Nipowaka, Wapiti ja minä, Okinava.

Reilut kolme kuukautta sitten palasimme vaimoni kanssa, jo kolmannen kerran takaisin syntymäpitäjään. Olen iloinnut tästä muutosta. Sillä nyt muutimme aivan lapsuuteni kotikonnuille ja ”isiemme maille”, kuten Wapiti sen muotoili. Wapiti on vanha intiaani kaverini ajalta, jolloin tytöt eivät meitä vielä erityisemmin kiinnostaneet. Silloin meillä oli aikaa tutkia näitä lähimetsiä ja opetella monia erätaitoja.

Meitä oli kolme kaverusta: Nipowaka, Wapiti ja minä, Okinava.
Opettelimme selviytymistaitoja intiaanien tapaan. Keitimme teeveden tuokkosessa nuotiolla. Oli jännittävää seurata, miten tuokkosen reunat paloivat vain vedenpinnan yläpuolelta . Opimme miten metsästä löytää sytykkeet talvellakin. Puita emme vahingoittaneet, vaan käytimme nuotiossa kuivia oksia, joita nykäisimme narun ja sen päässä olevan painon avulla korkealta männyistä. Metsään voi eksyä kuka tahansa, mutta olen osannut sieltä aina takaisin. Senkin selviämistaidon sain silloin oppia. Eksymistä en ole sen jälkeen osannut pelätä, vaikka jokainen metsissä paljon liikkuva eksyy joskus.

Uusi luonnonsuojelualue tuossa rannassa on huippujuttu. Miten ovatkin osanneet suojella juuri yhden Zinava heimomme tärkeimmistä metsästysmaista.
Olen nauttinut aivan erityisesti noista ranta-alueen metsistä. Sinne tekee mieli ihan päivittäin, mutta eihän eläkeukko aina ehdi. Uskomatonta on, että näin läheltä pääkaupunkiseutua löytyy tällaisia paikkoja ja miltei kaupungin keskustasta. Mitä enemmän väkeä muuttaa kivikaupunkeihin sitä suuremmassa arvossa tulee olemaan rakentamaton luonto.

On yllättävää miten paljon tuo murkkuiässä puuhailut. Monet silloin saadut taidot ja – asenteet, ovat vaikuttaneet myöhempään elämääni ja sen ratkaisuihin. Joten tätä kirjoittaessa oivallan miten tärkeää on varhaisnuorisotyö. Siinä voidaan luoda hyvää pohjaa koko elämää varten. Helposti aliarvioimme noita mukuloita ja sitä tärkeää työtä, jota heidän parissaan tehdään.

  1. Minun mielestäni sekä ensitreffit alttarilla että kahden samaa sukupuolta olevan henkilön avioliitto ovat ristiriidassa länsimaissa tähän asti vallinneen avioliittokäsityksen kanssa. Professori Saarisen mukaan vain ensitreffit alttarilla on ristiriidassa.

    ” Siksi valtiovalta tai kirkko ei voi viime kädessä määritellä, minkälaisissa rakkaussuhteissa ihmiset haluavat olla ja tosiasiassa ovat,” Saarinen sanoi kirjan julkistamistilaisuudessa.

    Ihmiset elävät vaikka minkälaisissa rakkausuhteissa huolimatta siitä ovatko he avioliitossa vai eivät, joten valtiovalta tai kirkko eivät voi sitä päättää tai estää. Sen sijaan yhteiskunta/valtio voi määritellä minkälainen avioliittoinstituutio kussakin valtiossa on juridisesti pätevä ja kirkko voi päättää keitä se vihkii avioliittoon.

    • Mielestäni samaa sukupuolta olevien avioliitot eivät ole erityisesti ristiriidassa länsimaissa vallinneen avioliittokäsityksen kanssa. Yhtäältä länsimaissa on ollut samaa sukupuolta olevia pareja koskevaa parisuhdelainsäädäntöä 25 vuoden ajan (Tanska 1989), joka on rinnastanut parisuhteet oikeusvaikutuksiltaan avioliittoon riippumatta siitä onko niitä maasta riippuen kutsuttu avioliitoksi tai joksikin muuksi.

      Toisaalta länsimaiseen kulttuuriin kuuluu, että ihmiset pariutuvat vapaasti ja omasta tahdostaan valitsemansa puolison kanssa ja elävät yksiavioisessa suhteessa. Olkoonkin, että kaikki liitot eivät kestä, ihmiset pettävät puolisoitaan ja pieni joukko elää moniavioisesti, on silti tosiasia, että länsimaisessa kulttuurissa ihmiset pääsääntöisesti elävät keskinäiseen rakkauteen perustuvassa parisuhteessa eikä tässä ole eroa eri sukupuolta ja samaa sukupuolta olevien parien välillä.

      Siinä missä kahden ihmisen keskinäiseen rakkauteen ja vapaaehtoisuuteen perustuva parisuhde on länsimaissa normi, järjestetyt avioliitot eivät kuulu länsimaiseen kulttuuriin. Tässä mielessä ensitreffit alttarilla poikkeaa huimasti länsimaisesta avioliittokäsityksestä kun taas samaa sukupuolta olevien avioliitot ovat vain avioliittoinstituution yksi muoto.

    • ”Siinä missä kahden ihmisen keskinäiseen rakkauteen ja vapaaehtoisuuteen perustuva parisuhde on länsimaissa normi, järjestetyt avioliitot eivät kuulu länsimaiseen kulttuuriin.”

      Kyllä, kahden samaa sukupuolta olevan parisuhde on jo normi, mutta kahden samaa sukupuolta olevan avioliitto ei mielestäni ole vielä normi.

    • Euroopassa Ruotsi, Norja, Tanska, Islanti, Englanti, Ranska, Espanja, Portugali, Hollanti, Belgia ja Luxemburg.

      Ymmärtääkseni uutisessa ei kuitenkaan viitattu avioliiton kirjaimelliseen määritelmään vaan siihen, samaa sukupuolta olevat parit ovat normatiivisia mutta järjestetyt parisuhteet eivät ole.

    • Salme, ymmärsitkö Saarisen perustelut? Avioliittosäädökset perustuvat roomalaiseen oikeuteen. Sen oleellisin avioliittoon liittyvä normi on puolisoiden yksimielisyys halusta muodostaa julkinen suhde. Ja tätä vapautta ei valtiolla ole oikeus kiistää.

    • Tarja, luulen ymmärtäneeni. Vaikka avioliittosäädökset perustuvatkin roomalaiseen oikeuteen ja vaikka sen oleellisin avioliittoon liittyvä normi on Saarisen mukaan puolisoiden yksimielisyys halusta muodostaa julkinen suhde, niin tämä ”oleellisin yksimielisyyden normi” on tähän asti tarkoittanut että puolisot ovat mies ja nainen.
      Tarkastelukulma on erilainen.

    • Niin Salme, sinun tarkastelukulmassasi ”mies ja nainen” on oleellisempi tai yhtä oleellinen normi. Saarisella on roomalaisen oikeuden perustavista piirteistä toinen näkemys. Itse jonkin verran asiaan perehtyneenä kallistun Saarisen kannalle.

    • Nykyiseen länsimaiseen oikeushyvään kuuluu ihmisten välinen tasa-arvo juridisena miehenä ja juridisena naisena sekä erikseen tasa-arvoisuus koskien henkilöitä joiden sukupuolta ei jostain voida määritellä. Oikeushyvään kuitenkin kuuluu että sukupuoli omalta osaltaan määrittelee meitä olentoina. Tästä seuraa että sukupuolten käsittely oikeusnormeissa myös erikseen on hyväksyttävää.

      Edellä olevan vuoksi ei varsinaisesti ole tasa-arvokysymys, määritelläänkö oikeusvaikutuksiltaan avioliiton kaltainen liitto kahden juridisesti eri sukupuolta olevien väliseksi, jolloin jokaisella juridisella miehellä ja juridisella naisella on oikeus solmia liitto vastakkaista juridista sukupuolta olevan henkilön kanssa tai vaihtoehtoisesti määritelläänkö liitto siten että sen voi solina kasi tai useampi luonnollista henkilöä juridisesta sukupuolestaan riippumatta.

      Asiassa on edelleen huomattava, ettei avioliiton juridisella määrittelyllä ole mitään suoria seurausvaikutuksia avioliiton uskonnolliseen määrittelyyn. Vaikka molemmissa tapauksissa normisto soveltaisi kokemuksellista luonnonoikeutta, ei on määrittely silti toisistaan riippumatonta. Näin siis yhteiskunnassa, jossa vallitsee uskonnonvapaus. Valtionuskontojärjestelmässä tilanne on toinen, sillä silloin uskonnolliset perusteet vaikuttavat valtion normistoon taikka valtion normisto sääntelee myös uskonnon oppeja.

      Uskonnonvapauden vallitessa kansalainen, poliittinen päättäjä, uskonnollinen johtaja tai tutkija voi samanaikaisesti sekä kannattaa täysin samaa sukupuolta olevien välisten liittojen sallimista lainsäädännössä että vastustaa ehdottomasti niiden kirkollista vihkimistä.

  2. Professori Risto Saarisen kirjaa en tietenkään vielä ole lukenut, mutta ilolla tervehdin ja yhdyn hänen uutisessa esittämiinsä mielipiteeseen.

    Eurooppalaisen avioliiton historiaa on tutkinut myös TL, perheneuvoja Aatto Kuusniemi. Hänen ystävänään tiedän, että Aatto on jatkanut tutkimustyötään vielä kypsässä iässä ja toivonkin, että Kirjapaja tai joku muu kustantaja ottaisi häneen yhteyttä, jotta Aaton ajankohtaiset ja hyvin kiinnostavat faktat kirkosta ja avioliiton historiasta pääsisivät esille.

  3. Tuli omat muistot mieleen… Halusin aina olla ”inkkari”, kun muut halusivat olla ”länkkäreitä”

    ”Serubbaabelin kädet ovat tämän temppelin perustaneet, ja hänen kätensä sen valmiiksi saattavat. Ja sinä tulet tietämään, että Herra Sebaot on lähettänyt minut teidän luoksenne.
    Sillä kuka pitää halpana pienten alkujen päivän, kun nuo seitsemän Herran silmää, jotka tarkastavat koko maata, iloitsevat nähdessään luotilangan Serubbaabelin kädessä?”
    Ja minä lausuin ja sanoin hänelle: ”Mitä ovat nämä kaksi öljypuuta lampunjalan oikealla ja vasemmalla puolella?”
    Sitten minä toistamiseen lausuin ja sanoin hänelle: ”Mitä ovat nuo kaksi öljypuun terttua kahden kultaisen putken kohdalla, jotka vuodattavat sisästänsä öljynkultaa?”
    Niin hän sanoi minulle näin: ”Etkö tiedä, mitä ne ovat?” Minä vastasin: ”En, Herra”.
    Hän sanoi: ”Nämä ovat ne molemmat öljyllä voidellut, jotka seisovat kaiken maan Herran edessä”. Sak.4:9-14 (Serubbaabel= Davidin siemen)

    http://www.apokryfikirjat.com/zerubb.htm

  4. Edellisen ajatus lähti liikkee siitä, kuinka meidän jokaisen päivät ovat jo idussaan olleet Herran tiedossa. Kuinka lapsuudessa tapahtuneet vaikuttava tähän päivään ja lopulta, kuinka Jumalan työt historiassa vaikuttavat meidän kaikkien elämään tänäpäivänä.

    ”Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut.” Ps.139:16

    Kun ensimmäinen lapseni syntyi ja pidin häntä laitoksella sylissäni, tajusi selvästi, että hän on ollut olemassa jo luomisesta asti ja kuinka hänen aikansa tuli nyt. Tajusin, kuinka meidät kaikki on tehty jo Luomisen aamuna. Pienten päivien alkua ei tosiaan kannata pitää halpana. Kuka meistä tietää, jos huomisen lapsesta syntyy tuleva kuningas tai kansojen päämies? Kuka lopulta tietää Herran ajatukset ja kuinka Hän nostaa ja laskee ja mikä on Hänen silmissään arvokasta?

Pekka Pesonen
Pekka Pesonen
En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.