Erottaako meidät Jumalasta ja lähimmäisistä synti vai synnittömyys?
Raflaava asettelu kysymykseksi, mikä siirtää syrjään Jumalan Sanan opetuksen.
Tämä houkuttelee ilkkumaan kysymykselle: ”Mitä synti on?” ja vastaukselle
”Synti on ero Jumalasta!”
On kysymys Kaisa Raittilan kolumnin otsikosta.
Naapurini vasemmistopuolueen yksi pitkäaikaisimmista kansanedustajista tiesi vastauksen, kun häneltä kysyttiin ”Mitä synti on?” Hän ei-uskonnollisessa kodissa kasvaneena ja itsekin epäuskonnollinen, tiesi vastauksen, eli ”Synti on ero Jumalasta”. Hän todella kertoi käsittävänsä, mitä synti on eikä hän taitavana sanankäyttäjänä ja julkisuudessa puhujana ei vähän vertaa selitellyt, inhimillistänyt synti-kysymystä, vaikka muista asioista keskustellessamme hän loistaa ilmaisuillaan.
Tämä Raittilan synnin inhimillistäminen, kuuluu myötäkarvaan silittelyyn eli korvasyyhyyn puhumiseen. Hänen vastauksensa on ihana ja sekava:
”Opetettiinko meille rippikoulussa tosiaan, että synti erottaa meidät Jumalasta ja lähimmäisestä? Eikö synnittömyys erota meidät vielä varmemmin?
Jumalan ja toisen ihmisen lähelle pääseminen vaatii minulta vain sen, että suostun ihmiseksi.”
Syntisyys tai synnittömyys ei ole yhteisöllistä vaan ainoastaan yksilöllistä. Tämä yksikerrallaan uskoontulo ja lankeaminen on yksikerrallaan parannuksen tekoakin Yhden ja Ainoan kasvojen edessä. Niin VT:n kuin UT:kin puolella synti tunnustetaan vain Jumalalle. Tämän vaikutus näkyy ja tuntuu siinä laajuudessa kuin on langettukin. Mutta se ei koskaan ole ”sorry about it, hehheh”.
Omassa elämässäni olen joutunut nuoruudessani raskaan pahan teon kohteeksi hengellisen auktoriteetin taholta. Isälleni valitin kovasti, että miksei hän pyydä minulta anteeksi. Isäni vastasi, että sanoittakin se voi tapahtua. Näin kävikin! Henkilö oli monen vuoden ajan useinkin kanssani tekemisissä ja joka kerta tavatessamme hän kaikella muulla tavalla koko ajan pahoitteli tekoaan, mutta ilman sanoja Ennen kuolemaansa Jumala solmi ja sovitteli yhteytemme ennalleen.
Rippikoulussakin voi tulla uskoon. Aika moni on tullutkin. Rippikoulu opetus ei kuitenkaan siihen pyri. Tarkoitus on vain opettaa teoriassa asiat, jotka kristilliseen oppiin kuuluu. Vain uskoon tulleelle nuorelle nuo opetukset ovat merkityksellisiä. Heillä kun on jano ja halu kasvaa uskossaan.
Siitä vastauksesta toimittajalle ei paljon muuta irtoa, muuta kuin se, että osasi vasta.
Synti on eroa Jumalasta. Synnintunto taas on Jumalan synnyttämä tietoisuus siitä, että on syntinen. Ilman synnintuntoa ihminen luulee olevansa synnitön ja on todella erossa Jumalasta. Näin arvelen Kaisa Raittiilankin ajattelevan.
Martti,
Ajattelen minäkin Raittilasta kohtalaisen myönteisesti. Kuitenkin hän niinkuin muutkin evankelistyyliset luterilaiset levittävät armoa ja armahdusta, ennen mielenmuutosta.
Jokainen, joka kokee tarvitsevansa Jumalan armoa, on jo muuttunut mieleltään.
Mielestäni Kaisa Raittilan kolumni ei väheksy syntiä, pikemminkin päinvastoin. Kirjoitus pitää lukea kokonaan ja kokonaisuutena. Itselleni sen viesti oli, että Jumalan edessä meidän tulee ottaa paikkamme ihmisinä, siis syntisinä. Myöskään suhteessa toisin ihmisiin ei pidä luulla itsestään liikoja vaan asettua toisten syntisten rinnalle.
Pirjo,
Totta, ei väheksy, vaan korostaa ”tuntemistaan”. En väheksy, mutta tämä lestadiolaiseksikin ominaisuudeksi propagoitu hurskas tunto on tavaramerkki luterilaisesta omastatunnosta. Tuntea itsensä kurjaksi ei ole metodi, vaikka välineellistetty pelastusoppi ei sitä syrji. – Voi sanoa pitemminkin, tylyn tunnelman välttämiseksi.
Lisäys:
Kurjuus tuntuu ilman Armoakin. Armo, eli Jumalan työ peittää, sovittaa anteeksiantaa synnit uskoontulossa, jonka jälkeen sydän-omatunto on puhdas ja vapaa. Lihan kautta syyttäjä syyttää silti koko ajan ja siksi kehoitetaan olla pitämästä lihasta liian hyvää huolta.
En arvostele Raittilaa ihmisenä, jona olemisen taitoa hänellä on. Arvostelen Jeesuksen todistajana olemista. On tyhmyyttä pitää virrenveisuu- ja viininjuonti-iltoja, vaikka kaiken kansan suosio sellaisella toiminnalla lisääntyisikin.
”’Ja minä sanon teille: tästedes en maista viiniköynnöksen antia ennen kuin sinä päivänä, jona juon uutta viiniä teidän kanssanne Isäni valtakunnassa.’ Laulettuaan kiitosvirren he lähtivät Öljymäelle (Matt. 26:29,30).” Virrenveisuu ja viinin juominen liittyvät toisiinsa hyvin syvällä raamatullisella tavalla.
Martti,
Raamattu puhuu paljon viinistä ja sen juonnista. Veden muuttaminen viiniksi tai Jeesuksen sovitustyön muistelujuomaksi ei avaa tietä tilaisuuksiin, missä viiniä maistellaan. Olen ikäni asunut viiniä juovien helluntalaisten kenskuudessa, mutta vailla Seurakunnan ulkopuolella vallitsevaa pohjoismaista rappeutuneisuutta, koskien alkholin käyttöä.
Olen 13 vuotiaasta lähtien maistanut ja juonut viiniä ruuan yhteydessä. Uskon että ”järkikin” jotain sanoo.
Ehkäpä viini- ja virsi-illat eivät näin olekaan tyhmyyttä.
On kysymys hengellisestä asiasta, ei viininmaistelusta.
Virrenveisuu tekee jopa pullakahvit hengelliseksi asiaksi. Tervetuloa körttiseuroihin, Reijo Mänttäri!
”Viinin muuttaminen vedeksi …”(RM klo 11:37) ?
”Viinin muuttaminen vedeksi …”(RM klo 11:37) ?
Alkoholisoituneelle elämän vesi elämäksi, vai mitä tämä tarkoittaa? Tyhmä kysyy kun ei ymmärrä.
Kari, korjattu!
Raittila:
”Eikö synnittömyys erota meidät vielä varmemmin?”
Tämä lausunto vastalausuntona siihen, että rippikoulussa opetettiin synnin erottavasta vaikutuksesta. Tämä ikäänkuin kuuluu iskulauseeseen ”tulkaa kaikki”. Niin mihinkä? Siis kirkkoon ja olkaa sellaisia kuin olette eli omia itsejänne. Tämä johdonmukaisuus ei ole Jumalan idea, niinkuin ei kirkkokaan ole, eli onko kysymys paikasta jossa kokoontuvat ”ellun kanat”.
Ihminen on parhaimmillaan omassa olemisessaan eläimiä, Saarn. 3:18 ”Minä sanoin sydämessäni: Ihmislasten tähden se niin on, jotta Jumala heitä koettelisi ja he tulisivat näkemään, että he omassa olossaan ovat eläimiä.”
Siis tämä on ollut Raamatun kanta ei kauan luomisen jälkeen, että ilman Jumalan Henkeä me olemme eläimiä. Jotkut paremmin treenattuja kuin toiset. Eläimet viihtyvät toistensa seurassa, jossa Jumalan Henki ei viihdy. Raittila haluaa saada eläimet, ainakin koulituimmat, kirkkoon. Sakramentalinen kaste liittää kirkonkirjoihin, josta ei ketään eroteta.
”Tämä on ollut Raamatun kanta.” Ei ole olemassa mitään ’Raamatun kantaa’. Raamattu on kokoelma kirjoituksia, ei elävä olento, jolla olisi mielipiteitä. Kokoelmaan on koottu eri aikoina eläneiden ihmisten käsityksiä Jumalan tahdosta. Me kristityt toki uskomme, että Henki on ohjannut niin kirjoittajia kuin Raamatun kokoajiakin.
Rantanen Mika 28.03.2026 16:03 Klo 16:03
Reijo, sinähän olet myöntänyt helluntailaisuuteen kuuluvan myös teeskentelijöitä. Eikä teistä ole myöskään tullut täysin synnittömiä elämänvaelluksen suhteen!
Avatar photoMänttäri Reijo 28.03.2026 23:44 Klo 23:44
Mika,
Yritän nyhtää niukista mielipideilmaisuistasi asian ytimen.
Voi vaikuttaa tarkkuudelta tämä 16:03 tokaisusi, mutta lyhyydestään huolimatta siinä on kaikki väärin, jos peräät mitä olen sanonut. Olisi hyvä nyt, että copypastaisit sanomani, koskien ”teesekentelijöitä” ja ”täysin synnittömiä elämänvaelluksen suhteen”.
Ennen copypastaustasi voin jo ennustaa, että kerrot vain omat tulkintasi.
Rantanen Mika 18.04.2026 09:10 Klo 09:10
Mänttäri Reijo 16.04.2026 14:52 Klo 14:52
Marko,
Jokaisessa uskoontulleessa ”säilyy liha”, eli Saatanan kosketuspinta, missä katoavat tunteet, eli ihminen asuu. Paavali tuskaili, niinkuin me kaikki uskoontulleet, taistelustaan lihaa vastaan, vaikka se oli jokapäiväinen niin se oli hänelle ja on kaikille uudestisyntyneille voittoisa taistelu. Taisteluissa tulee tappioita, jotka tappiot tunnustamme Jumalalle ja Hän puhdistaa meidät kaikesta mikä täydellisyyttämme, Hänen edessään, likaa.
Reijo, tässähän sinä myönnät, että teissä helluntailaisissakin on vielä syntiä jäljellä.
Mika,
En oleta, että lukisit edes ”omaksi tarpeeksesi” mitä kirjoitan. Silti ihmettelen, ettei minun jatkuva viestini helluntalaisista, joita kuvaan käsitteellä ”Helluntaipäivän Kastajaliikeeseen” kuuluvaksi, ole avautunut sinulle. Vähän väliä kun mainitsen herätysliikkeeni, Jeesus-Paavali-lahkon alun, mainitsen myös, kuinka jo ensimmäisillä vuosikymmenillä sen perustautumisesta lähtien on nämä lahkon perustajat julkisesti nuhdelleet paikallisseurakunnissa esiintyvistä synneistä.
Myös olen painottanut, että vaikka alkumme on loistava, niin toteutuksemme on yhtä puutteellista kuin mainittujen alkuaikojen.
Toinen seikka, jota suorastaan hämmästelen, ettet ota huomioon sitä tuskaa, mikä uustestamentalisen Seurakunnan (HKL) perustajalla Paavalilla, oli syntisen lihansa vuoksi, mikä poikkesi hänen uudestisyntyneen Henkensä halusta. Ongelmahan oli, niin Paavalilla kuin jokaisella HKL:n jäsenellä, eli, että lihan alistaminen ei ole ”onnistunut”, eikä tule onnistumaankaan täysin.Tähän Paavali toteaakin, että,
”Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.” Room. 7:25, KK38
Tässä on kohdistukset, ”Jumalan laki” ja ”synnin/lihan laki”.
6 artikla Synnistä
Ihminen on luonnostaan kykenevä sekä hyvään että pahaan. Ihminen on kehittynyt biologian lakien mukaan. Eettinen kehitys noudattaa psykologian lainalaisuuksia. Itsensä rakastaminen kuuluu ihmisen elämään luonnollisena osana ja on ollut välttämätöntä olemassaolon taistelussa ihmisen evoluution aikana.
Perisynti ei ole varsinainen synti. Perisynti kertoo vain ihmisen epätäydellisyydestä: Kukaan ei ole niin hyvä, etteikö kykenisi tekemään syntiä ja etteikö hän sitä myöskin joskus tekisi.
Synti on Jumalan tahdon vastainen teko. Jeesuksen eettiset periaatteet ilmaisevat Jumalan tahtoa. Kristillisen perimätiedon tärkeimmät eettiset periaatteet koskevat rakkautta Jumalaan, lähimmäiseen, omaan minään ja luontoon sekä kultaista sääntöä. Synti on siis rakkaudettomuutta Jumalaa, lähimmäistä ja luontoa kohtaan.
Rakkaudettomuus omaa itseä kohtaan on sairaus, ei syntiä. Kohtuuton itsekkyys on syntinä itserakkautta muiden kustannuksella rikkoen lähimmäisenrakkauden käskyä.
Tekosynnit ovat varsinaisia syntejä. Niistä ihminen on henkilökohtaisesti vastuussa. Ihmisellä on vapaus valita hyvän ja pahan välillä. Kenenkään ei ole pakko tehdä syntiä. Sidottu ratkaisuvalta moraalisissa asioissa poistaisi vastuullisuuden.
Synti on ihmisen oma valinta. Synti syntyy ja kehittyy oman harkinnan ja omien kokemusten, kasvatuksen, muiden esimerkin ja ympäristön vaikutteiden seurauksena. Myös perintötekijöillä voi olla osuutta asiaan.
Aina kun puhutaan synnistä, pitää toisessa lauseessa puhua Armosta.
7 artikla Armosta
Armo on Jumalan rakkautta. Jumala on antanut meille sanomansa ja ohjannut ihmiset Jeesuksen kautta yhteyteensä. Jeesus kertoi tiestä Jumalan luo, anteeksiantamuksesta ja ikuisesta elämästä. Se on armoa.
Vaikka ihminen kykenisi tekemään hyvää, se ei ole uhka Jumalan päätäntävallalle. Jumala hyväksyy ihmisen yhteyteensä, ei ihminen itse.
Jumalan rakkaus näkyy yhteytenä ihmiskuntaan (interaktiivinen tai profeetallinen armo), syntien anteeksiantamisena (juridinen armo), eettisten ohjeiden opettamisena (pedagoginen armo), olemassaolon ja elämänkatsomuksen avartajana (eksistentialistinen armo), Jumalan voiman antamisena (dynamistinen armo) sekä kuoleman voittamisena (viktoriaaninen armo).
Pasi,
Puhut siis kirkon opetuksesta, mikä kertoo mitä on missä kirjoitettu?
Ei niin, ettei näissä oli pitkät pätkät oikeaakin, mutta minulle Raamattu on selkokielinen ja luettava aina kokonaisuutena, mikä kokonaisuus muodostuu Uskosta, eli uskon kautta. Kun tulkitaan ja parannellaan Kirjoituksia, niin Itse Asia jää vyörytyksen alle.