G-2: Valtiottomia

Valtioton

Kysymys sukupuolesta ei ole tasa-arvon vaan oikeudenmukaisuuden asia.

Lyhyellä visiitillä Genevessä opin jotain uutta. Maailmassa on 27 valtiota, joiden mukaan kansalaisuus ei välity äidin mukaan. Tämä johtaa erikoisiin tilanteisiin. Lapsi voisi saada kansalaisuuden isältään, mutta valitettavasti kaikilla maailman lapsilla ei ole isää, joka tunnustaisi lapsensa tai haluaisi muutenkaan olla hänen kanssaan tekemisissä. Poikalapsi voisi myöhemmin antaa kansalaisuuden omille lapsilleen, mutta ei voi, koska ei ole voinut saada sitä äidiltään. Valtiottomuus periytyy.

YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva yleissopimuksen 24. artiklan kohta 3 vakuuttaa, että jokaisella lapsella on oikeus saada kansalaisuus. Tämä oikeus on evätty arviolta 12 miljoonalta ihmiseltä maailmassa. Heitä asuu myös Suomessa.

Kristillisessä kielenkäytössä puhumme usein kahden maan kansalaisuudesta. Olen itse pitänyt sitä jotenkin itsestään selvyytenä. En pidä enää. Omassa kirkossamme on vasta hiljattain (2014) tehty mahdolliseksi, että ulkomaalainen kastetaan ja otetaan kirkkomme jäseneksi, vaikkei hänellä olisi edes kotikuntaa Suomessa. Riittää, että on osallistunut seurakunnan toimintaan kolmen kuukauden ajan.

Kaste ja seurakunnan jäsenyyt ovat hyviä välineitä, joita valtioton voisi käyttää hyväkseen anoessaan jäsenyyttä maailmaan. Kaikenlaiset kirjaukset edesauttavat häntä todistamaan sen, että on olemassa. Ajattele, jos sinulta poistettaisiin sosiaaliturvatunnus ja kadottaisit kaikki paperisi. Millä todistaisit olemassaolosi? Sekään ei riittäisi, että joku näkee sinut. Pitää olla paperi ja leimoja ja allekirjoituksia.

Ja nyt on siis niin, että esim. Keniassa, Libanonissa ja Dominikaanisessa tasavallassa – ja yli kahdessa kymmenessä muussa maassa - syntynyt isätön lapsi ei voi saada kansalaisuutta, vaikka äidillä sellainen olisi. Aika rajua. Tämän muuttamiseksi kirkot tekevät työtä laajalla rintamalla: vaikuttamalla YK:n kautta, puhumalla valtioitten viranomaisille, auttamalla konkreettisesti heikoimmassa asemassa olevia puhumalla heidän kanssaan ja heidän puolestaan. Yksi väline eteenpäin olisi kirkon jäsenyys. Se ei siis sittenkään ole vain hengellinen asia.

3 kommenttia

  • Sari Roman-Lagerspetz sanoo:

    Blogin otsikko kuuluu: “Kysymys sukupuolesta ei ole tasa-arvon vaan oikeudenmukaisuuden asia”.

    Mitä blogisti tarkoittaa?

    “Tasa-arvo” poliittisena, sosiaalisena ja myös oikeudellisena käsitteenä on eräänlainen käsiterypäs johon kuuluvat (mm.Turun yliopiston oikeustieteen professori Kevät Nousiaisen mukaan) muun muassa yhdenvertaisuus ja yhdenmukaisen kohtelun periaate, syrjinnän kieltäminen sekä tasa-arvon edistäminen. Tasa-arvolla viitataan myös tasaiseen resurssien jakaantumiseen sekä tosiasialliseen pääsyyn vallan ja henkilökohtaisen “hyvän elämän” kannalta tärkeisiin kollektiivisiin hyviin (näin kirjoittaa Turun yliopiston oikeustieteen professori Kevät Nousiainen teoksessa “Tasa-arvo toisin nähtynä. Oikeuden ja politiikan näkökulmia tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen”, Gaudeamus, 2012).

    Edellämainituissa asioissa on kysymys siitä, että ihmisiä pyritään kohtelemaan oikeudenmukaisesti – tasa-arvoisesti. Tasa-arvoinen kohtelu on olennainen osa yhteiskunnassa toteutuvaa oikeudenmukaisuutta.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Vesa Häkkinen sanoo:

      Oikeastaan vastaat kysymykseesi viimeisessä lausessasi. Käsitän itse sen niin, että oikeudenmukaisuus on käsitteenä laajempi eikä toteudu pelkästään seuraamalla vaikkapa edustuksellisuutta päätöksenteossa. Tuon lauseen poimin pastori ja teologian tohtori Elaine Neuenfeldtin puheenvuorosta Genevessä. Elaine on toiminut mm. feministisen teologian professorina. Ehkä ongelma on suomenkielessä. Englanniksi hän käytti ilmaisuja “gender justice – gender balance”.

      Silloin, kun pidetään huolta siitä, että miehet ja naiset (tulevaisuudessa myös sukupuoleltaan muut), nuoret ja vanhat, eri kulttuureista tulevat jne. saavat äänensä kuuluviin, ei mielestäni enää ole kyse pelkästään “tasapainosta” (balance). Kyse on oikeudenmukaisuudesta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Roman-Lagerspetz sanoo:

      Oikeudenmukaisuus on varmastikin laajempi asia kuin tasa-arvo. Tasa-arvolainsäädäntö (ja sitä vahvistava yhdenvertaisuuslainsäädäntö) on kuitenkin olennainen osa oikeudenmukaisuutta. (tämän takia blogin ala-otsikko “kysymys sukupuolesta ei ole tasa-arvon vaan oikeudenmukaisuuden asia” kuulosti kummalta).

      Ja toki oikeudenmukaisuus on laajempi asia kuin demokratia (edustuksellisuus päätöksenteossa). Itse en kuitenkaan ymmärrä miten yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus voisi toteutua ilman demokratiaa. Kaikenlaiset hyvät asiat (esim. uskonnonvapaus, sananvapaus jne.) toteutuvat mielestäni parhaiten demokratioissa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Vesa Häkkinen
    Vesa Häkkinen

    Kirkon kansainvälisen työn juoksupoika, pyrkimyksenä edistää kirkon mission toteutumista hiippakunnissa ja seurakunnissa. Töissä kirkon ulkoasiain osastolla.