Kuopion hiippakunnan piispa kirjoitti 1800-luvun ateisteista mm. että he ”- – tunsivat melko hyvin sen kristinuskon, jota he leppymättömästi vastustivat.”
Tietysti voi kysyä tunteeko piispa itse esimerkiksi hindulaisuutta ja mormonien oppeja riittävästi, jotta voi perustellusti väittää omaa uskontoaan näitä paremmaksi. Mutta ei nyt puututa siihen.
Ehdotan, että Kuopion hiippakunnasta arvotaan kymmenen satunnaista kirkon jäsentä. Valitaan vain täysi-ikäisiä, lapsuudestaan saakka kirkkoon kuuluneita ja konfirmoituja jäseniä. Sitten piispa tehköön joukon kysymyksiä kristinuskosta yleisesti, Raamatusta, tunnustuskirjoista, luterilaisen kirkon historiasta ja niin edelleen. Ja sitten vain katsotaan kumman vastaukset piispa katsoo pätevämmäksi, minun vaiko kymmenen satunnaisen seurakuntalaisen tiimin.
Uutinen Jari Jolkkosen kommenteista, sisältää linkin alkuperäiseen kirjoitukseen: https://www.kotimaa.fi/artikkeli/piispa-ikavoi-vanhoja-ateisteja/
Ari Pasanen, koita taas rauhoittua. Sähän toistat näitä samoja kysymyksiä sadatta kertaa. Pitäisikö sinua hakea ulkopuolista apua.
Sami Paajanen kyllä olenkin saanut ”ulkopuolista apua”, Jeesus on parantanut minut ja nyt näen missä pimeydessä eletään, suosittelen sinullekkin sitä samaa ”lääkettä”, Jeesusta ja Hänen sanaansa ”tee parannus jausko evankeliumi”.
Sami P tekee nykyisin hyviä arvioita. Ja on ruvennut kirjoittamaan järkeviä kommentteja.
Vanhurskas käsite on useimmille tuntematon, joten ei se voi aiheuttaa noin paljon ongelmia. Hurskastelu on sen sijaan hyvin tuttu kaikille. Se aiheuttaa paljon enemmän harmia kirkolle.
Pekka Veli eikö mielumminkin Vanhurskas käsite olle meille hyvin tuttu, kun siitä aina puhutaan. Emme vain vielä ole oppineet oikein selittämään mitä se tarkoittaa.
Mites onko Kemijoen Piispa saanut kerättyä Muurameita ja Mustikoita? Ne olis varmaan hyviä puikula perunoiden ja Kemijoen lohen jälkiruokana. Nyt voisi myös kuivata ja hillota omenoita. Kasvaakho omenhoita Kemijoella asthi.
Lämmiittääkhö piispa saunan siellä Louvessa. Jos tulhaan laithamaan kirkhon asioitha kunthoon?
Pantei Rei! Kaikhi virtaa. Kemijoki virthaa. Keravanjoki virthaa liki Vanthaan. Ajatukset virthaa. Elämämme virthaa Eteenpäin.
Vaphaana sanan loistaa suo, Herra, ääriin maan.
Paajanen: ”Tapio Tuomaalaa esiintyy aidon uskon sankarina. Tässä muutamia otteita – Usko ei pelasta.”
Jaakob, Jeesuksen veli kirkon käännöksen mukaan: ”Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa?”
Ei voi, se on mahdotonta.
Ennen lausetta Jaakob kertoo: ”Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja?”
Miten kansojen tuomio menikään? Oikeamieliset, joilla on tekoja? Jeesus kutsuu oikeamielisiä lampaiksi. Kirkko kutsuu oikeamielisiä vanhurskaiksi. Kirkko tarkoittaa varmaan vanhurskaudella sanaa ja sakramentteja ja ehtoollista ja suun tunnustuksia. Mutta kun niitä ei vain kysytä Kristuksen tuomioistuimessa.
Toisaalta on toki niin, että kun sana ja sakramentit vaikuttavat sydämessä oikeamielistymiseksi, niin silloin ollaan uskon merkityksen ytimessä. Lampaat ymmärtävät sanan ja sakramentit kirkon penkillä oikeamielisyyden saarnaksi, vaikka teologiasta ei mitään ymmärtäisikään.
Tapio Tuomaala kannattaa lukea Raamattua kokonaisuudessa. Jaakobin painotus on toinen ja Paavalin toinen. Teot eivät pelasta ilman uskoa kuten tuossa Mt 25:ssä, johon viittaat.
Voit tehdä vaikka kuinka paljon tekoja mutta et usko Jeesukseen tai jopa kiellät hänet, silloin teoista ei ole mitään hyötyä.
Kansojen tuomiossa on kaksi ryhmää, lampaat ja vuohet.
Jako menee jumalattomien ja vahurskaiden välillä. Vanhuskaat omistavat uskon ja jumalattomat eivät. Vanhuskat pääsevät Jumalan puolelle ja jumalattomat helvettiin jossa mato ei kuole eikä tuli sammu.
Ei kannata lukea viimeiselle tuomiolla sellaista mitä siinä ei ole. On vain tuomio jako kahteen. Kysytäänkö siinä suun tunnustusta? Totta kai. Kysytäänkö uskoa? Totta kai. Kysytäänkä tekoja? Totta kai. Sinun kannattaa lukea Raamattua enemmän.
Minkä kirkon sakramenteista ja sanasta puhut. Kerro se ensin.
Paajanen: ”Ei kannata lukea viimeiselle tuomiolla.”
Kansojen tuomion sotkeminen Kristuksen tuomioistuimeen on aiheuttanut melkoisen sekaannuksen.
”Sillä kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa.”
Kenen meidän? Siis myös Paavalin. Entä koska? Kun Jeesus tulee takaisin maan päälle lupauksensa mukaan. Koska Paavali ja apostolit odottivat Jeesuksen palaavan? Pian. Tarkoittaa Paavalin elinaikana, kuten hän ymmärsi ja mistä lähtökohdasta kirjoitti kaikki kirjeensä. Kun siis meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, niin se tarkoittaa Paavalin odottavan Jeesuksen kohtaamista lihan ruumiissaan, elävänä eikä kuolleena.
Kun apostoli kertoo, että Jeesuksen omat temmataan pilviin Herraa vastaan, niin silloin temmattavat eivät voi olla lampaita. Tai jos on vain kaksi ryhmää, kuten kristillisyys opettaa, niin silloin temmatut palautetaan takaisin maan päälle, jossa heidät erotellaan vuohista. Kristillinen lukutapa on järjen vastainen, mutta ei se haittaa, kun kaikki muukin on ymmärryksen vastaista. Pitää vain sokeasti uskoa, koska kaaoksessa ei ole mitään logiikkaa, josta mieli voisi ottaa kiinni.
Lampaiden ja vuohien lisäksi kansojen tuomiossa ovat Jeesuksen vähimmät veljet ja siskot ja äidit. Jeesus osoittaa heitä, outoja. Herra on omissaan outo, kuten hän itse oli lihan ruumiissaan outo.
On kaksi ylösnousemusta, oikeamielisten ja väärien, joten on myös kaksi tuomiota. Ensimmäinen on Kristuksen tuomioistuin ja kaiken päättää viimeinen tuomio, johon nousevat ne, joilla ei ole osallisuutta Jeesuksen takaisin tulon ylösnousemuksessa.
Kirjoitin: ”Kansojen tuomion sotkeminen Kristuksen tuomioistuimeen on aiheuttanut melkoisen sekaannuksen. ”
Pitää olla: Viimeisen tuomion sotkeminen Kristuksen tuomioistuimeen on aiheuttanut melkoisen sekaannuksen.
Tapio sekoitat tässä eskatologisesti kaksi asiaa. Monet helluntailaiset, karismaattiset puhujat opettavat juuri samalla tavalla. Kannattaa perehtyä eskatologiaan.
Et vastannut kysymykseen mistä sanasta ja sakramenteista puhut.
Sami Paajanen: ”Et vastannut kysymykseen mistä sanasta ja sakramenteista puhut.”
Vastaan mielelläni, kun ensin vastaat lukuisia kertoja esittämääni kysymykseen: kun temmataan pilviin –keitä sitten ovatkin, se ei ole tässä tärkeää – niin keitä temmattavat ovat, kun lampaat ja vuohet ovat jääneet maahan eikä heitä siten ole temmattu? Jos ei ole tempausta pilviin, niin apostoli kertoi omia juttujaan, jolloin mikään muukaan hänen kirjoittamansa ei välttämättä ole tosi.
(Akateemisilla kirkkoviisailla on kysymyksen osalta takaportti, mutta jos sitä käyttää, niin koko Ut:n luotettavuudelta putoaa pohja pois.)
Minä kysyin ensi joten sopii, että vastaat ensin. Katsotaan sitten sinun kysymystä.
Juutalaisuuteen kuului esittää vastakysymys ennen omaa vastausta. Jeesus antoi tästä lukuisia esimerkkejä. Tiedätkö miksi? Katso peilistä ja pohdi farisealaisten asennetta. Samalla voisit lukea vastineesi kommenttiini, jossa perustelen, miksi kirjoitan, mitä kirjoitan. Vastasit: ”sekoitat tässä eskatologisesti kaksi asiaa. Monet helluntailaiset, karismaattiset puhujat opettavat juuri samalla tavalla. Kannattaa perehtyä eskatologiaan.”
Ei koskaan vastausta, joka perustuisi kirjoituksiin. Pelkkää kärpäslätkällä ilmaan huitomista, ei koskaan perusteluja millekään väitteelle.
Vastaus on selviö sisälukutaitoiselle.
Tapio et nyt vastaa, vaan puhut kärpäslätkästä. Odotan vastausta. Jatketaan sitten.
Tapio Tuomaala ethän itse toimisi seuraavasti:
””Ei koskaan vastausta, joka perustuisi kirjoituksiin. Pelkkää kärpäslätkällä ilmaan huitomista, ei koskaan perusteluja millekään väitteelle.””
Vetoomuksen otsikko on hieman harhaanjohtava, koska kirjoittajat eivät halua kaiketi luopua vanhurskauttamisopista, vaan määritellä sen uudelleen. Mielestäni dikaos ja dikaioo sanat voitaisiin aivan hyvin kääntää sanoilla ”hurskas” ja ”katsoa/julistaa hurskaaksi”, sillä hurskas on edelleenkin selvää suomea ja tarkoittaa ihmistä joka on jumalinen, harras, oikeamielinen ja puhdassydäminen.
Vetoomuksessa on monia sinänsä hyviä ja kannatettavia ajatuksia. Vanhurskauttamisen tulkitseminen toisen temppelin ajan juutalaisuuden kontekstissa on hyvä asia. Uuden testamentin kirjoittajille vanhurskauttaminen ei ollut synonyymi individualistiselle pelastukselle (protestanttinen näkökulma) tai pyhitykselle (katolinen näkökulma), vaan kyseessä oli pitkälti liittonomistinen termi, joka liittyi siihen, millä edellytyksillä ihminen pääsee liittosuhteeseen Israelin Jumalan kanssa. Piispa N. T. Wright onkin verrannut vanhurskauttamista soteriologian osana autoon: se on auton ratti, ei koko auto.
Mikäli vanhurskauttaminen halutaan määritellä eksegeettisesti täsmällisesti, ei voida mitenkään sivuuttaa Uuden testamentin teologian Israel-keskeistä ja apokalyptistä ulottuvuutta, minkä vetoomuksen kirjoittajat näyttävät sivuuttavan kokonaan. Apokalyptiselle ajattelulle kirjoittajien kannattama ”sosiaalinen evankeliumi” on lähes täydellinen antiteesi: tätä aikaa ei paranna eikä eheytä enää mikään, vaan ainoastaan Jumalan suvereeni pelastusteko. Vain uskon ja kasteen kautta on mahdollisuus vanhurskautua eli päästä osalliseksi uuden liiton yhteisöstä, joka varjeltuu Jumalan vihan päivänä.
Väite siitä, että Jeesus olisi vuorisaarnassa kääntänyt juutalaisen lain päälaelleen tai tehnyt sen tyhjäksi, on lähtökohtaisesti väärä. Vuorisaarnassa meille puhuu juutalainen apokalyptinen profeetta, joka antaa seuraajilleen eettiset ohjeet tulevaa, lyhyttä ahdistuksen aikaa varten, mikä edeltää Jumalan valtakunnan invaasiota. Jeesus varustaa seuraajansa ”sprinttiä” varten, ei 2000 vuotta kestänyttä ”maratoonia” varten. Toora pysyy voimassa ja jopa tehostetusti sisäistettynä niin, että se ylittää fariseusten suullisen Tooran käskyt.
Mutta kuten sanoin, vanhurskauttamisopin päivittäminen on kannatettava asia, vaikka nyt hyvätkin asiat tuntuvat hukkuvat paatoksen alle. Vaikka pelastuksen tämänpuoleisuuden korostaminen on tärkeää sentimentaalisen taivasikävän sijaan, se ei tarkoita Uuden testamentin teologiassa sitä, että tämä maailma olisi ihmiskunnan tai seurakunnan toimesta enää pelastettavissa. Jakolinja tämän ja tulevan ajan välillä on radikaali.
Mielestäni luterilaisen tunnustuksen vanhurskauttamisoppi on puutteistaan huolimatta edelleenkin riittävän osuva kuvaus ihmisen ja tämän maailman tilasta Jumalan edessä. Kirkon synkähkö oppi perisynnistä nousee Uuden testamentin teologian apokalyptisestä perustasta ja se ohjaa ajatuksemme itse pelastuksen asiassa ikään kuin itsestään oikeille urille. Hyvähän näistä asioista olisi kuitenkin keskustella vapaasti ilman pelkoa lynkkaamisesta. Toisaalta vähempikin paatos riittäisi.
Kyllä, vanhurskauttamisasiaan kehyksenä Jumalan lupauksina Oikean Uskon huomaamisesta kuten sen mahdollisena omistamisena liittyy aina synti suvullisesti jatkuvana kirouksena niin Paavalilla kuin Lutherilla.
Kirkossa on joskus katsottu pojan elollistumisiäksi 40.tä vuorokautta tytön 80.een vastaavaan äitinsä kohdussa.
Missä tämä perisynnin substanssi oleilee ennen Ihmisalun elollistumista kun vanhoista kiinni pidämme. Samaan asiaan liittyy abortoitujen sikiöiden kasteen tarve mistä kirkko tietenkään ei halua puhua.
Miksi Vanhasta Testamentista ei voi lukea mitä siellä sanotaan. Jumala kielsi kahdeksannen päivän Ihmisen anomalian epäjatkuvuutta diskontinuiteettina. Kuudennen päivän Ihmisen anomaliaa Jumala käski kuten toisia luomiaankin.
Edellisen Ihmisen kuudennen päivän anomalian hyväksyy myös Katolisen Kirkon luonnontieteellinen konkregatio mistä Kotimaan uutisissakin on voitu lukea. Sielläkään ei ole vielä päästy eteenpäin mutta odotellessa.
Kahdeksannen päivän lahjoja näin olivat omantunnon ja valinnan heräävät mahdollisuudet Ihmisessä. Miten hyvin traditiomme Jumalan suuria lahjoja arvostaa on kullekin katsomisen päässä ja vaikka kirkon jäseninä.
Näin tarkoitus ajan kanssa on ollut Ihmisen kohoaminen valinnoissaan ja arvostuksissaan mitä eteenpäin menevä traditio tukisi. Asia tarvitsee epäonnistumista, kipua, yritystä uudelleen arviointiin, totuuden tajua oikein tekemisestä onnistuassamme.
Mitä kirkko asian hyväksi tekee, muistuttaa meitä ikuisesti vaikuttavasta perisynnin substanssista.
Kohoaako Ihminen edellisellä opetuksella koskaan henkisessä tasossaan sinnepäin mitä Jeesus halusi kirkastaa.
Primus Veli Raimo Mäkelä opettaa erottamaan Lakia ja Evankeliumia
https://youtu.be/rSwAQevGO1g