Viime päivät maailman mielenkiinnon fokus on ollut Ukrainassa ja Krimin niemimaalla. Maailma on ikään kuin palannut pikakelauksella takaisin neljännesvuosisadan takaiseen kylmän sodan idän ja lännen vastakkainasetteluun. Moni asia kuitenkin toisin kuin kylmän sodan päättyessä ja saattaa osaltaan edesauttaa sitä, että Krimin kriisiin lopulta löytyy rauhanomainen ratkaisu.
Kylmän sodan päättyessä ja uuden Venäjän noustessa Neuvostoliiton raunioille joulukuussa 1991 toiveet uudet maailmanjärjestyksen synnystä olivat korkealla. Boris Jeltsinin johdolla Venäjän uudistaminen ei kuitenkaan edennyt toivotulla tavalla ja taloudellisen kaaoksen vuodet seurasivat toisiaan. Moni otti Venäjällä huojentuneena vastaan Vladimir Putinin valinnan Jeltsinin seuraajaksi vuosituhannen vaihteessa. Jeltsinin ja Putinin kauden alussa Venäjän armeija oli kiinni Tšetšenian sodassa. Talous- ja johtajuus ongelmien sekä demokraattisten perinteiden puuttumisen vuoksi kansanvaltaa vahvistava kehitys ei päässyt kunnolla käyntiin sen enempää Venäjällä kuin nyt kriisin toisena osapuolena olevassa Ukrainassa.
Suomen ja Euroopan mielenkiinto on viimeisten vuosien aikana ollut pitkälti Euroopan talouskriisin ratkaisemisessa. Kehitystä itärajan takana on seurattu ja demokratian puutetta paheksuttu ja tiukkaa kielenkäyttöä ulkopoliittisissa kysymyksissä kyllä välillä ihmetelty, mutta silti Venäjän kehityksen havainnointi näyttää jääneen meillä Suomessa ja koko EU:ssa liian vähälle huomiolle.
Krimin kriisi on vakava uhka Euroopan turvallisuudelle ja vaikuttaa historiallisista syistä ihmisten tuntoihin myös täällä Suomessa, vaikka mitään selkeitä viitteitä siitä, että meidän maahamme kohdistuisi nyt Venäjän suunnalta nyt erityistä uhkaa, ei ole. Vaikka paluusta kylmän sodan aikaan yleisesti puhutaan, moni asia Euroopassa on nyt toisin kuin 1990-luvun alussa.
Ensinnäkään globaalille idän ja lännen vastakkainasettelulle ei samalla tapaa ideologisia perusteita kuin aiemmin. Venäjä on saanut valtapyrkimyksilleen Krimillä hyvin vähän tukea minkään valtion suunnalta. Ei ole maailmanlaajaa kommunistista blokkia, ja kiiruhtaisi kannattamaan Krimin liittymistä Venäjään. Suuri osa niistä maista, jotka olivat Neuvostoliiton aikana Varsovan liiton jäseniä, ovat nyt yhdessä muiden EU maiden kanssa arvostelemassa Venäjän toimia. Esimerkiksi separatismia omalla alueellaan pelkäävä Kiina on ollut kriisin ajan hyvin vaitonainen.
Auktoritaarisesta nykyjohdosta huolimatta Venäjä on toinen maa kuin kylmän sodan ajan Neuvostoliitto. Toisin kuin kommunistiaikana sen talous on vahvasti riippuvainen yhteistyöstä ja kaupasta lännen kanssa. Vaikka poliittinen sananvapaus Venäjällä on kapea, monet maan kansalaiset ovat tottuneet länsimaiseen elintasoon, ulkomaanmatkoihin ja ylipäätänsä normaalin kanssakäymiseen muun maailman kanssa. Vaikka presidentti Putinin suosio saattaa hetkeksi nousta voimanpullistelusta Krimillä, venäläisten enemmistö tuskin haluaa arkensa pidemmän päälle häiriintyvän siitä, että mitä Krimillä tapahtuu.
Tavalliset kansalaiset sen enempää idässä kuin lännessäkään eivät odota paluuta kylmän sodan bunkkereihin elämään jatkuvan ydinasehyökkäyksen pelon varjossa. Aivan kuten kylmän sodan aikana Venäjän ja Naton avointa sotilaallista konfliktia ei kukaan halua päästää syntymään, sillä siihen liittyy aina lopulta ydinaseiden käytön mahdollisuus. Siksi on tärkeätä, että samaan, kun tuomitaan Venäjän toimet Krimillä, pyritään myös löytämään kriisiin kaikkein osapuolten hyväksyttävissä oleva diplomaattinen ratkaisu, jonka löytäminen saattaa ottaa aikaa.
Kylmä sota on suomalaisen vasemmiston hellimä termi.
Se luo illuusion kahdesta keskenään kilpailevasta voimanavasta.
Asian onttous paljastuu siinä kun miettii, olivatko todellakin 5 vuotta miehitystä kärsineet
Ranska, Hollanti, Belgia ja Norja ja Tanska halukkaita hyökkäysliittoon (Nato). jotta pääsisivät
paleltumaan Venäjän aroille?
Vai, oliko syy joku toinen, viimeinen yritys padota jotain sellaista, joka oli uhkaamassa toistaa juuri sen, mistä 4 vuotta aikaisemmin oli kyynelin ja uhrauksin päästy?
jorma ojala :”Asian onttous paljastuu siinä kun miettii, olivatko todellakin 5 vuotta miehitystä kärsineet Ranska, Hollanti, Belgia ja Norja ja Tanska halukkaita hyökkäysliittoon (Nato).”
Nato on puolustus- eikä hyökkäysliitto. Kannatan puolustusliittoon liittymistä jo senkin vuoksi, että siihen liittyminen lopettaisi myös Suomen vasemmiston hellimän Pariisin rauhansopimuksen Suomen sodan ajan valtiojohtoa koskevat aiheettomat syytökset ihmiskunnan pahimmista koskaan vanhenemattomista rikoksista.
HS – Pääkirjoitus – 5.9.1990: ”Syksyn Ety-kokousten tuloksina syntyy tilanne, jossa toisen maailmansodan päätteeksi 1947 tehty Pariisin rauha sitoo enää vain Suomea. Saksaa ei sen piiriin voida liittää ja muut hävinneellä puolella olleet maat ovat sanoutuneet rauhansopimuksesta irti. Bulgaria, Romania ja Unkari tekivät niin liittyessään Varsovan liittoon ja Italia liittyessään Natoon. Sen takia Suomi näyttää muodollisesti ainoalta syylliseltä toiseen maailmansotaan. Uusi tilanne on kohtuuton, koska Suomi oli muiden pienten maiden tavoin diktaattorien sodan uhri eikä aloittaja.”
Kiitti vaan, Tuula. En kutsunut Natoa hyökkäysliitoksi
Pahoin pelkään, että Nato-juna meni jo. Ensinnäkin siihen on liityttävä syvässä rauhantilassa. Silloin ei saisi olla välitöntä kriisiä lähimailla. Kun veri tulee nenästä, niin silloin on myöhäistä.
Toinen asia on siinä, että entiset satelliittivaltiot luottavat herkästi liikaa Nato-korttiin ja saavat hämminkiä, kun luulevat, ettei tarvitse enää Venäjää huomioida. Kuitenkin on faktaa, ettei ydiaseilla eikä muullakaan kalustolla uhata pienen reunvaltion takia.
Olen samaa mieltä, että Nato-juna meni jo. Olemme kovin yksin Venäjän naapurissa kun Baltian maatkin kuuluvat Natoon.
Kun ministeri toisensa jälkeen vakuuttelee, ettei Suomella ole syytä huoleen, niin herää kysymys, miksi pitää niin paljon vakuutella ja samalla herää huoli siitä, että vakuutteluilla yritetään rauhoitella kansaa, koska kuitenkin heidän mielestään taitaakin olla syytä huoleen. Jos ei olisi syytä huoleen, niin silloin huolesta ei edes puhuttaisi.
Lahtinen kirjoitti mielestäni hyvin, samoin Kaikusalo. Nato meni jo.
Enää ei ole Halonen hokemassa, ettei Suomella ole turvallisuusvajetta.
Osasyy on siinä, että Suomen naiset näkivät vain naiseuden, eikä kokonaisuutta.
Oltiin sitä mieltä, että naisen on äänestettävä naista, mikä on täysin älytön periaate.
Naisen pitäisi äänestää parasta mahdollista, kuten kaikkien muidenkin…..
Niin saatiin virkaan ihminen, jolle maan etu ja turvallisuus oli jossain määrin hämärä asia.
Tärkeimpää oli kansainvälinen solidaarisuus.
Nyt ollaan turvallisuusvajeessa, eikä tilanne korjaannu muuten kuin nöyristelemällä.
Se tulee olemaan kallis tie.
jorma ojala :”Nato meni jo.”
Jos Nato-juna meni jo, niin uusia junia on kyllä tulossa kuten oheisesta Venäjän strategisten tutkimusten instituutin edustaja Pohjois-Euroopassa Johan Bäckmanin Aamulehdessä olleesta sitaatista selviää:
”Yhtäällä ovat EU ja Nato, joilla molemmilla on toinen jalka haudassa, ja toisaalla Vladimir Putin ja Venäjä, jotka jo suunnittelevat tulevaa suurvaltaa, Euraasian liittoa. Se on määrä perustaa vuonna 2015 nyt olemassa olevan tulliliiton pohjalle.
– –
Euroopan unioni vähitellen hajoaa tai autoritarisoituu, Nato muuttuu tarpeettomaksi. Euraasian puolustusliitto CTSO kasvattaa vaikutusvaltaansa.”
Ajatus uudesta Euraasian liitosta saanee kannatusta ainakin kaikilta seksuaalivähemmistöjen ja EU:n ja Naton vastustajilta. Jos heidän toiveensa toteutuu ja kuulumme joskus muiden entisten EU-maiden tavoin Kremlistä johdettuun Euraasian puolustusliittoon, saattaa toteutua sekin, että suomalaiset tulevat joskus kuokkimaan suon sijasta Skolkovon perunapeltoa, joka ilmeisesti yhäkin sijaitsee siellä, missä venäläistietojen mukaan pitäisi olla kansainvälinen Skolkovon innovaatiokeskus.
Salon kaupungin elinkeinoyhtiö Yrityssalo ja Skolkovon ”innovaatiokeskushan” ovat jo mediassa olleen tiedon mukaan solmineet yhteistyösopimuksenkin, ja Skolkovon tiedotteen mukaan Salo sopii innovaatiokeskuksen yhteistyökumppaniksi, sillä ”alueella on pienyrityksille suotuisat olosuhteet”. Myös keskustalaiset rajan taakse suomalaisten verovaroilla lanseerattuja teollisuuskyliäkin rakentaneina kannattanevat ideaa samoin kuin nykyisenä idän ykköslobbarina toimiva Esko Aho, joka kuulunee yhäkin Skolkovo-säätiön hallitukseen.
Sitten voimme taas kertoa lapsenlapsille, että olipa kerran itsenäinen Suomi, mutta sitten tuli Stalin-setä, joka sanoi suomalaisille v.1939 ystävällismielisessä naapurimaan hengessä: ”Ymmärrän hyvin, että te haluatte jäädä puolueettomiksi, mutta vakuutan teille, että se on mahdotonta. Suurvallat eivät tule sitä sallimaan.”
Tarkoittaako Höltän Tuula, että kansallamme on nyt edessään enää tuo vaihtamansa hernerokka???
jorma ojala,
en tarkoita yhtään mitään, vaan kerron siitä mikä tilanne on ja kansa sitten valitsee sen mieleisensä ”junan”.
Tässä vähän lisätietoa Skolkovosta:
Skolkovo-säätiön kanssa on julkisilla varoilla kustannettuja yhteistyösopimuksia tehnyt myös ainakin Tekes sekä Turun yliopisto, Åbo Akademi ja Turku Science Park Oy.
Viimeisimmät tiedossani olevat uutiset kyseisestä ”kansainvälisestä innovaatiokeskuksesta” kertovat, että ”Venäjän syyttäjänviraston talousrikostutkijat ovat löytäneet suuria taloudellisia epäselvyyksiä ”Venäjän Piilaaksoksi” kuvatusta innovaatiokeskuksesta. Asiasta kertoo uutistoimisto RIA-Novosti.”
Meidän ehkä pitäisi ymmärtää, että päivnpolitiikan taustalla toimii rahan politiikka. Se sitoo Obamaa ilmeisesti melko hyvin puhelinkeskustelujen tasolle. Paitsi jos on öljyä, koska sitä kaikki haluaa. Meidän pitäisi ottaa vauhtia Kuuban kriisistä. Kun suurvallan porraspieleen alkaa kasvaa nokkosia, niin ne kyllä poikkeuksetta niitetään. Ei Kennedykään hihkunut ilosta, kun ohjusalustoja alettiin valaa Kuuban alueelle. Olisihan siinä ollut puhdetta tähystellä niitä ja riemuita, että viimeinkin saadaan vipinää.
Jos Raoul Castro olisi viisikymmentä vyuotta vanhempi, niin olisi mahdollista, että ne kärpässienet alkaisi uudestaan kukkia. On täysin mahdollista, että Obaman kannattaa katsella tarkoin mitä lähialueella tapahtuu ja Euroopan kannattaa katsella uusia kaasuputkilinjoja.
Castron pitäisi siis olla nuorempi, että betonilapio pysyisi paremmin kädessä.
Onhan noita Tuulan juttuja hauska aamutuimaan lueskella, mutta minä en hänen tapaansa usko, että Suomi valitsee mieleisensä junan. Asemalla on vain yksi juna, eikä toista enää tule.
Vuonna 1917 porvarilliset puolueet tajusivat, että etsikkoaika on lyhyt. Niin ne runnoivat läpi itsenäisyysjulistuksen, Vasemmisto vastusti. Kuten tiedämme, toista tilaisuutta ei enää tullut…. se juna niin sanotusti meni.
Nyt kävi samoin, kun jäimme asemalle.
Sisäpolitiikassa se tapahtuu myös. Toinen päähallituspuolue elää taas marraskuuta 1917. Kun pitäisi ajatella isänmaan etua,se miettii vain miten saisi kohorttinsa kasvamaan.
Asiat ovat hoitamatta ja ne jäävät hoitamatta ja maa kärsii. Emme vielä tiedä miten paljon….