Nyt kun puhutaan yhteisön jäsenten karttamisesta erimielisiä tai yhteisöstä luopuneita kohtaan, nostan esille sellaisen asian, että karttaminen voi tapahtua myös toisinpäin. Niin kuin minun kohdallani. Monet "entisen elämäni" ihmiset haluaisivat pitää minuun yhteyttä, olleet yhteydessä ja pyytäneet kylään, mutta minä en halua. Olen heistä tosi harvan kanssa enää missään tekemisissä. Yhden kanssa juttelen joskus facebookissa ja joidenkin sukulaisten kanssa kyläillään tai nähdään joskus perhejuhlissa.  Tosi harvoin kuitenkin heidänkään kanssaan.

Miksi näin? Miksi kartan entisiä ystäviäni ja sukulaisiani? Osittain saamani kohtelun vuoksi avoimuudestani johtuen ja osittain ystävieni suojelemisen vuoksi. En halua, että kukaan joutuu takiani hankaluuksiin. Tiedän vanhasta kokemuksesta, että jos joku henkilö joutuu jostakin syystä silmätikuksi vl-liikkeessä, hänen ystävänsä joutuvat myös epäilyksenalaisiksi. Heidän uskonsa saattaa joutua kyseenalaistetuksi yksinkertaisesti siksi, että heidän ystävänsä kritisoi liikettä, omaa vääriä mielipiteitä tai on muuten uskossaan epäilty.

Yleensä ihminen hakeutuu seuraan, jossa hän on hyväksytty sellaisenaan, omana itsenään. Olo on toisen seurassa kuin olisi "kotona". Tällainen olotila on harvinaista vl-liikkeen jäsenen ja ulkopuolisen välillä. Eksklusiivisuus estää tällaisen vapauden. Paksu, jähmeä lasimuuri välillä asettaa ehdon: - Tee parannus. Sitten häviää kaikki jähmeys väliltä. Tosin ei se nyt ihan suoraan noin mene, että jokainen vl-ihminen tuntee olevansa kuin kotonaan jokaisen vl-ihmisen kanssa, kyllähän sieltäkin porukasta kuppikuntia löytyy, mutta tietynlainen hyväksyntä saadaan vain kuulumalla uskonnollisesti porukkaan.

Tuo äänekäs tai hiljainen parannusvaatimus tai -toive tulee esille monissa eri asioissa ja tilanteissa vl-ihmisten kanssa. Nämä asiat ovat usein sitten vaikuttamassa siihen, että enempikin käy niinpäin, että lähtijä karttaa yhteisöään kuin että yhteisö lähtijää. Vai miten tuon muotoilisi...? Siis juttu lähtee siitä, että kun lähtijä kohtaa hyväksymättömyyttä, hän alkaa karttamaan. Ei hän sellaisia karta, jotka hyväksyvät hänet edelleenkin ilman minkäänmoisia ehtoja ja jähmeyksiä.

Usein parannuskehotukset ovat suoria ja ääneen esitettyjä. Joskus se on epäsuoraa, se voi olla vihjailua, pelottelua eri elämänkohtaloilla ja kurjilla esimerkeillä. Jotkut puhuvat paljon ja laveasti seura- ja muusta toiminnasta, laittavat Siionin lauluja tai nettiseurat kuuluville tai lähtevät seuroihin, vaikka heillä on sukulaisia tai muita vieraita kylässä. Puhutella voi monella eri tavalla. Kaiken tarkoitus on se, että ulkopuoliselle halutaan ilmaista, mitä ja kuinka paljon häneltä puuttuu kun hän ei ole enää "uskovainen". Tällaiset puhuttelijat eivät tajua sitä, kuinka lopulta naivia heidän toimintansa on. Lähtijä tietää nimittäin tasan tarkkaan kaikki nuo kuviot ja homma johtaa useimmiten lopulta siihen, että lähtijä alkaa karttamaan puhuttelijoitaan, oli se puhuttelu sitten suoraa tai epäsuoraa.

Eli jotkut vl-liikkeestä lähtijät valitsevat itse Jehovan todistajille tyypillisen karttamiskäytännön. He eivät halua olla enää missään tekemisissä "entisen elämänsä" kanssa. Joidenkin kohdalla karttaminen lieventyy jossakin vaiheessa kun aikaa kuluu, joidenkin kohdalla karttaminen ei koske suku- tai muita juhlia ja jotkut karttavat vain pahimpia puhuttelijoitaan. Jotkut ovat niin sukurakkaita tai pitävät vanhoja ystävyyksiä niin arvossaan jo periaatteessa, että he jatkavat yhteydenpitoaan hyljeksinnästä huolimatta. Itse olen mieluiten sellaisten kanssa, joidenka kanssa tunnen olevani kuin kotonani :) En keksi, mitä kaipaisin entisestä elämästäni, en ehkä mitään.

Kaikkein vihoviimeisintä on mielestäni keinotekoinen tai velvollisuudesta johtuva ystävyys. Sellainen ei sovi vartalolleni :( Jos minusta ei tykätä tällaisenani, en taatusti tuppaa seuraan. Mielummin olen sitten vaikka erakkona. Viihdyn hyvin myös yksikseni ihan vain mielenkiintoisen pääkoppani kanssa, tosin yksinäisyydestä ei voi oikein puhua yhdentoista lapsen ja lähes kymmenen lapsenlapsen äitinä :) Elämä on ihanaa ja rikasta näin ja olen kiitollinen perheestäni ja ystävistäni.