Halla-aho ja Celentano kirkosta!
Halla-aho ja Celentano ovat kumpikin kuuluisuus omassa maassaan. Celentanosta jo kirjoitinkin 25.4.21, koskien kirkon tehtävää. Kumpikaan ei tunnustaudu uskovaksi ei edes muotojumaliseksi. Silti he peräävät julistusta iankaikkisuudesta, mielummin taivaasta. Tämän peräämisen he kumpikin perustelevat sillä, että kaikki se missä kirkot, RKK ja Evlut, käyttävät resurssinsa on asioita, joita jo tehdään maailmanlaajuisesti ja menestyksellisesti, kuten UK:n kytkennät ja Punainen Risti, muunmuassa. Jopa siinä määrin, että tällä esiintymisen alueella on tungostakin.
Halla-aho on tunnustautunut evlut kirkon jäseneksi. Hänellä on siis sillä perusteella syy ja oikeus tuoda rakentavia ehdotuksia, vaikka ihmettelyn ja kritiikin muodossa. Halla-aho yksinkertiasesti totesi kirkon unohtaneen sen varsinaisen tehtävän, mikä on ensisijaisesti hengellinen, siis näkymätön, eli ikuinen.
Tähän helsinkiläiset piispat vastasivat hymähtelevällä armeliaalla otteella. He luettelivat kuin fariseus lukuisia kirkon inhimillisiä ystävyydentekomuotoja. Nämä edustivat, tai niihin on leivottu hengellisyyttäkin ja oivallus oli, että usko täytyy elää todeksi.
Niin, — mikä usko? Usko on Jumalan lahja jokaiselle, joka sen haluaa ottaa vastaan. Halun osoitus on yhtäkuin suostua, ensin, Isän vedettäväksi, pelastettavaksi ikuisesta kadotuksesta.
Eli kummankin kuuluisuuden kaipuuseen on vastaus: 2.Kor.4:
18 meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia.
Ehkä vieläkin ärsyttävämpi, mutta tiukasti asiaan liittyvä Raamatun ohje on Paavalin sanat 1.Kor.2:
2 Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna.
93 kommenttia
Kirjoittaja
Reijo Mänttäri
Jo lapsena, aito usko ja sen ilmiöt, saivat minut viihtymään helluntalaisten kokouksissa. Otollisesta tilasta, omakohtaisen uskonlahjan sain vastaanottaa jo 10-vuotiaana. 4 vuotta myöhemmin halusin, että minut kastetaan vedessä, koska Jeesuksellekin se oli vanhurskautuksen täydellistyminen. Nyt lähes "koko maailman" kiertäneinä paluumuuttajina vaimoni kanssa, voimme todeta, että helluntalaisuudessa halutaan noudattaa Alkuperäisiä Ohjeita, vaikka yhtä puutteellisina kuin Alkuseurakunnassa.
Kuitenkin vielä yksi, otsikon teemaan tiukasti liittyen:
Etusivulla Kotimaa-lehden nettiversiossa:
”Papin mielestä kotoutuminen mielletään Suomessa väärin – Espoossa seurakunnat yrittivät löytää turvapaikanhakijoille asuntoja”
Erinomaisen hyvää toimintaa ja ovat kirkkojen, evlut ja RKK, toiminnan ytimessä. Asiaa sotkee ja puoltaa se, että laitoskirkot eivät edes edusta Seurakuntaa, vaan ovat ”oikumene”, tämä maailma, miksi sen Augustinuskin määritteli.
Laupias Samarialainen edustaa Kristusta, Seurakunta-ruumista. Kaikkialla, missä Seurakunta kohtaa tuhoutuvan, surmapaikalle hoippuvan se hoitaa ihmisen niin, että kun Hän palaa, niin ao. on taivaaseenlähtö-kriteerit täyttävä.
Olen seurannut turvapaikanhakijoiden paikallisissa Seurakunnissa käyntiä. Esimerkiksi yksi seurakunta toi vastaanottokeskuksesta kymmeniä sunnuntai-kokouksiin. Jotkut halusivat tulla kastetuiksi, joidenkin kasteelle pyrkiminen oli pelkästään keino tulla enemmän kelvolliseksi migrille. Kun näiden oleskelulupa-kandidaattien asioita käsiteltiin seurakunta antoi monta lausuntoa heidän harrastuksestaan käydä uskovien yhteydessä. Kun sitten anomukset 1-3 vuoden aikana tulivat hylättyä, alettiin hakijoita palauttamaan sinne, mistä he olivat Suomeen tuleet. Suuri osa oli Italiaan rantautuneita afrikkalaisia 18-28 vuotiaita salskeita miehiä.
Kun tieto hylkäyksestä tuli, pyydettiin, että he ilmoittaisivat lennon, jolla heidät Italiaan palautetaan. Kukaan ei sitä ilmoittanut. Milanon alueen helluntaisaarnaajan numero annettiin jo ajoissa heille ja sitten heihin ottivat yhteyttä italialaiset. Ei yleensä onnistunut, mutta kerran pystyin puhumaan heidän kanssaan. Viesti oli selkeä ja lähes sanatarkasti, ei kiinnosta muu kuin asunto ja toimeentulo. Sitten he kulkeutuivat Puglian alueelle, missä on nigerialaisten nuorten miesten koplia.
Olen tavannut pakolaisia, jotka ovat olleet jo Italiaan tullessaan uskossa ja he ovat tehneet paljon työtä kohtalotoveriensa parissa. Olen ollut todella vaikuttunut näistä uskoontulleista pakolaisista, niin Englannissa, Italiassa, Sveitsissä kuin Suomessakin. Heitä ei suhteellisesti ottaen ole paljon, Jeesuksen ennustuksen mukaan, mutta uskoontulo on ainoa todellinen apu rikkaalle ja köyhälle.
Ilmoita asiaton kommentti