Miltä tuntuisi, jos seuraavassa määräaikaishuollossa törmäisit erikoistumisen siunaukseen? Viet autosi huoltoon ja tilaan vaikkapa 80000 kilometrin huollon. Ensimmäisessä pisteessä sanotaan: Täällä vaihdamme vain öljyt, sitten pitää mennä toiseen paikkaan, joka voi olla seinän takana, mutta sinne ei ole puhelinyhteyttä. Siellä rasvataan saranat. Kolmannessa paikassa tarkistetaan kaikki lamput. Jne. Autoamme hoidetaan johdonmukaisemmin kuin meitä itseämme. Siinä toimii yhdenluukun taktiikka. Viet autosi korjaamolle ja saat autosi takaisin kaikinpuolin kunnostettuna ja huollettuna.
Sauraanhoidossa on siis erikoistuttu niin pitkälle, että sivustaseuraajalle tulee olo, ettei kokonaistilanne ja vastuu ole enää niin selkeä. Toivon hartaasti, että olen väärässä, koska se tekee epävarmaksi. Itse en pysty hoitoani suunnittelemaan, jos sairastun. Toivon hartaasti, että uudistus tuo jotain uutta tähän. Ainakin illuusion siiitä, että joku tuntee tapaukseni ja ymmärtää kokonaisuuden.
Luin jostain kertomusta seurakuntien uudelleenjärjestelyistä eräässä kaupungissa. Jos käy niin, että seurakuntia yhdistetään ja asioita uudelleenorganisoidaan, niin otetaan malli firmojen fuusioista. Päällekkäisyyttä puretaan ja erikoistutaan. Yksi piste seurakunnassa keskittyy perheisiin. Toinen keskittyy yksinäisiin. Kolmas syrjäytyneisiin. Jos suurin huoli on arkielämän ongelmien ratkaisussa niin oleellinen on kadotettu! Herramme sanoi: Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskasta tahtoaan, niin kaikki muukin teille annetaan. Kirkko ja muu hengellinen yhteisö on hyvä ja kannatettava, jos siellä on tämä kassihomma. Viluinen saa vaatteita ja nälkäinen leipää, mutta miten on sielus laita? Onko joku siitä kiinnostunut ja valmis avaamaan evankeliumin salaisuuksia?
Hyvä vertaus yhteiskuntamme kipupisteestä.