Eurooppalaisen ekumenian suuntaviivat 20 v.: Jakautumisesta yhteiseen evankeliumin julistamiseen

Kylmän sodan päätyttyä ja uuden uskontojenvälisen vastakkainasettelun nostaessa päätään Euroopan kirkkojen konferenssi ja Euroopan katolisten piispainkokousten neuvosto laativat asiakirjan Charta Oecumenica - Suuntaviivat laajempaan yhteistyöhön Euroopan kirkkojen kesken. Sen johdannossa tuodaan pontevasti esille kirkon työn ytimeen pureutuva johtoajatus, joka liittää ekumenian sen alkuperäiseen juureen kirkon missiossa ja kirkon uudistamisessa:
"Meidän tulee pyrkiä voittamaan kaikki se jakautuminen, jota vielä on keskuudessamme, niin että voimme yhdessä julistaa evankeliumin sanomaa uskottavasti kaikille ihmisille. Kuunnellen yhdessä Jumalan sanaa Pyhässä Raamatussa ja kutsuttuina tunnustamaan yhteistä uskoamme ja toimimaan yhdessä sen totuuden mukaisesti, jonka olemme oivaltaneet, antakaamme todistus rakkaudesta ja toivosta, jotka on tarkoitettu kaikille ihmisille."

Koko asiakirja löytyy suomeksi esim. täältä:
http://www.ekumenia.fi/sen_toimii/opillinen_vuorovaikutus/asiakirjoja__documents/charta_oecumenica/charta_oecumenica_suomeksi/?session=60147488

Tässä Euroopan ekumeenisessa tiekartassa käsitellään kolmen yleiotsakkeen alla 12 teemaa, joihin liittyy konkreettisia sitoumuksia. Otan tässä esiin erityisesti kohdan yksi eli yhteisen ekumeenisen perustan kristillisessä uskossa ja siihen sisältyvän ekumeenisen tehtävän

I USKOMME “YHDEN, PYHÄN, YHTEISEN JA APOSTOLISEN KIRKON”

1. Yhdessä kutsuttuina uskon ykseyteen

Jeesuksen Kristuksen evankeliumin mukaisesti, Pyhän Raamatun todistusta seuraten ja sen mukaan kuin uskomme on ilmaistu ekumeenisessa Nikean-Konstantinopolin uskontunnustuksessa vuodelta 381, me uskomme Kolmiyhteiseen Jumalaan, Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen. Koska me tässä tunnustamme “yhden, pyhän, yhteisen ja apostolisen kirkon”, meidän tärkein ekumeeninen tehtävämme on ilmaista tätä ykseyttä, joka on aina Jumalan lahja.

Perustavat eroavaisuudet uskonkäsityksissä ovat yhä vielä näkyvän ykseyden esteinä. Kirkosta ja sen ykseydestä, sakramenteista ja viroista on erilaisia näkemyksiä. Emme saa tyytyä tähän tilanteeseen. Jeesus Kristus on ristillä paljastanut meille rakkautensa ja sovituksen salaisuuden. Hänen seuraajinaan tahdomme tehdä kaikkemme voittaaksemme ne ongelmat ja esteet, jotka vielä jakavat kirkkoja.

Me sitoudumme

noudattamaan Efesolaiskirjeen apostolista kehotusta ja etsimme hellittämättä yhteisymmärrystä Kristuksen pelastussanomasta evankeliumissa, raivaamaan Pyhän Hengen voimassa tietä kohti Jeesuksen Kristuksen kirkon näkyvää ykseyttä yhdessä uskossa, joka saa ilmauksensa kasteen vastavuoroisessa tunnustamisessa, eukaristisessa yhteydessä samoin kuin yhteisessä todistuksessa ja palvelussa.

II KOHTI KIRKKOJEN NÄKYVÄÄ YHTEYTTÄ EUROOPASSA

2. Evankeliumin julistaminen yhdessä
3. Lähemmäksi toisiamme
4. Yhdessä toimiminen
5. Yhdessä rukoileminen
6. Dialogin jatkaminen

IIIYHTEINEN VASTUUMME EUROOPASSA

7. Osallistuminen Euroopan rakentamiseen
8. Kansojen ja kulttuurien sovinto
9. Luomakunnan turvaaminen
10. Yhteyden vahvistaminen juutalaisuuteen
11. Suhteiden viljeleminen islamilaisuuteen
12. Muiden uskontojen ja maailmankatsomusten kohtaaminen

Asiakirja on yhtäältä aikansa kuva, mutta se sisältää edelleen varsin ajankohtaisia perusajatuksia ajatellen niin ekumeenista toimintaa kuin kirkkojen yhteistä tehtävää ja haasteita myös tänään. Euroopan kirkkojen konferenssin pääsihteeri Jören Skov Sörensen on alleviivannut Gal. 3:28 avaamaan näköalaa niiden toteutuksessa tänään: "...Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi." Yhteiskunnassa uusi avoimuus uskonnoille ja merkityksen etsiminen sekä digitalisaation tarjoamat välineet luovat sekä uusia mahdollisuuksia että uusia haasteita. Jos on ollut uutta avoimuutta uskonnolliselle ulottuvuudelle, on ollut myös uutta kritiikkiä ja voimistuvaa välinpitämättömyyttä.

Polarisaatio on jälleen kiihtynyt kylmän sodan jälkeen ja luonut uutta tilausta sovinnolle ja yhteyden rakentamiselle. Nyt sen merkitys jälleen konkreettisella tavalla ymmärretään. Koronapandemia toi oman lisänsä uuden oppimiseen ja omat haasteensa. On hyvä ottaa huomioon Euroopan kirkkojen ja länsimaiden kristittyjen kontekstuaalinen tilanne ja koettaa lyödä viisaita päitä yhteen, mutta samanaikaisesti on hyvä olla vuorovaikutuksessa muiden mantereiden kristittyjen kanssa. Tätä edellyttää jo kristinuskon universaalinen luonne ja se, että ongelmat ja kärsimykset ovat yhteisiä ja resurssitkin pitäisi saattaa jakoon jokaisen ulottuville.

Kaksoistorni-iskut 2001 antoivat uutta pontta uskontojenvälisen dialogin rakentamiselle kaikkien hyvän tahdon ihmisten kanssa yhteiskuntarauhan, yhteisen Euroopan ja maailmanlaajan yhteistyön ja elinkelpoisen planeetan rakentamiseksi. Edelleen on tehtävää myös tällä saralla myös Charta Oecumenican viitoittamana ajatellen niin antisemitismiä kuin islamo- ja kristofobiaa. Tarvitaan laajasti kohtaavaa katsomuksellista keskustelua, uskonnon- ja vakaumuksenvapautta tasapuolisesti vahvistavia toimia osana yhteisen elämän ja tulevaisuuden viisasta rakentamista.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ekumeeninen toimintalinjaus vuoteen 2026 liittyy Charta Oecumenicaan siinä mielessä, että ekumeenisuus kirkon missionaarisuus kytketään yhteen. Tässä ekumeeninen toimintalinjaus Ovet auki ykseydelle ja yhteydelle (https://evl.fi/documents/1327140/55718882/Ekumeeninen+toimintalinjaus+2026+valmis.pdf/1e258208-8d7a-5aee-49a5-6375b4a340a2?t=1618301862294)
liittyy myös koko kirkon strategiaan Ovet auki. Erilaisten katsomusten kohtaamiseen ja dialogiin luterilaisesta ja ekumeenisesta näkökulmasta käsin liittyy myös tuore julkaisu Apologeettinen katsomusdialogi seurakuntatyössä (julkaisut.evl.fi tai https://kirkkohallitus.mygrano.fi/fi/product/1452429/apologeettinen-katsomusdialogi-seurakuntatyoessae-kh10175p/details)

Ekumeeninen toimintalinjauksemme vuoteen 2026 tähtää kirkon ykseyden (unity) ja kristittyjen yhteyden (fellowship) etsimiseen luterilaisesta ja ekumeenisesta identiteetistä käsin. Siitä käsin liitytään myös jakamattoman kristikunnan perintöön. Ovet auki -strategian strategisiin valintoihin on tuotu ekumeenista näkökulmaa:
I Ovet auki ulospäin – kirkon missionaarisuus ja ekumenia
II Ovet auki kirkkoon ja kasvuun – nuoret ja ekumenia
III Ovet auki kaikille – vähemmistökirkkojen ja eri sukupuolten yhdenvertainen kohtelu
IV Ovet auki yhteiselle työlle ja kumppanuuksille – rohkea ote ekumeeniseen yhteistyöhön
V Ovet auki uusille mahdollisuuksille – ekumeenisesta pääomasta ammentaminen
VI Ovet auki tulevaisuuteen – maailmanlaaja kirkko, kestävä kehitys ja kristillinen toivo

1 kommentti

  • Reijo Mänttäri sanoo:

    Tomi Karttunen,

    Ekumeninen yhteys julkilausumissaan, kolmenkymmenen vuoden aikana, niin kirkkojen maailmanneusvostona kuin ”Oikumene”-liikkeenä, toistuvasti painottaa yhteistä sopimusta, ettei muista kirkkokunnista ”käännytettäisi” omaan yhteisöön. Tämän sopimuksen voimakkain esilletuoja on ollut RKK.

    Toisaalta RKK, eli Roomalaiskatolinen kirkko, ei edes kuulu tähän Oikumene-liikkeeseen, vaan heidän yksi ”toimistonsa” Vatikaanissa on siinä jäsenenä. RKK:n status tässä yhteydessä perustuu toissa vuosisadan vaihteen paaviin jonka kanta oli, ettei ainoa todellinen kirkko, eli RKK, voi tulla yhtenä osapuolena ekumeniseen pöytään. RKK:n ainutlaatuiseen asemaan kuuluu, että heidän yhteyteensä tullaan. Katolisuus tekee selväksi, että kaikki valo on heiltä. Asiassa tehtiin 90-luvun katekismukseen myönnytys, että on Kirkon ulkopuolisia ryhmiä, joilla on valoa jossain määrin, mutta muistuttaa, että yhteydessä on päädyttävä lausumaan, että ulkopuolellakin oleva valo on Rooman kirkolta saatua.

    Tämä on vain yksi siivu siitä massiivisesta syystä, miksi mm. helluntalaiset Italiassa ja muissa katolisisissa Euroopan maissa ovat, lähes kaikki, entisiä katolisia. Puhumattakaan Etelä-Amerikasta, ennenkaikkea Brasiliasta, jossa suuri vuosikymmeniä kestänyt hengellinen herääminen on tehnyt selväksi, että sakramentit eivät vanhurskauta.

    Suuresta muodollisen tiedon määrästä huolimatta, piispa Laajasalon johdattelema delegatio, kaksi vuotta sitten, vastaanotti paavin tunnustuksen siitä, että RKK: ja Evlut kirkon yhdistää kaste. Italian evankeliset huomioitsivat tämän ekumenisen julistuksen ja muistuttivat, ettei sillä ole mitään tekemistä Pyhän Hengen kautta uudestisyntyneisistä muodostuviin seurakuntiin. Tätä huomiotahan ei olisi ollut tarvis Italiassa julkaista, mutta aina silloin tällöin Italian evankelisilla nousee mielikuva, että luterilaisuus uskoisi Jeesuksen asettamaan uskontien alkuun, Ahtaan Portin kautta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Tomi Karttunen

    Minut vihittiin papiksi v. 1994 ja olen toiminut pääosin seurakuntapappina mutta myös apurahatutkijana sekä vuoden systemaattisen teologian lehtorina. Väittelin v. 2004 Dietrich Bonhoefferin teologiasta. Vuoden 2008 joulukuusta olen työskennellyt teologian ja ekumenian johtavana asiantuntijana Kirkkohallituksen ulkoasiain osastossa. Olen myös systemaattisen teologian, erityisesti ekumeniikan dosentti Itä-Suomen yliopistossa.