Enon körttiseuroista päivän VT:n tekstistä (Neh. 8: 5–10) joristua…

Tieni opettajaksi oli varmaankin ”se tavallinen”; aloitin kerhonohjaajana, ensin MLL:lla, sitten
seurakunnalla. Siitä sitten lukioajoiksi lasten kesäleireille ohjaajaksi jne. jatkaen kuitenkin talvet
kerhonohjaajana lukion yhteydessä. Silloin kerhonohjaajakokousten ja – leirien opetuksen hapattamana
päätin joskus 17-vuotiaana lukea läpi koko Raamatun. Eniten muistan harpponeeni juuri näiden Esran ja
Nehemian kirjojen kohdalla. Ne tuntuivat silloin olevan vain rakennusvaiheiden kuvausta ja pitkästyttäviä nimiluetteloita. No, kaksi ja puolituhatta vuotta myöhemmin samalla kaavalla sai Suomessa Antti Hyry Finlandia- palkinnon. Siinä kirjassa tosin rakennettiin uunia eikä temppeliä. Myös Kalle Päätalo myi miljoonia samalla sapluunalla. On siis ilmeisesti aina ollut ihmisiä, joihin tämän kaltainen kirjallisuus vetoaa.

Esran ja Nehemian kirjat kertovat pakkosiirtolaisuuden jälkeisestä, teologian kielellä posteksiilisestä, ajanjaksosta. Israelin kansa oli päässyt palaamaan kotiseuduilleen ja alkoi jälleenrakennuksen aika. Siinäkin mielessä yhtymäkohtaa Päätaloon löytyy. Tilanne oli myös sellainen, ettei israelilaisten asuma-alue ollut säilynyt asumattomana. Sinne oli asettunut asumaan vierasheimolaisia, muukalaisia. Tilanne oli uusi juutalaista yhtenäiskulttuuria haaveilleille paluumuuttajille. Usko jouduttiin tulkitsemaan uudelleen uudenlaisessa tilanteessa. Vanhan Testamentin tutkijoiden keskuudessa onkin laaja yksimielisyys siitä, että monet Mooseksen lain kohdat kirjoitettiin uudelleen ja/tai täydennettiin noina aikoina. Puhutaan viiden Mooseksen kirjan deuteronomistisesta redaktiosta. ’Deuteros’ tarkoittaa ’toinen’ ja ’nomos’ tarkoittaa lakia. Laki jouduttiin kirjoittamaan uudelleen tilanteessa, jossa kuvitelmat eivät – taaskaan – vastanneet todellisuutta.

Tällä kertaa tätä kohtaa luettuani tunnustan olleeni liikaa tuon kolmekymmentä vuotta vanhan käsitykseni vanki pitäessäni Esran ja Nehemian kirjoja tylsinä. (Tunnustan, pidän myös Kalle Päätalon kirjoja tylsinä, vaikka oma isänäitinikin siellä kuulemma mainitaan). Tuossakin tänään luetussa pätkässä on valtava draaman kaari, joka jättää monia avoimia kysymyksiä. Miksi kansa itki? Mitä he pelkäsivät tai surivat? Lainopettajien opetuksen sisältöä kun ei kerrota. Onko liian rankkaa raamatuntulkintaa ajatella, että osa näistä tulkinnoista päätyi täydennyksiksi sinne Mooseksen lakiin, siihen deuteronomistiseen redaktioon?

Se nyt lienee ainakin varmaa, että tuolta ajalta on peräisin ainakin luterilaisten ja muiden nk.suurten
kirkkokuntien seurakunta-ajatus: seurakunnassa on sekaisin vehnää ja lustetta, kuten vanha käännös
ainakin asian ilmaisi. Eli seurakuntaan kuuluu myös niitä, jotka eivät usko. Esran ja Nehemian aikaan tehtiin radikaali ja aikanaan varmasti suvakkitouhuksi moitittu ratkaisu hyväksyä tilanne sellaisena: täällä me elämme yhdessä, eri tavalla Jumalasta ja hyvästä elämästä ajattelevat, ja siihen tilanteeseen meidän on nyt tyytyminen. Siinä tilanteessa meidän jopa käsketään iloita, kuten tekstikohdan opettajat tekivät. Siinä on myös se tärkeä sosiaalieettinen pointti, mistä Esra ja Nehemia muistuttavat: Jumalan kansan juhla ei koskaan ole suljetun pienryhmän sisäpiiripippalot, vaan aina tulee kutsua kaikkia mukaan ja lähettää maistiaisia niille, joilla ei itsellään ole mitään. Uskaltaako körttiseuroissa muistuttaakaan siitä, että usko voi olla iloinen asia? Ajatuksia siitä, että Jumala on kaikkien, ei vain tosiuskovaisten, on kirjattu kauniisiin lyyrisiin teksteihin, jotka myöhemmin ovat päätyneet Jesajan kirjan 3.osaan, nk. Tritojesajaan. Jo tuolloin ymmärrettiin, että tietä Jumalan luokse ei saa padota uskovaisuuden, oikeiden tapojen tai mallinmukaisen ajattelun vaatimuksella. Omalla herkullisella tavallaan näitä oikeauskoisia kritisoi myös Joonan kirja. Toisia kun tuo Jumalan armollisuus ja laajakatseisuus tuntuu niin suuressa määrin häiritsevän.

Teologisesta slangista siirryn lopuksi vähäksi aikaa koulumaailman slangiin, joka muuten pelottavasti
muistuttaa yritysjohdon käyttämiä suosikki-ilmaisuja. Tänä syksynä koulumme on aloittanut
vahvuuspedagogiikan pilottikouluina. Eilen pidettiin sekä meillä että naapurikoulussa vanhempien kanssa
teemapäivää, jossa näitä vahvuuksia pohdittiin ja kirjoitettiin ylös. Pilottikouluna oleminen tarkoittaa siis sitä, että meillä kokeillaan järjestelmää, joka todennäköisesti sitten otetaan käyttöön muissakin Joensuun alueen kouluissa. Tässä järjestelmässä on jos jonkin näköistä kaaviota ja termistöä, joita me olemme sitten koettaneet tulkita oman koulumme tilanteeseen sopiviksi ja valita sieltä vahvuuksista omia oppilaitamme parhaiten kuvaavat. Meillä Uimaharjussa muuten ”ystävällisyys” oli ylivoimainen voittaja. Ja kun kyse on vahvuuspedagogiikasta, pitäisi tietenkin koettaa muistaa sekin, ettei kävisi niin kuin Esralle, Nehemialle & kumppaneille, että oppilaat päätyisivät itkemään opetuksen kuultuaan…

En kuitenkaan jaksa uskoa, että itku maailmasta loppuisi. Ei sellaista vahvuuspedagogiikkaa olekaan. Eikä se ole tarkoituskaan. Joidenkin vahvuutena kun ovat myös lohdutuksen ja empatian taidot. Pelkkä itsestä lähtevä, pakotettu positiivinen ajattelu ei kanna, vaikka sitä kuinka mediasta meille tuutattaisiin. Ehkä vahvuutta onkin luottaa Kristus-kalliopohjaan; olemiseen Jumalan kämmenellä, joka ei tärise. Silloinkin, kun en itse jaksa rukoilla. Silloinkin, kun en itse jaksa uskoa. Silloinkin on lupa osallistua Jumalan kansan juhlaan; nauttia hyviä ruokia ja juomia sekä vastaanottaa maistiaisia. Armo on lain tärkein selitys.

  1. Esra ja Nehemia oli minusta aikoinaan jännityskertomus. Ehtivätkö Israelilaiset rakentaa Jerusalemin muurit suojakseen vai onnitutaanko heidät ajamaan sieltä pois?

    Mutta sitten kun muurit olivat valmiit tapahtui etninen puhdistus. Vieraat puolisot ja yhteiset lapset karkoitettiin pyhien joukosta. Tässä kohtaa loppui seikkailukertomus ja valtava vihan puuska tuollaista sydämettömyyttä kohtaan yllätti . Noin eri saa tehdä.

    On surullista todeta se, että Jotain vastaavasta hengestä elää tämän päivän Israelissa. Aivan äsken arabian kieli poistettiin Israelin virallisten kielten joukosta ääri uskonnollisten ryhmien pakottamana. Israelin poliittisesta tilanteesta johtuen ääriuskonnollisilla ryhmillä on enemmän valtaa kun mitä heidän lukumääränsä edellyttäisi.

Kirjoittaja

Tanni Elias
Tanni Eliashttp://www.hopealampi.fi
Tampereelta Pohjois-Karjalan kautta Inariin päätynyt erityisluokanopettaja, seikkailupedagogi, teologi ja kokki, joka rakastaa kieltä, kielioppia ja on muutenkin rasittava tyyppi.