Häpeästä kunnia!
Häpeästä kunnia!
Viittaan Filippiläiskirjeeseen 3:
19 heidän loppunsa on kadotus, vatsa on heidän jumalansa, heidän kunnianaan on heidän häpeänsä, ja maallisiin on heidän mielensä.
On kysymys lihallisesta mielihyvästä, ruumiillisesta mässäilystä.
Hävettäväksi todettu ja tuomittu saatettiin kunniaan, kun RKK:n Australian piispan 6 vuoden tuomio muutettiin ja hänet todettiinkin syyttömäksi lasten hyväksikäyttöön. Vastoin todisteita paavit antoivat laajan tunnustuksen Pell’n toiminnalle.
18 jakeessa Paavali tuo tuskansa ristin vihollisista, jotka ovat olleet Jeesuksen seuraajia, mutta nyt seuraavat Saatanaa, uskonnollisen kaavun sisällä.
Jumalan seurakunnan tehtävä ei ole paimentaa ulkopuolisia, vt.1.Kor..5:9-13. ” Vaan minä kirjoitin teille, että jos joku, jota kutsutaan veljeksi, on huorintekijä tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai pilkkaaja tai juomari tai anastaja, te ette seurustelisi ettekä söisikään semmoisen kanssa.”
Muutaman vuoden ajan on maailmallinen ”totutuksen henki” virrannut uskovien yhteisöihinkin. Itse olen viettänyt paljon aikaa sukupuolisten poikkeavuuksien kamppailevien kanssa. Suuri osa kuitenkin on osoittautunut vilpilliseksi eli haetaan sielunhoitajaa, joka voisi langeta heidän kanssaan. Kuitenkin monta voittoa on saatu joskus jopa päivittäisiä taisteluja voittaen ja lankeemuksesta nousten.
Pell’n ja katolisten pappien lapsiin sekaantuminen ei sisälly Seurakunnan toimivallan piiriin. Se kuuluu kuitenkin maalliselle oikeudelle, jonka valtuutus on ollut estettynä vielä vuosituhannen vaihteessa. Useassa Italian TV-ohjelmassa 2000-luvun alusta lähtien, Vatikaanin kurinpidollista korkeinta tasoa edustava piispa Fisichella, toisti, että nämä pappien pedofiliatapaukset kuuluvat kanoonisen lain piirin ja kirkko heidät rankaisee.
Blogini tarkoitus on painottaa uskovien tehtävää, mikä ulottuu vain uskovien yhteyteen. Silti parannuksen saarnaaminen kuuluu Seurakunnalle. Parannuksen tuloksen, lahjavanhurskautuksen esilläpito tervehdyttää yhteiskuntaa, ajallisesti, niin uskovien yhteydessä kuin yleisesti uskonnollisuudessa ja sen ulkopuolella eli kuolemaan asti.
30 kommenttia
Kirjoittaja
Reijo Mänttäri
Jo lapsena, aito usko ja sen ilmiöt, saivat minut viihtymään helluntalaisten kokouksissa. Otollisesta tilasta, omakohtaisen uskonlahjan sain vastaanottaa jo 10-vuotiaana. 4 vuotta myöhemmin halusin, että minut kastetaan vedessä, koska Jeesuksellekin se oli vanhurskautuksen täydellistyminen. Nyt lähes "koko maailman" kiertäneinä paluumuuttajina vaimoni kanssa, voimme todeta, että helluntalaisuudessa halutaan noudattaa Alkuperäisiä Ohjeita, vaikka yhtä puutteellisina kuin Alkuseurakunnassa.
Kol. 2:12 käsittelee samaa teemaa kasteesta sekä surmaavana että pelastavana: ”Kasteessa teidät yhdessä hänen kanssaan haudattiin ja herätettiin eloon, kun uskoitte Jumalaan, joka voimallaan herätti Kristuksen kuolleista.”
Ilmoita asiaton kommentti