Tiedonantoa ehkäisystä (suviseurahaastattelu)

Tv-toimittaja: – Takavuosien hyväksikäyttötapaukset ja kielteinen julkisuus ovat muuttaneet yhteisöä.

A.K.: – Avunhakemisen kynnys on nyt noussut.

Tv-toimittaja: – Mistä se vois johtua?

A.K.: – Mediakohusta, joka on ollut. Ettei tulisi leimatuksi uskon takia.

Tv-toimittaja: – Perinteinen kiperä kysymys on se, onko lestadiolaisäidillä oikeus rajoittaa lapsilukua?

A.K.: – Tää on puolisoitten välinen ratkaisu ottaa lapsia vastaan tai sitten ei.

Tv-toimittaja: – Ja siihen ei uskonnollinen yhteisö anna sinäänsä mitään ohjeistusta?

A.K.: – Emme me ole lähtemässä valvomaan toisten asioissa.

 

Miten tämä haastattelu on ymmärrettävissä? Ensin vl-liikkeessä on väheksytty, piiloteltu ja toimittu väärin hyväksikäyttötapausten kohdalla ja myös oltu tosissaan piittaamattomia perheiden hyvinvoinnin suhteen, niin yhtäkkiä median nostaessa asioita julkisuuteen, jotta asioissa tapahtuisi parannusta, media onkin hommaan syypää.

Siis voiko mediaa syyttää siitä, että avunhakemisen kynnys on noussut, kun kerta syy huutavaan avuntarpeeseen johtuu liikkeen opetuksesta lapsiasiassa? Eikö olisi syytä puuttua enempikin opetukseen, joka ajaa vanhempia ja lapsia ahdinkoihin, kuin mediaan, joka omalta osaltaan yrittää olla vaikuttamassa asiantilan parantumiseen? Ja mun henkilökohtainen kokemus avunhakemiseen on se, että kynnys on ollut aina hirmuisen korkea, ainakin minun liikkeeseen kuulumiseni aikaan.

A.K:n mielestä lasten vastaanottaminen on puolisoitten välinen asia, hyvä niin. Kun toimittaja kysyy, antaako yhteisö asiassa mitään ohjeistusta, A.K:n vastaus on, ettei yhteisö valvo asiaa. Mitenkähän nämä pyörittelyt olisi käsitettävissä…? Se on ainakin varmaa, että yhteisö ohjeistaa, ei tarvi kuin kuunnella seurapuheita asian todistamiseksi. Ja tarviiko homma mitään erityistä valvomista, kun ensin sanotaan, että uskovainen ei ehkäise? Jos haluaa olla uskovainen ja päästä kerran taivaaseen, niin sitten ei voi ehkäistä. Eli helvetinpelossa pitäminen on ihan hyvä ja toimiva keino hallita porukkaa.

 

Psyko- ja perheterapeutti Aino Kanniainen sanoi toisaalla myös näin:

”Omaa harkintaa saa käyttää myös ehkäisykysymyksissä. Perinteisesti vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä ei ole kannustettu ehkäisyn käyttämiseen, mutta Kanniainen korosti, että päätäntävalta on perheellä. 

-Se on omantunnon kysymys, johon ei voi antaa yksiselitteistä vastausta. Tämän asian kanssa kipuillaan.” 

 

Lapsen syntymässä saa kokea elämän pyhyyden

Aino Kanniainen pohti puheenvuorossaan sitä, millaista on olla vanhoillislestadiolainen nainen. Hänen mielestään mediassa on viime aikoina kuvattu vanhoillislestadiolaisuutta patriarkaalisena yhteisönä, jossa naiset ovat alisteisessa asemassa.

– Minun on vaikea tunnistaa itseäni median luomasta kuvasta.
– Olen saanut toteuttaa elämänvalintojani vapaasti, hän kertoi.

—-Kanniainen pohti myös lasten vastaanottamiseen liittyviä kysymyksiä. Hän totesi, että lapsen syntymässä saa kokea todeksi elämän pyhyyden ja sen, että Jumala on elämän antaja.

– Minulta on ammattilaisena kysytty, voiko uskovainen ehkäistä äidin vakavan väsymisen, mielenterveyteen tai fyysiseen sairauteen liittyvien kysymysten vuoksi.

Hän totesi, että sairauden hoitaminen on tärkeää.

– Siltikään näin henkilökohtaiseen ja puolisoiden yksityiseen asiaan ei kukaan toinen voi antaa yksiselitteistä vastausta. Päätöstä ei voi ulkoistaa toisille tai uskonyhteisölle. Jumalan sanaan pohjautuvat ratkaisut nousevat henkilökohtaisen uskon kautta.

Kanniainen pohti, että näin syvällisen kysymyksen esittäjää ei kuitenkaan saisi jättää yksin, vaan on pyrittävä auttamaan häntä löytämään sellainen ratkaisu, jonka kanssa hän voi hyvällä omallatunnolla elää ja luottaa Jumalan johdatukseen.”

 

Huh tuota sanojen sekamelskaa!

1)      Omaa harkintaa saa käyttää ehkäisykysymyksessä.

2)      Liikkeessä ei kannusteta ehkäisemään, mutta päätäntävalta on perheillä.

3)      Ehkäisyasia on omantunnon kysymys, johon ei ole yksiselitteistä vastausta.

4)      Lapsen syntymässä saa kokea elämän pyhyyden ja sen, että Jumala on elämän antaja.

5)      Jos äiti väsyy, on mielenterveysongelmia tai fyysistä sairautta, sairauden hoitaminen on tärkeää.

6)      Lapsiasia on puolisoiden välinen asia, eikä kukaan voi antaa yksiselitteistä vastausta siihen.

7)      Ehkäisypäätöstä ei voi ulkoistaa toisille tai uskonyhteisölle.

8)      Ratkaisut pohjautuvat Jumalan sanaan ja nousevat henkilökohtaisen uskon kautta.

9)      Ehkäisyasia on niin syvällinen asia, ettei ketään saa jättää yksin kysymyksen kanssa, vaan häntä tulee auttaa.

 

Huh tosiaan! Ensin A.K. antaa LUVAN käyttää omaa harkintaa ehkäisykysymyksessä. Toisaalta hän sanoo, ettei kukaan voi antaa vastausta siihen, voiko ehkäistä. Miksi hän sitten sanoo, että omaa harkintaa saa käyttää? Hänhän itse vastasi, että ehkäistä voi oman harkinnan mukaan. Voiko vai eikö Aino Kanniainen?

Tämmöiset selitykset pitävät porukkaa melkoisessa epävarmuudessa ja löyhässä hirressä. Ihan mitään selkoa ei näistä jutuista saa. Toisaalta, toisaalta ja vielä kerran taas toisaalta.

Ensin ehkäisy on hengellisesti tuomittava, sitten omaa harkintaa saa kuitenkin käyttää ja loppuviimeksi koko asia on jokaisen omantunnonkysymys ja päätöstä tehdessä tarvitaan toisten tukea; yksin ei saa jättää ratkaisun kanssa, joka ratkaisu on kuitenkin jokaisen henkilökohtainen ja niin ollen ihminen vastaa ratkaisustaan yksin omana itsenään Jumalalle!

Siis hyvä, rakas Aino Kanniainen: Ymmärrätkö miten järkyttäviin ahdinkoihin ajatte vanhempia näillä selityksillänne? Minusta tuntuu, ettette itsekään ymmärrä näitä asioita, joten olisiko syytä nostaa vain silinteriä ja kukkahattua nöyrästi ylös ja jättää koko selittelemisen sille tasolle, että lapsi on Jumalan lahja? Kannattaako koko ehkäisyasiaan ottaa mitään kantaa, kun kuitenkin jokainen jätetään asiassa löyhään hirteen roikkumaan ratkaisunsa kanssa?

Koko juttu on sen takia pielessä, kun se on hengellistetty. Siksi näitä selityksiä riittää. Yritetään toimia hommassa oletetun Jumalan tahdon mukaisesti eikä siihen kuitenkaan kyetä ja sitten selitellään selittelemästä päästyäänkin.

Jos joku löysi A.K:n selityksistä punaisen langan ehkäisyn suhteen, niin kertokoon sen minulle, ehkä just tyhmälle, joka ei mitään tajua.

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. Tuomas Hänninen sanoi haastattelussaan (Vantaan Lauri 17.9.2013):

    ”Jumalan kaikkivaltius elämän antajana ja sen ylläpitäjänä on uskonopillinen kysymys. Jokainen äiti ja isä tekevät syntyvyyden säännöstelyyn liittyvän valintansa itse siitä, miten he haluavat ensimmäisen uskonkappaleen opetusta omassa elämässään noudattaa.”

    Eräässä vanhassa ketjussa kommentoin lausuntoa:

    ”Valitettavan monitulkintaiseksi jää tämäkin lausunto. Onko suhtautuminen ehkäisyyn uskonopillinen (siis myös pelastusopillinen) kysymys? Jos äiti ja isä ”valitsevat itse, miten he haluavat ensimmäisen uskonkappaleen opetusta noudattaa”, niin mistä he valitsevat?

    Voivatko he tulkita ensimmäisen uskonkappaleen opetusta niin, että ehkäisy on sallittu? Vai pitääkö heidän ymmärtää, että ainoa oikea tulkinta on yksiselitteinen ehkäisyn kielto? Tällöin valinnan kohteeksi jää vain oikean tai väärän uskonopillisen vastauksen antaminen. Koska kyseessä on pelastusopillinen asia, on tuo valinta samalla ”taivaan tien” tai ”helvetin tien” valitsemista.”

    ————

    Tätä Hännisen haastattelua voi nyt verrata Aino Kanniaisen ajatuksiin. Yhteistä on ainakin tulkinnanvaraisuus. Erojakin on.

    Kanniainen:

    ”Omaa harkintaa saa käyttää myös ehkäisykysymyksissä. Perinteisesti vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä ei ole kannustettu ehkäisyn käyttämiseen, mutta Kanniainen korosti, että päätäntävalta on perheellä.
    – Se on omantunnon kysymys, johon ei voi antaa yksiselitteistä vastausta. Tämän asian kanssa kipuillaan.”

    Päätäntävalta/valinta on perheellä – tästä ovat kumpikin samaa mieltä. Kanniaiselle ehkäisy on kuitenkin ”omantunnon kysymys, johon ei voi antaa yksiselitteistä vastausta”, kun taas Hänniselle se on ”uskonopillinen kysymys”. Samoinhan on opettanut esim. Seppo Lohi (ja niin moni muu).

    ”Suopeuden periaatteella” voi tässä nähdä positiivista kehitystä. Siinä missä Hänninen de facto jättää valittavaksi taivaan ja helvetin välillä, näkee Kanniainen asian omantunnon kysymyksenä, johon ei ole yksiselitteistä vastausta, asian kanssa kipuillaan. Tällöin ei asia voine olla pelastusopillinen!

    ————

    Muuntelin aikoinaan Hännisen lausuntoa:

    ”Jumalan kaikkivaltius elämän antajana ja sen ylläpitäjänä on uskonopillinen kysymys. Tämä opetus sisältyy Vähän Katekismuksen ensimmäiseen uskonkappaleeseen. Tämä elämän kunnioittamisen periaate ei kuitenkaan anna meille valmiita vastauksia ehkäisykysymykseen, eikä päästä meitä oman harkinnan vastuusta.

    Jokainen äiti ja isä tekevät syntyvyyden säännöstelyyn liittyvät valintansa itse, kuunnellen omaatuntoaan ja ottaen huomioon perhetilanteensa. Ylimpänä ohjenuorana on kuitenkin aina Jumalan antaman elämän kunnioitus ja lähimmäisenrakkaus”.

    Miltä tämä kuulostaisi? Siinä olisi suunnilleen samat teologiset viittaukset kuin Hänniselläkin, mutta mielestäni vähemmän tulkinnanvaraa. Luovutan kaikki tekijänoikeudet SRK:lle 😉

    • Kiitos Pertti hyvistä huomioista 🙂 Uskonopillinen kysymys ja omantunnon kysymys. Hmm. Vl-liikkeessä omantunnon pitää olla sidoksissa Jumalan sanaan/yhteiseen ymmärrykseen, joten hirmuisesti asiassa ei kyllä soooloiluja sallita. Hmm.

    • Niinhän se on, Vuokko. Kaikki riippuu siitä, miten omatunto käsitetään. Jos sen sisältönä oletetaan olevan ”yhteisen ymmärryksen” (= Saara-äidin neuvot), ei ole päästy puusta pitkään.

      Optimistisesti kuitenkin ajattelen Aino Kanniaisen tulkitsevan toisin, kun hän pitää asiaa ”omantunnon kysymyksenä, johon ei ole yksiselitteistä vastausta; asian kanssa kipuillaan”. Saara-äidin neuvothan ovat yksiselitteisiä, eikä niiden kanssa kipuilla. 😉

    • Minua on aina kummastuttanut se, että ihmiset taipuvat noudattamaan toisten ihmisten keksimiä sääntöjä ja rajoituksia asioissa kuin asioissa ja varsinkin niin yksityisissä asioissa kuin perhesuunnittelu???

      Eiväthän tällaiset ihmisten yksityiselämään liittyvät asiat kuulu kellekään muulle kuin asianosaisille ihmisille tai pareille itselleen, eikä niistä kyseen ollen tarvitse kenenkään muun mielipiteille korvaansa lotkauttaa.

      Perin kummallista tuollainen komentelu, holhoaminen ja kyttääminen vielä tämän päivän Suomessa.

    • Mainitussa ketjussa ”paattipakolainen” tiivistää hienosti vanhakantaisten tuntemukset:

      ”Usko on muuttumatoin asia mikä sanotaa raamatussa. Uskovaisilla on ennen ollut selkeä käsitys perhesuunnitteluun. Miten se nyt muuttuu eikä ole enää yksiselitteinen? Onko rikkaviljan levittäjät nousseet siionissa vallalle? Mihin heikontuntoinen uskovainen enää uskaltaa uskoa?

      Tutkijoiden työtä on saarnattu siionin raateluksi ja arkin tervaamiseksi ja media on riekkunut uskovaisten ympärillä. Nyt sitten pj pyytelee anteeksi ja maailma kiittää. Mihin on tultu kun alettu vetämää samaa köyttä epäuskoisten kanssa. Eikö sanassakin sanota ettei tule istua pilkkaajien kanssa ja voi meitä jos maailma kiittää. Pelko ja hämmennys on sydämellä.”

      Oletan, että ”paattipakolainen” ei ole trolli.

Ilola Vuokko
Ilola Vuokko
Vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen suvanteissa, pyörteissä, myrskynsilmissä ja sen opetuksen läpivärjäyksessä rapiat nelikymppiseksi kasvanut naisimmeinen.