Erään homopapin tarina

Suhtautuminen seksuaalivähemmistöhin ei ole katolisen kirkon historian tyylikkäimpiä saavutuksia – kuten ei monen muunkaan kirkkokunnan. Katolinen kirkko on ollut julkisuuden silmätikkunan viime vuodet useiden erilaisten seksuaalisuuteen liittyvien skandaalien vuoksi.

Toimittajanakin työskennellyt Matti Hoviseppä tuntuu saaneen romaaninsa Eberhard (Atrain Kustannus) suoraan aiheen mediasta. Romaanin alaotsikko on tyrmäävä: Homopapin helvetti.

Kirjan kertoja on Puolassa asuva ulkomaalainen, joka taitaa hyvin kielen. Hän tapaa sattumalta miesten vessassa Eberhardin, joka paljastuu virkaheitoksi papiksi. Miehet ystävystyvät. Kirja on suurelta osin Eberhardin monologia kaverusten tapaamisten yhteydessä.

Kertoja paljastaa itsestään äijäilevän puolen. Hieman kiusallisella tavalla lukijalle tulee selväksi tämän seksuaalinen kehitys. Myös hänen uskonnollinen taustansa käy ilmi. Kertoja sanoo olevansa tunnetun pappismiehen syvästi uskovaisen lääkärityttären poika.

Eberhardin kohtalo on – kuten alaotsikosta kävi ilmi – surkea, vaikka ei niin ”helvetillinen” kuin otsikko antaa ymmärtää. Homoseksuaalisuus tulee ilmi ja seurauksena ovat lähtöåpassit seurakunnasta. Asiassa aktiivisena häärivä piispa paljastuu varsinaiseksi seksimaanikoksi.

Valitettavasti Hovisepän käsittelyssä Eberhardista tulee lukijan kannalta kiusallinen hahmo, sillä epäuskottavuuden tunne leijailee kirjan sivujen yllä. Aihe on vakava ja ajassa oleva, mutta toteutus on tarpeettoman ulkokohtainen ja dialogi paikoin turhankin paperinmakuista. Jotkin yksityiskohdat hämmentävät. Miksi pappi esimerkiksi on laitettu hakemaan ja hoitamaan ”merkittävää rovastin virkaa”, sillä erillistä rovastin virkaa ei katolisessakaan kirkossa ole.

Toisaalta on pakko nostaa Hovisepälle lukuhattua, sillä arvatenkin hän yrittää vilpittömästi ymmärtää fiktion avulla ilmiötä, josta on tarjolla kirkuvia lehtiotsikoita. Rohkea veto. Ja on romaanissa toki hetkensäkin.

– – –

Arvio Hovisepän romaanista ilmestynyt viime keväänä Kotimaa Suolassa 1/14

  1. Jos haluaa tutustua vastaavanlaiseen tarinaan, joka on hyvin toteutettu ja uskottava, kannattaa katsoa brittielokuva ”The Priest – papin tarina”. Se on kertomus nuoresta roomalaiskatolisesta papista, joka luottaa Jumalaan ja on työlleen omistautunut ja myös homoseksuaali. Hän rakastuu toiseen nuoreen mieheen ja juttu tulee kaikkien tietoon.

    Elokuva lähestyy arkaa aihetta hyvin hienotunteisesti ja ymmärtäen. Tämä elokuva muutti minun suhtautumiseni homoseksuaaleihin. He tulivat minulle näkyviksi. Eläviksi ihmisiksi. Sitä ennen asenteeni oli lähinnä neutraali. Aloin nähdä ja ymmärtää asiaa heidän kannaltaan. Myös sen miten tuskainen ja vaikea asia heidän suuntauksensa voi tässä yhteiskunnassa heille itselleen olla.

    • Minä taas ajattelin, että paremmin kuin Paavalin tai ”Mooseksen” joitakin jakeita lukemalla homoseksuaalisuuteen tutustuu tutustumalla homoseksuaalisen taipumuksen omaaviin ihmisiin. Suosittelen lämpimästi: Olen edelleen hengissä ja hetero, mutta aavistuksen verran vähemmän tyhmä.

  2. Fiktion parissa on tietysti aina hauska tunnelmoida, mutta todellisuudessa liberaali lehdistö pisti kansantuomioistuimen hurratessa Paul Shankeyn 15 vuodeksi vankilaan vain koska hän oli homo

    http://www.irishsalem.com/international-controversies/usa/index.php

    Medialla ei tietenkään ole mitään vastuuta näistä, vaan se voi aina aloittaa uuden jeesustelun toisesta asiasta. Ei ihme, että lehti”miehen” ammattia ei enää arvosteta.

  3. Olen itse siinä käsityksessä ollut ja kunnes muu syntyjään katolinen toisin todistaa, että vähemmistäseksuaalina saa olla jopa pappina ja toimia kirkon viroissa, kunhan ei harjoita seksuaalisuttaan. Toki negatiivisuus kirkoonsa lisäntyy silloin, kun huomaa tehnensä kirkon oppiensa vastaisen teon, eikä ole riittävästi rohkeutta pyytää anteksiantoa ja saamaan normi armon. Tätäkin armo-käsitystä halutaan muuttaa siten, että armo käsittää jatkuvan synnin ilman parantamista, kunhan moni on saman mieltä, ettei syntiä ole.

    Luterilaisten kolmannen osanpuolen katolilaisten kavereiden sanomisia en voi lähtee kommenttoimaan, sillä tässäkin kirkossa on liberaalinen siipi, joka haluaa unohtaa kapean tien armon tuntemisessa.

Seppälä Olli
Seppälä Olli
PERMANTOPAIKKA-blogissa käsitellään laajasti kuulttuuriaiheita ja esitetään arvioita yksittäisistä taideluomista, erityisesti teatterista ja kirjallisuudesta.