Kaupata itseään vai asiaansa?

Kirkot ovat erilaisia. Ja seurakunnat. Nuorempana mietin työtä Merimieskirkossa ja sitten... en edes hakenut. Kuvittelin, että paitsi teologi, pitäisi olla ekonomi. Pitäisi olla hyvä supliikki, kykyä myydä sitä, mitä pitää esillä. Tässä mielessä on suurimman kirkkomme hommissa tähän asti päässyt helpolla. Ei ole tarvinnut pitää kolehtisaarnoja. Talo on pysynyt pystyssä vähemmälläkin.

Nyt näyttää kaikki käyneen vaikeammaksi, yht`äkkiä. Omista sodista ja maailman sodista on kyllä puhuttu koko ajan, mutta nyt, sota ei niin kaukana meistä mullistaa myös omaa elämäämme. Päivän Hesarissa Kirjailijaliiton toiminnanjohtaja Ilmi Villacis kirjoittaa kirjallisuuden ja kirjailijoitten puolesta. Hyvästä syystä. Vaikka kirjallisuus on yksi Suomen, sen kansallisen olemassaolon peruskivistä, ei sen asema viime vuosina ole vahvistunut vaan heikentynyt. Yksi konkreettinen esimerkki tästä on meillä kirjoista ja lehdistä maksettava 10%:n arvonlisävero. Sellaista maksetaan Suomessa, suomalaisella kielialueella, mutta Britanniassa, englantilaisella kieli-alueella ei. Toistaiseksi on näin, vaikka EU suunnittelee helpotuksia.

Kristillisestä kirjallisuudesta haluan puhua myös siksi, että minulla on oma lehmä -siis kirja – ojassa. Ja juuri nyt. Väyläkirjat-kustantamon ”Jeesus vai Paavali? Pohdintoja uskonasioista”. Vanhan sanonnan mukaan kirja on esillä ”kaikissa hyvin varustetuissa kirjakaupoissa”. Mutta kun se ei ole. Voi sanoa, että se olisi mahdotonta, kun kirjojen vuosittainen nimikemäärä on meillä lähes 15.000 kpl. Kaikki eivät siis voi olla esillä. Mitä sitten aiheuttaa se, että kirjakauppa vauhdilla keskittyy, jättiläisenä Otavan omistama ”Suomalainen Kirjakauppa”? Joka kirjakaupasta löytynee Raamattu ja Virsikirja, ehkä lisäksi Koraani. Entä sitten muuta? Eeero Huovisen lisäksi?

Minun lajinani on enimmäkseen ollut kaunokirjallisuus, romaanit ja esseet. Kolme kirjaa olen kirjoittanut Raamatusta ja/tai kirkosta. ”Suomen kirkon tulevaisuus?” kirjan kustansi vuonna 2010 Sammakko. Soitin Suomalaiseen Kirjakauppaan hankintapäällikölle ja pyysin, että kirjani olisi heidän kaupoissaan. Vastaus oli minulle yllätys: ”Mutta sehän on!” Ja toden totta, netistäkin saattoi nähdä, että yksi kappale kirjaa oli Suomalaisen kaupoissa.

Ja nyt, kun "Jeesus vai Paavali" kirjani vasta tuli, etsin sen taas samoilta sivuilta netistä. Olihan kansikuva hurjasta Paavalista siellä, tilattavissa, mutta varastossa 0-kpl ja kaikissa kaupoissa myös 0-kpl. ”Tilaamme kyllä!” - Siitä kiitos Herran, mutta riittääkö kannen näkeminen monelle itse kirjan tilaamiseen?

Siksi olen vedonnut Naamakirjassa kavereihini, että he kyselisivät kirjaa. Sekä Väyläkirjat-verkkokaupasta kuin myös kirjastoista. Kirjastomme ovat tavattoman hieno ja arvokas toimija. Ja kuka haluaa lukea kaikessa rauhassa, omien reunamerkintöjen kanssa, hän saattaa investoida sen parikymppiä, minkä kirja vaatii. Yksi Naamakirja-ystävä lupasi ostaa isäinpäivän lahjaksi.Teemasta Jeesus vai Paavali on jo keskusteltu näilläkin palstoilla. Kun nyt itse olen saanut perustella aatoksiani 160:llä sivulla, toivon keskustelun jatkuvan.
.

3 kommenttia

  • Heikki Palmu sanoo:

    Jotakin uutta, mitä en ole kotimaa24;n monivuotisena blogistina vielä kokenut. Aika monta kertaa olen ollut kahden ranking-listan, sekä luetuimpien , että vilkkain keskustelu-listan kärjessä. Mutta nyt, kohta pari päivää ja edelleen 0-kommenttia. Lukijoita sentään.

    Kai tämä on nöyrtymisen paikka ja varmaan onkin. Samalla tietysti mietin, mitä muuta syytä olisi löydettävissä? Epäselvä, ehkä vaikeasti hahmotettava otsikko? Ja asia, jota en ota ensimmäistä kertaa blogissani esille.

    Kokenut kaiken tietää. Ja vaivainen se, joka kaiken kokee. Minä vaivainen oon, mato matkamies maan.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Väisänen sanoo:

      Kiitoksia blogistanne.

      Voisiko asiaa auttaa julkaisemalla uuden kirjanne sisällysluettelon. Se on itselleni viitekehys mistä aloitan. Näin aluksi voin silmäillä tarttuvaa ja useasti nuorempana kirja tuli hankituksi.

      Olette hyvällä jäljellä kun jaksatte yrittää. Siunausta Teille.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Heikki Palmu sanoo:

    PEKKA, Hyvä Veli Ensiksi: kai me sinuttelemme? Sinuttelen Jumalaakin.

    Toiseksi: Mitään hätää tai hämminkiä ei ole. Monesta syystä uskon tämän kirjani menestyvän. Mutta kun ystävällisestiu kysyt sisällisluetteloa, kirjan sisältöä niin miksikäs ei. Antaahan se tiiviisti kuvan koko kirjasta.

    ”Jeesus vai Paavali?” jakautuu kolmeen osaan:

    I Jeesus vai Paavali? – Jeesus ja Paavali, vahvan kielen käyttäjät – Jeesus ja etiikka – Paavali ja moraali – Oliko alkukirkossa kaikki hyvin? – Markus, ensimmäinen evankelista – Matteuksen juutalainen evankeliumi – Luukas, Jeesuksen historian kirjoittaja – Teologi-evankelista Johannes – Alkukirkon historiaa lukiessa

    II USKO – Uskomme peruskallio – Varhainen kirkko kriisien keskellä – Miksi seurakunnassa ei keskustella? – Pappeuden pitkä historia – ”Sinä kyllä luet, mutta mahdatko ymmärtää?” – Syntinen nainen? Vai mies? – Mitä uskomme ja miten sen tunnustamme? – Imitatio Cristi. Jeesuksen seuraaminen.

    III Aina uudistuva kirkko. – Seurakunta, osallisuuden vai ulkopuolisuuden yhteisö? – Voiko kirkko vapautua leimastaan oikeistolaisena? – Jeesus keskustelee opillisista kysymyksistä. – Rikkaruohoja elopellossa. – Olemmeko kaikki semipelagiolaisia? – Milloin Jumala puhuu?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Heikki Palmu

    Tähän päivään mennessä olen ollut yli puoli vuosisataa lehtikirjoittaja, noin puoli vuosisataa kirjailija, yli neljäkymmentä vuotta luterilainen pappi ja yli kolmekymmentä vuotta työnohjaaja. Ja mitä vielä? Nyt, vanhuudessani yhä haluaisin olla yhteydessä muihin ihmisiin ja vähän myös vaikuttaa maailman menoon. Kirjoitan aktiivisesti. Kun saan kirjan valmiiksi, kuten viimeksi "Oulusa koulusa. 60-lukulaisen muistelmat." (Kirjapaja 2016), alan tehdä seuraavaa.