Ensimmäinen Kotimaan Pro Blogi -palkinto jaetaan 10.4. Palkinnon jonka tarkoitus on ylläpitää ja edistää asiallista blogikirjoittamista kirkossa ja sen liepeillä sekä nostaa esiin kirjoittajia, jotka käsittelevät blogeissaan kirkon ja kristinuskon ajankohtaisia tai ajattomia aiheita.
Palkitun blogin kirjoittamistapa ja tyylilaji on vapaa. Myös esimerkiksi kuvablogit voivat tulla kyseeseen. Palkituksi voi tulla mikä tahansa ja millä alustalla tahansa kirjoitettu blogi. Kyse ei siis ole vain Kotimaa Oy:n alustoilla (Kotimaa Pro ja Kotimaa24) tapahtuvasta bloggauksesta.
Ehdokkaat valitsee kolmehenkinen raati, jossa Kotimaan päätoimittajan lisäksi on vähintään yksi Kotimaa Oy:n ulkopuolinen sosiaalisen median tuntija. Palkintosumma on 500 euroa.
Onko sinulla mielessä blogi, joka olisi ensimmäisen Kotimaan pro blogi -palkinnon arvoinen? Kerro siitä 27.3. mennessä osoitteeseen pro@kotimaa.fi (otsikkokenttään merkintä ”Blogipalkinto”).
Tuota, ettehän nyt loukkaannu, mutta musta tää on sellasta kultapossukerhon palkintokilpailua. Kiitos, minutkin kutsuttiin tähän kerhoon, mutta olen osallistumattomuudellani kieltäytynyt.
Ja katsoin tätä blogia jo aamupäivällä ja nyt tuli mieleen, että jos sanoisinko, mitä tästä ajattelen. Jos ajattelen tosiaan, että joku vire tässä mättää.
Onkohan mun sävelkorva jo mennyt?
Vai että kultapossukerho! Ja miten muka? On palkinto (koska sellaista ei ole aiemmin ollut) ja sen voi saada kuka tahansa millä tahansa alustalla tai missä tahansa mediassa kirjoittava kirkollinen bloggaaja. – Minusta sävel soi ihan niin kuin sen pitääkin.
No mää kun oon kai enemmän ton kadun kansan ystävä. Ku me jaetaan täällä palkintoja, kuinka hienosti me osattas tuo ja tuo sanoa ja tehdä, mutta mikäs siinä. Onhan se tietysti hyvä, jos sisältö on painavaa ja ravitsevaa, tyylikkäästi, hyvällä maulla ja tavoilla tehtyä. Kyllähän tietysti näillekin sivuille voisi sen myötä saada herättävää, rakentavaa ja haastavaa aineistoa.
Vaan tuli ihan aidosti yllä kuvaamani kaltainen intuitio, kun luin uutisen ja siihen sisältyivät juuri ne, joilla ei ole kosketuspintaa yhtään/tuskin yhtään näihin hengellisiin sfääreihin ja me täällä vain jaamme palkintoja.
Mutta kyllä ymmärrän, että tietysti vastuullisen elämänhallinnan keskellä syntyy myös erilaisia tapoja kolkutella ja herätellä, perata ja muokata, viljellä ja varjella – mitä kuvia käytettäneenkin ilmaisemaan – ihmisiä saavuttamaan mielenkiinto sellaiseen elämän sisältöön, joka kantaisi huolta niistäkin, jotka ovat kovan elämän keskellä ’palkinnoitta’.
Niin, ja huoli on niistä, jotka joko tietämättään tai tieten raahustavat, huristavat vauhdilla, askeltavat vakain askelin tai miten muuten tahansa tallaavatkaan tätä elämää, niille, joille kristillisyyden pääpalkinto, Vapahtajan läsnäolo omassa elämässä on vierasta kamaa.
Mutta siihenkin haasteeseen voi varmaan tässä blogikisassa keskittyä.
Mä ehdotan: Ruttopuiston rovasti on sopiva pokkaamaan palkinnon.
Hän on jo elämänviisautta omaava henkilö, joka pystyy keskustelemaan minunkin kanssani niin, ettei tarvitse vähätellä eikä ilkeillä. Annan varauksettoman ääneni hänelle.
Minäkin olen Helinän tavoin suuresti kadun tallaajien ystävä. Heissä on paljon lukeneisuutta ja viisautta.
Mutta silti ehdokkaani ovat: Elias Tanni, Vuokko Ilola ja Ruttopuiston rovasti, joka herättää minussa koko ajan helliä juupas eipäs tunteita.
Kotimaa: ”Palkinnon jonka tarkoitus on ylläpitää ja edistää asiallista blogikirjoittamista kirkossa ja sen liepeillä sekä nostaa esiin kirjoittajia, jotka käsittelevät blogeissaan kirkon ja kristinuskon ajankohtaisia tai ajattomia aiheita.”
Tämä Kotimaan määritelmä ja varsinkin tämä kohta: ”nostaa esiin kirjoittajia, jotka käsittelevät blogeissaan kirkon ja kristinuskon ajankohtaisia tai ajattomia aiheita.” sopii, ihan kuin naulan kantaan Vuokko Ilolan kirjoituksiin!
Esitän siis palkinnon saajaksi Vuokko Ilolaa. Mielestäni Kotimaa, ei pyri rakentamaan mitään kultapossu kerhoa, vaan haluaa palkinnollaan huomioida blogi –palkinnolla kirjoittajan, joka on huolella paneutunut ongelmiin, joita esiintyy kirkossa ja herätysliikkeissämme.
Ehdotan Vuokko Ilolaa palkinnon saajaksi. Hän on jaksanut kirjoittaa tärkeistä asioista ja halunnut vaikuttaa positiivista kehitystä kirkossamme.
Ehdotan Markku Jalavaa. Ollut kirjoituksiensa sanomassa selkeä ja ajankohtainen. Ei ole myöskään unohtanut kannanotoissaan historiallista perspektiiviä.