Halla-aho ja Celentano ovat kumpikin kuuluisuus omassa maassaan. Celentanosta jo kirjoitinkin 25.4.21, koskien kirkon tehtävää. Kumpikaan ei tunnustaudu uskovaksi ei edes muotojumaliseksi. Silti he peräävät julistusta iankaikkisuudesta, mielummin taivaasta. Tämän peräämisen he kumpikin perustelevat sillä, että kaikki se missä kirkot, RKK ja Evlut, käyttävät resurssinsa on asioita, joita jo tehdään maailmanlaajuisesti ja menestyksellisesti, kuten UK:n kytkennät ja Punainen Risti, muunmuassa. Jopa siinä määrin, että tällä esiintymisen alueella on tungostakin.
Halla-aho on tunnustautunut evlut kirkon jäseneksi. Hänellä on siis sillä perusteella syy ja oikeus tuoda rakentavia ehdotuksia, vaikka ihmettelyn ja kritiikin muodossa. Halla-aho yksinkertiasesti totesi kirkon unohtaneen sen varsinaisen tehtävän, mikä on ensisijaisesti hengellinen, siis näkymätön, eli ikuinen.
Tähän helsinkiläiset piispat vastasivat hymähtelevällä armeliaalla otteella. He luettelivat kuin fariseus lukuisia kirkon inhimillisiä ystävyydentekomuotoja. Nämä edustivat, tai niihin on leivottu hengellisyyttäkin ja oivallus oli, että usko täytyy elää todeksi.
Niin, — mikä usko? Usko on Jumalan lahja jokaiselle, joka sen haluaa ottaa vastaan. Halun osoitus on yhtäkuin suostua, ensin, Isän vedettäväksi, pelastettavaksi ikuisesta kadotuksesta.
Eli kummankin kuuluisuuden kaipuuseen on vastaus: 2.Kor.4:
18 meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia.
Ehkä vieläkin ärsyttävämpi, mutta tiukasti asiaan liittyvä Raamatun ohje on Paavalin sanat 1.Kor.2:
2 Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna.
Olli. Mites sitten, kun jään elokuussa eläkkeelle. Seurakunta ei varmaan tilaa enää ensi vuonna minulle lehteä. Loppuuko jäsenyys siihen?
Minun taidoillani rekisteröityminen ei onnistunut. Lieneekö talouspäällikkö enää tilannut lehteä minulle? 9. tammikuuta kuitenkin vielä tuli. Kiitos siitäkin! Mutta olisi se pro vähän minuakin kiinnostanut. Mutta eipä kai se enää eläkeukoille kuulu.
Kotimaa Pron rekisteröiminen ja käyttäminen edellyttää voimassaolevaa seurakuntatilausta tai henkilökohtaista Kotimaa Pro -tilausta.
Kun tilaus on voimassa, rekisteröidytään osoitteessa http://www.kotimaapro.fi/rekisteroityminen
Rekisteröinnistä lähetetään sähköpostiin vahvistuslinkki. Klikkaamalla linkkiä tili aktivoituu ja käyttäjä pääsee kirjautumaan palveluun osoitteessa http://www.kotimaapro.fi
”Sisäpiiriläiset” vai ”asiaa tuntevat”? Vaikutelmassa on eroa.
Olen jo toista viikkoa odottanut Kotimaan asiakaspalvelulta vastausta, saanko KotimaaPROn käyttööni vai en. Ei niillä siellä ainakaan kiire ole.
Minä soitin asiakasplaveluun ja jouduin hieman selittämään, koska olen seurakunnan työntekijä, mutta maksan tilaukseni itse. Lopulta asiassa ei olut mitään ongelmaa ja sain Pro:n kädenkäänteessä.
Aika jännä, koska mulla oli sama tilanne, mutta eivät ole vastanneet. Ehkä en ole riittävän pro…
Vanhan ihmisen järki hidastuu. Ymmärsin vasta nyt, että kun seurakunta ei enää tilaa lehteä siirtyessäni eläkkeelle, minua houkutellaan ja vietellään tällaisen Pron kautta tilaamaan lehti itse. Mutta kahta lehteä en tilaa, kun olen jo tilannut tyttärelleni.
– Kotimaa Pron tilaus on sidottu lehden tilaukseen.
Miksi? Jos srk on lehden tilaaja ja maksaja, niin Pro on ilmainen. Jos yksityinen henkilö tilaa lehden, niin Pro maksaa 20 euroa.
Eikö voisi olla vielä kolmaskin vaihtoehto eli vaikka ei tilaa lehteä, niin voisi tilata/liittyä Pron maksamalla vaikkapa 40-60 euroa?
Rahastahan tässä on kuitenkin tarve/kyse, vai?
Onko Reijo näkemyksesi se, ettei Jumala voi missään tapauksessa tehdä omaa työtään kirkon ”viran” kautta? Minulle kirkko on kuitenkin se paikka johon ihmiset ensin tulee apua hakemaan.
Työsarkaa on tähän asti riittänyt. Joten en ole poiskaan lähtemässä, kun näen tämän rakkaan kirkkoni sellaisena Jumalan viljelysmaana, jossa saattaa kasvaa myös ohdakkeita, mutta myös puhdasta viljaa.
Pekka Veli,
Joh. 3:
7 Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä (Pyhästä Hengestä)
.
8 Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt.”
Pyhä Henki toimii siellä missä voi, koska Hän kunnioittaa täysin ihmisen vapaata tahtoa. Mielestäni sinulla pitäisi olla tietoa Raamatun opetuksesta Jumalan kutsusta, eli Isän vedosta. Tämä Isän kutsu ei ole millään tavalla estettävissä (tukahdutettavissa) tai avitettavissa viran kautta. Eli Pyhä Henki koskettelee ihmisen kuollutta, Jumalan häneen asettamaa henkeä, ainoaa kuoleman jälkeiseen elämään selviytyjää. Eli Jumalan henki liikkuu, puhaltaa, mutta ihminen ei sitä voi nähdä. Kuitenkaan Henki ei puhalla missä ja minne sattuu, vaan kohde tuntee sen ja antaa pelastaa itsensä, antaa uskon lahjan asettua sisimpäänsä ja suostuu seuraamaan Jeesusta opissa ja elämässä.
Viran kautta sakramentaalinen vanhurskautus opetetaan toimivan tietämättä, tilassa minkä Jeesus määritteli, ”sillä sen kaltaisten on Jumalan Valtakunta”.
Kyllä työsarkaa riittää pellossa, mikä on tämä maailma, jollaiseksi Augustinus ja Luther määrittelivät edustamansa ja perustamansa kirkon. Ajallinen, eli tähän maailmaan kuuluva voi kyllä tuntua rakkaalta, eikä siitä tarvi erota.
Pekka, yritän kertoa mitä mieltä olen, siksi minun näkemystäni ei ole tarvis vääntää joko-tahi ehdotuksilla.
Jos tässä on jotain vaikeaselkoista niin mainitse ja yritän selvittää.
Nyt meneekin tämä ilta vaaliasioiden seuraamisissa.
Tekstistäsi ei ilmene se miksi kirjoitat tietyllä tavalla kirkosta ja se minun täytyy yrittää jotenkin tulkita. Olet muistaakseni kertonut tuntevasi uudestisyntyneitä uskovia kirkon piiristä, mutta silti, en saa sitä kuvaa että hyväksyisit kirkon toiminnassa mukana olevat uskovat veljiksesi.
Ei kai Jumalalle ole mitään väliä sillä onko jollain virka tai ei, silloin kun Hän haluaa käyttää jotkin ihmistä palveluksessaan.
Olet saanut väärän kuvan tai et usko mitä olen sinulle sinusta sanonut. Jokainen Jeesuksen seuraaja on minun veljeni ja sisareni. Et tunu sitä uskovan. Uskot kuitenkin, että olen Jeesuksen seuraaja, opissa ja elämässä. Uskot myös sinäkin itsestäsi. ”Viran” silittelyä en pidä uskovalle kuuluvana.
Raamattu myös sanoo, että jumalattomuudesta on pysyttävä erossa, on ne sitten viran kirkossa-puolesta tai ei. Usko yhdistää, ei virka siihen mitään lisää, eli olisiko sitä sen merkityksettömyyden vuoksi kartettava, jos ei voi vastustaa.
Sitten on eri juttu se, että käytetään aika epäraamatullisuuksien välissä pujottelussa. Sekin onnistuu joillakin, mutta ei ole sama kuin elää ulkona tästä maailmasta vaikka maailmassa. Tämän Jeesus teki selväksi, eikä mielestäni pitäisi kannustaa hengelliseen akrobatiaan.
Kirkko ei ole Jumalan Seurakunta, etkä kait sinäkään siihen usko, mutta , mutta, mutta jne.
Vielä lisään, tunnen Suomen ja esimerkiksi Brasilisan evlut kirkon piirissä uskovia. Tämä on luterilaisuuden ”ylellisyys”, vaikka tiukka sakramenttien voimasta autuutus onkin evlut oppi.
Sakramenttien voimasta en ole kirkossa kuullut mitään. Eikä se ole edes kirkon opin mukaista.
Siellä missä asia noin käsitetään on menty sivuun kirkon oikeasta opista. Myönnän sen auliisti, että kirkossa on monenkirjavaa opetusta. Yksi pysyy kuitenkin samana. Se on siinä, että yksin Jeesuksen ristin työn tähden pelastumme ja siihen uskomalla omistamme sen itsellemme aivan niin Paavali kuin 1Kor: 15 opettaa.
Sakramentilla itsellään ei ole mitään voimaa, ellei siihen yhdisty usko Jumalan lupaukseen.
Tämä oppi on siitä hankala, että se on altis monille väärintulkinnoille. Varsinkin silloin kun kirkossa on ryhdytty määrittelemään, vaikkapa sitä mitä usko on. Siinä jos on menty harhaan niin jäljelle jää vain ulkonainen ja sisäisesti kuollut kristillisen elämän kuori.
Kyllä kirkon opista löytyy myös puhdas evankeliumi, jossa ei perustauduta lainkaan ihmisen omaan ansioon, vaan yksin Kristuksen ansioon. Se Jumalan vanhurskaus joka tulee uskosta, tekee syntisen ihmisen todella vanhurskaaksi ja pyhäksi. Ei siihen kykene mikään ihmisen teko.
Usko on tosiaan Jumalan Lahja… Mutta kuinka ihminen voi ottaaa, jollei Jumala anna? Raamatussa on selkeä linja alusta loppuun, ihminen ei voi ottaa mitään, ellei Jumala anna. Ja kuitenkin antaa kaikille, jotka pyytävät… Suuri salaisuus onkin, mikseivät kaikki pyydä? Ohessa mielestäni hyvä kirjoitus…
”Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä sitä hänelle suo.” Joh. 6:65.
”Kristityksi tulemiseen sisältyy jännite, jota ei voi selittää pois. Jeesus kehottaa meitä uskomaan häneen ja tulemaan hänen luokseen. Samalla hän kuitenkin toteaa: ”Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä sitä hänelle suo.” Uskon löytyminen ja voima Herrassa pysymiseen on siten syvimmältään Jumalan lahja. Jännitettä ei saa purkaa, sillä se on kuin laki ja evankeliumi, sisältäen kehotuksen ja lupauksen. Kaikkiaan kuitenkin oleellisempaa kuin miettiä uskon syntyä on turvautua nyt Jeesukseen ja pysyä Jumalan sanassa. Silloin usko elää, kasvaa huomaamatta ja kantaa hedelmää puristamatta. Oksahan ottaa vain vastaan ravinteet, auringonvalon, lämmön ja sateen. Se seuraa, kuinka hedelmä kypsyy Jumalan työnä ja lahjana.”
J Vähäsarja
Ismo, tässä on piilotettu ja siloteltu teksti Juha Vähäsarjalta. Predestinaatiosta puhuminen ikään kuin tehdään tässä pehmeämmäksi. Jos tarkkaan luetaan tuota lainaustasi, siitä nousee esille ihmisen sidottu tahto, ja Jumalan despoottinen tahto, pelastaa vain ne jotka hän haluaa. Ihmisen osuus on suljettu pois, ja kaikkivaltias Jumala tekee päätöksen ketä pelastuu. Tallaisessa Jumala kuvassa Jumala on despootti, mielenvikainen hirmuhallitsija. En ostaisi Vähäsarja Jumalaa.
Tuossa on mielestäni kaunis kuvaus Jumala työstä ja kuinka oksa ei voi itse tuottaa hedelmää, vaan se kumpuaa juuresta… Oksa saa ikäänkuin sivusta seurata kuinka hedelmä kypsyy ja antaa satoa… Ylen ihmieellinen on meidän Jumala. (Viinipuun oksat ovat muuten täysin kelvottomia, minkään ”tarvekaluun” vaalmistukseen, ne eivät kelpaa muuhun kuin poltettavaksi… Mutta viinipuun hedelmä on Jumalan lahja.)