Perhe, suku, heimo ja kansa.
Raamattu puhuu siitä, että kansoille on määrätty asumisen rajat ja -ajat. Siinä kaavassa olisi ruhanomaisen rinakkainelon aakkoset, jos olisi lukutaitoa. Vanhankansan perinteen mukaan nuori mies ja nuori nainen rakastuivat ja päättivät yhdistää kohtalonsa. Siihen siunaantui sitten myös lapsia.
Ihmiskunta on rakennettu rakkauden periaatteelle. Isä ja äiti rakastavat toisiaan, he luovat perustuksen hyvälle elämälle. He rakastavat lapsiaan ja lapset heitä, vanhempinaan. Se on tietysti ihanne, johon sitten tulee niitä poikkeuksiakin. Perheet kasvavat, tulee useampia sukupolvia ja perheistä syntyy suku, joka on yhteisöllisyyden seuraava aste. Suvuista syntyy heimot. Ja heimoista kansa. Rakkaus tietenkin ohenee loitonnuttaessa siitä ydinrakkaudesta, mutta aina me heimomme ja kansakuntamme tunnistamme omaksemme kaikkien joukosta.
Suomalainen pitää toista suomalaista kaverinaan, kun ulkomailla kohtaamme. Jos kansat asuvat rauhassa rajojensa sisällä ja kansat tuntevat kuuluvansa ihmiskuntaan, voi rauha vallita kaikkien kesken. Raamattu kieltää myös vanhojen rajojen siirtämisen. Rajan siirtyminen on ollut katkerien käräjien aihe monesti. Rauhan maailmassa jokainen kansa saisi tehdä ja tuottaa sitä mikä parhaiten menestyy ja sitten voidaan tehdä kauppaa niin, että se tuottaa hyvää molemmille.
Mistä kaikki tora, riita ja kahakointi ja sodat sitten aiheutuvat. Jos ihminen ei mielestään mahdu omien rajojensa sisäpuolelle, elintilaa on alettava vaatia toisilta eikä se koskaan tapahdu rauhassa, paitsi rahalla ostettuna. Alaskan on USA ostanut rahalla aikanaan. Me olemme havaitsevinamme, että kansojen sekoittamisesta ei ole tullut mitään hyvää. Kansat vaeltavat paremman elämän toivossa, mutta myös pakotettuna niin kuin orjakauppa teki ison asian. Orjuuden haava kansan sielussa tulehtuu helposti, varsinkin isäntähengen esiin tullessa edelleen. Kaikkialla, missä kansakunnan muodostuminen on vaatinut uhreja, siellä on haavoitetut sielut herkästi tulehtuvassa vaiheessa. Siksi syntien tunnistaminen, tunnustaminen ja anteeksisaaminen olisi niin tärkeää pienessä ja suuressa mittakaavassa. Totuuskomiteat ovat tehneet siunattua työtä jos valmiutta anteeksiantoon aidosti on käsillä.
11 kommenttia
Eipä näytä Jumala itse kunnioittaneen kansojen rajoja, kun antoi ns. luvatun maan, joka oli toisten kansojen hallussa, edeltäneet omistajat tapattaen omalle kansalleen.
Jos uskomme Raamattuun, niin Jumalahan sekoitti kansat ihan tarkoituksella Baabelin tornin juurella.
Mistä sitten ”sota, riita ja kaikenlainen kahikointi sitten aiheutuvat”, johon Lauri viittaa. Kain tappoi Aabelin, mutta sana sota ei esiinny Raamatun tekstin alkuluvuissa ennen kielten sekoittamista ja kansojen hajottamista. Se voidaan nähdä rangaistuksena ollen seurausta tuon ajan ihmisten yksituumaisuudesta tehdä itselleen nimi, ettei heitä hajotettaisi. Siitä heidän kerrotaan olleen tietoisia. Sana sota מִלְחָמָה mil-khaw-maw’ esiintyy ensimmäisen kerran (Gen14; Kedorlaomerin sotaretki), kun neljä kuningasta aloitti sodan viittä kuningasta vastaan, jotka nousivat kapinaan. Riita, sota ja eripiura maailmassa ja kirkossa ovat ihmiskunnalle jatkuvana riesana, eikä tälle rangaistukselle näytä tulevan loppua. Päinvastoin.
Kirjoittaja
Lauri Lahtinen
Olen eläkkeellä sotilasammatista. Vanhemmiten ovat hengelliset asiat tulleet tärkeiksi. Olen tuottanut päivänsanakirjan: Muruja Herran pöydästä. Agape-kodin pastorina tuotan joka torstai klo 12.00 noin puolentunnin live-lähetyksen, kun kokoontuminen ei nyyt onnistu kasvotusten.... Olen värkännyt tuubisivun ja siellä julkaisen viime vuosituhannen lopulta juttuja, kun Inkerin kirkon yhteydessä toimittiin. @laurillahtinen
Kyllä, Tanskalle kuuluva Grönlanti on yksi mielenkiinnon paikka minne Yhdysvallat aikanaan sai sijoittaa tarpeelliseksi katsomaansa.
Siittä seurasi pakkomuuttoa, ja nyt viimeisenä sulaminen on vienyt kaikki perinteet unholaan.
Ilmoita asiaton kommentti