen vaara, jonka vuoksi ihmistä pitää suojella myös häneltä itseltään. Fundamentalismi ei ole vain uskonnollisten ihmisten ”etuoikeus” – valitettavasti se tauti vaivaa kaikkia, ideologiasta ja aatesuunnasta riippumatta. Olipa kyse syömisestä, juomisesta tai vaikkapa eläinten- tai ympäristönsuojelusta. Ateismista nyt puhumattakaan.
Jumalanpilkkalain sijaan ehdotan juuri siksi vakaumuksenpilkkalakia, ettemme antaisi aseita fundamentalisteille, vaan suojelisimme myös heitä (itseltään). Miksi heittää bensaa liekkeihin, jos itsekin palaa..?
Mutta ehkä tässäkin riittää, kun rikoslaissa on jo kriminalisoitu kiihotus kansanryhmää vastaan. Sillähän suojellaan kollektiivisesti myös meitä kristittyjä. Ja teitä ateisteja.
Nettikiusaamistakin on nähty ja koettu – pahiten juuri vakaumuksien vuoksi. Myös täällä K24:ssä. Ja hyvin kollektiivisesti – ei vain johonkin henkilöön kohdistuen. Olisiko peiliin katsomisen paikka itse kullakin..?
Ainakaan sellainen aate, joka kaipaa lain suojaa pilkkaa vastaan, ei suojaa ansaitse.
Vapaa Ajattelija -lehden saa repiä julkisesti. Saa sanoa, että olen tyhmä kun en usko jumaliin. Se liikuttaa minua samoin, kuin joku sanoisi minun olevan tyhmä koska uskon maan kiertävän aurinkoa.
Jumalan pilkka. Voisi suorastaan todeta, että pidän täysin järjettömänä ihmisten Nikeassa 325 valitsemaa jumalaa, joka sitten ihmisten , kirkon, mielestä antaa ikuisen pelastuksen uusine ruumiineen taivaan paratiisissa.
Onko tämä Jumalan pilkkaa ?
Uskon Jeesuksen sanoihin ristillä viimeisellä elämänsä hetkellä ” tänä päivänä, henkeni ” Hän ei sanonut mitään viimeisestä päivästä eikä ruumiista.
Ihan ensiksi meidän tulisi miettiä, mistä nousee tarve pilkata? Miksi joillekin on niin tärkeätä se, että saa/voi/on lupa pilkata toisen vakaumusta tai toiselle tärkeitä asioita? Eihän se ole keneltäkään pois, jos joku uskoo Jumalaan, jumaliin tai vaikka joulukuuseen. Miksi pitää pilkata? Pilkkaaminen ei edistä yhteiskuntarauhaa tai mitään muutakaan hyvää asiaa?
Ei, ei edistä. Mutta joulukuusen pilkaamista ei ole kriminalisoitu. Hannu Salaman v. 1965 saama jumalanpilkkasyyte, tuomio ja Kekkosen armahdus viimeistään osoittivat pykälän tarpeettomuuden. Pantakoon merkille, että jo silloin muun muassa piispa Olavi Kares ja Helsingin ylipiston kansleri ja kirkkohistorian professori Mikko Juva vastustivat Salaman saamaa syytettä.
1960-luvun taustaa vasten tuntuu ihmeelliseltä se puolikirkollinen hysteria, joka heti nousee, kun joku keksii ehdottaa täysin tarpeettoman (ja naurettavan) pykälän poistoa. Vähintään toinen puoli kansankirkkoa on ollut valmis sen poistamiseen jo puoli vuosisataa.
Niinpä niin. Toisten mielestä pykälä on tarpeen, koska se vielä jotenkin hillitsee toisten vakaumuksen sisällön räävitöntä pilkkaamista. Toisten mielestä pykälä on tarpeeton ja naurettava.
Jos kukaan ei pilkkaisi Jumalaa, jumalia tai niihin uskovia ihmisiä, niin koko pykälää ei olisi koskaan tarvinnut edes laatia. Siis, jos ihmiset noudattaisivat niin paljon muutoin esillä pitämäänsä ”rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi” niin ei tarvittaisi niin paljon myöskään kieltopykäliä ja santioita.
Muussa lainsäädännössä asia on jo hoidettu, erillistä ”jumalanpilkkapykälää” ei tarvita. Salme voi nukkua yönsä rauhassa.
No ei se jumalanpilkan kielto alunperin mitään ”pilkkaamista” varten lakiin ole kirjattu vaan ihan perinteisesti uskonnollisen vallankäytön välineeksi. Samaa perua olivat muutkin uskontoon pakottamiseen liittyneet lait.
Juuri näin. Reilu sata vuotta sitten Suomessa oli laki, joka sanoi, että kirkkoon on pakko kuulua ja että Jumalan pilkkaamisesta saa vankeutta.
Ei näiden lakien tarkoitus ole ollut suojella ketään kristittyä mielensä pahoittamiselta vaan ne ovat olleet vallankäytön välineitä.
Nykyinen yhteiskunta on arvojen osalta kovin erilainen.
Kirkko tuomitsee sen oppiin uskomattomat ihmiset hel—tiin tai nykyisin kauniimmin sanottuna kadotulseen.
Jos ihminen käyttäytyy vastaavalla toiminnalla kirkon oppia kohtaan niin hän on Jumalan pilkan takia tuomittavissa oikeudessa.
Olen edelleen sitä mieltä. että ko. laki on tarpeellinen, huomimatta siitä, mihin tarkoitukseen se alunperin on laadittu. Jos ihmiset lopettavat huonon, toisia pilkkaavan käyttäytymisen niin voidaan miettiä lain poistamista. Mutta totuus näyttää olevan, että kaikenlaiset vihapuheet vain lisääntyvät kaikilla saroilla.
Salme on nähnyt asian ytimeen.
Jori Mäntysalo: ”Ainakaan sellainen aate, joka kaipaa lain suojaa pilkkaa vastaan, ei suojaa ansaitse.”
Kyse ei olekaan aatteen suojelusta, vaan aina viime kädessä ihmisten suojelemisesta toisilta ihmisiltä ja myös heiltä itseltään. Ilkeyttä ja pahansuopaisuutta on syytä suitsia lailla. Emme me muuten herkeä.
Sananvapauteen pätee varmaan sama mikä uskonnonvapauteenkin: on myös oikeus olla sanomatta. Joskus sekin on viisautta.