Halveksittu demokratia - unohdettu Kristus

Kirjoittaessani tavallisella tai ns. kirkollisella sivustolla saan samasta aiheesta erilaista palautetta. Yhtä leimaa ymmärrys ja tiede, toista usko ja vakaumus. Kaipuu totuuteen on molemmille yhteinen. Tarkastelukulmia on kaksi, evoluutioteoria tieteellisenä ja luomiskertomus uskonnollisena. Edellinen kuvaa elämää päättymättömänä kehityksenä. Jälkimmäinen kertoo ihmisestä, joka - koostumukseltaan yhtäläisenä kivi-, kasvi- ja eläinkunnan kanssa - omantunnon saatuaan kasvaa Luojansa kuvana kohti henkistä täydellisyyttä.

Yhteistä palautteille on yhtäältä epätietoisuus tavoitteesta eli elämän tarkoituksesta ja tietoisuus tai jopa välinpitämättömyys menetelmien riittävyydestä tavoitteen saavuttamiseksi sekä toisaalta sinnikkyys jatkaa valitulla tiellä silloinkin kun tietää pyrkimyksen tapahtuvan toisten kustannuksella. Valitulla tiellä jatkamiselle lienee vain yksi peruste, oman etuoikeutetun aseman säilyttäminen. Sen yksi yhteiskunnallinen ilmenemismuoto näkyy esimerkinomaisesti kansallisessa postilaitoksessa, joka on pitkään kärsinyt perinteisen toimintansa näivettymisestä. Postia työllistää enenevässä määrin kiinalaisten tuotteiden verkkokauppa. Juurikaan liioittelematta postin voidaan sanoa olevan valjastetun kiinalaiselle tuotannolle. Maahantuojat ja vielä vähemmän valtiovalta eivät reagoi uutisiin uudelleen koulutuksen nimissä tapahtuvan orjatyövoiman käytöstä Kiinassa. Halpatuonti on täyttänyt markkinat ja ihmisten mielen.

Eikö tieteistä nuorin, psykologia, työskentele niinkin henkisellä tasolla kuin piilotajunta? Jos luonnontieteistä vanhimpien kuten fysiikan ja kemia edustajat Nobel-palkinnonsaajina liki poikkeuksetta kiittävät Ruotsin television haastatteluissa menestyksestään intuitiota, sisäisestä havaintomaailmasta eli tieteestä riippumatonta menetelmää, havaitsemme, ettei ymmärryksen ja tieteen eikä henkisen todellisuuden ja uskon välillä ole eroa.

Miksi kuitenkin jatkamme kaksijakoista, skitsofrenista vaellustamme? Tietokirjailija Rebecca Solnit liittää vastauksen ns. elite panic- eli eliitti menee paniikkiin-käsitteeseen. Sen mukaan ”vallanpitäjät pitävät ihmisiä samanlaisina kuin he itse ovat” eli itsekkäinä, jotka valtansa ja äänestäjiensä menettämisen pelosta ovat paniikissa valmiit käyttämään harhautusta ja jopa (henkistä) väkivaltaa valtansa säilyttämiseksi. Olen itse aistivinani jännitteen havainnossa, missä puolueista eräs vastustaa maahanmuuttoa, jota toisen - poliisitoiminnasta vastaavan - puolueen edustaja kritisoi julkisesti mitä jyrkimmin. Iranilaisten maahan-muuttajien yrittäessä osoittaa mieltään oman edustustonsa edessä havaitsen poliisin estävän heidän pääsynsä edustuston välittömään läheisyyteen. Miksi heidät on ylipäänsä päästetty maahan jos heiltä kuitenkin kielletään jokaiselle kuuluva oikeus rauhanomaiseen mielipiteensä ilmaisuun. Päättäjien paniikinomainen käytös saa ilmaisunsa näennäisdemokraattisissa vaalikeskusteluissa ja yleisölle suunnatuissa eduskunnan farssimaisissa kyselytunneissa.

Löytyykö tässä vastaus siihen, miksi kaikki jatkuu ennallaan? Osa kansanedustajista on kelvottomia

tehtäväänsä, mutta..... Koska ei ole eroa yhtäältä ymmärryksen ja tieteen tai toisaalta uskon ja vakaumuksen välillä emme voi syyttää heitä, koska he edustavat valitsijoitaan. Heidän pelkonsa menettää äänestäjien kannatus johtaa paniikinomaiseen käyttäytymiseen ja jatkuvaan asioiden epädemokraattiseen kärjistämiseen. Tie ratkaisuun löytyy yksilön oman sisäisen äänen - kutsumme sitä sitten intuitioksi, vakaumukseksi tai omaksitunnoksi - äänen kuuntelemisella. Muutos on saavutettavissa itse kunkin elinaikana, sillä ”Jumalan valtakunta on sisäisesti teissä” tai sitä voi lykätä toisen 2000 vuoden päähän. Valinta on meidän.

3 kommenttia

  • Tarja Parkkila sanoo:

    Kiinnostava yhdistelmä, varatuomari ja pastori. Onko tullut ristiriitaa armon ja tuomion kysymyksissä ?

    maahanmuuttajista ”Miksi heidät on ylipäänsä päästetty maahan jos heiltä kuitenkin kielletään jokaiselle kuuluva oikeus rauhanomaiseen mielipiteensä ilmaisuun. ”

    Minä luulen, että tuo on kristillisen perinteen pohjalta syntynyt, tai paremminkin periytynyt tapakulttuurin osa-alue, Puhetta saavat harrastaa vain kristilliset ja nimenomaan miehet, naisten ja muukaisten pitäisi olla hiljaa, koska he ovat alempiarvoisia.

    Minä olen ihmetellyt sitäkin, että meillä on asunut suomessa juutalaisia jo melkein satavuotta, mutta kukaan ei oikein tunne heitä, heistä ei ikäänkuin saa edes puhua. Vielä kymmenen vuotta sitten jo sanan ’ juutalaisuus’ mainitseminen oli kuin punainen vaate härälle, niin raivokas ja pahansuopa oli kommentointi. Vihapuhetta esiintyy vieläkin. Heistä on tehty ikäänkuin syntipukki, jota voi sivaltaa kielenruoskalla miten huvittaa, aivan kuin se olisi saavutettu etu joka jatkuu ikuisuuksiin.

    Erityisesti kristikansa muistaa apostolien teoista tutun ’ Kristuksen murhaajat ’ syytöksen. Ja kaiken muunkin evankeelisen panettelun.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Hannu Ahti

    Hannu Ahti, varatuomari ja pastori Kirjoittaja on toiminut setlementtiaktivistina vuodesta 1986 ja perustanut usei-ta syrjäytettyjen nuorten koulutusta, kuntoutusta ja työllistämistä palvelevia yksikköjä yhdistyksinä, säätiöinä ja sosiaalisina yrityksinä. Kaikkiaan toiminnan piirissä on ollut liki 5 000 nuorta ja nuorta aikuista.