Elämänkatsomustietoa kaikille!
Elämänkatsomustieto on mainio slogani! Se sopii nykyaikaan. Elämänkatsomustieto edustaa monille jotain päin vastaista kuin mielikuvat uskosta ja uskonnosta. Katsomusten ja uskontojen opetuksesta keskusteltaessa ei kiinnitetä kovinkaan paljon huomiota siihen, miten asiat oikeasti ovat eli millaisiin tavoitteisiin uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksessa pyritään ja millaisin käytännöin niitä nykyaikana toteutetaan. Suunnan määrää se, miltä asiat tuntuvat ajan hengen valossa. Tai ihan vain omien tuntemusten pohjalta.
Ajatellaan nyt sitten uskonnonopetusta ja sen monipuolista ja avaraa tavoitetta vaikkapa näillä yleisesti tunnetuilla sanoilla: ”Koulun uskonnonopetuksen tavoitteena on antaa oppilaille katsomuksellinen yleissivistys perehtymällä monipuolisesti omaan kulttuuriperintöön sekä muihin uskontoihin ja maailmankatsomuksiin. Tavoitteena on myös kehittää eettisesti vastuullista elämänasennetta ja haastaa toimimaan sen mukaisesti.”
Uskonnonopetuksen arvostelijat tuskin puhuvat tällä tavoin. Aika hämärä näkemys vallitsee myöskin siinä, mitä tarkoitetaan nykyisessä Suomessamme omalla uskolla ja sen opettamisella – saati tunnustamisella. No mitä tahansa, tunnustuksellista uskonnonopetusta kouluissa ei kuitenkaan ole ollut aikoihin. Lähinnä nyt väännetäänkin kättä siitä, saako kirkko näkyä koululle asti.
Määritelmiä on monenlaisia. Kun elämänkatsomusta kuvaillaan, on oma mielikuvani, ettei määrittelyssä puhuta oikeastaan katsomusten tasolla lainkaan. Puhutaan pikemmin elämänhallinnasta ja arvostelukyvystä, kansalaistaidoista pikemmin kuin kansalaisen katsomuksista. Mitäpä niitä vastaan voisi olla kenelläkään – uskovallakaan. ”Elämänkatsomustiedon opetuksen tehtävänä on kehittää oppilaan valmiuksia kasvaa itsenäiseksi, suvaitsevaiseksi, vastuulliseksi ja arvostelukykyiseksi yhteisönsä jäseneksi. Tavoitteena on täysivaltainen demokraattinen kansalaisuus globalisoituvassa ja nopeasti muuttuvassa maailmassa.”
Edellä olevat sulkeisiin merkityt lainaukset ovat niitä, joita netti antaa minun algoritmeillani. Opetussuunnitelmat ja opetusten tavoitteet vievät sitten tarkempiin yksilöinteihin. Niin syvälle en kuitenkaan tässä sukeltele. Tämähän on kuitenkin vain blogi, ei kolumni tai essee.
Matkaani näissä mietteissä on ollut melko pitkä. Julkaisin Nuorten elämänkatsomus- kirjan vuonna 1985. Silloin elettiin elämänkatsomustiedon synnyn aikoja. Uskontojen historia ja siveysoppi oli jäämässä historiaan ja tilalle tuli kouluihin tämä uusi oppiaine. Aiemmin olin Uppsalassa osallistunut tohtoriseminaariin, jossa oppiaineen nimi oli tros- och livsåskådningvetenskap eli uskon- ja elämänkatsomuksen tiede. Ruotsalainen tieteenala ja suomalainen koulun oppiaine olivat tietenkin eri asia, vaikka molemmista saattoi hyvin inspiroitua. Ruotsissa viehätyin lähinnä siihen, että teologisessa tiedekunnassa pidettiin laajalti ovet auki muihin tieteenaloihin. Siellä katsottiinkin, että opiskellaan uskontoja ja muita elämänkatsomuksia (religioner och andra livsåskådningar.
Jotkut ovat kiinnittäneet huomiota siihen, miksi niin mielelläni puhun oman uskoni yhteydessä tieteen ja tiedon ja kriittisyyden arvostamisesta. Tuore Metsäkirkon polku -kirjani on tästä melko tyylipuhdas esimerkki. Tajuan nyt yhden mieltymysteni juuren. Tuolloin eli Nuorten elämänkatsomus -kirjan aikoihin oli melko yleistä jopa oppikirjoissa kuvailla asiat niin, että tieteellinen maailmankatsomus oli pelkkää tietoa ja uskonnollinen maailmankatsomus oli pelkkää kokemusta. Poliittinen maailmankatsomus sijoitettiin näiden puoliväliin.
Elämänkatsomustieto olisi hyvä oppiaine kaikille, kunhan löydettäisiin jotenkin levollinen ja riekkumaton ote ja opetussuunnitelma ja opettajat. Historian painolasti on melkoinen. Kysymyshän oli ja edelleen tuntuu olevan uskonnon opetuksen vaihtoehdosta ja vastakkainasettelusta – puolin ja toisin. Niillä asenteilla hanke yhteisestä katsomusaineesta ei etene mihinkään suuntaan. Soisin sen kyllä etenevän.
Uskonnonopettajat on monesti koettu (tai leimattu) kirkon edustajiksi nuorten maailmassa – vaikka kirkon tuki lienee useimmiten ollut aika olematonta. Yksinäisiä asiallisia puurtajia! Asiantuntevaa opetustyötä.
Maailmankatsomus -sanan sijaan olin aikoinaan puhunut nuorista ja nuorten elämästä nimenomaan elämänkatsomuksen näkökulmasta. Nyttemmin olen siirtynyt enemmänkin elämänfilosofian suuntaan ja omakohtaiseen, levollisesti hengittävään uskonkokemukseen, jossa silmät pysyvät kuitenkin ympäristöön nähden auki.
Mitenkään en aluksi tähtäillyt pyhäinpäivän aattoon tämän blogin aatoksiani. Mutta pyhäinpäivän evankeliumi kyllä puhuttelee väkevästi. Kun siis ajattelen, keitä Jeesus sanoo autuaiksi Matteuksen evankeliumin mukaan niin siinä katsomukset kyllä saavat kyytiä! Suuntaan jos toiseenkin.
Katsomukset ja uskonnot ovat haastava aihe. Keskusteluun tuntuu aina liittyvän jollain tavalla toisen suostuttelu omalle kannalle. Luulo näkyy jopa tieteen piirissä. Harva tuntuu hyväksyvän sen näkökannan, että teologinen tiedekunta tai teologinen tutkimus ei ole sitoutunut mihinkään uskontoon tai uskoon. Ei edes Helsingissä. Ei edes kristinuskoon.
Tiedettä ja kriittisyyttä tarvitaan. Tiede ei kuitenkaan kerro, onko minulla syitä uskoa Jumalaan vai ei. Elämä sen sijaan kertoo. Tiedettä tarvitaan kipeästi nykyisen huuhaa- kulttuurin aikakaudella myös uskon sisällön ja uskonnollisten yhteisöjen asioiden selvittelyssä. Ja uskoa Jumalaan sitäkin kipeämmin. Erityisesti pyhäinpäivän aikaan.
82 kommenttia
Minä en ole ns. syntiinlankeemuksessa langennut mihinkään, koska en ole elänyt silloin enkä tietenkään ole juridisessa vastuussa jonkun muinaisen naishuitukan yhdestä erheestä. Koko tulevan kymmeniä miljardeja yksilöitä käsittävän ihmiskunnan syyllistäminen tuosta sadistisine helvettirangaistuksineen on hirvittävää ylireagointia ja tietenkin epäoikeudenmukaista.
Seppo Heinola. Koulussa ei ole VUOSIKYMMENIIN luettu Kristinoppia. Eikä edes nykyistä vuoden 1999 Katekismusta. Se löytyy todennäköisimmin opettajanhuoneen käsikirjastosta… Tai muutaman klikkauksen päässä netistä.
Kertoo paljon fanaattisuudestasi, että jankutat täällä helvettiopista ja sen karmeudesta täysin vanhentuneiden oletusten pohjalta.
Mitä syntikäsitykseesi tulee, esität äärimmäisen naiiveja tulkintoja, joita kukaan pappi, uskonnpnopettaja tai edes tavallinen kristitty ei edusta. Vielä kerran: Syntiinlankeemuskertomus l. Moos 3:ssa kuvaa Aadamin l. ihmisen lankeemusta, jota me kaikki toistamme eri tavoin. Aatamista Auzchwitziin ja Kainista Kekkoseen. Ei meitä tuomita Aadamin hedelmänsyönnistä vaan siitä, että olemme Aadamin kaltaisia pahassa. Ja rikomme Jumalaa sekä toisiamme vastaan voimatta välttää sitä. Emme me väitä, että kaikki tämä on järkemme avulla todistettavissa. Perisynti, joka on helvettiin joutumisen perimmäinen syy, on uskottava Pyhän Raamatun perusteella. ”Mutta missä synti on suureksi tullut, armo on tullut ylenpalttiseksi”.
Harhaan johtaminen on myös Raamatun mukaan rikos. Jos joku saa toisen uskomaan sellaista, ettei kuoleman jälkeen ole olemassa mitään tuomiota, niin hän Raamatun mukaan valehtelee. Onko se sitten synti, sitä sopii miettiä.
Raamattu sanoo, että kaikki ovat syntiä tehneet, tämä on tosi asia, joka pitää uskoa. Jeesus sanoo, että tie pelastukseen käy vain ja yksin hänen kauttaan. Pitää lukea Uutta Testamenttia, jos haluaa tietää totuuden synnistä.
Tuomio voi olla myös vapauttava, jos tekee parannuksen täällä ajassa. Kuoleman jälkeen ei enää itse voi tehdä parannusta, koska se myöhäistä, sillä ei enää aikaa, on vain ikuisuus.
Tuo parannus (tai oikeammin kääntymys) on juuri sitä, että ihminen havahtuu omaan vääryytensä ja huomaa kulkevansa Jumalan vihollisena, Häntä syyttäen, vaikka Hän tarjoaa Vapahtajaa avuksi jokaiselle ihmiselle. Ylpeys on ihmisen lankeemus ja suuri onnettomuus, josta ei pääse ylös kuin nörtymällä Sanan alle. Ja silti ihminen taistelee Vapahtajaa vastaan.
Tämä menee nyt jo ohi blogin aiheesta, mutta jokaiselle tekee hyvää aina silloin tällöin palata Kirjoituksiin:
”Totisesti, sinä olet salattu Jumala, sinä Israelin Jumala, sinä Vapahtaja.
Häpeän ja pilkan he saavat kaikki, pilkan alaisina he kulkevat kaikki, nuo kuvien tekijät. Mutta Israelin pelastaa Herra iankaikkisella pelastuksella, te ette joudu häpeään ettekä pilkan alaisiksi, ette ikinä, hamaan iankaikkisuuteen saakka. Sillä näin sanoo Herra, joka on luonut taivaan-hän on Jumala-joka on valmistanut maan ja tehnyt sen; hän on sen vahvistanut, ei hän sitä autioksi luonut, asuttavaksi hän sen valmisti: Minä olen Herra, eikä toista ole. En ole minä puhunut salassa, en pimeässä maan paikassa; en ole sanonut Jaakobin jälkeläisille: etsikää minua tyhjyydestä. Minä Herra puhun vanhurskautta, ilmoitan, mikä oikein on. Kokoontukaa ja tulkaa, lähestykää kaikki, te henkiinjääneet kansakunnista. Eivät ne mitään ymmärrä, jotka kantavat puukuviansa ja rukoilevat jumalaa, joka ei voi auttaa. Ilmoittakaa ja esiin tuokaa-neuvotelkoot keskenänsä-kuka on tämän julistanut hamasta muinaisuudesta, aikoja sitten ilmoittanut? Enkö minä, Herra! Paitsi minua ei ole yhtään jumalaa; ei ole vanhurskasta ja auttavaa jumalaa muuta kuin minä.
Kääntykää minun tyköni ja antakaa pelastaa itsenne, te maan ääret kaikki, sillä minä olen Jumala, eikä toista ole. Minä olen vannonut itse kauttani, minun suustani on lähtenyt totuus, peruuttamaton sana: Minun edessäni pitää kaikkien polvien notkistuman, minulle jokaisen kielen valansa vannoman. Ainoastaan Herrassa-niin pitää minusta sanottaman-on vanhurskaus ja voima. Hänen tykönsä tulevat häveten kaikki, jotka ovat palaneet vihasta häntä vastaan.
Herrassa tulee vanhurskaaksi kaikki Israelin siemen, ja hän on heidän kerskauksensa.” Jes.45:15-25
Seppo Heinola, luotan Jumalaan oikeudenmukaisena tuomarina. Asetun itse myös hänen tuomittavakseen, koska olen syyllinen hänen edessään ja rangaistuksen ansainnut ilman Jeesuksen Kristuksen sovituskuolemaa. Myönnän tämän syyllisyyteni ja minulla ei ole mitään ansioita muuta kuin että voin vain vedota hänen Poikansa ristinkuolemalla ansaitsemaan armoon.
Luotan että hän tuomitsee Viimeisenä päivänä kaikki ihmiset oikeudenmukaisesti niin kuin hän tuomitsee minutkin. Luotan tässä hänen Sanaansa.
Onko sinulla tiedossa jokin muu mahdollisuus oikeudenmukaiseen tuomioon? Ja jokin instanssi, jolla olisi ehdoton pätevyys ja valta se antaa?
Kyllä minuakin aikanaan vaivasi kysymys ihmisten pelastumisesta. Mutta ymmärsin, että en minä pieni rajallinen ihminen pohdiskeluillani pääse pidemmälle. Jätin koko asian Maailmankaikkeuden Herralle.
Ilmoita asiaton kommentti