Sivistys hiipuu, samalla sammuu kyky arvioida eri ilmiöitä. Somesta tietopohjansa ammentavat ovat uhreja.
Eräs opetusalan ammattilainen huokaisi minulle, että kaksi vuosikymmentä sitten yhdeksännen luokan päättäneet tiesivät saman verran tai enemmän kuin nyt lukion päättävät. ”Nippelitiedolle ei ole tarvetta, kun kaiken tiedon saa muutenkin googlesta” – ajatellaan.
Maailman jäsentäminen ja itsenäinen ajattelu edellyttävät perustietoa historiasta, yhteiskunnasta, politiikasta, uskonnoista, taiteista. Kaikki tämä on muuttumassa arvottomaksi, jos se ei tuota välittömästi lisäarvoa.
_ _ _
Pari päivää sitten Hesarin kulttuurisivuilla arvioitiin Juval Noah Hararin kirjaa 21 oppituntia maailman tilasta. Arvion mukaan ihmiset luulevat olevansa osallisia tämän hetken tiedosta, vaikka tosiasiassa tieto häviää ja keskittyy aiempaa harvemmille. Tilalle tulee valetietoa ja viihdettä.
Todellinen tieto on edelleenkin valtaa. Ilman tietoa ja sivistystä ei ole mahdollista arvioida ja arvottaa ajan ilmiöitä.
Sivistystä ja yleistietoa ei koeta tarvittavan – laiskuus ja tyhmyys tyytyvät valmiisiin totuuksiin. Sana on vapaa, mutta todellisuudessa sidottu. Eikä se vapaudu, jos kouluissa ei opita lukemaan kirjoja. Nyt tärkein opetusväline tuntuu olevan tietokone tai sähköinen taulu, jota oppija säkkituolistaan katselee.
_ _ _
Helsingin yliopiston vessakirjoitukset ovat joskus ennen sisältäneet säkenöivää sanan käyttöä ja filosofista pohdintaa. Vessakoppien ovet on verhottu paperilla, joka luullakseni otetaan talteen kirjoituksineen folkloristiikan tutkimusta varten.
Tänään Fabianinkadulla käydessäni odotukseni pettyivät ja paperi oli lähes tyhjä – kannustavasta kehotuksesta huolimatta: ”Sana on vapaa, olkaa hyvä!” Pari kirjoittajaa oli esittänyt jatkokysymyksiä: ”Minkä näköinen hän on? Onko kuuma?”
_ _ _
Tämän päivän neljä evankeliumia kertovat saman tarinan: miehet lähtivät heittämään verkkojaan ja saivat suuren saaliin. Tätä verkkojen evankeliumia julistavat Apple, Microsoft, Google ja Amazon. Siihen uskovat miljardit. Monet ovat valmiit paljastamaan kaiken itsestään Suurille Voimille. Vastineeksi he saavat tavaraa, pintailmiöitä ja viihdettä – korvausta vastaan.
Interjätit voivat sanoa: ”Minä olen nähnyt sinut ja tunnen sinut, paremmin kuin sinä itse.” Nämä suuryritykset tekevät tulosta hankkimalla ihmisistä kaiken tiedon ja myymällä sitä: ajamalla kaveripäivityksiä, twiittejä ja nettiostoksia algoritmien läpi.
Tämän päivän evankeliumi kehottaa haukkaamaan sateenkaaren väristä Omenaa tai Googlen kirjainjonoa. Miksi ei haukkaisi, kun kerran Tiedon puusta syömällä voi tulla tuntemaan niin kuin Jumala (vrt. 1 Moos 3)? Hedelmän haukkaamisen jälkeen ihminen tulee tietämään vain oman alastomuutensa.
Todellisen Evankeliumin Jeesus sanoo: ”Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän.” Jeesus korostaa kuuliaisuutta Isän tahdolle.
_ _ _
Hararin ajatukset maailman tilasta ovat silmiä avaavia. Vapaamielinen liberalismi on pannut toivonsa jatkuvaan kasvuun ja sen kautta kaikille tulevaan loputtomaan hyvään. Tämä ajatus on näyttänyt etenevän voittoon ilman vastuksia.
”Liberalismi on perustunut ajatukseen kuluttajien ja äänestäjien vapaasta tahdosta, joka ohjaa markkinoita ja politiikkaa. Usko vavisee, kun vapaaksi luultua tahtoa voidaan manipuloida yhä paremmin.” (ESS/STT 1.9.).
Ei ihme, että liberalismi on ymmällä: Usko menestyksen mahdollisuuksiin alkaa hiipua monilta – keinoäly on korvaamassa ihmisen yhä useammissa tehtävissä. Yhä useampi kokee itsensä turhaksi ja ylimääräiseksi. Tulevaisuus on ajamassa tavallisen ihmisen ohitse.
He, jotka ovat ilman toivoa, alkavat osoittaa mieltään kaduilla ja purkaa suuttumustaan maahanmuuttajiin, kuten Saksan Chemnitzissä, entisessä Karl Marx Stadtissa on tapahtunut tällä viikolla. – Ehkä Tampereen toimittajakoulun käyneet muistavat Marxin ajatuksen, että tie proletariaatin diktatuuriin käy vallankumouksen kautta. Chemnitzin äärioikeistolainen vallankumousyritys ei saa kuitenkaan kannatusta. Poliittinen väri on väärä.
_ _ _
Ennen kaikkea liberalismi on ymmällään ilmastonmuutoksen suhteen. Liberalismi on luottanut kasvavaan hyvinvointiin, joka tulee helposti kaikille. Nyt hyvinvointia pursuava runsaudensarvi onkin imemässä toisella päällään tyhjäksi Maapallon elämän voimaa ja synkentämässä ihmiskunnan tulevaisuuden.
Liberalismilla ei ole ratkaisua ilmastonmuutoksen tuomaan ongelmaan. Eihän ihmisen vapautta kuluttaa voi estää? Ja kuka ryhtyisi puremaan ruokkivaa kättä?
Hauskaa, että kenttäpiispa lukee sateenkaarevaa Yuval Hararia. Suomen kielinenkin wikipedia kertoo, että Harari asuu Mesilat Zionin kylässä aviomiehensä kanssa (alkuperäinen lähde The Guardian 5.7.2015).
Arvoliberalismista on ollut muun muassa se hyöty, että ei-heteroseksuaaliset ihmisetkin ovat monissa yhteiskunnissa voineet tuoda lahjakkuutensa ihmiskunnan yhteiseksi hyväksi, kuten Yuval Harari humanistina on tehnyt viime vuodet, ja mitä kaikkea hän ehtiikään tehdä, onhan vasta nelikymppinen.
Mitä Särkiön mainitsemaan liberalismiin ilmastonmuutoksen vauhdittajana tulee, niin kyllä Kiina ja Venäjä ja monet muut ei-talousliberalistiset maat ovat merkittäviä ilmastonmuutoksen vauhdittajia.
En ymmärrä, miksi kaikista mahdollisista ismeistä, juuri liberalismi toistuu Särkiön kirjoituksissa. Eikä hän taida liberalismia juuri määritellä. On hyvä toki huomata, että liberalismi on ideologia, mutta liberaali taas on vain yksi adjektiivi monien joukossa.
Terhi, kiitos kommentista. Tässä kirjoituksessa tarkoitan liberaalilla erityisesti talousliberaalia ajatusta, jonka mukaan rajaton kulutttaminen maximoi hyödyn. Joissain toisissa teksteissäni painotan enemmän arvoliberaalin kritiikkiä, ihmisen rajoittamattomien valintojen ongelmallisuutta.
Ongelman ydin on juuri rajoittamattomuudessa, joka ei näytä toimivan rajallisten resurssien ja mahdollisuuksien maailmassa. Rakkaus luontoa, kanssaihmisiä ja tulevien sukupolvien elämää kohtaan pakottaa asettamaan rajoja.
Mitä tulee mainitsemiisi Kiinaan ja Venäjään, niin ne käyttävät luonnonvaroja talousliberaalin tavalla, pidäkkeettä.
Särkiön blogi on tärkeästä teemasta ja vetävästi kirjoitettu, siitä kiitos. Huomioni kohdistuu kuitenkin historioitsija, tiedemies Yuval Noah Hararin käyttöön Särkiön tekstissä. Blogin perusteella syntyy väärä käsitys siitä, mitä Yuval Noah Harari loppujen lopuksi ajattelee liberalismista. Harari tunnistaa liberalismin vääristymät, mutta hän toteaa kuitenkin, että liberalismi on osoittautunut ihmiskunnan historiassa ylivertaiseksi aatteeksi.
Harari on huolissaan fasismista. Fasismi on salakavala aate, koska fasismin peilissä ihminen näyttäytyy itselleen kauniina ja tärkeänä. Fasistiseen maailmankatsomuksee voi mieltyä kuka tahansa. Kuuntelin juuri You Tubesta Hararin haastattelun kahden viiikon takaa (ABC News, Matter of fact).Toimittajan haastattelussa Harari käsitteli liberalismia, ja toisaalta totalitaristisia aatesuuntia, kuten kommunismia ja fasismia. Kommunismin hän ainoastaan mainitsi, mutta fasismista hän kertoi laajasti, koska fasismin lumovoima on tätä päivää aivan kuten 1930-luvulla. Fasismi on yksi tämän vuosisadan, 21 vuosisadan merkittävistä uhista.
Mitä ilmastonmuutokseen tulee, tarvitaan globaalia ohjelmaa, sanoo Harari.
Liberaalit demokratiat voivat sellaisen saada aikaan, mutta totalitaristiset tai fasistiset valtiot eivät ryhdy globaaliin yhteistyöhön. Fasistisen valtion piirrehän on usko omaan ylemmyyteen.
Uskonnollisessa äärioikeistossa on mieltymystä sellaisiin näkemyksiin, jotka saattavat pikkuhiljaa johdatella yhä lähemmäksi fasismia. Harari toteaakin, että ongelma on siinä, että olemme oppineet pitämään fasismia hirviönä. Harari sanoo, että fasismin lumo on kauneudessa, juuri siinä, että se saa sekä ihmisen että kansakunnan näyttämään kauniilta ja tärkeältä.
Kiitos Terhi jatkokommentista, Ilman muuta olen samaa mieltä siitä, että ilmastonmuutoksen torjunta vaatii kansainvälistä yhteistyötä. Ongelma on vain siinä, että on vaikea saada eri maita – erityisesti suurimpia saastuttajia – sitoutumaan päästöjen vähentämiseen.
Liberaali demokratia on tuottanut tasavertaisia ja hyvinvoivia yhteiskuntia. Nyt ei ole kuitenkaan sanottua, että edes liberaalit demokratiat haluavat sitoutua päästövähennyksiin, jos se merkitsee maan kansanvälisen kilpailukyvyn heikentymistä ja uhkaa talouskasvulle sekä hyvinvoinnille. onet poliitikot varovat tekemästä päätöksiä, joiden jälkeen äänestäjät pudottavat heidät vallasta, vaikka päätökset olisivat aivan välttämättömiä tulevaisuuden kannalta.
Vapaa markkinatalous tarvitsee ainakin tässä suhteessa kansainvälistäö säätelyä – mutta kuinka saada siihen mukaan esimerkiksi Yhdysvallat, Kiina ja Intia, suurimmat hiilidioksidin päästäjät?
Kyllä, mutta asia muodostuu yksittäisistä Ihmisistä joilla elämänsä säilyttääkseen yhtäkkiä ei näy vaihtoehtoja uskonsa ja elämänsä muuhun malliin kuten ylläpitämiseen.
Pekka Särkiö: ”Eihän ihmisen vapautta kuluttaa voi estää? ”
Bittiavaruuden botti-tekoälyohjelmat antavat mm. korppikotka- ym. rahastoille mahdollisuuden tarjota finanssimaailman suuren ja pienemmänkin pääoman sijoittaja-omistajille ”henki ja elämä” olevia rahoitusinvestointeja markkinoimalla niitä esimerkiksi bittiavaruudesta kerätyn ilmastonlämpenemistä koskevan datan avulla.Samalla tavalla tulkitaan ja selitetään uusiksi myös mm. Raamatun tekstejä ja ”edistetään” miesten ja naisten ”tasa-arvoa” kasinotaloudessa vähät välittämällä siitä, mikä on todellisuus.
En ole piispa Särkiön kanssa läheskään kaikista asioista samaa mieltä. Silti haluan kiittää häntä siitä, että hän ensinnäkin pitää usein blogeissaan esillä teemoja, jotka liittyvät ihmisen vastuuseen luomakunnan varjelemisessa. Toisekseen, hän on ainoa piispa, joka uskaltautuu tänne K24-palstalle. Luulisi, että muitakin piispoja kiinnostaisi tällainen foorumi. Vai olenko taas jotenkin tietämätön ulkosuomalainen? Mahtavatko muut piispat käyttää jotakin toista alustaa mielipiteittensä julkituomiseen?
Kenttäpiispa ei ole piispa, vaikka virkanimike vähän harhaanjohtavasti siihen viittaa. Kyseessä on Turun arkkihiippakunnan pappi, joka on puolustusvoimien palveluksessa.
Kiitos! Taas tuli yksi aukko sivistyksessä paikatuksi.
Kiitos Jusu tärkeästä tiedosta! Minullakin on ollut koko ajan se käsitys, että kenttäpiispa on piispa, jonka toimialana on puolustusvoimat, eli puolustusvoimat hiippakuntana. Olen myös kirkolliskokouksen valokuvissa nähnyt kenttäpiispan istuvan yhdessä piispojen kanssa eturivissä.
Nyt ymmärrän, että juuri pappina Pekka Särkiö voi kirjoittaa näitä lupsakoita blogejaan, jotka viime aikoina ovat olleet varsin maanläheisiä ja ekologisesta näkökulmasta ansiokkaita. Pappi Pekka Särkiö on taitava sanan käyttäjä, sivistystä on kertynyt jo suvunkin perintönä. Laaja-alaisesti sivistynyt pappi, jolla on myös taito viljellä maata, voi olla merkittävä kansan valistaja matkallamme kohti parempaa maailmaa.
Piispa on evankelis-luterilaisen kirkon virka. Kenttäpiispa pn puolustusvoimien virka. Heillä on eri työnantaja.
Kenttäpiispa kuuluu kenraalikuntaan ja rinnastetaan prikaatinkenraaleihin, jotka tomivat yleensä prikaatien komentajina tai pääesikunnan osastopäälliköinä. Kenraalit arvojärjestyksessä ovat prikaatinkenraali, kenraalimajuri, kenraaliluutnantti ja kenraali. Viimeksi mainittuja on aktiivisessa palveluksessa vain yksi, puolustusvoimien komentaja.
Puolustusvoimissa hengelliseen työhön kelpaavat myös ortodoksipapit. Kenttäpiispaksi voidaan valita kuitenkin vain evankelis-luterilaisen kirkon pappi. Nykyisellään tämä monopoli virkaan lienee perusteltu koska uskonnollinen kenttä Suomessa on suhteellisen homogeeninen.
Kenttäpiispa osallistuu viran puolesta piispainkokoukseen, mutta hänellä ei ole äänivaltaa. Hän on myös kirkolliskokouksen jäsen. Eli kyllä virassa on vahva kytkös kirkkoon vaikka ei kirkon virasta olekaan kyse.
Kiitos Jusu, kun vähän avasit kenttäpiispan viran luonnetta. Eräissä muissa maissa on myös kenttäpiispoja, kuten Saksassa ja Puolassa. Suomessa virka syntyi talvisodan kokemusten jälkeen tehtävänä johtaa Puolustusvoimien kirkollista työtä.
Tapasin hiljan kolleegaani, Norjan johtavaa sotilaspappia, kenraalimajuria. Hän kerää Pohjoismaista materiaalia kirjaansa varten, joka käsittelee Norjan sotilaspapiston 1000-vuotista historiaa. Englannista saapui vuonna 1020 piispa Norjan kuninkaan avuksi järjestämään kirkollisia oloja. Hän toimi kuninkaan armeijan osana, ilman hiippakuntaa. – Kerroin, että myös meidän historiamme tuntee samankaltaisen piispan noin vuosisataa myöhemmältä ajalta. Ehkä siis myös P. Henrik oli kenttäpiispa?
Vakavasti puhuen kenttäpiispa kuuluu kenraalikuntaan olematta kuitenkaan kuin muut kenraalit – ja piispakuntaan olematta kuin muut piispat. Kenttäpiispa on sui generis, omaa lajiaan. Kenttäpiispa kuuluu arkkihiippakunnan papistoon kuten myös arkkipiispa ja Turun piispa. Pappeus, eli Kristuksen kirkon palveleminen yhdistääkin kenttäpiispaa muihin piispoihin, samoin kuin kaitsentatehtävä. Itse yritän antaa kaitsijan äänen kuuulua myös blogien kautta. Muilla piispoilla on siihen omat kanavansa.
Ymmärrän hyvin, että Särkiö haluaa käyttää viholliskuvanaan ’kaiken sallivaa liberalismia’. Ja kun termejä käyttää mahdollisimman löysästi, voi suloisesti sotkea talousliberalismin ja arvoliberalismin ikään kuin ne olisivat yhtä ja samaa helvetin esikartonosta kumpuavaa ideologiaa.
Tosiasiallisesti Särkiö kritisoi mielestäni kapitalismia. Sikäli kun Särkiö haaveileen jonkinlaisesta jälkikapitalistisesta yhteiskunnasta joka pelastaa maapallon sitä uhkaavalta loppuunpalamiselta, en usko ratkaisun löytyvän perinteisistä konservatiivipuolueista, joille kapitalismi on aivan liian rakas asia.
En usko maailman pelastuvan sillä että jokainen kasvattaa omat viljansa ja munii omat munansa. Tehotuotannolla voi olla pienempi hiilijalanjälki. Samaan aikaan kun maailman pitäisi kiireen vilkkaa siirtyä ympäristöystävälliseen teknologiaan, pitäisi myös ymmärtää se, että lisääntyminen ja maan täyttäminen on jo tapahtunut.
Väestöräjähdys on ylivoimaisesti suurin globaali uhka ja tässä mielessä vakavat epidemiat ja nälänhätä ovat ihmiskunnan selviämisen kannalta suuri siunaus. Niin ikävä kuin se onkin ääneen sanoa. Jos puolet maailman ihmisistä kuolisi, palaisimme 1970-luvun tasolle. Emme sen kauemmaksi, mikä on äärettömän huolestuttavaa.
Ehkä olet Jusu oikeilla jäljillä: en ole varsinaisesti ismejä vastaan, vaan ihmisen lyhytnäköistä vastuuttomuutta vastaan, joka tulee näkyviin niin talous- kuin arvoliberalismissa ja kapitalismissakin. Ja kun muistetaan, että olen pappi, niin toivon mukaan kirjoitusteni taustalla kuuluu se, että olen kaikkea sitä vastaan, mikä johtaa ihmistä eroon Jumalasta ja Hänen luomastaan hyvästä maailmasta. Toivon mukaan siis vällittyy se, että olen elämän puolesta?
On vaikea kuvitella jotain toista, toimivampaa järjestelmää jatkuvan kasvun ja luonnon riiston (= kapitalismi, talousliberalismi) tilalle. En odota paluuta menneisyyteen, mutta tovon kuitenkin korjausta kurssiin ihmisen tuhoisien valintojen tieltä.
Näitä minun mielestäni hunoon suuntaan vieviä asioita ovat perhekeskeisyyden purkaminen tai sallivuus päihteiden käytölle (noussevat arvoliberalismista?).
Kotimaisen viljelyn, luonnonsuojelun ja omavaraisuuden puolesta puhuminen tuntuu globaalien ongelmien rinnalla näpertelyltä, mutta voi ehkä olla toivon merkki ja vieläpä jossain tulevassa tilanteessa myös täällä asuvien ihmisten henkivakuutus.
En ole ihan varma, mitä tarkoitat perhekeskeisyyden purkamisella. Jos mittarina käytetään avioerojen määrää, se on pysynyt suhteellisen samalla tasolla viimeiset 30 vuotta. Verrattuna 70- ja 80-luvun tilanteeseen, erojen määrässä näkyy pysyvä nousu 90-luvun taitteessa. En itse keksi mitä tuolloin tapahtui, joka nosti erojen määrän pysyvästi uudelle tasolle, jossa se on pysytellyt siitä lähtien.
Aina silloin tällöin joku esittää teorian, että 1.3.2017 voimaan astunut avioliittolain muutos heikentäisi perhearvoja ja perhekeskeisyyttä. Näille teoreetikoille olisin kyllä itse rakentamassa päähinettä alumiinifoliosta.
Uskon itse, että jonkinlainen jälkikapitalistinen maailmanjärjestys tulee syntymään. Minäkään en odota, että se olisi paluuta menneisyyteen vaan se on yhteiskunta, joka syntyy tarpeesta säännellä syntyvyyttä, ilmaston lämpenemistä sekä luonnonvarojen käyttöä. Vapaa markkinatalous ei tuota ongelmaa pysty ratkaisemaan ellei löydy mekanismia, jolla selviytymiseen voi tuotteistaa, hinnoitella ja myydä.
Mitä sitten tulee päihteiden käyttöön, alkoholin käyttö ja alkoholikuolemat ovat laskeneet Suomeessa viimeisen 15 vuoden ajan. Tupakanpoltossa Suomi on matkalla savuttomaan yhteiskuntaan.
Minä en näe tuota niin voimakkaasti konservatiivi-liberaali akselilla. Enemmän kyse on siitä, että oppisimme eurooppalaiset juomatavat. Kyllä arvokonservatiivi osaa käydä hakemassa Alkosta perjantaipullon ja vetää kännit.
Olen itse pannut ilolla merkille, että tämänpäivän nuoret aikuiset osaavat nauttia ruoan kanssa viiniä, tietävät ettei punaviiniä säilytetä jääkaapissa ja erottavat kuivan valkoviinin jälkiruokaviinistä. Ja samaan aikaan yhä harvemman mielestä sammumiseen johtava päätön ryyppääminen ei ole enää siististi cool.
Kiitos Jusu jatkopohdinnoista. Perhekeskeisyyden heikkeneminen liittyy mielestäni hyvinvointivaltion nousuun ja aiemmin perhepiirissä tapahtuneen hoivan ja kasvatuksen siirtymiseen yhteiskunnan vastuulle. Perheisiin sitoutuminen oli aiemmin välttämätöntä lasten, sairaiden ja vanhusten hoitamiseksi sekä perustoimeentulon turvaamiseksi. Kattavan sosiaaliturvan vuoksi perhe ei kuitenkaan ole enää sen aiemmassa merkityksessä välttämätön.
Huoltosuhteen vinoutuma ja kestävyysvajeen paheneminen ovat kuitenkin johtamassa siihen, ettei sosiaaliturva ole tulevaisuudessa nykyisellä tasolla, etenkin jos valtio ottaa 1,5 mrd velkaa vielä noususuhdanteen huipulla. Jo nykyisin on yhä enemmän syrjäytyneitä – yksinäisiä, yksinhuoltajia lapsineen, ilman kunnon kotia kasvaneita lapsia. Perhekeskeisyys olisi voinut olla heille tukena, kun kerran yhteiskunnan apu ei heihin riittävästi yllä.
Kun kuulun organisaatioon, joka pohtii yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta ja pahimpaan varautumista, on mielessäni käynyt myös se ei-niin -todennäköinen skenaario, että erilaisten kriisien seurauksena yhteiskunnan palvelut loppuvat lähes kokonaan ja ihmiset joutuvat kantamaan vastuun itsestään. Silloin perheet ja niiden kyky kantaa jäseniään olisivat jälleen arvossaan.
Mukava kuulla, että olet Jusu myös pohtinut asiaa: että ”jonkinlainen jälkikapitalistinen maailmanjärjestys tulee syntymään” ja toteat: ”Minäkään en odota, että se olisi paluuta menneisyyteen vaan se on yhteiskunta, joka syntyy tarpeesta säännellä syntyvyyttä, ilmaston lämpenemistä sekä luonnonvarojen käyttöä. Vapaa markkinatalous ei tuota ongelmaa pysty ratkaisemaan ellei löydy mekanismia, jolla selviytymiseen voi tuotteistaa, hinnoitella ja myydä.”
Uskon, että maailmantilanteen kehitys johtaa väistämättä sen oivaltamiseen, että ihmisen aiheuttamille haitoille on annettava hintalappu. Raha on oiva konsultti ja kipeä pistos kukkarossa – vaikkapa automaattisen liikennevalvonnan mätkäisemä sakko – kyllä ohjaa ajonopeuksia laskuun.
Olin Alexander von Humboldt -stipendiaattina Saksassa 1995-96 ja kuulin siellä taloustieteellisen esitelmän, jonka sanomana oli ”Ulkoisen vaikutuksen sisällyttäminen tuotantokuluihin,” suomeksi sanottuna hinnan määrääminen esimerkiksi teollisuuden hiilidioksidipäästöille. Vasta sen jälkeen olen tullut tietoiseksi päästökaupasta.
Hiilidioksidipäästöjen luulisi vähenevän, jos kerran niistä on maksettava enemmän päästömaksuja kuin, mitä päästöjen vähentäminen maksaa.
Nyt ongelmana on ollut, että ulkoisen vaikutuksen maksusta on voinut keplotella itsensä vapaaksi. Onneksi valpas kuluttaja pitää huolta siitä, että ostaa eettiseltä tuottajalta, joka on hoitanut maksunsa kuntoon ja vähentänyt päästöjä.
Myrkkytynnyrien kaataminen vaikkapa Helsingin alueella taimenpuroon ei todennäköisesti lisää firman myyntiä. Siksi kannattaa mieluummin maksaa rahalla ongelmajätelaitokselle kuin ottaa takkiin maineen menettämisellä ja myynnin romahtamisella.
Yhä nuoremmat käyttävät huumeita. Heille kerrotaan joltain taholta, että alkoholi on paljon vaarallisempaa kuin huumeet. Myös erilaisten lääkkeiden päihdekäyttö on lisääntynyt. Molempia liikkuu katukaupassa ja niitä voi tilata netin kautta.
https://yle.fi/uutiset/3-9901463
Samoin ajattelen Salmen tavoin, että tiedotusvälineissä on paljon lobbausta huumeiden vapauttamiseksi puhumalla viihdekäytöstä ja kevyistä huumeista.
Ongelmia – kuten yliannostuksia tai päihteissä olevien pahoinpitelyjä ja ryöstäjä – halutaan suitsia esimerkiksi piikityshuoneilla. Seuraava epäkohta korjattavaksi olisi huumeiden saatavuus, ettei tarvitse turvautua rikoksiin. Tähän lääkkeenä olisi myynnin ja halussapidon dekriminalisointi.
Edelleen seuraava korjattava asia olisi huumeiden laillisen tuonnin mahdollistaminen, että vältetään salakuljetuksen epäkohdat. Seuraavaksi olisi kai perustettava suomalaisia viljelmiä, että vältetään huumeparonien harjoittama väkivalta ja sorto.
Oleellista edellisessä on havaita, että liberaalin lobbyn jokaisesta ehdotuksesta säännösten lieventämiseksi seuraa aina uusia ongelmia. Viimeinen ratkaisematon ongelma on huumeiden haitallinen vaikutus ihmisen terveydelle. Sitä ei saa likaisesta valkoiseksi edes parhain heroiinin valkaisija.
Mielestäni tuo on vähän halpaa argumentointia. Ikään kuin ihmisten ei pitäisi ottaa mitään vastuuta omasta käytöksestään, koska on tällainen epämääräinen ”liberaali lobbaus”, jonka syyksi voi laittaa minkä tahansa yhteiskunnallisen ongelman.
En lähtisi tuollaiseen ”nenä pystyssä ja sormi ojossa” retoriikkaan.
Jusu, mahdatkohan ottaa tuon ”liberaali” -käsitteen vähän liian henkilökohtaisesti?
Kaikki me olemme joissakin asioissa ”liberaaleja” tai ainakin ”liberaalimpia” kuin joku toinen. Itse sain juuri kuulla olevani luopumuksen tiellä suhteessa Raamatun luomiskertomuksen kirjaimelliseen tulkitsemiseen.
Jusu: ”…ikäänkuin ei ihmisten pitäisi ottaa mitään vastuuta omasta käytöksestään, koska on tällainen ”liberaali lobbaus”. Itse juuri olen sitä mieltä, että jokaisen pitäisi ottaa vastuuta omista valinnoistaan, eikä sosialisoida niitä yhteiskunnalle. Minusta tuntuu siltä, että ihmisten omaa vastuuta loivennetaan monissa asioissa. Pyrkimys huumeiden käytön dekriminalisointiin on yksi osoitus siitä.
Tavallaan ajattelen, että huumeiden käytön kriminalisointi tarkoittaa yhteiskunnan holhousta kun taas oma päätös olla käyttämättä huumeita on omaa vastuunottoa.
Tämän sanottuani totean varmuuden vuoksi, että en kannata huumeiden dekriminalisointia ja kannatan pyrkimystä tehdä Suomesta savuton (tupakaton) yhteiskunta.
”kun taas oma päätös olla käyttämättä huumeita on omaa vastuunottoa.”
Kunpa elämä olisikin noin mustavalkoista. Lapsilla ja nuorilla merkitsevät sosiaaliset/kaveriporukat niin paljon, että oma päätös olla käyttämättä huumeita unohtuu helposti. Porukkaan hyväksytyksi tuleminen on niin suuri tarve, että siinä helposti unohtuvat muut seikat. Ja kun olet napannut sen ensimmäisen ”esson” tai pistänyt ensimmäisen piikin, niin tie on avattu. Varsinkin jos vaikutus on ollut myönteinen ja uusi olotila auvoinen, niin aineiden halu kasvaa. Ja ”aineita” saa helpommin kuin kaupasta olutta.