Eteenpäin evankeliumin mieli

Kuvassa olemme rakkaan prinsessani Coletten kanssa vierailulla  Forssan rukoushuoneella 2.10.2022.  Siellä pidettiin Mikkelinpäivän juhlia.  Edessämme  istumassa Taina Juppo, jonka isä Eino Marttala aikoinaan  toimi Koijärven kirkkoherrana silloin, kun minä vuosina 1975-79  olin naapuriseurakunnan Humppilan kirkkoherra.  Pidin valtavasti hänen tavastaan tehdä yhteistyötä naapuriseurakuntiemme välillä.   Eino  kävi meillä  minua lomittamassa ja minä puolestani kävin Koijärvellä.  Kiitollisena ajattelen ystävällisen sananpalvelijan kanssa viettämääni aikaa Jumalan valtakunnan työn hyväksi.

Myöhemmin muistot noista ajoista tulivat mieleeni, kun lähetinä  Kamerunissa toimiessani olin sekä  Koijärven  että Humppilan   nimikkolähetti  yhdessä Forssan, Tammelan, Pukkilan ja Tikkurilan kanssa sekä vielä Mellilä ja Valkeakoski pitivät Kamerunia kenttäkohteinaan.

 

SUNNUNTAI 30.10.2022

21. sunnuntai helluntaista

Jeesuksen lähettiläät

Pyhäpäivän psalmi on Ps. 145:8–13

Kyllä kelpaa kertoa hyvää sanomaa Jeesuksesta. Hän osoittaa meille rakkauttaan. Hän pitää meistä huolen.  Hän armahtaa meitä.  Antaa kaikki syntimme anteeksi ja vapauttaa mielemme. Niinpä rohkein mielin käymme tulevaisuutta kohti. Jumalan voimin keventyneinä astumme huomiseen.  Evankeliumi etenee eikä sitä voi pysäyttää.  Valon ja lämmön, hellän, Jeesuksen lempeän katseen kirkkaus poistaa pimeyden, voittaa vaikeudet. Vastukset väistyvät, esteet kukistuvat, pahan varustukset vaipuvat. Ilon sanoma, evankeliumi etenee  vastuksista huolimatta.

Anteeksiantava ja laupias on Herra,
hän on kärsivällinen, suuri on hänen hyvyytensä.
  Herra on hyvä kaikille,
  hän armahtaa kaikkia luotujaan.

Työ on Jumalan. Hänen teoistaan me riemuitsemme. Hänen luomuksiaan me olemme. Hänen kättensä aikaansaannosta.  Niin  myös koko luomakunta. Emme elä irrallaan. Ei toinen toisestamme riippumattomina, emme ympäröivästä luonnosta erillään.  Elämme omissa elämäntilanteissamme, niissä ympyröissämme, joihin Jumala meidät on pannut.  Tästä kaikesta saamme antaa kiitoksen tekijällemme.  Luojan kiitos! saamme lausua kaikkia hänen tekojaan ajatellessamme.

Herra, sinua ylistäkööt kaikki luotusi,
uskolliset palvelijasi kiittäkööt sinua!

Markuksen evankeliumin lähetyskäskyssä sanotaan, että evankeliumi on julistettava kaikille luoduille.  Näin lähetystyö Pyhän Hengen voimassa liittyy niin Taivaan Isän luomistyöhön kuin rakkaan Vapahtajamme sovitustyön sanoman suurten tekojen ylistämiseen.

Julistakoot he valtakuntasi kunniaa,
kertokoot mahtavista teoistasi.

Saattakoot he ihmisten tietoon Herran väkevät teot
ja hänen valtakuntansa mahdin ja loiston.

Jumala on ikuinen. Siksi myös Jumalan valtakunta on ikuinen. Evankeliumi luo tulevaisuutta. Kurottautuu ajan  hetken rahdun alta. Taivasta tavoittelee. Uskossa eteenpäin katsoo. Varmassa luottamuksessa odottaa sitä hetkeä, jolloin usko vaihtuu näkemiseksi, ajallisuus ikuisuuteen ja  tämän maailman elämä tulevaisen maailman iloon ja riemuun.

Sinun valtakuntasi on ikuinen,
sinun herruutesi pysyy polvesta polveen.

Tulevaisuus toivoa täynnä katseemme eteenpäin luomme.

Siunauksin rukouksin pyyntömme Herralle tuomme.

 

Sunnuntain introituspsalmi luettavaksenne

 

Anteeksiantava ja laupias on Herra,
hän on kärsivällinen, suuri on hänen hyvyytensä.
  Herra on hyvä kaikille,
  hän armahtaa kaikkia luotujaan.
Herra, sinua ylistäkööt kaikki luotusi,
uskolliset palvelijasi kiittäkööt sinua!
  Julistakoot he valtakuntasi kunniaa,
  kertokoot mahtavista teoistasi.
Saattakoot he ihmisten tietoon Herran väkevät teot
ja hänen valtakuntansa mahdin ja loiston.
  Sinun valtakuntasi on ikuinen,
  sinun herruutesi pysyy polvesta polveen.

Ps. 145:8–13

  1. Itäisessä perinteessä kirkkoslaavin vaikutus on valtava. Slaavinkielisten liturgioiden vaikutus on tuntunut kansojen kieleen ja elämään. Sen vaikutus slaavilaisiin kansoihin on verrattavissa kirkkolatinan vaikutukseen läntisessä perinteessä.

    Blogia valmistellessani tutustuin kirkkoslaavin kieliseen psalmiin 144, joka on sama kuin meidän läntisen perinteemme mukainen psalmi 145.

    Tässä ensimmäisessä osoitteessa käytetään vanhasta käännöksestä nykymuotoista kirjoitusasua venäläisin kirjaimin.

    https://www.stepbible.org/?q=version=CSlElizabeth

    Tekstiä internettiin sovitettaessa on luotu mahdollisuus verrata alkukieleen hepreaan. Siihen on mahdollisuus myös tämän psalmimme kohdalla.

    Tässä toisessa osoitteessa näytetään, kuinka tekstiä on vanhastaan kirjoitettu, sekä myöskin, miten siinä käsin kirjoittamisen nopeuttamiseksi on käytetty lyhenteitä.

    https://pomog.org/bible_slav/psalms.pdf

    Halutessaan näitä kahta erilaista kirjoitustapaa voi verrata toisiinsa.

    • Reino

      Kiitos kommentistasi

      Jeesus todellakin tuli tavalliseksi ihmiseksi. Tämä on riemullinen sanoma meille ihmisille.

      Hän on ollut Jumala jo ikuisuudesta, mutta rakkaudesta meitä kohtaan otti ihmisyyden olemukseensa. Nyt taivaaseen mentyäänkin Jumalan valtaistuimella Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella istuessaan hän on Jumala ja ihminen yhdessä persoonassa.

    • Tosiaan tuomitsee siellä taivaan isän oikealla meitä ihmisiä elävinä ja kuolleina. Vaikka esim. Ukraina.

      Ei rakasta siellä meitä ihmisiä elävinä eikä luolleina.

    • Reino

      Kiitos ajatustesi esiin tuomisesta. Kiitos myös että nostat esille näkökulman ihmisten syntisyyteen ja syntiinlankeemuksen todellisuuteen meidän nykyhetkenkin maailmassamme.

      1) Venäjän hyökkäys Ukrainaa vastaan on kulttuurihistoriallisesti kuin tyttären hyökkäys äitiään vastaan.

      Venäjän syntyhän liittyy hyvin paljon Vladimirin kristinuskoon kääntymykseen 19.5.988. Vladimir Suuri, venäjäksi Влади́мир I Святосла́вич [ Vladimir I Svjatoslavitš ], muinaisslaaviksi Володи́мѣръ Свѧтосла́вичь, hallitsi Kiovassa vuosina 980–1015.

      Toinen merkittävä Venäjän valtaa pönkittävä tapahtuma oli Pultavan taistelu 8.7.1709 gregoriaanisen kalenterin mukaan. Tuon jälkeen Ruotsi menetti suurvalta-asemansa ja Venäjästä tuli todellinen suurvalta Pietari Suuren johdolla. Hän otti käyttöön tsaarin nimityksen. Pultavan kaupunki on nykyisessä Ukrainassa.

      2) Venäjän hyökkäys Ukrainaa vastaan on kaikkia kansainvälisiä sopimuksia vastaan aloitettu vihollisuus itsenäistä valtiota vastaan. Sellaisena se on rikollista ja moraalisesti tuomittavaa. Venäjä toimii aikaisemmin hyväksymiään julkilausumia vastaan.

      3) Perinteinen kristillinen etiikka lähtee siitä, että puolustus on sallittua, mutta hyökkäystä ei sallita. Näin ollen Venäjän hyökkäys on myös kristillisen etiikan vastaista, mutta Ukrainan puolustus on perusteltua.

      4) Ikäni tähden voimani ovat vähentyneet, enkä enää itse jaksa tehdä paljoakaan Ukrainan hyväksi. Mutta moraalisesti olen ottanut kantaa heidän puolestaan. Esimerkiksi siten, että viimeisen puolen vuoden aikana olen lukenut ukrainan kielistä kirjallisuutta huomattavasti enemmän kuin mitä aikaisempien runsaan 35 vuoden aikana. Tuon aikaa minulla on ollut tapana lukea ukrainaksi jotakin silloin tällöin. Esimerkiksi olen tässä viime kuukausina mennyt koko Raamatun läpi ukrainaksi kaksikin kertaa.

  2. On niin hengellistä, että ei näy missään, ei edes savuna ilmassa.

    Minulla heräsi taas mielenkiintoinen kysymys, kun asiaa tutkailen ihan tosissani, ja nyt kysymyksessä on hapanviini. ” Hapanviini oli halvin viinin, tai etikan ja veden seos. Kysymyksessä oli yleinen roomalaisten sotilaiden, alempien luokkien ja orjien juoma josta käytettin latinankielistä nimitystä Posca.” Kertoo Wikipedia

    Kysymys siis syntyi siitä, että miksi tällaista hapanviiniä oli Jerusalemissa, Psalmin mukaan juutalaiset tuntuvat suhtautuvan hapanviiniin hyvinkin vieroksuen, kuin rangaistukseen.
    Olivatko roomalasiet sotilaat aina pikku tuiterissa Poscasta, eli litkuviinistä, koska lämpimässä ilmanalassa janottaa melko usein ja siksi heidän piti valmistaa sitä myös maissa, joissa vettäkin olisi ollut saatavilla.

    Vai onko hapanviini ikäänkuin vihje, jonka takaa löytyvät roomalaiset sotilaat, kertoohan evankeliumi vain sotilaista ikäänkuin; juutalaiset sotilaat juottivat Jeesukselle hapanviiniä ja tappoivat Jeesuksen.

    Kuka mahtaa sanaa kuljettaa, kun johtolankoja näin löytyy.

    • Tarja

      Kiitos kommentistasi

      Kiitos myös kysymyksestäsi.

      Juutalaisessa taustassa viineillä oli eroja. ”Jajin” tarkoittaa sekä viinirypälemehua että eri vahvuisia viinejä meidän jaottelumme mukaan. Arkipäivinä juotiin vain tuota mehumaisempaa viiniä, niin että jaksoi tehdä päivän työn. Juhlissa käytettiin erilaisia vahvempia aineita aina juhlan luonteen ja järjestäjän mukaan.

      Kaanaan häissä (Joh. 2) Jeesuksen tekemä viini oli juhlan vetäjän mielestä parempaa kuin talon isäntä oli aikaisemmin vierailleen laittanut. Viineillä siis oli eroa.

      Sotilaat joutuivat useinkin kuljettamaan viinejä pitkät matkat. Näin oli mahdollista, että käyminen oli jo mennyt yli. Näin viini oli muuttunut hapanviiniksi.
      ( Eipä ole väkevien käyttö vierasta meidänkään aikanamme. Olen saanut lukea, miten venäläisillä sotilaillakin on erilaisia alkoholijuomia mukanaan Ukrainassa mieletöntä ulkomaanmatkaansa tehdessään.)

      Välimeren ilmastossa viini oli myös eräänlainen terveellisemmän juoman maineessa. Näin vesi säilyi kaiken maailman ötököitten ja bakteerien liialta hyökkäykseltä. Paavalikin neuvoi Efeson nuorta piispaa Timoteusta juomaan välillä viiniä välttääkseen vatsavaivoja.

      Tässä on muutamia ajatuksia hyvän kysymyksesi aiheeseen liittyen.

    • Tarja

      Sotilaista

      Jeesuksen ristin luona olevat sotilaat olivat prefekti Pilatuksen palveluksessa olevia. Hallinnollisesti he siis olivat roomalaisen vallan alla olevia miehiä. En kuitenkaan ole milloinkaan lukenut mitään historiallisesti merkittävää lähdettä, joissa olisi kerrottu, mistä päin Pilatuksen sotilaat oli värvätty.

      Sen sijaan meillä on vihje siitä, että roomalaisen sotaväen suuremmassa keskuksessa Kesareassa sotaväki oli ainakin merkittävältä osaltaan italialaisten osasto. Tämän takia heidän osastoaan nimitettiin italialaiseksi.

      Apostolien teot:

      10:1 Ja Kesareassa oli mies, nimeltä Kornelius, sadanpäämies niin kutsutussa italialaisessa sotaväenosastossa.

      Mutta muutoinhan väkeen saatettiin värvätä miehiä, milloin mistäkin sopivasti saatiin (tai pakotettiin. Vrt naapurimaamme ”liikekannalle pano”, jonka johdosta eräiden tietojen mukaan noin 700 000 miestä saatiin ”liikekannalle” – naapurimaihin. The Washington Postin tietojen mukaan noin 300 000 venäläistä on hakeutunut turvaan Venäjän naapurimaihin.)

  3. Evankeliumi ei mainitse missään, että kysmyksessä olivat roomalaiset sotilaat, tarkoitus on johtaa harhaan, ja antaa ymmärtää, että vain juutalaiset olivat asialla, mutta hapanviini paljastaa heidät, koska se oli nimenomaan roomalainen juoma.

    Hapanviini on selvä johtolanka, joka paljastaa salatun.

    Jos et satu muistamaan, niin tarina kertoo, kuinka Jeesuksen ristillä ollessa, sotilas kastoi sienen hapanviiniin ja sienen hän hän laittoi iisoppikorren päähän ja antoi Jeesuksen juoda. Siitä oli tässä kysymys, että miksi hapanviiniä oli Jerusalemissa.

    Myös iisoppi vaikuttaa aika hentovartiselta, että olisko se jaksanut märkää sientä kannatella. Ehkä kirjoittaja valitsi vain kivan sanan tähän tarkoitukseen.

    • Tarja

      Kiitos puheenvuorostasi

      1) Kyllä evankeliumi selvästi osoittaa, että toiminnan vastuullinen päättäjä oli Pilatus.

      Luukkaan evankeliumi:

      23:24 Niin Pilatus tuomitsi heidän vaatimuksensa täytettäväksi.

      Johanneksen evankeliumi:

      19:16 Silloin hän (Pilatus) luovutti hänet heille ja antoi ristiinnaulittavaksi. Ja he (sotilaat) ottivat Jeesuksen.

      19:19 Ja Pilatus kirjoitti myös päällekirjoituksen ja kiinnitti sen ristiin; ja se oli näin kirjoitettu: ”Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas.”

      19:20 Tämän päällekirjoituksen lukivat monet juutalaiset, sillä paikka, jossa Jeesus ristiinnaulittiin, oli lähellä kaupunkia; ja se oli kirjoitettu hebreaksi, latinaksi ja kreikaksi.

      19:21 Niin juutalaisten ylipapit sanoivat Pilatukselle: ”Älä kirjoita: ’Juutalaisten kuningas’, vaan että hän on sanonut: ’Minä olen juutalaisten kuningas.'”

      19:22 Pilatus vastasi: ”Minkä minä kirjoitin, sen minä kirjoitin.”

      19:23 Kun sotamiehet olivat ristiinnaulinneet Jeesuksen, ottivat he hänen vaatteensa

      2) Roomalaisia oli koko ajan Jerusalemissa. Toki huomattavasti vähemmän kuin heidän varsinaisessa keskuksessaan Kesareassa.

      Hapanviinin käyttö oli roomalaisilla yleisempää siitä yksinkertaisesta syystä, että he sotilaina olivat vakituisesta asuinpaikastaan kauempana komennuksella, kun taas juutalaisilla oli viinitarhoja lähes joka kylässä, ainakin jonkinmoisia. Näin ollen ero ei ollut periaatteellinen vaan seurausta käytännön realiteeteista.

      2) Isoppi on melkoisen tukeva ruokokasvi. Sen varresta saatiin esimerkiksi erinomaisia huiskuja veden vihmontaan liturgiaa toimitettaessa.

      Psalmit:

      51:9 Puhdista minut isopilla, että minä puhdistuisin, pese minut, että minä lunta valkeammaksi tulisin.

      Hebrealaiskirje:

      9:19 Sillä kun Mooses oli kaikelle kansalle julkilukenut kaikki käskyt, niinkuin ne laissa kuuluvat, otti hän vasikkain ja kauristen veren ynnä vettä ja purppuravillaa ja isopin ja vihmoi sekä itse kirjan että kaiken kansan,

      Isoppi ruoko oli hyvin käytännöllinen keino ojentaa viiniin kastettu sieni ylös ristillä riippuvalle Jeesukselle.

      Verrattakoon meidän oloissamme muutama vuosikymmen sitten käyttökelpoista ruokoa esimerkiksi liian lumen tiputtamiseen puhelinlangoista tms. tai sitten pikkupoikien ongenvapoina käytettyjä ruokokeppejä, kun nämä nassikat harjoittelivat ensi kalojensa pyytämistä.

  4. Matias

    Kyllä se minulle on selvä, että sotilaat olivat roomalaisia, mutta suurimmalle osalle kansasta ei ole, he ovat uskoneet kuulemaansa ja on annettu ymmärtää, että juurikin juutalaiset ovat Kristuksen murhaajia.

    Sain valtavat viharyöpyt kymmenen vuotta sitten, kun yritin oikaista tuota uskoa. Apostolien teoissa nämä syytökset tulevat esille; ”Tämän te tapoitte ja murhasitte, ripustitte puuhun surmasitte.”Hyvin monta kertaa sitä toistetaan. Ei sanota suoraan, että ketkä sen tekivät, mutta on annettu ymmärtää, että he olivat juutalaisia.

    Tietoni Iisopista perustuvat netissä oleviin kuviin ja tietoihin. Sitä pidetään roshdoskasvina, ja pyhänä yrttinä, joka selittää puhdistumis ajatuksen siellä Psalmissa.

    https://fi.wikipedia.org/wiki/Iisoppi

    • Tarja

      Kiitos puheenvuorostasi.

      1) Apostolien tekojen viittauksessasi Pietarin sanoihin kerrot tapahtumista, jossa

      kaksi juutalaista tahoa oli läsnä.

      Kyseessä siis ei ollut juutalaisten ja muiden kansojen edustajien välisestä syytöksestä.

      Edelleen on todettava että ensimmäisen kerran tämä ajatus esiintyy Pietarin helluntaisaarnassa. Helluntaihan oli suuri juhla, johon juutalaisia tuli eri puolilta maailmaa. Parhaimmillaan Jerusalemissa oli juhlan aikana yli miljoona ihmistä. Tuollaisessa juhlassa aamupäivän noin klo 9 liturgiassa pääsi saarnaamaan vain kansansa parhaimmistoon kuuluva julistaja. Pietari oli sellainen.

      Kyseessä siis ei ollut yleinen syytös juutalaisia vastaan vaan aivan konkreettisen tilanteen kannanotto seitsemän viikkoa aikaisempaan tapahtumaan Jerusalemissa.

      Apostolien tekojen kolmannessa luvussa aikaa on kulunut jonkin verran, mutta en pysty arvioimaan miten paljon. Pietari ja Johannes ovat matkalla Jerusalemin temppeliin JUUTALAISEEN iltapäivän kolmen rukoushetkeen. Siinäkin yhteydessä keskustelu käydään juutalaisten keskuudessa olevien kannanottojen välillä. Siinäkään eivät ole vastakkain juutalaiset ja ei-juutalaiset, vaan kahta eri näkökulmaa edustavat juutalaiset.

      Tässä tilanteessa Pietari edustaa sitä kantaa, että Jeesus on nuossut kuolleista, mutta toiset ovat tätä näkökulmaa vastaan.

      2) Näiden kohtien käyttö antisemitismin asenteella on myöhäsyntyinen ilmiö. Erittäin valitettava tilanteen kehykset vääristävä tulkinta. Kahden juutalaisen näkökannan edustajien välinen keskustelu muutetaan juutalaisuutta vastaan suunnatuksi propagandaksi.

      3) Kiitos viitteestä iisopin esittelyyn. Se sisälsi selkeän kuvauksen kasvista.

      En muista, mistä olen saanut käsitykseni, mistä aikoinaan luin, että isopilla vihmominen olisi ollut toisesta päästään viuhkaksi murrett ruoko.

  5. Matias

    ”Verrattakoon meidän oloissamme muutama vuosikymmen sitten käyttökelpoista ruokoa esimerkiksi liian lumen tiputtamiseen puhelinlangoista tms. tai sitten pikkupoikien ongenvapoina käytettyjä ruokokeppejä, kun nämä nassikat harjoittelivat ensi kalojensa pyytämistä.”

    Miten ruokokepillä puhdistetaan, ” puhdista minut Iisopilla ”?
    Hakataanko sillä lapsesta pahuus pois, kuten meillä aikoinaan tehtiin, jopa kouluissa?

    • Tarja

      Edellä kuvasin tuota iisopin käyttöä aikaisemmin jostakin lukemallani selityksellä, että tämä merkitsi veden vihmontaa toisesta päästä murskatulla ja näin huiskuksi muotoutuneen korren avulla. Mikäli lukemani perustuu ikivanhan tavan kuvaukseen, niin silloin vihkiveden siunausten välittäminen olisi vain yksi ilmaus ikivanhasta veden käytöstä siunausten välittämiseen.

      Mikäli taas lähdetään selityksestä, jonka näytit wikipediassa, niin silloin on kaksi mahdollisuutta, joko käyttää kasvia vihdan tapaisesti, käyttö sama kuin edellä kuvatussa, tai sitten kyse olisi iisopin sekottamisesta veteen, jota sitten käytetään puhdistusvetenä. Tässä tapauksessa siis tuote olisi jonkinlaista ”hajusaippuaa” siis kasvisuutteen käyttö pesuaineena, johon aineen lisäksi liittyy rituaalinen puhdistautuminen eli niin ulkonainen kuin sisäinen eli hengellinen puhdistautuminen.

      Olipa sitten kumpi tahansa oikea, niin rituaalinen vedellä puhdistautuminen on käytössä monissa eri kulttuureissa ja mitä erilaisimpien elämänympäristöjen alueilla.

      Ulkonaisena menona se voi eri uskonnoissa merkitä eri asioita. Meillä kristillisessä perinteessä kaikkein oleellisin on Pyhän kasteen sanoma: Vesi pelastaa kasteena. Kaste yhdistää meidät Vapahtajaamme ja hänen pelastustyöhönsä.

    • Tarja

      Kiitos puheenvuorostasi. Esittämääsi näkökulmaa valaiskoon tämä sitaatti.

      Rafael Gyllenberg oli Abo Academin professori. Hän kertoo Joh. 19:29 jakeen selityksessään:

      ”29 Myös Jeesuksen pyyntöä täytettäessä toteutuu varhaiskristillisen teologian Jeesukseen sovittama psalmin sana (Ps. 69:22). Mk kertoo, että hapanviinillä täytetty sieni ylennettiin Jeesukselle ruo’on päässä (Mk15:36). Jh:ssa mainittu isoppikorsi oli siihen tarkoitukseen liian heikko. Monet arvelevat sentähden, että tekstissä olisi puhuttu ”keihäästä”, josta kirjoitusvirheen kautta olisi tullut ”isoppi” ( ὑσσῷ > ὑσσώπῳ ). Virheen sybtymiseen olisi myötävaikuttanut, että isoppia käytettiin puhdistusmenoihin ja isoppikimppua pääsiäisveren sivelemiseen (2 Moos 12: 22) . Koska ristit yleensä olivat matalia, toiset selittävät, että isoppikimppu olisi ollut tarkoitukseen riittävä. ”

  6. Matias

    Kas kummaa, joku muukin oli asian havainnut.

    Väitän kuitenkin vielä, että ei se sieni olisi pysynyt kimpunkaan päässä, koska kimpulla ei ole päätä. Sillä on monta päätä hennoissa varsissa.

    Arvasin, että psalmista 69 on otettu lause; ”Koiruohoa he antoivat minun syödäkseni ja juottivat minulle hapanviiniä. ”
    Kannattaa kuitenkin lukea Psalmi kokonasuudessaan, siinä puhutaan Siionista.

    Lisäksi pitäisi ajatella, että psalmi on kirjoitettu Jeesuksken kuoleman jälkeen, ja sen olisi kirjoittanut Jeesus itse, koska se on minä muodossa ” juottivat minulle ”
    Misään ei kerrota myöskään, että hänelle olisi syötetty koiruohoa jossakin.

    • Tarja

      Kiitos keskustelussa esiin nostamiisi uusiin kysymyksenastetteluihin jotka liittyvät edellisiin näkökohtiin.

      1) Iisopin varren hentoudesta kannattaa sientä siirtyvät ajatukseni siihen, että Raamatun kielenkäytössä sana voi olla laajemmassa käytössä kuin vain meidän nykyaikainen rohtoiisoppi, Hyssopus officinalis. Tähän viittaa seuraava Kuningasten kirjojen kohta, missä puu on kokoava käsite kun taas seetri ja isoppi ovat sen alakäsitteitä.

      1.Kuningasten kirja:

      4:33 Hän puhui puista, Libanonin setripuusta alkaen isoppiin asti, joka kasvaa seinän vieressä. —-

      Jatkuu toisessa kommentissa psalmin 69 käyttöön liittyvin näkökohdin.

    • Tarja

      2) Ajattelin ottaa psalmin 69 ajatuksista useamman näkökohdan esille

      A) Juutalainen yhteisö lauloi psalmeja omana virsikirjanaan. ( Vertaa ruotsin kielen sana ”psalm”, joka tarkoittaa yksinkertaisesti virttä.

      Kun seurakunta lauloi sitä, niin tavallisesti minä -sana tarkoitti koko seurakuntaa yhtenä persoonana. Samalla tähän yhteisöllisyyteen kuului osallisuus tästä yhteisöstä ja niinpä sama minä oli sovellettavissa jokaiseen paikalla olevaan ihmiseen joka lauluun osallistui.

      Laulamiseen liittyi myös sellainen ajatus että psalmin eli pyhän laulun laulamisessa ihminen itse samaistui tuohon psalmissa kuvattuun tilanteeseen. Laulaja tuli ikäänkuin sille paikalle, missä kerrottu tapahtui. Ajan ja paikan erottavat rajat poistuivat ja laulaja tuli itsekin paikalle tässä ja nyt -tilanteen kokemisessa.

      Tästä syystä jokainen psalmi Jeesuksen suussa merkitsi myös sitä että se kohdistui häneen itseensä.

      Näin ollen myös Jeesuksen tekojen kuvauksisa voitiin psalmien sanomaa käyttää täysin riippumatta siitä mikä psalmin syntyaika oli tai sen tekstissä mainittu tapahtuma meidän historiallisen ajanlaskumme mukaan oli tapahtunut.

      B) Kun juutalaiset siteerasivat Vanhan testamentin kohtia, niin useimmiten jotain kokonaisuutta luettaessa eli resitoitaessa eli siis liturgisesti laulettaessa käytettiin kokonaisia psalme tai muita tekstejä, mutta kirjalliseksi sitaatiksi pannaan vain yksittäinen lause tai muu sopiva fraasi siteerattavasta kohdasta, tuossa palassa yleensä tulee esille, mikä tuossa lainatussa teoksessa on kosketuskohta siihen yhteyteen, mihin sitaatilla tukeudutaan.

      Näin ollen kun evankeliumia laulettiin seurakunnan kokoontumisessa niin ainakin valveutuneimmat osasivat mielessään nähdä koko psalmin 69, mutta keskittivät ajatuksensa vain siihen polttopisteeseen, johon evankeliumiin viety säe osoitti.

      C) Psalmiin 69 mahtuu paljonkin ainesta. Evankeliumin kerronnassa ei ole tarkoituksena selostaa kaikkia näitä yksityiskohtia, vaan ainoastaan viitata yhteen ainoaan ajatukseen, josta avainsanat tuodaan julki.

      Meidän evankeliumikirjassamme psalmia käytetään kolmessa yhteydessä:

      69:2–5 (7–10) hiljaisen viikon tiistain psalmiteksti

      69:17–23 (30–34) hiljaisen viikon keskiviikon psalmiteksti

      69:30 hiljaisen viikon keskiviikon psalmiantifoni

  7. Matias

    Tässä on kuitenkin se, että kristinusko antaa ymmärtää, että ne pahantekijät ovat aina juutalaisia, ja Jeesus on juutalaisten kiusaama, kuten kristillinen seurakuntakin, vaikka tosiasiassa asia on toisinpäin.
    Siitä on kysymys.

    Tämä tuli tässäkin esille, ei ole voitu kirjoittaa sotilaista, että he olivat roomalaisia, koska tämä uskonto on Rooman valtionuskonto. Niinpä juutalaiset ovat joutuneet tämänkin syyn kantamaan vikauhrina. Hapanviini toimi johtolankana, ja rikos ratkesi.

    • Tarja

      Kiitos puheenvuorostasi, jossa puolustat juutalaisten asemaa.

      Sitten joitakin kommentteja kirjoittamasi johdosta

      1) Yleistät joidenkin ryhmittymien juutalaisvastaisuuden ikään kuin kyseessä olisi kaikkien mielipide. Mielestäni tämä ei pidä paikkaansa.

      Omalta puoleltani olen kasvanut sellaisessa suomalaisessa ympäristössä, missä juutalaisia on pidetty valittuna kansana.

      Suomen kirkko on vuosisatoja rukoillut ”omaisuuskansan puolesta”.

      Baptistisen kasteopin kehittäjä vuosina 1525-27 Balthazar Hubmeier sai jo 1518 valtiopäivillä niin vakavan varoituksen juutalaisia vastaan nostamastaan kansankiihotukseksta, että hän menetti Ingolstadtin yliopiston vararehtorin viran. Saksan keisarikunta siis rankaisia tällaista juutalaisten vastaisesta kampanjoinnistaan.

      Tässä vain joitakin näköaloja. Toisaalta historia voi kertoa kaikilta ajoilta valitettavan julmia juutalaisvainoja. On siis huomattava myös sekin puoli mitä useasti tuot esille kirjoituksissasi.

      2) Jeesuksen ristiinnaulitsemisen toteuttaneista sotilaista ei tarvinnut erikseen kirjoittaa mitään, koska tuon aikaisessa Juudean tilanteessa KAIKKI sotilaat olivat vain ja ainoastaan roomalaisen vallan käytössä olevia. Sillä ei ollut merkitystä, mistä päin kunkin joukko-osaston yksittäiset sotilaat oli mukaan kutsuttu tai pakotettu. Koko järjestelmä kuitenkin kuului Rooman hallintoon.

      3) Hapanviinistä olemme jo edellä keskustelleet. Syy hapanviiniin oli hyvin käytännöllinen. Pitkään matkoilla olleilla viini ehti hapantua matkan aikana.

      4) Puhut evankeliumien kertomuksista ikään kuin niissä olisi vääristelyä. Siitä ei ole kysymys pienimmässäkään määrin. Sen sijaan erityistilanteen kuvauksen yleistäminen kokonaista kansaa vastaan suunnatuksi syytökseksi on tekstien kuvaamien tilanteiden vääristelyä. Tällainen on myöhemmän ja muualta tulleen antisemitismin aikaansaannosta.

      Jos isovihan aika loi suomalaisten alitajuntaan ryssävihan joka vielä nykyisinkin silloin tällöin roihahtaa kansamme mielissä, niin roomalaisten antisemitismin loi foinikialaisten uhka puunilaissotien aikana. Koko Italia miehitettiin ja Roomaa piiritettiin, kun Hannibal elefantteineen valloitti latinojen maata. Roomalaiset lopulta voittivat Karthagon voimat ja hävittivät kaupungin, mutta pelonsekainen viha jäi kytemään ihmisten alitajuntaan ja muuttui vähitellen yleisemmäksi antisemitismiksi. Tämän jälkiä voi lukea historian lehdiltä kautta vuosisatojen aina meidän aikamme länsimaiden asenteissa arabikansoja kohtaan, viime vuosisadan mielettömistä juutalaisvainoista puhumattakaan.

    • Tarja

      Jatkoa edelliseen

      5) Roomalaisten uskontoa käsittelen erikseen koska se on luonteeltaan hyvinkin toisenlainen kuin edellä esitetyt kohdat.

      Roomalaisilla oli oma uskontonsa, joka nousi ikivanhoista italialaisista uskomuksista. Tämän uskonnon harjoitus kuitenkin valtakunnan laatessa jäi vain pienen väestönosan omaksi uskonnoksi. Alistetut kansat pitivät kiinni omista uskonnoistaan.

      Jotta ihmiset ylipäätään voisivat keskustella eri uskonnollisten tapojen välillä syntyi samaistuksia, jotka useinkin olivat pinnallisia vain joihinkin näkökohtiin pitäytyviä. Esimerkiksi roomalainen Marsin palvonta ja kreikkalainen Areksen palvonta sisälsivät teologisesti merkittäviäkin eroja, vaikka ne kreikkaa puhuvan sivistyneistön keskuudessa samaistettiinkin kielellisellä tasolla.

      Rooman valloitusten mukana valtakuntaan tuli myös hyvin monia uskontoja entisten rinnalle. Yleensä näitä suvaittiin vaikkakin pidettiin outoina. Kaikilta kuitenkin vaadittiin sellaista uskonnollisuuden sisältävää uhria, missä tunnustettiin Rooman valta näiden uhraajien esivallaksi. Keisarivallan synnyttyä tällaiseksi uhriksi muodostui keisarin palvonta.

      Tästä muodosti poikkeuksen vain juutalaisten saama erivapaus, koska katsottiin Pompeiuksen 60 -luvulla eKr juutalaisista saaman voiton ja sitä seuranneitten muidenkin tapahtumien todistavan heidän yhteiskuntakelpoisuutensa. Rooman imperiumin nousuvaiheessa maan johtajilla riitti ymmärrystä käyttää tervettä järkeä realiteettien myöntämiseen.

      Juutalaissodat 66 – 73 jKr. muuttivat tilanteen. Sen jälkeen juutalaisuus ei enää voinut säilyttää aikaisempaa yhtenäisyyttään ja tällä oli suuria seurauksia heihin suhtautumisessaan.

      Siinä vaiheessa roomalaiset totesivat kristinuskon lähteneen muusta jutalaisuudesta erillään olevaksi ryhmäksi. Sitä eivät vanhat erivapaudet koskeneet. Varsinkin kun kristityt kieltäytyivät uhraamasta keisarille, niin sitä pidettiin imperiumin yhtenäisyydelle vaarallisena. Syntyi kristittyjen vaino.

      Toinen syy oli kristinuskon pyhittämä sunnuntain vietto vapaapäivänä. Moni sai todistaa uskonsa kuolemallaan. Kristityt kuitenkin katsoivat että ”se oli sen arvosta”. Parempi siis oli viettää sunnuntaita Kristuksen ylösnousemuksen päivänä kuin antautua pakanuuden painostukseen. Moni perhe menetti henkensä tuon takia.

      Vuosina 311 ja 313 annetut dekreetit sitten poistivat kristittyjen vainot, kun imperiumiin tuli yleinen uskonnonvapaus. Tuon takia monet uudet uskonnot tuliva valtakunnan alueeelle.

      Kristillinen kirkko oli kuitenkin kaikista näitä vapauden saaneista uskonnoista parhaiten järjestäytynyt ja muutoinkin elinvoimaisin. Näin se hyvin nopeasti nousu valtakunnan johtavaksi uskonnoksi. 300 -luvun lopulla kristinuskosta tuli valtion johtava uskonto. Merkittävimpiin valtion johtaviin virkoihin pääsi vain kristityt.

Matias Roto
Matias Rotohttp://www.roto.nu
Eläkkeellä oleva rovasti. Entinen Kamerunin lähetti. Sotainvalidien veljespappi Kanta-Hämeessä. Vuoden somerolainen 2012. Kepun Varsinais-Suomen piirin kirkollisasiain toimikunnan puheenjohtaja. Puoliso prinsessa Colette on Someron seurakunnan kirkkovaltuutettu. Fb Tauno Matias Roto Puh 040 - 356 06 25