Karjanhoito on ollut keskeinen osa suomalaistenkin selviytymistä sekä ihmiskunnan historiaa.

 

Olen pienviljelijä-poromiesperheen lapsi Lapista. Työ ja yhteiselo lehmien ja porojen kanssa oli tavallista arkea lapsuudessani ja nuoruudessani. Erityisesti kesä ja juhannus sai pohtimaan nyt näitä asioita, sillä maatilan elämä pyörii kesällä erityisen paljon ulkona laitumella kulkevan karjan ympärillä.

Nykyinen lähinnä kaupunkilaisten käymä keskustelu siitä, saako eläinten lihaa syödä, on tuntunut hämmentävältä, jotenkin epätodelliselta. Vaikka olenkin samaa mieltä siitä, että eläimille ei saa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä, mieluummin ei kärsimystä ollenkaan, näen maltillisen karjankasvatuksen parhaimmillaan lemmikkieläinten pitoon verrattavissa olevana ja tarpeellisena toimintana.

Mielestäni Suomessa on pääosin asiallinen ja eläinten hyvää kohtelua edistävä karjanhoidon kulttuuri. Lähinnä EU:n direktiivit ja globaali kilpailu ovat tosin tuoneet teurastamojen toimintaan suuret välimatkat ja ison laitoskoon. Sitä pidän huonona.

Eläinten käyttö ihmisravinnoksi kauhistuttaa nykyään eniten niitä, joilta puuttuu elävä luontosuhde. Nimittäin luonto itse toimii niin, että toiset elävät syövät toisia eläviä. Oikeastaan karjaeläimemme säästyvät siltä, että ne olisivat koko ajan vaikkapa savannin petoeläinten saalistettavana.

Omituisinta on, että ihmiset saattavat nykyisin pitää koiria tai kissoja lemmikkeinä, mutta paheksuvat lihan tuotantoa ihmisravinnoksi. Mistäköhän he arvelevat kissan ja koiran liharuuan ilmestyvän?

Olen pienviljelystilan kasvatti. Pidimme hyvää huolta lehmistämme ja poroistamme. Niiden kanssa muodostui ystävyyssuhde, ja jaoimme elämämme niiden kanssa. Tiesimme, että niiden hyvinvointi edisti omaa hyvinvointiamme. Mielestäni useimmat kotieläimemme elivät onnellisen elämän, onnellisemman kuin luonnonvaraisena.

Raamattu viittaa jo ensimmäisessä kirjassaan Genesiksessä siihen, että eläimiä oli lupa käyttää ihmisen hyväksi. Jumala teki jopa eläinten nahasta vaatteet ihmisen suojaksi, kun ihmiset karkotettiin paratiisista.

Toisaalta Raamattu asettaa sääntöjä, joiden tarkoitus on estää julma eläinten kohtelu. Esimerkiksi vasikan kypsentäminen emänsä maidossa kiellettiin, koska sellainen julmuus rikkoi jo elämän omia lainalaisuuksia kauhistuttavalla tavalla.

Monien tavoin paheksun tehotuotantoa. Suomalaista maataloutta tukemalla ja kertomalla sen hyvistä käytännöistä edistämme myös eläinten hyvää kohtelua.

Toisin kuin vaikkapa kotikissa ihminen voi käyttää myös kasvisravintoa. Pidän ihmiselle terveellisenä hyvää kasvisravintoa, mutta suomalaista poron, hirven ja naudanlihan tuotantoa voidaan mielestäni pitää eettisesti ja ekologisesti kestävänä vaihtoehtona. Samoin kala- ja siipikarjatuotteet maassamme tuotetaan pääosin kestävällä tavalla.

Raamatun eskatologiassa viitataan myös saaliseläinen ja saalistajan sopuun. Millainen on se luonto, jossa leijona syö ruohoa? Jumala sen tietää. Toistaiseksi ajattelen leijonallakin olevan oikeuden lihaisaan ateriaansa.

 

Pentti Tepsa

Kemijärven kirkkoherra

 

16 kommenttia

  • Matias Roto sanoo:

    Pentti

    Kiitos tervettä maalaisjärkeä edustavasta erinomaisesta tekstistäsi.

    Tuot esille näkökohdan jota elämästä vieraantuneet ihmiset eivät näe, koska ovat menettäneet aidon kosketuksen luomakuntaan ja omassa luontosuhteessaan elävät omissa haavemaailmoissaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Hyvät Herrat

    Saanen muistuttaa, että juurikin te olette saarnanneet, että eläinten uhraaminen loppui kerta kaikkiaan, kun saatiin kertakaikkinen ihmisuhri.

    Tuo, mitä sanoin voidaan mitätöidä sanomalla; eihän eläimiä nyt uhrata, vaan teurastetaan. Aivan oikein, vain sana on muuttunut, ei puhuta enää uhrieläimistä, vaan teuraseläimistä. Tapahtuma ei kuitenkaan ole muuttunut, eläin joutuu antamaan henkensä, eikä aina edes meidän elämäksi, vaan metsästystä harrastetaan muös huvinvuoksi. Eläimet itse tappavat vain nälkäänsä tai pentujensa nälän tyydyttämiseksi.

    Kreikkalaisilla oli Sokraattiset kirjoituksensa ihennevaltiosta, jossa kukaan, joka ei halunnut olla eläinten hautausmaa, ei myöskään syönyt eläimiä, vaan viljasta leivottuja leipiä ja kakkusia, sekä hedelmiä ja yrttejä terveydeksi ja hyvinvoinniksi. Emme ole lukeneet myöskään Jeesuksen lihansyönnistä, joten hän, tai hänen tarinansa kirjoittaja oli tässä suhteessa hyvin kreikkalaisvaikutteinen ja oletti, että siirrymme kasvisravintoon. En kritisoi lihansyöntiä, syön itsekin lihaa, kritisoin ainoastaan sanontaa, ”Eläinten uhraaminen loppui kertakaikkiaan. ” Näin ei tapahtunut, se ihannevaltio ei koskaan toteutunut.

    Jeesuksesta puhutaan uhrikaritsana, mutta Ilmestyskirjassa hän näyttää teurastetulta . Sanamuutos näkyy tässäkin. Uhraaminen, – sana tarkoittaa, että joku antaa jotakin pois, omastaan, kuten Jumala poikansa, tai Jeesus henkensä. Tai omistaja lampaansa. Näissä tapauksissa hengen antaminen ei kuitenkaan ole vapaaehtoista, vaan se otetaan pois tappamalla.

    Teurastettu SANA ( jeesuksen synonyymi) on hiukan selitystä vailla, se voisi tarkoittaa vaikka pilkottua ja eriteltyä ja osan poisheittämistä ja lopun syömistä. Pitää miettiä asia tarkemmin. Uhrattu sana taas sitä, että joku antaa omistamansa sanan ja luopuu siitä itse, toisten hyväksi.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      Paimentolaisuus oli Jeesuksen aikana niin yleinen elinkeino, ettei oikeastaan kukaan hänen aikanaan ollut pelkästään kasvissyöjä mikäli vain vähääkään oli varaa lihan ostamiseen jos ei ollut omasta takaa.

      Myös tuhlaajapoikavertauksessa teurastettiin eläin sen ilon merkiksi, että poika oli palannut takaisin.

      Edelleen uhrien suorittaminen oli liturginen tapahtuma. Sekä teurastettaessa että ruokaa laitettaessa että erityisesti sitä nautittaessa toimitettiin rukouksia, syödessä jopa merkittävä liturgia.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Onhan niitä meilläkin karhupeijaisia ja hirven kaatojuhlia pidetty, kristillisesti kuitenkin pakanuudeksi tulkittuja, noin yleisesti. Kaikki eläinten kunnioitus oli kauhistus, koska ne liittyivät maallisiin asioihin ja petoeläinten uskottiin olevan pahan voiman luomia. Koraanin pohjalta.

    Mutta kuten sanoin, en minä lihan syöntiä vastusta, toivon kuitenkin, että eläimet saavat hyvän elämän, sen vähän mikä heille on suotu. Ja lauseesta, ” Eläinten uhraaminen loppui kertakaikkiaan. ” luovutaan, koska se ei pidä paikkaansa. Papitkin syövät lammasta ja Jeesusta samassa juhlassa.

    Myös kanat ja pikkutiput ja possut ja hevoset ja kaikki joissa henki on. Mehän emme tiedä, mitä ne ajattelevat, kun eivät puhu. Äärimmäisen mielenkiitoista olisi kuulla, mitä ne meistä ajattelevat.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      Pentti on alueelta missä poronhoito oli tapana. Minä puolestani olen elänyt maatilalla, missä oli noin parin kummenen neliöaarin kansatarha.

      Kanojen reaktiosta voin sanoa että äitini tullessa jo kaukaa kaikki kanat tulivat sille puolelle tarhaa, mistä päin hän lähestyi. Äitini siis oli kanoille suuri ”tähti”. Joten elämä ihmisten ja kanojen välillä oli molemminpuolista iloa ja hyötyä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Raamatun pohjalta voisi kertoa, että käsitykseni mukaan nämä ’uhrieläimet’ olivat pappien ruuaksi tarkoitettuja, siis palkka, ja taas isommat teurastukset olivat juhlien ja etenkin pyhiinvaellusjuhlien takia valmistettuja. Oli paljon väkeä koolla, yhteisellä aterialla.

    Kaikki varmaan muistavat pappi Eelin, jolle liha jopa keitettiin valmiiksi. Mutta Eelin pojat eivät malttaneet odottaa uhrilihan kypsymistä vaan haarukoivat jo puoliraakana padasta ja sana sanookin heitä kelvottomiksi miehiksi. Oliko tuo haarukka vielä kolmipiikkinen, taisi olla? Jotain vertauskuvaa siinäkin, ehkä .

    Tarinasta voimme tehdä senkin huomion, että elantoa ei saanut ainoastaan pappi, vaan koko perhe.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Juuri, heprean uhrata tarkoittaa itse asiassa ’elättää’ , Papit olivat ihmisten elättiläitä eikä tilanne ole ihmeesti muuksi muuttunut, ilmaiset ateriat seuraavat toisiaan, ja lihan on lisäksi korvannut raha.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Antero Syrjänen sanoo:

    On mielenkiintoista, miksi ihmisestä leivottiin Raamatussa maanviljelijä ja karjankasvattaja. Jumalan olisi olettanut tietävän paremmin. Maanviljely ja karjanhoito kun kahlitsi ihmisen tiettyyn ympäristöön ja yksipuolisti merkittävästi ihmisten ruokavaliota. Heikoimpina satovuosina tästä on ollut merkittävästi haittaa. Yksipuolinen ruokavalio on myös altistanut ihmiset erilaisille sairauksille ja epidemioille.

    Ennen kuin ihminen keksi maanviljelyn, olimme metsästäjä-keräilijöitä. Metsästäjä-keräilijät eivät olleet riippuvaisia tietyn ympäristön tarjoamasta mahdollisuudesta viljellä maata ja kasvattaa karjaa. Jos yhdeltä alueelta loppui ravinto, metsästäjä-keräilijät siirtyivät muualle. Ja jos metsästettävää oli vain vähän, ruokavalion pystyi täydentämään kasveilla, marjoilla ja muilla luonnon antimilla. Metsästäjä-keräilijöiden ruokavalio oli monipuolisempaa kuin maanviljelyn keksimisen jälkeen, eivätkä yksipuolisesta ruokavaliosta johtuneet sairaudet vaivanneet heitä samalla tavalla. Metsästäjä-keräilijöiden yhteisöt olivat myös paljon pienempiä kuin maanviljelyksen mahdollistamat kylä- ja kaupunkiyhteisöt, eivätkä taudit päässeet leviämään kovin helposti muutamaa yhteisöä pidemmälle.

    Maanviljely heikensi myös merkittävästi ihmisten elämänlaatua. Metsästäjä-keräilijöiden vuorokaudesta meni huomattavasti vähemmän aikaa ravinnon hankkimiseen kuin maanviljelijöiden vuorokaudesta. Maanviljelijöiden vuorokausi ei välttämättä edes riittänyt kaikkeen tarpeelliseen tehtävään. Maanviljelijät olivat pitkään aivan liian ylityöllistettyjä, joka vähensi heidän elämänlaadun lisäksi odotettavissa olevaa elinikää.

    Joten miksi Jumala halusi, että ihmisestä tulee maanviljelijä ja karjanhoitaja, kun tämä ammatinvalinta olisi ihmiselle huomattavasti vahingollisempi ja aiheuttaisi enemmän kärsimystä kuin metsästäjä-keräilijän ammatti?

    Huomiot poimittu pääosin Yuval Noah Hararin kirjasta ”Sapiens – Ihmisen lyhyt historia”.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Antero Syrjänen sanoo:

      ”Yuval Noah Hararin kirjoittama Sapiens ilmestyi hiljattain suomennettuna. Teos on kiehtova matka ihmiskunnan historiaan. Samalla se sisältää hurjia väitteitä ihmiskunnan historian keskeisistä vaiheista. Eräs niistä liittyy maatalouden yleistymiseen reilut 10 000 vuotta sitten. Hararin mielestä kun maatalous ei tehnyt elämästä rikkaampaa vaan kurjempaa.

      Näin hän väitettään perustelee: ihminen eli tuhansien vuosien ajan varsin mukavaa elämää metsästäjä-keräilijänä. Ruokavalio koostui marjoista, sienistä ja lihasta. Maanviljelyn yleistymisen myötä ihminen alkoi sen sijaan käyttää kaiken aikansa kyntämällä peltoja, kylvämällä siemeniä, kantamalla vettä ja suojelemalla viljelyksiä.

      – Voi kysyä, oliko voittajana tässä ihminen vai vehnäkasvi? Vehnä levisi kaikkialle maailmaan ja sai ihmisen palvelemaan omia tarkoituksiaan. Lisäksi ihmisen elämästä tuli rajoitetumpaa ja ravinnosta yksipuolisempaa, Harari sanoo.

      Hararin mielestä ihmisen historian tutkimuksessa on korostettu liiaksi homo sapiensin ja liian vähän muiden lajien merkitystä. Kaikki kehitys ei ole edistystä.

      – Maatalouden vallankumous oli turmiollista myös ihmisen mielelle, olihan tämä tottunut vaeltelemaan vapaana. Ihmiskeho ei ollut tottunut raskaisiin tehtäviin, kuten kanaalien kaivamiseen ja jatkuvaan veden kantamiseen, Harari sanoo.”

      https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/04/15/homo-sapiensin-aika-kay-vahiin

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Antero

      Eihän viljely ja keräily ole kovin kaukana toisistaan. Viljely on vain systemaattisempi muoto keräilyyn. Ei tarvitse juosta pitkiä matkoja ruuan keräilemiseksi, vaan sopivasti siemeniä sijoittamalla saa kaiken keräiltävän aivan kotinsa nurkalta.

      Onkohan tuo haaveilijan kirja ottanut ollenkaan huomioon sellaista todellisuutta että vielä viime vuosisadalla eläneillä keräilyasteen ihmisillä meni kokonainen päivä tuokansa saamiseen jos Kalaharin autiomaan laidoilla kulkenut koko päivää niin illalla maha kurni tyhjyyttään.

      On helppoa kirjoittaa kirjoja asioista mutta on melkoisen työlästä tietää myös mistä kirjoittaa.

      Tai otetaanpa esimerkiksi Bamileke -alue Kamerunista. Siellä neliökllometrillä on asustanut paikoi noin 500 ihmistä täysin maaseutumaisella alueella ja tuo maatalous on antanut tuotteita myös muualle vietäväksi. Tuollaista elintarvikkeiden tuotantoa ei mitenkään voi saada pelkällä keräilyllä, vaan ainoastaan tarmokkaalla ja ahkeralla työkentelyllä.

      Joten tässä vain pari huomiota kirjan referointisi pohjalta. En ole sitä lukenut joten en tiedä miten se on rakennettu, mutta mielestäni jo nämä kaksi näkökulmaa auttanevat ymmärtämään että mainitsemasi väite vaikuttaa aika hataralta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Antero Syrjänen sanoo:

      Matias Roto: ”Eihän viljely ja keräily ole kovin kaukana toisistaan. Viljely on vain systemaattisempi muoto keräilyyn. Ei tarvitse juosta pitkiä matkoja ruuan keräilemiseksi, vaan sopivasti siemeniä sijoittamalla saa kaiken keräiltävän aivan kotinsa nurkalta.”

      Kyse on kahdesta aivan eri asiasta. Suosittelen tutustumaan metsästäjä-keräilijöiden historiaan.

      Matias: ”Onkohan tuo haaveilijan kirja ottanut ollenkaan huomioon sellaista todellisuutta että vielä viime vuosisadalla eläneillä keräilyasteen ihmisillä meni kokonainen päivä tuokansa saamiseen jos Kalaharin autiomaan laidoilla kulkenut koko päivää niin illalla maha kurni tyhjyyttään.”

      Kirjailija käsittelee aihetta laajemmalta ja historiallisemmalta kannalta kuin viime vuosisadan ja Kalaharin autiomaan kannalta. Maanviljelyhän on kymmenentuhatta vuotta vanha keksintö, joten aivan lähihistoriasta ei ole vertailupohjaksi.

      Matias: ”On helppoa kirjoittaa kirjoja asioista mutta on melkoisen työlästä tietää myös mistä kirjoittaa.”

      Suosittelen tutustumaan kirjaan ja sen perusteellisuuteen. On myös helppoa antaa kirja-arvioita lukematta kirjoja.

      ”En ole sitä lukenut joten en tiedä miten se on rakennettu, mutta mielestäni jo nämä kaksi näkökulmaa auttanevat ymmärtämään että mainitsemasi väite vaikuttaa aika hataralta.”

      Esittämäni väitteet ovat tosiasioita. Mikäli ne eivät maistu, sille ei taida voida mitään. Esimerkiksi maanviljelyn historiallinen vaikutus silloisen ruokavalion yksipuolistumiseen on fakta. Kuten myös se, että kun ravinnon tuottaminen ja hankkiminen oli keskittynyt voittopuolisesti maanviljelyyn, huonot satovuodet toivat mukanaan kurjuutta ja nälänhätää tuhansien vuosien ajan.

      Maanviljelyssä on toki omat hyvät puolensa, mutta ne eivät kumoa siihen liittyviä historiallisia heikompia puolia. Alkamalla viljellä maata, ihminen orjuutti itsensä vehnälle.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Matias

    Ymmärsin kirjoituksestasi, että teidän kanat eivät olleet sullottuina pienen pieniin häkkeihin, vaan saattoivat liikkua laidasta laitaan tähti-äidin mukaan. Tuike oli tietysti ne ne seimenet, joita oli totuttu saamaan. Ruoka on hyvä liikuttaja ja antajasta tulee tähti, jota seurataan.

    Ostan aina vapaan kanan munia.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Antero Syrjänen

    Jos etsitään vastauksia kysymyksiisi raamatusta, varsinkin evankelumista, se johtuu perisynnistä. Koska ihminen oli langennut tottelemattomuuteen, hänet karkotettiin paratiisista, jossa olisi voinut elää metsästäjä keräiljänä ihanaa elämään, järvien ranoilla, nymfien kanssa ilakoiden. Rangaistuksena hänen tuli nyt syödä leipänsä otsa hiessä, eli nähdä paljon vainaa ruuan eteen ja naisten tuli kivulla synnyttää.

    Monikaan mies ei enää syö otsansa hiessä , vaivalla kylvämäänsä ja valmistamaansa leipää, mutta me naiset synnytämme edelleenkin kivulla. Miksi näin ? No varmaan siksi, että se oli Eeva joka sen omenan otti ja houkutteli Adamin.

    Toinen versio, se maallisempi ja todempi. Ihmiset ovat lisääntyneet suunnattomasti ja meidän on pitänyt vaeltaa elintilaa saadaksemme. On jouduttu erilaisille alueille, maastoille, ilmastoille altiiksi, eikä paratiisimaisuutta ole tietenkään ollut kaikkialla.

    Metsästys olisi jo loppunut aikaa sitten siksi, että mitään metsästettävää ei enää olisi ollut runsaan metsästyksen seurauksena, ja saatuminen ja ryöstökalastus vie kalatkin vedestä ja lintulajit katoavat kaiken aikaa. Marjoja ja sieniä ei niitäkään riitä kaikille, ja hedelmiä kasvaa vain kasvattamalla ja istuttamalla. Siksi vilja ja leipä ja muut puurot ja vellit ja pullanmuruset ovat siunattuja antimia vaikka otsansa hiessä naututtuina, jos elää heluaa. Kukaan ei pakota.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Veli Pesonen sanoo:

    Olisin mielelläni metsästäjä ja keräilijä. Se sopisi oikein hyvin. Ampuisin tuosta pihalta kauriin , tai rusakon ja saisin niistä lihan. Kovin kauaksi en voisi mennä hakemaan muuta syötävää. Sillä vaikka naapurin aidan takana kasvaakin herkullisia tomaatteja, marjoja ja omenoita, niin ei voi sieltä hakea evästä omin luvin.

    Vastaava tilanne tuli eteen muinaisille ihmisille. Kerääjiä ja metsästäjiä oli lopulta liikaa, eikä se enää elättänyt kaikkia. Oli pakko asettua aloilleen, kun pitemmälle kulku saattoi olla jopa hengelle hupaa. Siellä kun tuli vastaan toiset, jotka pitivät maita, riistaa ja luonnon tuotteita ominaan. Aitojen yli ei silloinkaan ollut luvallista mennä.

    Metsästäjä- keräilijänä olisi mahdollisuus luoda suolistoon erityisen hyvä bakteerikanta. Ihminen on sitä vastustuskykyisempi, mitä laajempi kanta on. Olen tässä puolisen vuotta pyrkinyt huomioimaan asiaa tarkasti. Painoa on lähtenyt siinä sivussa yli 10 kg. Askel on huomattavasti keveämpi keräilymatkoillani, eikä hiki haise. Deodorantteja, tai saippuaakaan en enää käytä. Käsien pesuun ainoastaan. Iho ongelmat on kadonneet. Samoin Ilmavaivat. Mieli on virkeämpi ja kaiken tuo ovat nuo pikku ystäväni suolistossani saaneet aikaan. Tutustuminen niihin on parasta mitä vuosiin olen kokenut.

    Olen havainnut tuon saman, että viljatuotteet , peruna ja sokeri eivät ole parhaiden ystävieni mieluisinta sapuskaa. Keräilymatkoillani marketeissa pyrin monipulistamaan ruokaostoksia ja samalla lisäämään ystävieni lajirunsautta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pentti Tepsa

    Olen taustaltani lappilainen teologi, pappi ja uskonnon opettaja, Vanhan testamentin eksegeetti ja Kemijärven seurakunnan kirkkoherra.