Entä jos paluuta vanhaan ei ole?

Olin jokin aika sitten webinaarissa, jossa mietittiin korona-ajan kohtaamisia. Tilaisuuden aikana tajusin, että olin alitajuisesti ajatellut, että korona on vain väliaikainen kriisi ja heti kun se on ohi, palaamme vanhaan kuvioon: Striimit hiipuvat, kokoava toiminta palautuu ja seurakuntayhteisöt alkavat taas toimia kuten ennenkin. Nyt ymmärsin, että niin ei käy. Korona muuttaa pysyvästi elämäämme. Digimaailmasta tulee aiempaa keskeisempi osa elämää ja työtä - myös seurakuntaelämää. Ja se on kirkolle valtava mahdollisuus!

Verkko sopii kirkolle. Ne molemmat ovat olemukseltaan yhteisöllisiä - niitä tulee rakentaa vuorovaikutteisesti. Lisäksi verkko laskee yhteisöllisyyden kokemisen kynnystä: yhteisöön voi osallistua missä ja milloin vain ja halutessaan jopa anonyymisti - mikä on uskonnolliselle yhteisölle merkittävä etu. Niin ikään verkko demokratisoi ja purkaa hierarkioita. Siellä jokainen voi olla tasaveroinen toimija aivan kuten Paavalin mukaan Kristuksen ruumissa “jokaisella on jotakin annettavaa” (1 Kor 14:26). Yhteisöllisen kirkon kannalta verkko ei siis ole uhka vaan ovi uuteen.

Kirkko ei ole kuitenkaan onnistunut hyödyntämään verkon yhteisöpotentiaalia niin kuin se olisi voinut. Koronakriisissä kirkon ensimmäinen reaktio oli välittää olemassa oleva messuelämä verkkoon kutakuinkin sellaisenaan. Kun ensivaiheesta oli selvitty, alettiin pohtia, pitäisikö verkkoon laittaa jotakin muutakin kuin vain striimiä kirkonmäeltä. Messujen toteutukseen alettiin panostaa ja niiden sisältöä muovata verkkoon istuvammaksi: sohvia raahattiin alttarin eteen ja opeteltiin puhumaan kameralle. Näistä askelista on syytä antaa tunnustusta: kirkko kykeni pakon edessä hämmästyttävän notkeaan digiloikkaan. Se antaa uskoa seurakuntien uudistumiskykyyn. Mutta toistaiseksi avaukset verkkoyhteisöjen rakentamiseen ovat olleet harvassa. Verkossa näyttäytyy yhä varsin työntekijäkeskeinen ja viestinnässään yksisuuntainen kirkko.

Miten voisimme rakentaa seurakuntaelämää, joka olisi aidosti yhteisöllistä ja yhdessä tehtyä, ja jota voitaisiin elää todeksi sekä verkossa että lihassa? Millaisia ideoita ja kokeiluja teidän seurakunnallanne on ollut? Mikä on toiminut ja mikä ei?

---

PS:
Tule pohtimaan tätä kysymystä neljän webinaarin ajaksi. Yhteisöjen aamukahvit -webinaarit järjestetään kerran kuussa tiistaiaamuisin klo 9-9:45. Ne koostuvat napakasta alustuksesta ja mahdollisuudesta keskusteluun.

9.2. Evankeliumi synnyttää yhteisön, Timo Pöyhönen
9.3. Striimistä yhteisöksi, Matti Hernesaho ja Johanna Sandberg
13.4. Jaettu johtajuus yhteisössä
11.5. Yhteisön missio, Benjamin Sandell
Linkki: https://us02web.zoom.us/j/88490085594

1 kommentti

  • Viiden leivän ja kahden kalan esimerkki sopii tähän ongelmaan. Kansa laitettiin ruokailemaan perhekunnittain ja Jeesuksen apumiehet jakoivat ne ruuan aineet kuhunkin perhekuntaan tasapuolisesti.

    Ilmoita asiaton kommentti