Eutanasiasta on herännyt keskustelua viime aikoina myös poliittisista syistä. Ja miksi ei olisi, vaalikeskusteluun luonnollisesti kuuluvat kaikki elämän aiheet kautta linjan.
Eutanasia on aihe, joka herättää mielipiteitä joka suuntaan. Sitä voidaan vastustaa ja kannattaa monista elämänkatsomuksista käsin, eikä esimerkiksi se, että henkilö on kristitty, kerro vielä mitään siitä, kannattaako henkilö eutanasian laillistamista (tai dekriminalisointia) vai ei.
Eutanasia on siitäkin mielenkiintoinen aihe, että sitä puolustetaan ja vastustetaan samoista lähtökohdista käsin. Sekä puolustajat että vastustajat alleviivaavat inhimillisyyttä. Ilmiö ei toki ole mikään keräilyharvinaisuus. Esimerkiksi politiikassa painitaan aivan samoilla tatameilla. Yhdelle inhimillistä esimerkiksi on se, että humanitaarinen maahanmuutto säädetään minimaaliseksi, toiselle inhimillistä on päinvastainen näkemys.
Eutanasian vastustamiseen liittyy tietenkin perusteltuja argumentteja, koska elämä nyt sattuu olemaan ainutkertainen seikkailu ja sen lopettamiseen tulee olla erityisen hyvät perustelut. Huolet siitä, että eutanasiaa voitaisiin käyttää väärin, ovat osittain aiheellisia. Koska siellä missä ihminen operoi, on aina virheen tai vilungin mahdollisuus. Mielenkiintoista on toki se, että eutanasian vastustajien konservatiivi- ja fundamentalistiosastosta löytyy paljon kuolemantuomion kannattajia (esimerkiksi Yhdysvalloissa). Heille kaikki elämä on pyhää, paitsi silloin kun se ei ole.
Yksi suosittu eutanasian vastustamiseen liittyvä argumentti on ollut, että ihmisen elämästä voidaan tehdä siedettävää monissa tilanteissa. Kipulääkityksellä voidaan kuulemma estää liiallinen kärsimys elämän viime metreillä.
Mutta vaikka elämä on arvokasta, niin miksi mikään jumala haluaisi, että ihmisen tulisi sätkiä viime metrinsä hinnalla millä hyvänsä? Jumalahan tietää, kuten lääketiedekin, jos ihmisellä on enää vähän jäljellä ja sekin synkkää ja ikävää. Mikä tekee niistä viimeisistä hengenvedoista jumalalle niin tärkeää, että vaikka ihminen kärsii eikä itsekään haluaisi haukkoa niitä, niin jumalauta ne on vedettävä viimeiseen luonnolliseen happeen asti? Miksi fundamentalistit ja konservatiiviset uskovat ajattelevat, että umpikujassakin on tärkeää puskea seinään vaikka siitä kärsisivät sekä henkilö itse että kaikki henkilön ympärillä?
Kipulääkityskin antaa siedettäviä hetkiä vain tiettyyn rajaan asti. Eikä kipu ole ollenkaan ainoa syy, miksi ihminen voi linjata perustellusti, että tämä oli nyt tässä – kansi kiinni ja kuulemiin.
Yksi erinomainen esimerkki kyseisenlaisesta tilanteesta on pyörätuolikelauksen paralympiavoittaja ja kolminkertainen maailmanmestari Marieke Vervoort. Marieke kärsi nuoresta lähtien parantumattomasta neliraajahalvaukseen johtavasta rappeuttavasta ja kivuliaasta lihassairaudesta. Marieke tiesi, ettei hän tulisi elämään kovin vanhaksi, ja etteivät loppumetrit olisi kenenkään kannalta miellyttäviä. Marieke harkitsi itsemurhaa vuonna 2007, kun hänen tilansa oli heikentynyt niin, ettei hän pystynyt osallistumaan kilpailuihin, jotka olivat ”hänen elämänsä”.
Vervoot kuitenkin sai seuraavana vuonna pitkän prosessin jälkeen eutanasiapaperit kuntoon. Marieke kuvaa, että päätös oli kuin jotain raskasta olisi pudonnut hänen harteiltaan. Hän saisi itse päättää, milloin tuleva kärsimys riittää. Päätöksen johdosta Marieke eli hyvää elämää vielä 12 vuotta, tietäessään, ettei hänen tarvitse kärsiä viimeisiä metrejään. Hän ei enää miettinyt itsemurhaa ja loppuelämä sai tarkoituksensa.
Marieken tapauksesta tehtiin myös dokumentti, josta lisää MTV:n artikkelissa.
Eutanasia on kuin monet muutkin mielipiteitä herättävät aiheet. Jyrkät mielipiteet ovat yleensä auttamattomasti väärin ja tilanteet ovat niin monimuotoisia, ettei mitään yksioikoisia vastauksia ole olemassa. Eutanasiakin, vaikka tarkoittaa elämän päättymistä, voi antaa myös toivoa, kuten Marieken tapaus kertoo.
Varmaa on vain se, että eutanasian vastustaminen lisää tarpeetonta kärsimystä.
Samaa mieltä siinä kohden että jos eutanasian puolustamisessa on täysin johdonmukainen, ei voi asettaa kriteerejä että ihmisen tulisi kärsiä fyysistä kipua, olla kohta kuolemassa muutenkin jne.
Ainoa johdonmukainen linjaus olisi jokamiehen ja naisen oikeus tilata itselleen avustettu kuolema mistä syystä hyvänsä.
Juuri tämän vuoksi en kannata eutanasiaa.
Kunhan nyt saataisiin saattohoito kaikille todelliseksi kansalaisoikeudeksi ja vanhustenhoito kuntoon, voitaisiin ruveta keskustelamaan eutanasiasta. Eutanasiaa on toivonut moni erityisesti sen vuoksi, että on toivoja on kokenut olavansa taakkana omaisille tai/ja läheisille. Elämän epätarkoituksenmukainen ”väkisin pitkittäminen” on oma kysymyksensä. En kannata eutanasiaa. Siihen liittyy monenlaista yhdenvertsiddsuus- ja itsemääräämisoikeudellista näkemystä: kenelle ja millä peruysteilla oikeutta eutanasiaan voidaan tai pitää myös rajoittaa? Ongelma on vään kuin ”vihapuhe” -käsitteen kanssa: veteen piirretty viiva.
Siinä Antero on oikeassa, että kristittyjä on monenlaisia; ja monenlaisisa käsityksiä on myös isitä, mitä on olla kristitty.
Nuo ”fundamentalisti” -puheet voisin jättää populisteille, esitetyssä merkityksessä. En kuolemanrangaistusta kannata, mutta eräänlaista ”kuolemanrangaistusta” edustaa myös sellainen ajatus, että Ukrainaan hyökkääviä venäläisiä olisi mahdollisimman ”tehokkaasti” surmattava. Tätä alköön tulkittako sen enempääå militaristiseksi kuin pasifistiseksikaan ajatukseksi: lähinnä logiikan erääksi toteutukseksi.
Sari: ”Ainoa johdonmukainen linjaus olisi jokamiehen ja naisen oikeus tilata itselleen avustettu kuolema mistä syystä hyvänsä.”
Tarkoittamasi ”ainoa johdonmukainen linjaus” ei toki pidä paikkaansa millään tavalla, ollen pelkkä olkinukke. Kyse on ainoastaan omasta käsityksestäsi, jolle ei ole todellisuudessa mitään perusteita. Tietenkin eutanasiaan voidaan asettaa ihan mitä kriteerejä halutaan.
Jukka: ”Nuo ”fundamentalisti” -puheet voisin jättää populisteille”
Fundalisti -termi on erinomainen, täsmentävä ja erittäin tarpeellinen käsite uskovista puhuttaessa. Mitään populistista termin käytössä ei ole. Populismia olisi puhua uskovista yhtenä ja samana porukkana täsmentämättä minkä tyypin uskosta on kyse.
”Tarkoittamasi ”ainoa johdonmukainen linjaus” ei toki pidä paikkaansa millään tavalla, ollen pelkkä olkinukke. ”
-yritä nyt muistella mitä ”olkinukke” tarkoittaa.
Itse tarkoitan sitä, että ei ole johdonmukaisia perusteita asettaa tiettyjä pitäviä kriteerejä sille kenelle eutanasia myönnetään. Joten ainoa johdonmukainen linjaus on se, että niitä tarvittaessa siirretään ja muutetaan. Kuten sanoitkin:
”Tietenkin eutanasiaan voidaan asettaa ihan mitä kriteerejä halutaan.”
Eli: voitko kertoa syyn, pitävän ja pätevän syyn, miksi ihmisille ei annettaisi kuolinapua mistä syystä tahansa? Siis perustelut, jotka eivät muuttuisi ”tarpeen mukaan”.
”Itse tarkoitan sitä, että ei ole johdonmukaisia perusteita asettaa tiettyjä pitäviä kriteerejä sille kenelle eutanasia myönnetään.”
-Tarkennus: ainoa tällainen johdonmukainen perusta olisi siinä että ihmiselämällä on merkitystä loppuun asti. Tehty siltä pohjalta että kaikilla elämän vaiheilla on tarkoitus, kärsimyksenkin kanssa.
Vain tältä pohjalta perustelut voivat pitää.
Vai voitko esittää vaihtoehtoisen perustelun sille miksi kuolinapu ei olisi jokaiselle kuuluva oikeus missä tilanteessa hyvänsä?
Jos elämällä ei ole tarkoitusta, jos olemme vain atomeja, elämä ei myöskään ole millään tavoin itsessään arvokasta tai pyhää.
Kuten eräs ateisti Tiede-lehden keskustelupalstalla asian ilmaisi (johdonmukaisesti): ”Mikä pakkotyölaitos tämä elämä on?”
Sari: ”yritä nyt muistella mitä ”olkinukke” tarkoittaa.”
Tässä yhteydessä se tarkoittaa, että keksit olemattomia perusteita eutanasian vastustamiseksi.
Sari: ”Itse tarkoitan sitä, että ei ole johdonmukaisia perusteita asettaa tiettyjä pitäviä kriteerejä sille kenelle eutanasia myönnetään.”
Kyllä, tämän ymmärsin jo ensimmäisellä kerralla. Argumenttisi on kuitenkin tyhjä, eikä sillä ole mitään merkitystä muualla kuin omassa mielenmaailmassasi. Jos eutanasian kriteeriksi määritellään esimerkiksi epäinhimilliset kärsimykset tilanteessa, jossa kuolema korjaa joka tapauksessa, niin tilanne on täysin johdonmukainen eikä eutanasiasta ole mitään syytä tehdä sen yleisempää poistumistietä.
Sari: ”Eli: voitko kertoa syyn, pitävän ja pätevän syyn, miksi ihmisille ei annettaisi kuolinapua mistä syystä tahansa?”
No vaikka siksi, että ”mistä tahansa syystä” ei täytä eutanasian kriteereitä.
Tämä taitaa olla taas niitä kummallisuuksia, joiden hahmottaminen on ylitsepääsemätöntä hyvin harvoille mutta esimerkiksi juurikin sinulle. Ei toki ole ensimmäinen kerta, kun kanssasi joutuu jankkaamaan selvistä asioista.
”Tässä yhteydessä se tarkoittaa, että keksit olemattomia perusteita eutanasian vastustamiseksi.”
-Siis minä yritän nyt keskustella siitä mitä perusteita on eutanasian sallimiseksi ja mitä sen vastustamiseksi. Asia ei ole joko-tai, vaan useimmilla on, kuten sanottua, tietyt kriteerit sille missä tilanteissa eutanasia voidaan sallia, ja missä tilanteissa sitä EI tulisi sallia.
Eli tässä haen sitä johdonmukaisuutta.
Kirjoituksesi oli mielestäni hieman ristiriitainen, koska yhtäältä sanot että ihmisen pitäisi saada itse päättää milloin haluaa kuolla
”Eikä kipu ole ollenkaan ainoa syy, miksi ihminen voi linjata perustellusti, että tämä oli nyt tässä – kansi kiinni ja kuulemiin.”
Ja toisaalta: ”koska elämä nyt sattuu olemaan ainutkertainen seikkailu ja sen lopettamiseen tulee olla erityisen hyvät perustelut.”
-Eli kysymys kuuluu: kuka määrittää ne perustelut? Miten ne asetetaan, miten rajataan ja millä perusteella, ja onko niillä perusteluilla kestävä vai muuttuva perusta.
Voitko avata tuota? Mitkä ovat hyvät perustelut ja tuleeko ne siis määrittää ihmisen (kuolemaa haluavan) itsensä toimesta vai toisilta tahoilta, ja miksi.
Sari: ”Itse tarkoitan sitä, että ei ole johdonmukaisia perusteita asettaa tiettyjä pitäviä kriteerejä sille kenelle eutanasia myönnetään.”
”Jos eutanasian kriteeriksi määritellään esimerkiksi epäinhimilliset kärsimykset tilanteessa, jossa kuolema korjaa joka tapauksessa, niin tilanne on täysin johdonmukainen eikä eutanasiasta ole mitään syytä tehdä sen yleisempää poistumistietä.”
-Samat kysymykset kuin edellä. Itse sanoit ettei kivun tarvitsisi olla ainoa peruste.
Sari: ”Eli: voitko kertoa syyn, pitävän ja pätevän syyn, miksi ihmisille ei annettaisi kuolinapua mistä syystä tahansa?”
”No vaikka siksi, että ”mistä tahansa syystä” ei täytä eutanasian kriteereitä.”
-Edelleen samat kysymykset. Kuka asettaa ne kriteerit ja millä perusteella.
”Tämä taitaa olla taas niitä kummallisuuksia, joiden hahmottaminen on ylitsepääsemätöntä hyvin harvoille mutta esimerkiksi juurikin sinulle. Ei toki ole ensimmäinen kerta, kun kanssasi joutuu jankkaamaan selvistä asioista.”
-Jos nyt vastaisit niihin kysymyksiin 🙂 Kuka päättää, millä perusteella ja miksi juuri tietyt kriteerit? Ja toisaalta, mikä on perustelu ja syy asettaa kriteerejä ylipäätään?
Siis nimenomaan ”selviä asioita” tässä ei ole.
Moni tärkeä keskustelu jumittuu juuri siihen kun pidetään asioita itsestäänselvyyksinä.
En tiedä onko mikään asia lähtenyt niin sukkelasti ”kaltevalle pinnalle” kuin juuri eutanasia.
Koska väistämättä tulee esiin kysymykset: ”miksi tälle sallitaan eutanasia, mutta tuolle ei”?
Jos elinkautisvanki tahtoo eutanasian, mikä on peruste se kieltää?
(Käsittelen muuten tätä eutanasia-kysymystä myös uusimmassa romaanissani. Juuri koska päättelen, että kaikkien kriteerien katoaminen on tässä ainoa johdonmukainen tie, JOS kriteerejä ei osata perustella.)
> Itse tarkoitan sitä, että ei ole johdonmukaisia perusteita asettaa tiettyjä pitäviä kriteerejä sille kenelle eutanasia myönnetään.
Tämä on ihan naurettava väite. Se, että sinä et keksi johdonmukaisia perusteita, ei todista sitä ettei sellaisia ole.
Eutanasialle on mahdollista asettaa kriteerit. EN VÄITÄ, että alla olevat kriteerit olisivat minun mielestäni oikeat, mutta listaan alla esimerkkejä siitä, millaisia kriteereistä eutanasialle voitaisiin asettaa.
1) Henkilön tulee olla oikeustoimikelpoinen. Tämä rajaa pois sen, että eutanasiaa ei ole mahdollista alaikäiselle tai henkilölle, jonka tuomioistuin on julistanut vajaavaltaiseksi.
2) Henkilöllä on parantumaton sairaus, joka lääketieteellisesti arvioiden johtaa suurella todennäköisyydellä hänen kuolemaansa 12 kuukauden sisällä. Tämä kriteeri ei edellytä kykyä ennustaa tulevaisuutta vaan lääkäri pystyy kyllä tilastollisesti arvioimaan todennäköisen eliniän.
3) Henkiöllä on sietämättömiä kipuja, joita ei lääkityksellä pystytä hoitamaan. Kenenkään kipua ei pysty mittaamaan, joten hoitoa koskeva ohjeistus tarvitsee kirjoittaa siten, että potilaan kohdalla kokeillaan haluttu määrä erilaisia kivun lieventämisen keinoja ja kriteeri täyttyy, jos potilas ei itse koe saavansa niistä apua.
—
Korostan edelleen, että edellä mainitut kolme kohtaa ovat esimerkkejä kriteereistä. En ota tässä kantaa siihen, tulisiko niiden kaikkien olla voimassa yhtä aikaa ja/tai pitäisikö olla muitakin kriteereitä, joita listalla ei ole.
—
Lisäksi haluaisin sanoa, että millään kuviteltavissa olevalla lainsäädännöllä ihmistä ei voi pakottaa elämään, jos hän ei itse halua. Valtaosa ihmisistä kykenee tappamaan itsensä. Olen siinä mielessä Sarin kanssa samoilla linjoilla, että on kornia listata kriteereitä sille, kuka saa kuolla. Se johtaa ajatukseen, että kuolemiseen tarvittaisiin jonkun lupa.
Koska kuka tahansa voi tappaa itsensä, en näe valtavaa tarvetta suojella lainsäädännöllä eutanasiaa pyytävää henkilöä. Omassa ajattelussani potilaan kannalta johdonmukainen tapa asettaa kriteerit on se, että ihminen tekee päätöksen omasta vapaasta tahdostaan. Toisin sanoen tarkoitan sitä, että kriteereillä varmistetaan ettei ihminen pyydä eutanasiaa esimerkiksi painostuksen alaisena tai mielenhäiriön seurauksena.
Muilta osin eutanasian kriteerit täytyy säätää lainsäädännössä eutanasian toteuttavan tahon oikeusturvan varmistamiseksi. Jos esimerkiksi ajatellaan, että eutanasia olisi terveyskeskuslääkärin virkatehtävä, lääkärin oikeusturvan kannalta on keskeistä ettei hänen tarvitse pelätä tuomiota taposta.
Antero:
Olet siinä oikeassa. että ”fundamentalisti” kuvaa tietynlaista kristittyä. Kuitenkin ”fundamentalisti” ilman tarkempaa määrittelyä on sikäli populistinen, että sillä on useita merkityssisältäjä, joista yksi on se, että juuri luokitellaan kristitty ”tietynlaiseksi” fundamentalistiksi.
Lauseesi:
”Miksi fundamentalistit ja konservatiiviset uskovat ajattelevat, että umpikujassakin on tärkeää puskea seinään vaikka siitä kärsisivät sekä henkilö itse että kaikki henkilön ympärillä?” kaipaisi täsmennystä: Mitä tarkoitat käsitteellä ”puskea päänsä seinään”. Ilmaisu on tunteellinen ilmaisu. (Sallittu toki sellaisenaan!) Toki ymmärrän, että olet eri mieltä, mutta se ei vielä ole argumentti.
Mikiä on se kärsimyksen määrä, joka on ”riittävä” eutanasian oikeuttamiseksi; onko oikeutukselle muuta kriteeriä kuin henkilön oma kokemus?
Miten määrittelet käsitteen ”konservatistinen”? Silläkin on useita merkitysymmärryksiä.
”Tämä on ihan naurettava väite. Se, että sinä et keksi johdonmukaisia perusteita, ei todista sitä ettei sellaisia ole.”
-Olen avoin kaikelle, ja odotan että niitä johdonmukaisia perusteluja esitetään.
”Eutanasialle on mahdollista asettaa kriteerit. EN VÄITÄ, että alla olevat kriteerit olisivat minun mielestäni oikeat, mutta listaan alla esimerkkejä siitä, millaisia kriteereistä eutanasialle voitaisiin asettaa.”
-Siis jos ei tullut selväksi, haluan keskustella tästä nimenomaan siltä pohjalta mitkä kriteerit itse kunkin, (tässä kohtaa SINUN) mielestäsi olisivat ne oikeat ja MIKSI.
Totta ihmeessä tiedän, että kaikenlaisia kriteerejä onasetettu ja _voidaan_ asettaa. Kyse on kriteerien perustelemisesta ja siitä miksi ne ovat/ovatko kestäviä vai muutettavissa.
Eli jatketaan tältä pohjalta. Haluan tietää mitä sinä ajattelet ja mitä kriteerejä asettaisit. Sinä.
”Korostan edelleen, että edellä mainitut kolme kohtaa ovat esimerkkejä kriteereistä. En ota tässä kantaa siihen, tulisiko niiden kaikkien olla voimassa yhtä aikaa ja/tai pitäisikö olla muitakin kriteereitä, joita listalla ei ole.”
-Eli et ymmärtänyt mitä hain. Mutta se on ainoa mielekäs tapa keskustella aiheesta. Sikäli kun siitä ylipäätään voidaan, ja halutaan, keskustella.
Ja tarkennan vielä, että en kannata käytäntöä jossa jokainen voi tilata itselleen kuoleman milloin tahtoo. Mutta siihen se väistämättä menee, jos kriteerejä ei osata perustella pysyvästi, pitävästi ja kestävästi, vaan lähdetään siitä että ne muuttuvat ”tarpeen mukaan”.
Minua siis häiritsee ajattelun ”ulkoistaminen”, siten että otetaan se mitä laissa säädetään kriteereiksi.
Mutta jos mennään sillä että ”sovitaan nyt näin, ja katsotaan sitten myöhemmin muutetaanko kriteerejä”, niin kyllä niitä muutetaan, ja lopulta ne poistetaan kokonaan. Jos kestävää perustaa kriteereille ja niiden asettamiselle, ei ylipäätään ole.
> Eli jatketaan tältä pohjalta. Haluan tietää…
En osallistu keskusteluun, jossa sinä koet oikeudeksesi asettaa ehdot sille, minkä sisältöisiä kommentteja muut saavat kirjoittaa.
Mikko Nieminen: ”En osallistu keskusteluun, jossa sinä koet oikeudeksesi asettaa ehdot sille, minkä sisältöisiä kommentteja muut saavat kirjoittaa.”
Tämä on kieltämättä hyvin outo asetelma. Kun Sarin kommentteja lukee, niin ainakin minä tulen johtopäätökseen, että asiasta tulee keskustella Sarin omien mielipiteiden pohjalta, jotka eivät edes ole perusteltuja. Pitäisi siis keskustella aiheesta virheellisistä oletuksista käsin. Keskustele siinä sitten. 🙂
Jopa tässä blogissa esitetty tapaus on erinomainen tapausesimerkki siitä, miten eutanasiaa voidaan toteuttaa ilman minkäänlaisia ongelmia ja siten, että siitä on pelkkää hyötyä ja jopa pidentää yksilön elämää.
Lakisääteiselle eutanasialle voidaan tietenkin laatia asiantuntijoiden esityksien pohjalta laaditut kriteerit, jotka eduskunta hyväskyy. Niinhän kaiken muunkin lainsäädännön suhteen menetellään.
Meillä on lainsäädännölliset kriteerit jopa sota-ajan kuolemantuomioille.
Hyväksytkö Sari sota-oikeuksien kuolemantuomiot, jotka rikkovat Jumalan antamaa Älä tapa-käskyä?
”Tämä on kieltämättä hyvin outo asetelma. Kun Sarin kommentteja lukee, niin ainakin minä tulen johtopäätökseen, että asiasta tulee keskustella Sarin omien mielipiteiden pohjalta, jotka eivät edes ole perusteltuja. Pitäisi siis keskustella aiheesta virheellisistä oletuksista käsin. Keskustele siinä sitten. 🙂”
-Ihan oikeasti nyt. Voin sanoa mitä mieltä minä olen asiasta (ja muistakin asioista) ja perustella sen.
Mutta nyt haluan tietää mitä mieltä sinä, ja Mikko N olette asiasta.
Joten jos lopettaisit tuon analysoinnin, ja KERTOISIT mitä mieltä olen. Miten ihmeessä jaksankin yrittää lypsämällä lypsää sitä omaa mielipidettä, omia perusteluja, omaa ajattelua 🙂
”Jopa tässä blogissa esitetty tapaus on erinomainen tapausesimerkki siitä, miten eutanasiaa voidaan toteuttaa ilman minkäänlaisia ongelmia ja siten, että siitä on pelkkää hyötyä ja jopa pidentää yksilön elämää.”
-Niin. Ja tässä pyydän avaamaan mitä tarkoitetaan ”ongelmilla”, mitä ”hyödyillä”. Ja viimeiseen tarkennusta. Koska ymmärsin blogistasi ettet pidä ihmisen elämän pidentämistä mitenkään itsetarkoituksellisen tärkeänä.
Ja olen yrittänyt kysyä niistä kriteereistä ja kriteerien perusteluista. Joten olisitko kiltti ja vastaisit, niin päästään ehkä eteenpäin.
”KERTOISIT mitä mieltä olen”
-Siis mitä mieltä olet. Antero siis, jos otetaan yksi kerrallaan.
Ymmärtsinkö nyt oikein, että ottaisit ja hyväksyisit mitkä tahansa kriteerit mitkä lakisääteisesti eutanasialle asetettaisiin? Mutta että olet sitä mieltä, että ihminen ei itse saisi asiasta päättää, ja asettaa niitä kriteerejä?
Tässä juuri oli se hieman hämmentävä juttu blogissasi. Yhtäältä sanoit että ihmisen pitäisi saada itse päättää, mutta että kuitenkin nämä kriteerit asetettaisiin jotenkin virallisesti ylhäältäpäin.
Ja jälleen tullaan kysymykseen mitkä kriteerit ja millä perusteella?
En määrää miten keskustellaan, haluan tietää miten ajattelet. Ei pitäisi olla ylivoimaista. 🙂
Seppo: ”Lakisääteiselle eutanasialle voidaan tietenkin laatia asiantuntijoiden esityksien pohjalta laaditut kriteerit, jotka eduskunta hyväskyy. Niinhän kaiken muunkin lainsäädännön suhteen menetellään.”
-Näkisin, että eutanasia on eettinen kysymys. Ja että etiikassa ei oikeastaan ole asiantuntijoita, joille eettisen pohdinnan voisi ulkoistaa. Tämä on jokaisen omantunnonkysymys.
”Hyväksytkö Sari sota-oikeuksien kuolemantuomiot, jotka rikkovat Jumalan antamaa Älä tapa-käskyä?”
-En kannata kuolemanrangaistusta.
Anterolle vielä.
Blogisi aiheet ovat kiinnostavia, ajattomia ja haastavia. En osallistu niihin kiusallani, vaan koska ne ”sytyttävät”.
Mutta hieman harmittelen sitä, että blogisi koostuvat suurelta osin siitä miten toiset ihmiset ajattelevat, tai miten oletat toisten ajattelevan. Aika usein näiden ”fundamentalistien”.
Minua ihan oikeasti kiinnostaa se miten sinä ajattelet, ateistina tai ihmisenä, ja miten perustelet näkemyksesi. Rakastan debatointia. Ja siksi aioinkin silloin joskus laittaa sinulle meiliä, jotta voisi jatkaa yksityisemmin.
Vääriä oletuksia voi olla puolin ja toisin, ja siksi minusta olisi tärkeää kysyä miten toinen ajattelee ja mitä mieltä on. Minulta saa kysyä mitä tahansa.
Sari,
Osallistun keskusteluun mielelläni, jos lopetat tuon meta-tason pätemisen. Eli lopetat kertomasta millaisia kommentteja muut saavat tai eivät saa kirjoittaa. Ei sillä että niitä ohjeita noudattaisin, mutta en myöskään viitsi tuhlata aikaani, jos keskustelu on pelkästään loputonta nillittämistä siitä, että muut kirjoittavat vääränlaisia kommentteja.
Eutanasia, kuten juuri moni muukaan eettinen kysymys, ei ole minulle mustavalkoinen asia, jossa on jokin yksinkertainen helppo sääntö, jolla kaikki kysymykset laitetaan halki, poikki ja pinoon. En ajattele, että terveyskeskuksesta pitäisi saada tilattua kuolema ajanvarauksella. Toisaalta ajattelen, että lääkärin antama pilleri olisi paljon parempi vaihtoehto kuin tuottaa tahallinen liikenneonnettumuus, jossa kuolevaa toivovan lisäksi menehtyy lukuisia nuoria sivullisia.
Minun peruslähestymistapani eutanasiaan on se, että jokaisella ihmisellä on päätösvalta omasta elämästään. Mielestäni hyvin johdonmukaisesti ajattelen, että olipa kyse sitten transsukupuolisuudesta, samaa sukupuolta olevien henkilöiden parisuhteista tai eutanasiasta, minä lähtökohtaisesti vastustan sitä, että joku ulkopuolinen ihminen saisi asettaa sääntöjä ja rajoituksia toiselle ihmiselle.
Ilman erityisen painavaa perustetta minun vakaumukseni ei voi asettaa rajoitteita muiden ihmisten elämään. Tästä syystä olen suhteellisen haluton asettamaan kriteereitä eutanasialle. Se ei kuulu minulle, jos joku toinen ihminen haluaa päättää elämänsä.
Kuten aikaisemmin sanoin, minä olen valmis hyväksymään eutanasian tilanteessa, jossa täysivaltainen henkilö omasta vakaasta tahdostaan sitä haluaa. Tässä keskustelussa toisinaan tuodaan esille riski siitä, että vanhuksia painostettaisiin kuolemaan. Pidän argumenttia olkinukkena, mutta jos eutanasiasta säädetään laki, on itsestäänselvää, että lainsäädännön pitää estää näin käymästä. Aivan vastaavalla tavalla ennen eutanasian suorittamista tulisi varmistaa, ettei pyynnön taustalla ole mielenterveyteen liittyvä tekijä.
Jos eutanasialaki säädettäisiin, oletettavasti eutanasia tulisi terveydenhuollon tehtäväksi. Näiden työntekijöiden suojelemiseksi katsoisin, että eutanasian kriteerinä tulisi edellä mainitun lisäksi olla se, että kyseessä on parantumaton sairaus ja potilaan kärsimykset ovat inhimillisesti ajatellen kohtuuttomia. En pidä kuolemaa toivovan henkilön kärsimysten pitkittämistä inhimillisenä tilanteessa, jossa tiedetään että mitään toivoa parantumisesta ei ole. En ymmärrä kenen etua se palvelisi.
Kun edellä kirjoitin, että rajaisin eutanasian vain parantumattomasti sairaiden epäinhimillisten kärsimysten lopettamiseen, tarkoitin sitä lähtökohtaisesti jokainen ihminen pystyy tappamaan itsensä. Suomessa käytännössä jokainen veturinkuljettaja ajaa vähintää yhden ihmisen yli ja näitä tapauksia käsitellään työterveydenhuollossa. Veturinkuljettajat toimivat pyöveleinä tälläkin hetkellä.
Vaikka terveyskeskuksesta saisi itsemurhan siistimmin, olen silti sitä mieltä, että yhteiskunnan näkökulmasta on pienempi paha, että pelastuslaitos jynssää maallisen tomumajan jäännökset junan keulasta ja ratakiskoista. Se, että emme tarjoa valtion puolesta itsemurhaa palveluna antaa meidän elää siinä illuusiossa, että yhteiskunta voisi toimia tehokkaammin auttaakseen näitä yksilöitä ennen kuin yksilö päätyy näin radikaaliin ratkaisuun. Realistina tiedän, että näin ei tule tapahtumaan.
”Eli lopetat kertomasta millaisia kommentteja muut saavat tai eivät saa kirjoittaa.”
-Kuule, saanko kiinnittää huomiosi siihen miten keskustelu oikein meni. Kirjoitit näin:
”Eutanasialle on mahdollista asettaa kriteerit. EN VÄITÄ, että alla olevat kriteerit olisivat minun mielestäni oikeat, mutta listaan alla esimerkkejä siitä, millaisia kriteereistä eutanasialle voitaisiin asettaa.”
Ja tämä meni asian vierestä, koska se on selvä ja tiedossa oleva asia, että kriteerejä on asetettu ja voidaan asettaa.Mutta se ei ollut se mitä hain ja mitä yritin kysyä.
Olinedellä esittänyt kysymyksen:”Koska väistämättä tulee esiin kysymykset: ”miksi tälle sallitaan eutanasia, mutta tuolle ei”? Jos elinkautisvanki tahtoo eutanasian, mikä on peruste se kieltää?”
Kysymys oli siis suunnattu paitsi Anterolle, ylipäätään ja yleisesti toisille keskustelijoille. Siksi oli turha alkaa puhua siitä mitä kriteerejä voidaan asettaa. Minua kiinnostaa se miten vastapuoli, toinen keskustelija, ajattelee ja miten hän perustelee.
Olen todella ihmeissäni jos käännät tämän jotenkin sellaiseksi mitä edellä kuvasit 🙂 Kirjoiti asian vierestä ja yritin saada selville oman kantasi asiaan.
Seppo,
(ja ehkä muutkin)
On totta että lakisääteiset perusteet ovat aina asetettavissa ja määriteltävissä jotenkin. Onhan maailmassa olemassa hyvinkin erilaisia maita, joissa on hyvinkin erilaisia lakeja eri asioista säädetty.
Sotatilanteessa tai vaikkapa terroristin pysäyttämistarkoituksessa tehty surmaaminen ja eutanasia ovat aivan erilaisia tilanteita. (Jollei ajatella, että eutanasialla esim. ”vapautetaan” resursseja muiden terveyden hotoon tarvittavia resursseja, ja siten pyritä vähentämään toisten kuolleisuutta tai terveyden edistämistä.)
Mikä sitten on (tai olisi) johdonmukainen peruste?
Siitä voinee olla montaa mieltä; joka tapauksia suhteellisia ja kokemukseen perustuvia nuo kriteerit ovat: tuska (kehollisena tai psyykkis-henkisenä) on huonosti ”mitattava” suure; ellei sitten eutanasiasta tehdä määrittelemällä ihmisoikeutta, jolloin kaikkilla siihen olisi absoluuttinen oikeus tasa-airvoisesti kenenkään estämättä. Toisaalta kukaan ei voi kuitenkaan edellyttää, että joku hänet suostuisi surmaamaan.
On mielestäni naiivia ajatella, että meillä ei voisi asiaan liittyä väärinkäyttöä tai ns. luisumista yhä ”kevyempiin” perusteluihin. (”Näin ehkä naapurissa, mutta ei mitenkään meillä…” kun olemme Suomesssa niin paljon eettisempia ja taidokkaampia…).
Olen ymmärtänyt että maissa, joissa eutanasia on hyväksytty, kriteerit ovat joustaneet – ei kuitenkaan tiukempaan suuntaan.
Ehkä eutanasian hyväksymisen ajaminen kuuluu niihin ns. vähemmistöjen oikeuksien ajamiseen, joka saa suurempaa julkista huomiota kuin esim. vanhusten laaja monenlainen hätä aikamme digiloikka-tehokkuustavoitteellisissa yhteisöissämme. Eikä saattohoidon hyvä saatavuus ole vielä tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden kannalta totta. Se ei kuitenkaan saa juurikaan julkista huomiota.
”Eli jatketaan tältä pohjalta. Haluan tietää mitä sinä ajattelet ja mitä kriteerejä asettaisit.”
-Eli pahoittelen, jos tuo oli ikävään sävyyn esitetty. Mutta mielestäni vähän ylireagoit kun kirjoitit vastauksena tuohon näin:
”En osallistu keskusteluun, jossa sinä koet oikeudeksesi asettaa ehdot sille, minkä sisältöisiä kommentteja muut saavat kirjoittaa.”
Mutta kiitos ajatustesi ja näkemystesi avaamisesta.
Edellinen siis Mikolle. Pari kohtaa ottaisin siitä mitä tuon jälkeen kirjoitit:
”En ajattele, että terveyskeskuksesta pitäisi saada tilattua kuolema ajanvarauksella. Toisaalta ajattelen, että lääkärin antama pilleri olisi paljon parempi vaihtoehto kuin tuottaa tahallinen liikenneonnettumuus, jossa kuolevaa toivovan lisäksi menehtyy lukuisia nuoria sivullisia.
Minun peruslähestymistapani eutanasiaan on se, että jokaisella ihmisellä on päätösvalta omasta elämästään. Mielestäni hyvin johdonmukaisesti ajattelen, että olipa kyse sitten transsukupuolisuudesta, samaa sukupuolta olevien henkilöiden parisuhteista tai eutanasiasta, minä lähtökohtaisesti vastustan sitä, että joku ulkopuolinen ihminen saisi asettaa sääntöjä ja rajoituksia toiselle ihmiselle.
Ilman erityisen painavaa perustetta minun vakaumukseni ei voi asettaa rajoitteita muiden ihmisten elämään. Tästä syystä olen suhteellisen haluton asettamaan kriteereitä eutanasialle. Se ei kuulu minulle, jos joku toinen ihminen haluaa päättää elämänsä.”
-Jos ajattelet, että eutanasialle ei tulisi asettaa kriteerejä ulkoapäin, eikö se käytännössä tarkoittaisi sitä että jokainen saisi tilata itselleen kuolinapua, ja määrittää kriteerit itse?
> Jos ajattelet, että eutanasialle ei tulisi asettaa kriteerejä ulkoapäin, eikö se käytännössä tarkoittaisi sitä että jokainen saisi tilata itselleen kuolinapua, ja määrittää kriteerit itse?
Mielestäni ongelmasi on se, että et lue kirjoituksiani kokonaisuutena vaan poimit sieltä yksittäisiä lauseita ja takerrut niihin.
Jos luet koko kommentin, huomaat että aloitin siitä että en koe oikeudekseni pakottaa toista ihmistä elämään, jos hän ei halua. Seuraavaksi sanoin, että mahdollisen eutanasialain kohdalla on tärkeää varmistaa että ihminen toivoo kuolemaa omasta tahdostaan ilman painostusta tai mielenterveydellistä ongelmaa. Ja lopuksi sanoin, että olisi tarkoituksenmukaista rajoittaa eutanasia tilanteeseen, jossa kyseessä on kuolemansairas potilas joka kärsii epäinhimillisistä kivuista.
Kiitos. Ja nootti vastaanotettu.
Pääsääntöisesti kyllä luen tekstit kokonaan. Oli nytkin tarkoitus käydä tuo kokonaisuudessaan läpi, ja ottaa esiin kohtia pitkin tekstiä, kuten tavallisesti teen. Mutta nyt ei ehtinyt.
Tänään on ylipäätään ollut aika lailla kiirettä, enkä ehtinyt paneutua tuohon kunnolla. Pahoittelut siitä.
” eutanasian kriteerinä tulisi edellä mainitun lisäksi olla se, että kyseessä on parantumaton sairaus ja potilaan kärsimykset ovat inhimillisesti ajatellen kohtuuttomia. En pidä kuolemaa toivovan henkilön kärsimysten pitkittämistä inhimillisenä tilanteessa, jossa tiedetään että mitään toivoa parantumisesta ei ole. En ymmärrä kenen etua se palvelisi.”
Kuitenkin, se mitä oikeastaan yritin kysyä oli ne perustelut, että miksi eutanasian kriteerit rajattaisiin vain kuolemansairaisiin, fyysistä kipua kärsiviin. Eli mikä olisi peruste olla myöntämättä eutanasiaa esim. masentuneille ja sokeutuville, tai elinkautisvangeille, kuten on jo tapahtunut.
Se oli siis se kysymys.
Koska jos syytä kriteerien rajaamiselle ei tiedetä, tai ei haluta ”vielä” ajatella, luisuminen rajan yli on mahdollista, tai jopa todennäköistä.
> Kuitenkin, se mitä oikeastaan yritin kysyä oli ne perustelut, että miksi eutanasian kriteerit rajattaisiin vain kuolemansairaisiin
Kysymys on hyvä ja lähtökohtainen ajatukseni näille kriteereiden asettamiselle on se, että en koe oikeudekseni pakottaa ketään elämään. Tästä syystä ajattelin, että mitä ikinä kriteereitä asetetaan, niille tulee olla painava peruste.
Yksi näkökulma on se, mitä edellisessä kommentissani pohdiskelin eli onko yhteiskunnan kannalta järkevämpi tehdä itsemurha terveyskeskuksessa pillerillä vaiko siivota raato junan keulasta. Loogisesti edellä mainittu olisi siistimpää, mutta en halua elää yhteiskunnassa, jossa itsemurhien ehkäisemisen sijasta keskitytään siihen, että itsemurhat saadaan tehtyä mahdollisimman edullisesti ja siististi. Jos puhutaan itsemurhasta ”mistä syystä tahansa” on mielestäni eettisesti oikein, että yhteiskunta pyrkii poistamaan niihin johtavia syitä sen sijaan, että tarjottaisiin eutanasia mistä syystä hyvänsä.
Toinen näkökulma on se, että eutanasia tulisi todennäköisesti terveydenhuollon ammattilaisille tehtäväksi. Sillä tiedolla ja ajattelulla mitä minulla on tänään, en olisi valmis luomaan ammattikuntaa, jonka tehtävänä on tappaa kenet tahansa sitä pyytävän ihmisen. Ajattelen, että se olisi kohtuuttoman raskas tehtävä. On mielestäni perusteltua rajata eutanasiaa tilanteisiin, jotka merkittävä osa ihmisistä kokee eettisesti kestäviksi.
Koen eettisesti oikeaksi nopeuttaa epäinhimillisistä kivuista kärsivän kuolemansairaan henkilön kuolemaa tilanteessa, jossa kipujen hoitamiseen ei ole lääketieteellistä keinoa ja henkilö itse toivoo kuolemaa. Ymmärtääkseni noin puolet lääkärikunnasta on kanssani suunnilleen samaa mieltä (ja toinen puoli suunnilleen eri mieltä). Näen välttämättömäksi, että mahdollista eutanasialakia säädettäessä se rajataan tilanteeseen, johon on riittävä hyväksyntä yhteiskunnassa. Näen, että edellä mainitulle tilanteelle hyväksyntä on riittävä.
Eli tiivistetysti rajaamisen kriteerit ovat mielestäni seuraavat:
1) Lähtökohtaisesti yhteiskunnan tulee poistaa itsemurhiin johtavia syitä eikä tarjota itsemurhaa palveluna ihan mistä syystä tahansa.
2) Eutanasialle tarvitsee asettaa kriteerit, joilla on yhteiskunnassa riittävä hyväksyntä ja mielestäni riittävä määrä ihmisiä (todennäköisesti enemmistö suomalaisista) kokee eettisesti oikeaksi tarjota kuolinapua kovista kivuista kärsivälle kuolemansairaalle potilaalle, joka kuolemaa itse pyytää.
Kiitos vastauksesta.
Aika monessa kohdassa samaa mieltä.
Nyt täytyy varmaan lopettaa keskustelu. Aika on melko lailla kortilla tänä viikonloppuna. 🙂
”Näkisin, että eutanasia on eettinen kysymys. Ja että etiikassa ei oikeastaan ole asiantuntijoita, joille eettisen pohdinnan voisi ulkoistaa. Tämä on jokaisen omantunnonkysymys.”
Kuulehan Sari, lainsäädännössämme on satoja ellei tuhansia pykäliä, joihin enemmän tai vähemmän liittyy myös eettisiä kysymyksiä. Ja demokraattinen päätöksenteko olisi mahdotonta, jos jokaisen niistä tulisi sada jokaisen yksilön omantunnon näkemys.
Eri lait edellyttävät erilaisia asiantuntijoita, ja eutanasialaissa kuultaisin tietenkin paitsi lääkäreitä, myös filosofeja ja sosiologeja ja pappeja ja ennen kaikkea kuolemansairaita tuskaisia potilaita.
Emme myöskään vois säätää mitään lakeja, jos lähtökohtana olisi niiden odotettavissa oleva rikkomattomuus. Kaikkia lakeja myös rikotaan.
Hirvittävä mielipide
Kysyn blogistilta: kenelle mielestäsi eutanasian toteuttaminen kuuluisi? Ja jos lääkäreille, niin minkä erikoisalan velvollisuuksiin se kuuluisi? Jollekin tahollehan se olisi jyvitettävä, jos kerran laki säädettäisiin? Kysyn noin niinkuin ammattini puolesta.
Lääkäriliiton tekemän selvityksen mukaan puolet työikäisistä lääkäreistä kannattaa eutanasiaa ja puolet on sitä vastaan. Lääkäreiden näkemyksissä ei ole viimeisen 10 vuoden aikana tapahtunut merkittävää muutosta suuntaan tai toiseen. Liitto itsessään vastustaa sitä, että eutanasiasta tehtäisiin lääkärille velvollisuutta.
Eutanasialle ei ole tarkkarajaista määritelmää. Potilaalla on oikeus kieltäytyä hoidosta vaikka lopputuloksena olisi kuolema. Ymmärtääkseni tätä tilannetta ei mielletä eutanasiaksi vaikka lääkäri tietääkin hoitamatta jättämisen jouduttavan potilaan kuolemaa. Myös saattohoitoon määrätessään lääkäri tekee päätöksen luopua elämää pitkittävästä hoidosta, mutta emme miellä sitä eutanasiaksi. Saattohoidossa potilaalle voidaan antaa kipulääkkeitä niin suuria annoksia, että annoskoon tiedetään jouduttavan kuolemaa jonkin verran, mutta se katsotaan perustelluksi kipujen lievittämisen näkökulmasta.
Edellä mainituista esimerkeistä näkyy, että lääkäri operoi tälläkin hetkellä sen rajamailla, milloin on kyse ”kuoleman sallimisesta” ja milloin ”kuoleman tuottamisesta”. Olettaisin, että tässä keskustelussa eutanasiaksi laskettaisiin lääkärin avustama itsemurha eli käytännössä se, että lääkäri antaisi potilaan saataville kuoleman aiheuttavan lääkeannoksen vaikka potilas ottaisin lääkkeen itse.
Jos sitten palaan Petteri Maunun esittämään kysymykseen, lääkeannoksella toteutettava elämän päättäminen onnistuisi todennäköisesti keneltä hyvänsä lääkäriltä. Ajattelen näin siksi, että ainoa kuolinapuun liittyvä toimenpide olisi reseptin kirjoittaminen ja selvitysten perusteella lääkärikunnassa olisi paljon lääkäreitä, jotka tähän olisivat valmiita. Käytännössä tilanteita esiintyisi todennäköisesti eniten saattohoitoa antavissa hoitolaitoksissa sekä erikoissairaanhoidossa.
Mikko Nieminen. On eettisesti, filosofisesti ja käytännössä aivan eri asia lopettaa toivottomassa tilanteessa turhat hoidot kuin aktiivisesti lopettaa elämä. Lääkäri tekee saattohoitopäätöksen yhteistyössä potilaan ja/tai omaisten kanssa ja tämän jälkeen keskitytään voinnin hoitamiseen.
> On eettisesti, filosofisesti ja käytännössä aivan eri asia…
Näen itsekin noissa eettisiä eroja ottamatta silti kantaa siihen, kuinka suuria nämä erot ovat. Eron suuruuteen on tuskin mitään objektiivista mittaria. Lisäksi huomaat, että tarkoituksella kaivoit kaksi ääripään esimerkkiä korostaaksesi eroa.
Haluaisin pohtia eroa kolmen eri tilanteen välillä. Oletetaan, että jokaisessa on kyseessä sama potilas, jolla on kuolemaan johtava huomattavia kipuja aiheuttava tauti, jonka parantamiseksi ei ole olemassa hoitoa. Sen sijaan on olemassa hoitoja, joilla sairauden etenemistä voidaan jonkin verran hidastaa ja näin pidentää potilaan elinaikaa vähintään muutamilla kuukausilla. Oletetaan lisäksi, että jatkuvan kivun takia potilas ei koe elinajan pidentämistä mielekkäänä.
Edelliseen esimerkkiin liityvät tilanteet ovat:
1) Potilas pyytää lääkäriä kirjoittamaan hänelle reseptin lääkkeistä, joilla hänen elämänsä päättyy. Lääkäri kirjoittaa reseptin, potilas käy noutamassa lääkkeet apteekista ja potilas nauttii lääkkeet. Lääkkeiden käyttö johtaa potilaan kuolemaan muutamien tuntien kuluessa lääkkeiden nauttimisesta.
2) Potilas kieltäytyy hoitotoimenpiteestä, joka on välttämätön hänen hengissä pysymiseksi. Potilaan toiveesta lääkäri jättää hoitotoimenpiteen tekemättä tietoisena siitä, että se johtaa varmuudella potilaan kuolemaan. Tämän seurauksena potilas kuolee muutaman päivän päästä eli hieman hitaammin kuin edellisessä vaihtoehdossa.
3) Potilas esittää lääkärille toiveen, että sairauden etenemisen hidastamiseen pyrkivistä hoidoista luovutaan. Lääkäri päättää tämän seurauksena lopettaa edellä mainitut hoidot ja siirtää potilaan saattohoitoon tietäen, että päätös nopeuttaa potilaan kuolemaan jonkin verran verrattuna tilanteeseen, että sairauden etenemistä pyrittäisiin hidastamaan mahdollisimman pitkään. Potilas kuolee saattohoidossa muutamien viikkojen kuluttua eli hieman hitammiin kuin kahdessä edellisessä tapauksessa.
Yhteistä näille kolmelle esimerkille on se, että jokaisessa lääkärin päätös nopeuttaa potilaan kuolemaa verrattuna tilanteeseen, jossa potilaan elämää pyrittäisiin pitkittämään ”hinnalla millä hyvänsä”. Lisäksi lääkäri voisi perustella jokaista näistä kolmesta päätöksestä sillä, että pyrkimyksenä oli vähentää potilaan kärsimiä epäinhimillisiä kipuja tilanteessa, jossa potilas tulisi kuolemaan joka tapauksessa.
Tarkoitukseni ei ole sanoa, että nämä kolme vaihtoehtoa olisivat eettisesti tai filosofisesti täsmälleen samat. Tarkoitukseni on sanoa, että erot näiden vaihtoehtojen välillä eivät ole niin mustavalkoisia, etteikö terveelle moraalitajulla varustetut yksilöt voisi perustellusti päätyä eri ratkaisuun, jos heiltä kysyttäisiin, mitkä näistä kolmesta vaihtoehdosta he hyväksyisivät eettisesti oikeana ratkaisuna.
Päätarkoitukseni on välttää vastakkainasettelua ja viholliskuvien rakentelua. Mielestäni ihmiset voivat olla hyviä ja kauniita vaikka heillä olisikin erilainen ajattelutapa edellä mainitsemaani kolmeen esimerkiin.
Petteri Maunu: ”Kysyn blogistilta: kenelle mielestäsi eutanasian toteuttaminen kuuluisi? Ja jos lääkäreille, niin minkä erikoisalan velvollisuuksiin se kuuluisi?”
Lähtökohtaisestihan on selvää, että eutanasian toteuttaminen kuuluisi lääkärille. Järkevää olisi, että lääkäri voisi valita osallistuuko hän eutanasian toteuttamiseen vai ei. Näin lääkärit, jotka eivät syystä tai toisesta hyväksy eutanasiaa, voisivat kieltäytyä siitä.
Tässä eutanasiakeskustelussa on monta mielenkiintoista piirrettä. Yksi on se, että ihmiskunnalla – ainakaan länsimaisissa yhteiskunnissa – ei koskaan historiansa aikana ole ollut mahdollisuutta niin hyvään kivunlievitykseen ja jopa hyvin tehoaviin hoitoihin kuin nykyään. Kuitenkin keskustellaan samaan aikaan eutanasiasta: siitä, että ihminen pitäisi voida lopettaa. (Käytän tätä ilmaisua nyt ihan tietoisesti, koska kärsivä alces alces voidaan lopettaa, ja nyt keskustellaan siitä, miten lajiin homo sapiens sapiensin kuuluvien kärsivien yksilöiden kanssa pitäisi menetellä).
Toinen on se, että aiheesta ei puutu syvästi ristiriitaisia näkökulmia. Voidaan ajatella, että tiettyjen lääketieteellisten kriteerien täyttyessä ihminen pitäisi voida omasta pyynnöstään lopettaa. Mutta kannattaa myös huomata, että tällainen pyyntö voidaan tosiasiassa esittää monesta eri syystä: Masennuksen vuoksi; läheisistä tunnetun huolen vuoksi (”en halua olla taakkana ja lapseni on niin herkkä, siksi haluan kuolla nopeasti ja suojella häntä pitkältä kärsimykseltä”); jonkin kuoleman välittömänä syynä olevan pelko (”en halua jalkani joutuvan kuolioon verisuonia painavan kasvaimeni vuoksi ja siksi haluan kuolla ennen kuin kuolio vie henkeni”). Sairaalapapit ja muut kärsimystä paljon työssään kohtaavat ovat muistaakseni sanoneet, että itse asiassa keskeinen syy eutanasiakeslusteluun on omaisten ahdistus läheisen kärsimyksestä ja kuolemasta. Toiset ajattelevat, että kuolevan lopettaminen on oikea ratkaisu. Toiset pitkittävät väistämätöntä elvyttämällä viimeiseen saakka.
Aborttikeskustelussa on joskus esitetty myös näkemys, jonka mukaan (vaikea)vammaisen sikiön lähdettäminen ehkäisee sitä kärsimystä, jonka tämä kohtaisi elämänsä aikana. Oikeastaan tässä eutanasiakeskustelussa on jotakin hyvin samankaltaista. Olisiko niin, että meidän kannattaisi oman itsemääräämisoikeuden lisäksi myös pohtia kärsimystä ja sen paikkaa elämässä? Itse asiassa on niinkin, että tehokas elämänlopetuskäytäntö saattaisi hyvinkin säästää myös yhteiskunnan varoja kun ”elämä, joka ei ole elämisen arvoista” (Lebensunwertes Leben) lopetetaan. Tosin paraskaan tilastolaskenta ei välttämättä tavoita reaalitodellisuutta näissä elämän ja kuoleman kysymyksissä.
Harvat meistä suhtautuvat omaan kuolemaansa stoalaisen filosofian tyyneydellä tai Sokrateen asenteella. Elämän lopettaminen on kuitenkin aika lopullinen ja peruuttamaton juttu. Jos eutanasia on sallittava, eikö se pitäisi ainakin itsemääräämisoikeuden vuoksi sallia kaikille täysi-ikäisille? Silloin voi tosin käydä niin, että lopulliseen ratkaisuun päätyy moni mielenterveyskuntoutuja ja alkavaa dementiaa sairastava, onnettomuudessa vammautunut tai rakkaudessa pettynyt. Samalla kun palliatiivisille osastoille jäävätkin ne, joiden usko, elämänfilosofia tai muut syyt pidättävät heitä elämänsä lopettamisesta.
Kommenttisi johtaa aika moneen filosofiseen pohdintaan. Mieleeni tulee ainakin seuraavat kysymykset, enkä siis oleta keneltäkään vastausta niihin vaan tuon ne esiin kommenttisi synnyttämänä.
1) Kärsivän eläimen saa lopettaa, mutta kärsivää ihmistä ei. Miksi ajattelemme, että eläimen kärsimysten lopettaminen on eettisesti oikein, mutta ihmisen kärsimysten lopettaminen on eettisesti väärin?
2) Moni ajattelee, että kissaa tai koiraa ei saa lyödä. Ja vielä enemmän väärin olisi lyödä kissaa tai koiraa niin lujaa, että se menettäisi henkensä. Toisaalta hyväksymme hyttysen tappamisen terävällä kämmenen iskulla tai myrkyn kaatamisen muurahaispesään. Onko eläimen arvo kiinni sen koosta ja missä menee se raja kun eläimestä tulee liian suuri, jotta sen voisi eettisesti tappaa? Hiiren ja rotan saa tappaa loukulla, mutta marsun liiskaaminen vasaralla lienee väärin.
3) Onko aina niin, että rakkaudessa pettyneen ihmisen lopettaminen lääkärin valvonnassa on eettisesti huonompi vaihtoehto kuin että rakkaudessa pettynyt ihminen aiheuttaa tahallisen liikenneonnettomuuden, jossa hänen lisäkseen kuolee myös viattomia sivullisia?
4) Kuinka pitkälle eutanasian kriteereillä pitäisi suojella eutanasiaa pyytävää potilasta? Jos onnettomuudessa vaikeasti vammautunut haluaa kuolla, syntyykö hänelle vahinko jos hän kuolee? Pitäisikö lainsäädännön estää ”hänen omaksi parhaakseen” häntä saamasta sitä, mitä hän haluaa? Kuka voi määritellä toisen ihmisen puolesta, mikä on hänelle parhaaksi?
Mitä enemmän tätä asiaa pohdin, sitä vakuuttuneempi olen siitä, että asiassa ei ole mustavalkoisia totuuksia vaan erilaisilla ajattelutavoilla varustetut ihmiset voivat päätyä näissä kysymyksissä erilaisiin lopputulemiin, joita kaikkia voi pitää eettisesti oikeina.
Lienee kristillistä ajatella, että omatunto on Jumalan ihmiselle antama lahja. Jokin tarkoitus siis silläkin täytyy olla, että Jumala ei ole antanut ihmisille identtisiä omatuntoja. Ehkä Jumala on halunnut meidän käyvän keskustelua näkymyseroista, jotta keskustelun kautta kaikki argumentit tulevat kuulluksi ja löydetään parhaat ratkaisut, jotka eivät välttämättä edusta kumpaakaan äärilaitaa.
Marko Sjöblom: ”Voidaan ajatella, että tiettyjen lääketieteellisten kriteerien täyttyessä ihminen pitäisi voida omasta pyynnöstään lopettaa. Mutta kannattaa myös huomata, että tällainen pyyntö voidaan tosiasiassa esittää monesta eri syystä”
Voidaan toki ajatella, mutta mitä sitten? En saa yhtään kiinni siitä ajatuksesta, että jos eutanasian kriteereiksi valittaisiin lääketieteelliset ja inhimilliset syyt, jotka liittyvät täydellä varmuudella pian tapahtuvaan kuolemaan ja tilanteeseen liittyviin fyysisiin kärsimyksiin, että asiaa olisi millään tavalla relevanttia laajentaa muihin syihin edes teoriassa. Tällainen argumentointi muistuttaa tasa-arvoista avioliittoa vastustavien mielipuolisia näkemyksiä siitä, että jos se sallitaan, niin kohta voi mennä naimisiin koiransa kanssa. Nämä ovat pelkkiä olkinukkeargumentteja, jotka eivät liity aiheeseen millään tavalla ja joilla yritetään vääntää asiasta jotain aivan muuta kuin se on.
Jostain syystä tässäkin keskustelussa on ohitettu kiitettävällä menestyksellä blogitekstissä esitetty esimerkki eutanasian huomattavista positiivisista vaikutuksista tietyissä tapauksissa. Siihen ei haluta koskea pitkällä tikullakaan, vaikka se osoittaa, että eutanasialle on olemassa hyvin perusteltuja syitä ja se voi vaikuttaa myös positiivisesti elämään.
Antero S. Aluksi huomautan siitä, että myös akateemisessa keskustelussa on hyväksyttävää argumentoida niin, että esitetään pari aihepiiriin liittyvää väitettä, kunhan ne ovat mielekkäitä.
Totta kai VOIDAAN löytää myös yksittäistapauksia, joissa eutanasialuvan myöntäminen VOI antaa potilaalle myönteistä potkua loppuelämään. Yleensä tunne oman elämän hallinnasta missä tahansa asiassa lisää yksilön hyvinvointia. Samalla pitää muistaa, että yksilö elää aina myös osana toisten ihmisten muodostamaa verkostoa. Verkostoon kuuluvat ihmiset vaikuttavat toinen toisiinsa ja jopa kuolemansairaan oma asennoituminen voi olla erittäin ristiriitaista. Hän voi samanaikaisesti toivoa, että olisi jo kuollut ja että saisi vielä palata vaikkapa autonsa rattiin ja käydä kesämökillä. Hän voi vieläpä toivoa yhtä asiaa lapseltaan, päinvastaista ystävättäreltään ja jotain kolmatta lääkäriltään saman vuorokauden aikana. Väitän oman elämän- ja työkokemukseni pohjalta, että ainoa mahdollisesti hyväksyttävä tapa järjestää eutanasia olisi saada optio siihen samaan tapaan kuin tehdään testamentti. Mutta sittenkin asiassa on monta mutkaa kuten edellisessä komnentissani erittelin. Kunnollisen yksilön tarpeita kunnioittavan vanhusten- ja saattohoidon takaaminen olisi paras ratkaisu.
”Lääketieteelliset ja inhimilliset syyt” kuulostavat loogisilta ja täsmällisiltä, mutta ne eivät ole sitä käytännössä. Otan tästä esiin kaksi näkökulmaa. Ensinnäkin kivun, kärsimyksen, ahdistuksen ja elämänhalun sekä toivon ja epätoivon luonteeseen kuuluu, että ne vaihtelevat.
Toiseksi tiedän minulle läheisen henkilön, joka sai 3 vuotta ennen kuolemaansa syöpädiagnoosin. Hänelle luvattiin leikkauksen jälkeen kaksi kuukautta elinaikaa ja hän oli kuolemaisillaan 4 kk myöhemmin. Sitten tilanne parani pitkäksi aikaa, kunnes kiihtyvä alamäki alkoi noin 3 kk ennen loppua. Milloin olisi ollut oikea hetki inhimillisesti arvokkaalle kuolemalle tai eutanasialle? Heti diagnoosin jälkeen? Viikko ennen kuolemaa, kun kivut alkoivat pahentua ja sekavuus lisääntyä? Kaksi päivää ennen kuolemaa, kun kommunikointikyky katosi ja ilme kertoi siitä, että kipulääkitystä piti nopeasti lisätä? Silloinko, kun vointi olikin tilapäisesti hyvä?
Paristakin kroonisesta sairaudesta johtuen minua itseäni hirvittää joutuminen vanhuksena heitteille ja kitumaan toisten armoille ilman puolestani toimivia omaisia. Ajatus oman elämän lopettamisesta ja sen sallimisesta muillekin tarpeettoman kärsimyksen ehkäisemiseksi ei ole minulle tästä syystä ollenkaan vieras, vaikka en eutanasian kannalla ole.
Kuolemaa jouduttaa toki mionikin asia.
Korona-ajan suluym.esim. ovat jouduttaneet miónen kuolemaa, koska hoidot viivästyvät
Samoin terveydenhoidon ruuhkat ja toikimattoman takaisinsoittopalvelut jouduttavat kuoelemaa.
Näin siis periaatteessa kuolemia joudutetaan monin tavoin, jo resurssien puutteen tai (väärin) priorisoidan. Voitaisiin myös ajatella, että epäterveellisen tai yksipuolisen ravinnon tarjoaminen jouduttaa kuolemaa. Vanhusten houídon puutteet ja resurssoinnin vähyys jouduttaa kuoilemia (ja eutanasiatoiveita?). Voitaisiin myös ajatella, että epäterveellisen ravinnon tarjoaminen jouduttaa kuolemaa.
Hoidosta kieltäytyminen tai ns. hyödyttömien hoitojen käyttämättömyys toki sekin jouduttaa kuolemaa.
Oleellista kuitenkin on, että hoitojen intentio ei ole kuoleman tuottaminen.
Eutanasiassa toimenpiteen intentio on kuoleman jouduttaminen.
Valitettavasti asiaa on yritetty ”hämärtää” viestimällä esim. ”passiivisesta eutanasiasta”.
Minun nähdäkseni oleelinen eitanasia määrittelyssä on juuri intentio. Muussa tapauksessa olemme aikamme ilmiössä eli rajojen määrittelystä veteen piirrettyä viivaa muistuttavaksi toimenpiteeksi.
Juuri näin, Jukka Mikkola. Jo nyt on muuten täysin laillista tehdä itsemurha. Kuitenkin niitä pidetään ei-toivottavina, vaikka ne subjektiivisesta näkökulmasta käsin näyttäytyvät helpottavana ratkaisuna. Yksimielisyys vallinnee siitä, että kipuja halutaan minimoida tai poistaa. Siksi hyvä palliatiivinen ja terminaalihoito ovat sitä, mihin tulisi panostaa. Olisiko samalla kysymys myös siitä, että omasta kuolemasta päättäminen ja sen toteuttaminen on niin iso asia, että vastuu pitääkin antaa jonkun toisen, siis lääkärin harteille?
Voiko intention tässä käsittää tapaamisen hyväksymisenä joissakin edeltä määrittelemättömissä tilanteissa?
Jolloin sen käyttöä voitaisiin laajentaa aina tarpeen mukaan. Eläimen ja ihmisen eron häivyttäminen hämärtää eutanasiakeskustelua. Kehitysoppi kun määrittelee ihmisen kehittyneeksi eläimeksi.
Peruskysymys taitaa olla siinä mihin tarkkaan ottaen uudistuksella pyritään ja voiko uudistus aikaansaada jotain muutakin, kuin sen mihin nyt ollaan pyrkimässä. Kyse on tietyn rajan ylittämisestä ja kukaan ei voi tietää mihin se voi johtaa.
Antero. Kiinnitin huomion otsikkoon, jossa annat ymmärtää, että eutanasiaan liittyisi jotakin ”toivoa ja elämää”? Mitä se voisi olla?. Mielestäni on niin, jos ihminen on joutunut noin epätoivoiseen asemaan, ettei näe valoa ympärillään, niin onhan tilanne toivoton. Onneksi ei tarvitse vaipua epätoivoon, vaan kääntyä Herramme puoleen.
Omallakohdallani kävi niin, että sairastuin syöpään. Käännyin rukouksessa Jeesuksen puoleen anoen Hänen apua toivottomaan tilanteeseen. Nyt on kulunut aikaa 10v ja saatuani kuulla hyvät tulokset paranemisesta. Olen ollut kiitollinen siitä, että Jeesus on kuullut monet rukoukst ja saaden terveyteni takaisun. Antero, meillä on vain yksi Jumala eikä monikossa ”jumalia ”.
Niin, ja meillä on vain yksi ainoa elämä, josta osan vietämme ”täällä ajassa”.
Erkko: ”Antero. Kiinnitin huomion otsikkoon, jossa annat ymmärtää, että eutanasiaan liittyisi jotakin ”toivoa ja elämää”? Mitä se voisi olla?”
Se selviää blogitekstin lukemalla.
Erkko: ”Mielestäni on niin, jos ihminen on joutunut noin epätoivoiseen asemaan, ettei näe valoa ympärillään, niin onhan tilanne toivoton. Onneksi ei tarvitse vaipua epätoivoon, vaan kääntyä Herramme puoleen.”
Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, että mielikuvitusolennot ja uskonnolliset myytit eivät anna toivoa kaikille ihmisille. Kuten eivät monet muutkaan uskomukset.
Erkko: ”Antero, meillä on vain yksi Jumala eikä monikossa ”jumalia ”.”
Varhaisimpien Raamatun tekstien mukaan jumalia nimenomaan oli useampia. Polyteismistä väännettiin monoteismiä poliittisista syistä ja koska se sopi paremmin siihen mitä haluttiin. Se Raamattukäsitys mikä leimaa nykyajan kristinuskoa ei perustu varhaisimpiin Raamatun teksteihin vaan niiden pohjalta muokattuihin uusiin käsityksiin.
Antero,aika epätoivoista vääntöä kirjoituksesi.Oli ”muitakin” jumalia,epäjumalia,puusta ja raudasta ihmisen tekemiä.Herra,maan ja taivaan Luoja on ainoa oikea Jumala.Hän yksin antaa toivon sairaudenkin keskellä parantaa tai jos ei on usko iankaikkisesta elämästä.Mitä ateismi antaa,ei mitään toivoa,kuolee ja kuopataan,se on lohdutonta.Anna ihmisten pitää yllä toivo ja lohdutus.Sanotaan että sodassa ei ole ateisteja.Isäni,joka koki sodan kauhut ,kertoi,kuinka karskeinkin ateisti huusi avukseen Jumalaa,ei ateismia.Hyvää pääsiäistä sinulle,Herra kärsi ristillä sinunkin puolestasi mutta myös ylösnousi ja elää tänäänkin ja on valmistanut meille ikuisen elämän.