Esirukous Natossa
”Sota oli Bysantin normaali tila”, toteaa Paavo Hohti. Tuhannen vuoden perspektiivillä arvio on ymmärrettävä.
Ortodoksinen kirkko rukoili Bysantissa rauhaa, mutta myös voittoa sodissa. Tämä näkyy yhä ortodoksisessa jumalanpalveluksessa.
Mielenkiintoista kyllä Suomen ortodoksisessa kirkossa ei lainkaan säännöllisesti rukoilla puolustusvoimien puolesta. Erityisissä tilanteissa kyllä rukoillaan, mutta ne ovat poikkeuksia.
Suomen liittyminen Natoon olisi hyvä tilaisuus pohtia rauhaa ja myös sotaa teologisesti, ja käytännön jumalanpalveluselämän näkökulmasta. Venäjän hyökkäys Ukrainaan vaatii myös samaa.
Maailmanlaajuisesti tilanne Suomessa on erikoinen. Suurin osa, jos eivät kaikki ortodoksit rukoilevat omien maittensa armeijoiden puolesta. Paikallista vaihtelua esiintyy, mutta periaate pysyy. Esirukous ”Kristusta rakastavan sotaväen” puolesta tai muulla ilmaisulla pidetään yhtä normaalina kuin rukous vaikkapa esivallan puolesta.
”Kirkolle rauha ei merkitse vain keveästi sommiteltua aselepoa luonnostaan väkivaltaisessa maailmassa”, opettaa Maailman elämän edestä -asiakirja. Sen mukaan: ”Rauha on luomakunnan palauttamista, edes pieneltä osaltaan, sen todelliseen tilaansa.”
Ortodoksinen kirkko ymmärtää ”traagisen välttämättömyyden puolustaa voimakeinoin itseään ja muita välittömältä väkivallan uhalta … Itsepuolustus ... ja sorrettujen puolustaminen sortajia vastaan voi usein olla suorastaan moraalinen velvollisuus, mutta toisinaan valitettavasti kumpaankaan ei voida ryhtyä ilman harkittua voimankäyttöä”.
Liturgia Suomessa on ollut pasifistinen. Armeija on ollut sille jotenkin näkymätön aihe. Puolustusvoimat on kuitenkin kansallisesti tärkeä asia.
Lainaus alussa on Paavo Hohtin kirjasta Bysantti - tuhat draaman vuotta (2021) ja Maailman elämän edestä -asiakirja löytyy täältä. Asiakirjan viides luku Sota, rauha ja väkivalta on tutustumisen arvoinen.
17 kommenttia
Esirukous Suomen puolustusvoimissa palvelevien puolesta on varmasti paikallaan, tunnustuskunnasta riippumatta. Samoin rukous rauhan puolesta.
Muuten muotoilisin yhteiset rukoukset aika avoimesti ja jättäisin yksityiskohdat Herran haltuun.
Kiitos kommenteista. Keskustelu vaikuttaa hiljentyneen.
Minä liitän lähes aina esirukoukseen rukouksen puolustusvoimissa ja rajavartiolaitoksessa palvelevien puolesta. Tuo rajavartiolaitoksen osuus tuli hauskalla tavalla mukaan: Eräs rajaeversti evp. osallistuu säännöllisesti itsenäisyyspäivän jumalanpalveluksiin. Hän tuli kerran puhumaan, että miksi rukoillaan vain puolustusvoimissa palvelevien puolesta ja unohdetaan rajavartiolaitoksessa palvelevat. Tuo rukousosa siis siinä yhteydessä, missä rukous presidentin, hallituksen eduskunnan ja oikeuslaitoksen puolesta.
Kirjoittajan ehdotus ”Esirukous Suomen puolustusvoimissa palvelevien puolesta tulisi mielestäni olla osa normaalia liturgista elämää.” on hyvin kannatettava.
Joskus ihmettelen kun rukoillaan ”sovinnon mieltä Ukrainassa sotiville”. Outoa, koska Ukrainalla on sovinnon mieltä, mutta ei se voi jättäytyä taistelematta Venäjän joukkotuhonnan alle. Venäjähän on kertonut avoimesti tavoitteekseen kaiken ukrainalaisen tuhoamisen, sekä ihmisten että kulttuurin.
Ilmoita asiaton kommentti