Ulkoministeriö antoi 17.5. lehdistötiedotteen ulkoministeri Erkki Tuomiojan matkasta Israeliin ja palestiinalaisalueille. Ministeri Tuomiojan oli määrä tavata Israelin presidentti Shimon Peres, pääministeri Benjamin Netanyahu sekä palestiinalaisten presidentti Mahmud Abbas ja ulkoministeri Riad Malki.
Viikkoa myöhemmin lehdistö kertoi, että ministeri Tuomioja on palannut matkaltaan. Hänestä olikin matkan aikana tullut kansainvälisen humanitaarisen oikeuden kunniatohtori Palestiinan yliopistossa Gazassa. Palestiinan yliopisto sijaitsee Gazan kaupungin eteläpuolella, ja se on perustettu 2003.
Minulle oli yllätys, kun Wikipedian mukaan Gazassa on peräti 8 yliopistoa. Länsirannalla on 13 yliopistoa.
Tuomioja vieraili United Nations Relief and Works Agencyn (UNRWA) isännöimänä. Alkajaisiksi ministeri Tuomioja lupasi Suomelta 1,5 miljoonaa euroa lisäapua UNRWA:lle.
Palatkaamme nyt kuitenkin vajaan kuuden vuoden taakse, joulukuuhun 2007. Skepsis ry:n 20-vuotisjuhlassa 5. joulukuuta ministeri Tuomioja lausui Helsingin yliopiston Porthaniassa: ”Olen ateisti.” Tuomioja kertoi liittyneensä Skepsiksen jäseneksi, koska hän on ”rationaalisen, historiallisen, ei-idealistisen maailmankatsomuksen ja humanistisen elämäntavan kannattaja”. (Tästä Tuomiojan lausunnosta suosittelen kaikkia hengellisestä body buildingista kiinnostuneita lukemaan mikkeliläisen körttipapin Urpo Karjalaisen kirjan Jokiravun kääntöpiiri sivut 184-195.)
Erityisesti Tuomiojaa olivat ilahduttaneet Richard Dawkinsin, Daniel Dennettin ja nyttemmin edesmenneen Christopher Hitchensin kirjat. Juhlatilaisuudessa Tuomioja kertoi tunteneensa ulkoministerinä ”huonoa omaatuntoa” rauhoitellessaan Muhammed-pilakuvakohua vuonna 2006.
”Miksi meidän pitäisi hyväksyä minkään näköistä sananvapauden tai edes huonon maun rajoittamista sen vuoksi, että se loukkaa joidenkin uskonnollisia tunteita”, Tuomioja kyseli.
Juhlapuheessaan Tuomioja otti kantaa siihen, että ihmisten pitäisi hänen mielestään pyrkiä suojelemaan alaikäisiä lapsia siltä, ettei heitä ennalta määrätä jonkin uskonnon kannattajiksi, ”ettei heidän mieltään myrkytetä”.
”Kuten Dawkins on todennut, jotain kammottavaa on siinä, että uutisissa voidaan puhua katolisista, protestanttisista tai islamilaisista lapsista ikään kuin heillä olisi olemassa jokin etukäteen annettu uskomus, jota pitää varjella ja kunnioittaa. Heitä, joilla ei vielä ole olemassa edellytyksiä tehdä omia ratkaisujaan, pitäisi varjella uskontojen tai uskomusten pakkosyötöltä.”
Tuomioja myös silloin kohuttua puolustusministeriä Jyri Häkämiestä mukaillen lausui oman tarkoin harkitun näkemyksensä suurimmasta uskontopoliittisesta haasteestamme:
”Islam, islam, islam.”
Takaisin vuoteen 2013. Vappua edeltävällä viikolla luettu israelilainen uutissivu Ynetnews.com kertoi, että Center for Near East Policy Research eli Lähi-idän politiikan tutkimuksen keskus oli julkaissut videon, joka oli kuvattu UNRWA:n ylläpitämissä kouluissa Gazassa.
Aamu alkaa sillä, kun lapset huutavat opettajan johdolla: ”Kunnia ja ikuinen elämä marttyyreille (suom. itsemurhapommittajille) ja oikeamielisille, Jerusalem on meidän, me vapautamme sen.”
Hieman keskivertoa uskonnollisemmat opettajat opettavat lapsille, että “Israel on pyyhittävä pois”. Koululuokkien seinillä on terroristien kuvia.
Yhden UNRWA-koulun rehtori, 23 vuotta näiden koulujen opettajana toiminut Alwad al-Keek osallistui myös Islamilaisen Jihadin toimintaan rakentamalla pommeja ja Qasssam-raketteja.
Video kertoo myös terroristijärjestö Hamasin perustajajäsenen Ahmed Yassinin vierailuista kouluissa. Yassin puhui lapsille pommien rakentamisesta ja terrori-iskuista. Hänet olivat kutsuneet UNRWA-kouluihin Gazan opettajien unioni. Vuonna 1937 syntynyttä Yassinia pidettiin Hamasin hengellisenä johtajana. Juuri hän vaikutti siihen, että alkuaan Muslimiveljeskunnan perustamaan Hamasiin iskostui poliittinen islam ja sitä myöten marttyyrikuoleman ihailu ja terrorismi. Neljän raajan halvauksesta kärsinyt Yassin kuoli Israelin tekemässä iskussa vuonna 2004. Wikipedia kertoo, että hautajaisiin osallistui 200 000 palestiinalaista.
Tällaisten opetustuokioiden jälkeen 10-vuotiaat lapset osaavatkin sanoa itsenäisesti kameralle, että heidän täytyy tappaa juutalaiset, ”meidän täytyy tappaa heidät kaikki”.
UNRWA käyttää vuosittain 500 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria koulujensa ylläpitoon. Näissä kouluissa käytetään Palestiinan Itsehallinnon tuottamia oppikirjoja. Jo aiemmin israelilainen lehdistö on huomannut, että palestiinalaisten oppikirjoissa on hieman erikoinen käsitys juutalaisten historiasta. Viime syksynä Jerusalem Post myös kertoi Hamasin vaatimuksesta, että UNRWA-kouluissa ei holokaustista saa opettaa mitään.
On huomattava ja samalla sangen erikoista, että YK itse ei rahoita UNRWA:a – se saa rahansa etupäässä Yhdysvalloilta ja EU:lta. Nyt Suomikin lupasi rationaalista, historiallista, ei-idealistista maailmankatsomusta ja humanistista elämäntapaa kannattavan ulkoministerinsä johdolla lisää rahaa UNRWA:lle.
Itse olen kyllä samaa mieltä kuin kansainvälisen humanitaarisen oikeuden kunniatohtori Erkki Tuomioja lapsen mielen myrkyttämisestä.
Ja se video on luonnollisesti tässä:
{"video":"http://www.youtube.com/watch?v=YGJajyjMCbs&","width":"400","height":"225"}
Sanotaan, että tieto lisää tuskaa. Mutta valheessa eläminen voi olla sitäkin vaarallisempaa.
Ulkoministerin saama kansainvälisen humanitaarisen oikeuden kunniatohtorin arvo Hamasin hallitsemassa Gazassa tuo erikoista lisäväriä toimitettuihin tehtäviin.
Ministerin sivulta: ”Kiitospuheessani korostin ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion sekä erityisesti naisten oikeuksien kunnioittamista”
Kauniita sanoja, mutta voivat olla tehottomia alueella, jossa pyritään etenemään kohti koko Israelin alueen valloittamista, lähimmän naapurikansan tuhoamista ja Israelin alueen saamista sharia-lain alle
Hyvä video. Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Suomen lisäapu varmaan tulee tarpeeseen, jotta opetus pysyisi laadukkaana. Näköjään pojat ja tytöt ovat erikseen omissa opetusryhmissä. Mietin minkä ikäisenä he alkavat saamaan opetusta pommien ja rakettien rakentamiseen?
Koulujen ja sairaalojen yhteydessä olevat asevarikot ovat paremmassa turvassa kuin asutuksen ulkopuolella olevat.
Mutta eikö tämä Suomen tasavallan ulkoministerin kunniatohtoriksi lyönyt yliopisto ole aivan puolueeton, puhdas ja erityisen eetillinen? Siellä on varmasti hyvä parantaa maailmaa. Varsinkin kanden valtion mallin kannalta tuo Gaza kokoinaisuudessa on reilu paikka, kun se ei suvaitse sitä toistakaan, tai ensimmäistäkään Palestiinalaisvaltiota, vaan ajoi sen pyssyllä pois. Yleensä lännessä tulkintaan niin, että vieralut Gazaan on rätiniskuja Abu Mazenin naamaan (M Abbas siis). Näissä oloissa olisi tietenkin ollut reilua UMn puolelta antaa etukäteen suuresti tietoa esim. HSlle ja YLElle, niin oltaisiin joukolla osattu odottaa ja totisesti seurata ulkoministerin kunniakasta muistamista Gazassa. Mutta se on kuitenkin varmaa, että kuta lujempi sairaala, sitä kovempi bunkkeri, ja siellä on johtajan hyvä istua silloin kun pihalla on kuumempaa. Mitenkä se KUAn sairaalelle kävikään (ei potilaskäytössä sodan aikana) silloin kun Ismail Hania ja kumppanit istuivat Gaza Cityn sairaalan bunkkerissa (Israelin rakentama 1967 sodan jälkeen) operaatio Cast Leadin aikana. Osoittipa blogisti kirjoituksellaan, että kyllä tunnustuksellisesta ateistista ja hänen palkitsemisestaan lukemisen arvoisen kirjoituksen saa!
”Mietin minkä ikäisenä he alkavat saamaan opetusta pommien ja rakettien rakentamiseen?”
Juha Heinilä, rakettien rakentamisesta en tiedä, mutta Israelin puolella tehdään kassaminpalasista koristeita, kuten vaikka tämä Kassam Rocket Peace Rose: http://www.israeltoday.co.il/Shop/product/tabid/61/productId/4230/Default.aspx
Tästä uutisoitiin äskettäin:
http://www.hs.fi/ulkomaat/Gazan+kouluissa+opetellaan+Kalašnikovin+käyttöä/a1367902583948
Koska Urpo Karjalainen loukkaantui syvästi minun Israel blogistani ja ilmaisi sen sydämeen käyvästi viikko sitten Kirkkopäivillä Kuopiossa, minä lupasin julkisesti pyytää anteeksi. Tässä se nyt on. Pyydän Urpolta anteeksi sitä ja kaikkia mahdollisia muitakin loukkauksiani.
Samassa yhteydessä Urpo Karjalainen paheksui Kotimaan ja KUA:n Kuopion torilla järjestämää keskustelutilaisuutta Israelin ja palestiinalaisten tilanteesta sanomalla suunnilleen näin: ”Luulevatko ne, että ne asiat täällä keskustelemalla hoidetaan.”
Koska olen taipuvainen auktoriteettiuskoisuuteen, luotan tuohon sanaan enkä jatka keskustelua Israelista. Väsyneeltähän tämä vaikuttaakin.
Pitäisi harjoittaa maailmankatsomuksellista aivojumppaa. Nykyisinä ”moniäänisen kirkon” ja poliittisen vastakkainasettelun aikoina sparraajista ei ole puutetta. Pitäisi perehtyä epämukaviin ajatuksiin ja jos mahdollista, pyrkiä vuorovaikutukseen epämukavien ihmisten kanssa. Liian helposti laitamme vanhan levyn päälle. Vai mitä mp3:sia ne nykyään ovatkaan.
Teema, joka ansaitsisi kunnon pöllyytystä, on tämä Israel-asia. Harvasta aiheesta saa lukea niin ennalta-arvattavia kirjoituksia ja kannanottoja. Itselleenkö ihmiset kirjoittavat? Vahvistavat ennakkoasenteitaan kuin Efeson hopeasepät Apostolien teoissa? Ne jotka huusivat huutamasta päästyään, että suuri on Efeson Artemis!
Kun K24 julisti Israel-teemapäivät, olisi Olli Seppälän pitänyt liittää samaan kilpakirjoitukseen vaatimus Väärän kuninkaan päivästä. Siis, notta kirjoittaa se oma kuolematon blogi vastapuolen näkökulmasta. Eikä vain koomisena imitaationa, vaan paneutuen ja syventyen siihen, miten toisinajattelija asiat näkee. Mikä hänen ajattelussaan on keskeistä, mikä siinä voisi edistää minun ymmärrystäni ja miten oma luupääni nytkähtäisi hetkeksi henkiin.
Muuten saisimme vain lukea blogeja, joissa todistellaan sitä, että Hamas on terroristijärjestö ja länsimedia ei kerro, että sieltä ammutaan raketteja. Tai toiselta puolelta, että Israel miehittää Länsirantaa ja ihmisoikeuksia poljetaan. Niin kuin saimmekin.
Minulla on sellainen käsitys, että Israel-keskustelulla käymme varsinaisesti jotain aivan muuta itsellemme läheistä ja tärkeää keskustelua, jota emme osaa sanoittaa muuten kuin puhumalla toiset ihmisoikeuksista ja toiset antisemitismistä. Hän joka piirtää Gazan arabista halveksuttavan ja vihattavan kuvan kokoen kuvaansa kaikki ikävät ja inhottavat asiat, jotka sieltä maailmankolkalta tuntee, vihaa itse asiassa jotain omassa elinpiirissään ja ehkä itsessäänkin, mutta esineellistää sen Lähi-Itään. Ja vastaavasti hän, joka joka pauhaa palestiinalaisten sorrosta ja appelsiinien alkuperästä, ei huomaa kuinka omassakin lähipiirissä sorsitaan ja syrjitään ihmisiä.
Miksi joku riehaantuu yhä uudelleen holokaustista, vaikka keskistysleirit vapautettiin jo 1945 eikä Hitler elä kuin youtube-videoilla? Nyt olisi paljon tärkeämpää tunnistaa, ketä tänään ja huomenna ghettoutetaan, mustamaalataan ja työnnetään marginaaliin. Historia ja historian Jumala ei tuomitse meitä siitä, osaammeko jälkiviisaasti tuomita 70 vuoden takaiset pahikset, vaan kuinka suhtaudumme oman aikamme pahiksiin ja kuulummeko jopa itse heihin.
Niin kuin moni varmasti huomaa, tämä blogi koski yhden merkittävän suomalaispoliitikon omien lausumiensa keskinäistä yhteensopivuutta. Asialla on merkitystä sikälikin, että noista lähtökohdistaan Tuomioja on suhtautunut hyvin nuivasti mm. teologiseen tiedekuntaan ja uskontoon Suomessa yleensä. Blogi panee kysymään näiden puheiden uskottavuutta. Ehkä joku on Kotimaa24:ssa kirjoittanut saman blogin entuudestaan. Itselläni on se käsitys, että suomalaismedia ei ole vielä käsitellyt lainkaan nyt esiin tullutta UNRWA-kouluissa kuvattua materiaalia.
Teemu Kakkuri ihmetteli, miksi joku ”riehaantuu yhä uudelleen holokaustista”. Minulla on sellainen käsitys, että Etelä-Afrikan apartheidhistorian selvittelyssä yksi keskeinen myönteisen kehityksen elementti ja suoranainen edellytys on ollut se, että osapuolet tuntevat toistensa historian. Asialla on siis mitä suurin merkitys siinä mielessä.
Tietenkin, jos historiantutkija on sitä mieltä, että jotkut historian asiat voi unohtaa, niin olisi hienoa lukea sellainen blogi.
Teemu Kakkuri vei melkein jalat suusta. Kunhan ehdin ja jaksan paneutua, kirjoitan jotakin siitä näkökulmasta, keiden puolella meidän tulisi tässä maailmassa olla. Jos jonkun mielestä sellainen osapuoli on jossakin Raamatun maissa, niin siitä vaan. Ja jos jonkun mielestä Tuomioja pitäisi saada tilille, niin luulen että sitä vastaan ei ole mitään monella hänen puoluetoverillaankaan. But no names, please.
Teemu Kakkuri kysyy ja minä vastaan: ”Juuri me kuulumme.” Se juttu ei ratkeakaan reissaamalla pyhillä paikoilla eikä millään bodybuildingilla vaan kysymys on hiukan korkeammasta matematiikasta.
Ruudin keksiminenkin on tärkeää, mutta ruutia ei tarvitse keksiä lisää. Eikä pyörää uudestaan. Historiasta oppiminen on eri asia kuin menneisyyteen takertuminen. Varsinkin kun kaikki, mitä kutsumme historiaksi on vain rekonstruktiota omalle ajallemme.
Se on: nostamme menneisyydestä esiin sellaisia ilmiöitä ja tapahtumia, joiden välityksellä saarnaamme jotain tässä omassa ajassamme.
Historiantutkimus ei ole mitään larppaamista, jossa virtualisoidaan itsemme 40-luvulle ja yritetään todistaa detaljeilla, että kyllä ennen oli niin ennen.
Vierailin eilen eräässä Israel-keskuksessa. Kaikki kunnia heille, en halua sanoa yhtään pahaa sanaa. Kuuntelin esitystä, jossa puhuja kertoi, että meidän mediamme ei kerro, että Gazaan viedään päivittäin monta kymmentä rekkaa avustuskuormia. Enemmän kuin rekkojen lukumäärä (joista meidän mediamme on toki kertonut), minua kiinnosti, kuinka traditio syntyy.
Joku toinen sanoi, ettei meidän mediamme kerro, että Gazasta ammutaan raketteja Israeiin puolelle. No kyllähän kertoo, sen kaikki tiedämme. Oleellisempi kysymys onkin, mitä tuo väite merkitsee sen sanojalle ja kuulijoille ja Israelista kiinnostuneiden yhteisönmuodostukselle. Sekä puhuja että nyökyttelevä yleisö tietävät suurin piirtein kaiken niistä raketeista ja varmaan senkin, että Yle ja Hesari ynnä muu media niistä on uutisoinut. Silti väitelause raketeista ja median vaikenemisesta on heille tärkeä rituaali.
Israel-traditioon kuuluu osasia, joista se koostuu.
– länsimedia ei kerro
– Gazasta ammutaan raketteja
– Israel on alueen ainoa demokratia
– Israelin arabeilla on paremmat olot kuin naapurimaissa
– Pakolaisongelman varsinainen syyllinen on Jordania
– palestiinalaislasten koulukirjoissa opetetaan vihaamaan Israelia
– Hamas käyttää sairaaloita ja kouluja ihmiskilpinään
– korvausteologia
Minua kiinnostaa paljon enemmän tradition rakentuminen kuin näiden väitelauseiden sisältö. Mitä väitelauseita valitaan ja mihin tarkoitukseen ne valikoidaan ynnä muita hyviä kysymyksiä. Kuten aina se ykköskysymys, eli mitä jätetään kertomatta.
Suomen sisällissodan tutkimus ei ole aikoihin ollut sitä, että pohditaan, paljonko Vilppulassa oli pakkasta ja tulivatko Vöyrin sotakoulun pojat tuntia liian aikaisin vai liian myöhään. Sen sijaan se tutkii, miten kertomustraditio muotoutui, miten vapaussotakirjallisuus >< kapinaperinne suhtautui samoihin aiheisiin, miten tarinat muuttuivat ja ketä ne hyödyttivät.
Jotain samaa kaipaisin Israel-keskusteluunkin. Ja onhan sellaistakin, mutta länsimedia ei siitä kerro.
Teemu Kakkuri, entä kun ”historiassa” joku väittää löytäneensä oikean tie Jumalan valtakuntaan ja hänen teoistaan näemme murhaa ja väkivaltaa JA me vielä jatkamme täysin samalla tiellä ja korotamme tämän ”keksijän” arvoon arvaamattomaan ja saarnaamme hänen sanojaan???