G-2: Valtiottomia

Valtioton

Kysymys sukupuolesta ei ole tasa-arvon vaan oikeudenmukaisuuden asia.

Lyhyellä visiitillä Genevessä opin jotain uutta. Maailmassa on 27 valtiota, joiden mukaan kansalaisuus ei välity äidin mukaan. Tämä johtaa erikoisiin tilanteisiin. Lapsi voisi saada kansalaisuuden isältään, mutta valitettavasti kaikilla maailman lapsilla ei ole isää, joka tunnustaisi lapsensa tai haluaisi muutenkaan olla hänen kanssaan tekemisissä. Poikalapsi voisi myöhemmin antaa kansalaisuuden omille lapsilleen, mutta ei voi, koska ei ole voinut saada sitä äidiltään. Valtiottomuus periytyy.

YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva yleissopimuksen 24. artiklan kohta 3 vakuuttaa, että jokaisella lapsella on oikeus saada kansalaisuus. Tämä oikeus on evätty arviolta 12 miljoonalta ihmiseltä maailmassa. Heitä asuu myös Suomessa.

Kristillisessä kielenkäytössä puhumme usein kahden maan kansalaisuudesta. Olen itse pitänyt sitä jotenkin itsestään selvyytenä. En pidä enää. Omassa kirkossamme on vasta hiljattain (2014) tehty mahdolliseksi, että ulkomaalainen kastetaan ja otetaan kirkkomme jäseneksi, vaikkei hänellä olisi edes kotikuntaa Suomessa. Riittää, että on osallistunut seurakunnan toimintaan kolmen kuukauden ajan.

Kaste ja seurakunnan jäsenyyt ovat hyviä välineitä, joita valtioton voisi käyttää hyväkseen anoessaan jäsenyyttä maailmaan. Kaikenlaiset kirjaukset edesauttavat häntä todistamaan sen, että on olemassa. Ajattele, jos sinulta poistettaisiin sosiaaliturvatunnus ja kadottaisit kaikki paperisi. Millä todistaisit olemassaolosi? Sekään ei riittäisi, että joku näkee sinut. Pitää olla paperi ja leimoja ja allekirjoituksia.

Ja nyt on siis niin, että esim. Keniassa, Libanonissa ja Dominikaanisessa tasavallassa – ja yli kahdessa kymmenessä muussa maassa – syntynyt isätön lapsi ei voi saada kansalaisuutta, vaikka äidillä sellainen olisi. Aika rajua. Tämän muuttamiseksi kirkot tekevät työtä laajalla rintamalla: vaikuttamalla YK:n kautta, puhumalla valtioitten viranomaisille, auttamalla konkreettisesti heikoimmassa asemassa olevia puhumalla heidän kanssaan ja heidän puolestaan. Yksi väline eteenpäin olisi kirkon jäsenyys. Se ei siis sittenkään ole vain hengellinen asia.

    • Näin IT-asiantuntijana kehtaan väittää, että väestötietojärjestelmä on insinöörien luoma.

      Homoseksuaalisen elämäntavan edustajana pahoittelen sitä satojen tuhansien eurojen laskua, jonka elämäntapamme tulee suomalaisille veronmaksajille aiheuttamaan tulevien vuosien aikana.

  1. ” Maksaisi älyttömän paljon, että koko sukupuoliasiasta päästäisiin eroon.”

    Miksi ihmeessä pitäisi päästä. Eikö riitä että sukupuoliin suhtaudutaan tasapuolisesti ja huomioidaan myös ne, joiden sukupuolta ei voida/osata määrittää.

    Monissa asioissa yhteiskuntamme on sukupuolittunut vain koska me ihmiset olemme sukupuolittuneet.

    Esimerkiksi siihen on sukupuoleen perustuva luonnollinen syy, miksi asevelvollisuus koskee ensisijaisesti miehiä. Samon siihen miksi sammutussukeltajina ja sammutusukeltajien esimiehinä on enemmän miehiä.

    • Miksi ihmeessä pitäisi päästä. Eikö riitä että sukupuoliin suhtaudutaan tasapuolisesti ja huomioidaan myös ne, joiden sukupuolta ei voida/osata määrittää.

      Jukka, villi veikkaus: Väestörekisterikeskuksen johtaja voi hyvinkin tietää hyviä syitä sille, miksi sukupuoliasiasta pitäisi (tietojärjestelmässä) päästä eroon. Oletko sitä mieltä, että sukupuolia tulisi jostain syystä käsitellä väestötietojärjestelmässä eri tavoin? Jos olet, miten perustelet tämän?

    • Sukupuolitieto tarvitaan jotta osataan kutsua oikeat henkilöt kutsuntoihin, mammografiaan jne.Henkilön nimestä ei vältttämättä ilmene sukupuoli, joten sukupuoli tulee ilmetä tietojärjestelmästä muutoin.

      Sukupuoli ei ole asia joka muuttuisi ihmisen mielipiteiden tai olosuhteiden muuttuessa, vaan kulkee ihmisen mukana läpi elämän. ( paitsi harvinaisessa sukupuolen vaihdos tillanteessa), Tämän vuoksi syntymäajan ja sykypuolen ilmeneminen jo heti henkilötunuuksesta on kätevää. Koska sukupuolen vaihtumista kuitenkin esiintyy tulee siihenkin olla mahdollisuus, mutta ei sen takia tarvitse kaikkien henkilötunnuksia lähteä muuttamaan.

    • Tarkkaan ottaen näissä ”harvinaisissa tapauksissa” ei kaiketi ole kyse sukupuolen vaihtamisesta vaan siitä, että väestörekisterissä oleva tieto korjataan vastaamaan henkilön oikeaa sukupuolta.

  2. Järjestelmää voidaan muuttaa vaikka kuinka, mutta se ei poista sitä vaatimusta että isää ja äitiä ei ainoastaan tarvita lapsen maailman saattamiseksi, vaan jokaisella lapsella tulee olla oikeus äitiinsä ja isäänsä.

    Mutta jälleen kerran hyvä esimerkki, kuinka suuret ja kalliit kustannukset tällakin järjettömällä lakipäätöksellä olisi. Toistaiseksi tämä on kuitenkin saanut jo pakit niin kansalta kuin kansanedustajilta, joten eiköhän tämä hanke kannattaisi haudata vähin äänin. Jusu ja Sari nyt tietenkin kiukkuvat, mutta se suotakoon heille.

    • Mauno Mattilan argumentti lapsen oikeudesta isään ja äitiin ei kestä loogista tarkastelua.

      Yhden vanhemman perheitä on suomessa noin 120,000 kappaletta, joka on noin viidennes kaikista lapsiperheistä. Ruotsissa, jossa samaa sukupuolta olevien parien ulkoinen adoptio on ollut mahdollista jo kymmenkunta vuotta, lapsia näihin perheisiin on adoptoitu alle 10.

      Jos jokaisella lapsella tulee olla oikeus isään ja äitiin, Mauno Mattilan kannattaisi alkaa suureen ääneen kohkaamaan yksinhuoltajien lasten huostaanoton puolesta. Vauhkoaminen homoparien ulkoisesta adoptiosta, joka edustaisi promillen sadasosaa kaikista lapsiperheistä, osoittaa täydellistä suhteellisuudentajun puutetta.

      Vaatimalla yksinhuoltajaperheiden lasten huostaanottoa, Mauno Mattila vaikuttaisi noin 20% kaikista suomalaisista lapsista. Vouhottamalla homoparien ulkoisesta adoptiosta, Mattila ”pelastaa” suuruusluokkaa 0.001% suomalaista lapsista. Mihinkähän Mattilan kannattaisi energiansa käyttää..?

      Jos Mattila puolestaan kauhistelee tietojärjestelmäpäivityksen hintaa, hän voi yrittää laskea kuinka monta promillen sadasosaa tuo päivitys on valtionhallinnon IT-budjetista. Se auttaa laittamaan asioita oikeisiin mittasuhteisiin. Tosin ymmärtämättömän on helpompi vauhkota.

    • Jusu: ”Jos jokaisella lapsella tulee olla oikeus isään ja äitiin, Mauno Mattilan kannattaisi alkaa suureen ääneen kohkaamaan yksinhuoltajien lasten huostaanoton puolesta.”

      Ei tietenkään ”kannattaisi” kenenkään alkaa ”kohkaamaan yksinhuoltajien lasten huostaanoton puolesta”. Jos lapsi on jo menettänyt toisen vanhempansa, mitä järkeä olisi viedä toinenkin ja korvata molemmat. Ei tätä tarvitse noin pitkälle dramatisoida.

      (Ja anteeksi nyt vain, mutta oliko viestissäsi muuta pointtia kuin nuo luvut ja prosentit? )

      Tietysti on huonompiakin vaihtoehtoja kuin yksinhuoltajuus. Tai se jos lapsi kasvaa nais- tai miesparin kanssa, jos nämä huolehtivat hänestä hyvin.

      Mutta sanoisin pitkään lapsityötä tehneenä, ettei todellakaan ole yhdentekevää onko lapsella isää, (tai äitiä). Kun miestyöntekijän saatavuus ei ole yhdentekevää päivähoidossa tai iltapäiväkerhoissa, kuinka äidin tai isän läsnäolo voisi olla yhdentekevää kotona.
      Isyydessä ei myöskään ole kyse pelkästä ”miehen mallista” pojalle. Poika kyllä hankkii sen ”miehen mallin” vaikka televisiosta ja sarjakuvista. (Eikä äitiydessä vain ”naisen mallista” tytölle.)

      Mutta sekä isän puute että poissaoleva isä vaikuttavat lapsen, sekä tytön että pojan kehitykseen, ja lapsi voi hankkia sen ”korvikeisän” jostakin, vaikka juuri kerhosta tai naapurista.

      Mutta kuten sanottua, huonompiakin vaihtoehtoja on.
      Kenenkään yksihuoltajan ei myöskään pidä hankkiutua suhteeseen itsetarkoituksellisesti vain jotta lapsi saisi isän tai äidin.

      Mutta ei kauankaan sitten oli vielä ihan sallittua sanoa ja ajatella, että ”lapseni tarvitsisi isän”. Ja jos uusi suhde syntyy, voi se olla hyvä lapsenkin kannalta, jos tämä ei tunne oikeaa isäänsä.
      Jos taas lapsella on eron jälkeen säilynyt hyvä suhde oikeaan isäänsä, uusi isä voi vain sotkea kuvioita.

      Nämä ovat mutkikkaita juttuja. Mutta kaikista paras ja kaikkien kannalta selkein vaihtoehto olisikin, että lapsi saisi kasvaa vanhempiensa, miehen ja naisen vakiintuneessa suhteessa, ja nämä ovat halukkaita ja kykeneviä huolehtimaan hänestä. Ei sitten tarvitse tehdä mitään erityisjärjestelyjä.

      Ja näinhän se luonnollisesi meneekin, ja mielestäni tätä pitäisi ensisijaisesti tukea. Ja tehdä niitä erityisjärjestelyjä vasta kun jokin menee ”pieleen”.

    • Minua hämmentää tässä keskustelussa kaksi asiaa:

      (1) Yhtäältä ei ymmärretä, mistä lapset tulevat adoptoitavaksi. Ne tulevat adoptoitavaksi silloin ja vain silloin kun lapsen biologiset vanhemmat eivät kykene lapsesta huolehtimaan. Täällä jotenkin kuvitellaan, että homoparin adoptoidessa lapsi riistettäisiin sen oikeilta vanhemmilta ymmärtämättä sitä, että lähtötilanne adoptiolle on heteroparin, homoparin tai yksinäisen ihmisen tapauksessa aivan sama: lapsi tarvitsee uuden perheen.

      (2) Toisaalta ei ymmärretä sitä, että samaa sukupuolta olevien vanhempien perheissä elää tänäkin päivänä muutama tuhannen lasta. Lapsia siis on jo eikä tuo adoptiomahdollisuus ole mikään uusi lapsentekoväline vaan sen tarkoitus on kohdella ihmisiä samalla tavalla heidän seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Suomessa nimittäin lain mukaan myös yksinäinen ihminen saa adoptoida, joten adoption kriteerinä ei tähänkään asti ole ollut se, lapselle tulee sekä naispuolinen että miespuolinen huoltaja.

      Adoptio on Suomessa tavattoman harvinainen toimenpide ja käytännön tasolla samaa sukupuolta olevien parien ulkoinen adoptio tulee kyseeseen lähinnä silloin kun joku tuttu lähipiirissä oleva lapsi tarvitsee uuden perheen molempien vanhempien kuollessa tapaturmaisesti. Tällaisessa traumaattisessa tilanteessa on mielestäni lapsen etu sijoittaa hänet tuttuun perheeseen eikä täysin ventovieraaseen sukuun tai hoitolaitokseen. Tilanteessa on myös lapsen etu, että hän saa kaksi huoltajaa eli että pari voi adoptoida hänet yhdessä verrattuna siihen, että vain parin toinen osapuoli adoptoi lapsen.

      Tarkoitin siis Sari sitä, että tässä keskustelussa ei aina oikein pysytä järkevissä mittasuhteissa eikä ymmärretä, mistä asiassa on pohjimmiltaan kyse.

    • Älytöntä, jos kaikki joutuvat vaihtamaan ikänsä käyttänyttä henkilötunnusta vain muutaman intersukupuolisen tähden. Heidän asiansa voidaan hoitaa kuntoon muutoinkin.

    • No, osoitetietokin taitaa monella muuttua, samoin kuin etu- ja sukunimet. Norjasta saataneen kokemusperäistä tietoa, kunhan he saavat systeeminsä uudistettua.

    • Henkilötunnuksen muuttaminen sukupuolineutraaliksi ei palvele pelkästään intersukupuolisia vaan olen ymmärtänyt, että transsukupuolisen henkilön osalta osana ”uuden” sukupuolen vahvistamista, henkilötunnusta tarvitsee vaihtaa.

      Itse en ole erityisen rakastunut omaan henkilötunnukseeni, joten sen tunnusosan vaihtaminen ei ole minulle iso kynnyskysymys. Toisaalta muutos voidaan tehdä myös siten, että vain sovitaan ettei numerosarja enää kerro sukupuolta. Tällöin nykyiset ihmiset saisivat pitää tunnuksensa ja transsukupuolisten tunnusta ei tarvitsisi vaihtaa. Uudet syntyvät vauvat voitaisiin numeroida juoksevasti sukupuolesta riippumatta.

    • Eihän olemassaolevia henkilötunnuksia tarvitsisi muuttaa. Riittäisi, että jatkossa hetun toiseksi viimeisellä merkillä ei vain olisi sukupuolittavaa funktiota.

      Aiheesta on kritisoitu sitä, että ihmisen inter- tai muunsukupuolisuus paljastuisi hetusta. Sukupuolineutraalia hetua ei tarvittaisi ilmentämään sukupuolen variaatiota. Mun ymmärtääkseni hetun pointti on siinä, että se yksilöi ihmisen selkeästi ja pysyvästi – ja sukupuolitettu hetu toimii tässä huonosti, kun Suomessakin on nelinumeroinen määrä niitä, joiden hetua on sukupuolisyistä muutettu. Turhan säätämisen välttämiseksi sukupuolen olisi parempi olla väestötietojärjestelmässä hetusta irrallinen asia, kuten äidinkieli tai kotikunta.

    • Älytöntä, jos kaikki joutuvat vaihtamaan ikänsä käyttänyttä henkilötunnusta vain muutaman intersukupuolisen tähden.

      Ollaanko tuollaista muutosta tekemässä tai vaatimassa Suomessa, ja onko syy Jukan mainitsema ”vain muutaman intersukupuolisen tähden”?

    • Risto Korhonen

      Minna-Maaria Lax tuossa edellä ”uhkaili” että me saamme uudet henkilötunnukset. Oletin hänen tarkoittavan ”meillä” meitä keski-ikäisiä äijjiä ja muijjia eikä vastasyntyneitä muksuja.

  3. ”Jos jokaisella lapsella tulee olla oikeus isään ja äitiin, Mauno Mattilan kannattaisi alkaa suureen ääneen kohkaamaan yksinhuoltajien lasten huostaanoton puolesta. Vauhkoaminen homoparien ulkoisesta adoptiosta, joka edustaisi promillen sadasosaa kaikista lapsiperheistä, osoittaa täydellistä suhteellisuudentajun puutetta.”

    Todella jokaisella tulee olla oikeus lähtökohtaisesti äitiin ja isään. Sukupuolineutraali avioliittolaki poistaa ja muuttaa tämän oikeuden.

    Siis, helppoa matematiikkaa; Sukupuolineutraali avioliittolaki lähtökohtaisesti poistaa lapselta oikeuden molempiin vanhempiinsa.

    • Lapsella ei ole suomessa edes lähtökohtaisesti oikeutta molempiin vanhempiin. Tämä on päivän selvä asia, jos tarkastelee Suomen lainsäädäntöä.

      Suomessa laki sallii seksin harrastamisen ilman pienintäkään aikomusta sitoutua toisiinsa edes siinä tapauksessa, että seksin seurauksena syntyy lapsi. Lapsia saa hankkia solmimatta avioliittoa ja lapsen saaminen ei velvoita avioliiton solmimiseen. Suomessa laki sallii myös vanhempien avioeron siinäkin tapauksessa, että heillä on yhteisiä lapsia.

      Näiden seurauksena suomessa elää tänäkin päivänä suuruusluokkaa 150,000 alaikäistä lasta, joilla on vain toinen vanhempi. Tämä on noin viidennes kaikista lapsiperheistä eikä se sisällä uusiperheitä. On täysin naurettavaa väittää, että lapsella olisi Suomessa jokin lähtökohtainen oikeus kahteen vanhempaan. Sellaisen oikeuden luominen vaatisi tavattoman suuren remontin perheoikeuteen.

      Ja vielä naurettavampaa on väittää, että samaa sukupuolta olevien parien ulkoinen adoptio hyvin marginaalisena tapahtumana (muutamia kymmenen vuoden aikana) vaikuttaisi tilanteeseen millään tavalla.

  4. ”Tarkoitin siis Sari sitä, että tässä keskustelussa ei aina oikein pysytä järkevissä mittasuhteissa eikä ymmärretä, mistä asiassa on pohjimmiltaan kyse.”

    Jusu sun on aivan turha puhua Sarille ymmärryksestä…..ja siitä mistä on pohjimmiltaan kyse.
    Kun et näy ymmärtävän et pultti ja pultti ei sovi yhteen, eikä mutteri ja mutteri sovi yhteen …vaan pultti ja mutteri sopivat yhteen…siitä tässä pohjimmiltaan on kyse…ja jos tätä tosiasiaa yrittää kumota rakkaudella ja ihmisoikeuksilla…se kertoo sen minkä iso kirjakin todistaa että ymmärtämätön sydän on pimentynyt…se ei puhu aivojen vaan sydämmen pimentymisetä…joka on sitä että pitää väärän oikeana ja oikean vääränä.
    Siinä ei ole kysymys ihmisen arvosta ihmisenä vaan ihan muusta.

    • Esa Blomster,

      Katson, että diplomi-insinöörin koulutus riittää ymmärtämään, miten pultit ja mutterit toimivat. Mitä sitten seksin harrastamiseen tulee, olen toistaiseksi pärjännyt mieheni kanssa sangen hyvin ilman neuvojasi.

      Otan Esa yhteyttä, jos tarvitsemme seksineuvontaasi makuuhuoneessamme, mutta ei kannata pidätellä henkeä puhelinsoittoa odotellessasi.

    • Esan sanoma pitää täysin paikaansa, eikä Jusunkaan sanomisia ole syytä epäillä.
      Kyse on siitä onko analogiaa olemassa ja toimiiko se.
      Mielestäni analogia on olemassa, mutta sen toimivuudesta voidaan olla useampaa eri mieltä.
      Kaksi homomiestä ovat miehiä ja siis kumpikin ihan erilainen kuin nainen. Homomiesten yhteensopivuudelle muotoutuu siis jossanmäärin erilaiset kriteerit kuin miehen ja naisen yhteensopivuudelle.
      Turhaan ei ole sanottu että nainen on kuin luotu miehen kainaloon. Homomiesten kainaloista en sano mitään.

    • Haluaako jo heteromies nyt ihan oikeasti, että kerron tässä miten kaksi miestä voi harrastaa seksiä vai riittääkö, että googletatte netistä?

    • Olettaisin, että harva mies pyörittelee pippelin myötäpäivään kiintoavaimella naisen vaginaan, joten voit pitää nämä pultti-fantasiasi aivan omana tietonasi. Minulla on aivan riittävästi havaintoja omasta normaalista elämästäni selvitäkseni asiasta.

      Eiköhän tämä keskustelu ollut tässä.

    • Jos on ihmissuhdetaidot pultti&mutteri -tasolla, niin suosittelen menemään vaikka kirjastoon.

  5. Vihervaara; ”Lapsella ei ole suomessa edes lähtökohtaisesti oikeutta molempiin vanhempiin. Tämä on päivän selvä asia, jos tarkastelee Suomen lainsäädäntöä.”

    Tämä on Jusu Vihervaaran mielipide, siihen hänellä on oikeus. Jos sukupuolineutraali avioliittolaki hyväksytään se riistää lapselta lähtökohtaisesti toisen vanhemman – tätä homoliike ei pidä ongelmallisena, se on heille normaalia.

    • Lienee turha kysyä Paajaselta, osaako hän perustella näkemyksensä. Hän lienee vain löytänyt netistä jonkin älyttömän väitteen, jota innoissaan kopioi joka paikkaan.

    • Naisparien kohdalla perheen sisäinen adoptio ja lapsen isän virallinen mukanaolo hänen elämässään eivät saisi olla toisiaan poissulkevia asioita.

  6. WHO suosittelee estolääkitystä homomiehille

    Maailman terveysjärjestö WHO suosittaa, että miesten kanssa seksiä harrastavat miehet alkavat käyttää hiv-estolääkitystä tartunnan leviämisen estämiseksi.

    Lähde: ”http://www.iltalehti.fi/terveys/2014071118482381_tr.shtml”

    Suomessakin pitäisi saada terveysviranomaisilta tälläinen terveellinen suositus!

    • Maailman terveysjärjestö WHO:n uutta suositusta ei tule tulkita niin, että kaikkien homomiesten pitäisi aloittaa hiv-estolääkitys. Näin sanoo dosentti Matti Ristola Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin infektioklinikalta.

      Ristolan mukaan WHO suosittelee, että miesten välistä seksiä harrastavat harkitsevat estolääkitystä yhtenä vaihtoehtona. Euroopassa kyseistä lääkettä ei virallisesti edes määrätä hiv-tartunnan ennaltaehkäisyyn, Ristola huomauttaa.

      (Helsingin Sanomat 11.7.2014)

      Jusu Vihervaara suosittaa aurinkovoiteen käyttöä kaikille auringonottajille UV-säteilyn syöpävaaran takia. Vihervaara myös suosittaa ihmisiä huolehtimaan terveydestään muun muassa pitämällä huoli rokotuksista.

      Tällä kommentillaan Vihervaara ei kuitenkaan halua tietoisesti loukata auringossa oleilevia tai keltakuumealueelle matkustavia.

Vesa Häkkinen
Vesa Häkkinen
Kirkon kansainvälisen työn juoksupoika, pyrkimyksenä edistää kirkon mission toteutumista hiippakunnissa ja seurakunnissa. Töissä kirkon ulkoasiain osastolla.