Toukokuun viimeisenä päivänä tulee kuluneeksi kolme vuotta siitä, kun minut vihittiin papiksi Mikkelin tuomiokirkossa. Muistan vieläkin, kuinka erityiseltä tuo päivä tuntui. Piispan siunaavat kädet tuntuivat voimakkailta ja stola tuntui olkapäilläni painavalta. Muistan jännittäneeni niin, että hermostuneena jätin käteni kokonaan päälleni puetun kasukan alle piiloon. Parhaiten pappisvihkimyksestä jäi mieleen lämmin tunne sydämessäni. Siinä hetkessä tiivistyi kutsumus, jonka olin saanut. Hymyillen muistelen noita 25-vuotiaan tuntemuksia, kun taas pappisvihkimyksen vuosipäivänä hiljennyn yksin viettämään pappisvihkimyspäivän hartaushetkeä.
Sittemmin alun arka kyseleminen on vaihtunut iloon siitä, että saan olla pappina palvelemassa. En olisi silloin kolme vuotta sitten uskonut, kuinka ihanaa tämä aika pappina on minulle ollut. Miten paljon olenkaan saanut näiden vuosien aikana oppia ihmisistä, uskosta ja elämästä! On käsittämättömän suuri rikkaus, että työssään saa kokea koko elämän kirjon ja kulkea ihmisten rinnalla. Papin työn lisäksi olen iloinnut siitä, kuinka antoisaksi ja merkitykselliseksi olen pappeuden kokenut – tämä on antanut minulle niin paljon. Vaikka itse sanonkin, koen olevani juuri minulle sopivassa työssä ja toivon tämän ilon välittyvän myös ulospäin.
Päällimmäisenä kolmen vuoden pappeuden jälkeen on syvä kiitollisuus tästä työstä. Olen kiitollinen, että opiskeluvuosien epäröinnistä huolimatta uskaltauduin kirkon työhön pappina. Nämä vuodet ovat opettaneet, että riitän työssäni vajavaisena ja epätäydellisenä. Minun ei tarvitse tulla pappina täydelliseksi, vaan riitän ihan ihmisen kokoisena. On lohdullista tietää ettei työssään ole yksin, vaan Jumala ja seurakuntalaiset kantavat. Toivon, että saan tehdä elämäntyöni kirkossa palvellen. Tässä kutsumuksessa on hyvä elää.
Tänään Pyhän Kolminaisuuden päivänä minua puhuttelee erityisesti minulle rakas kaste- ja lähetyskäsky, joka kaikui kolme vuotta sitten pappisvihkimyspäivänäni. Näiden Jeesuksen sanojen varassa lepää minun kutsumukseni:
”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.
Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni:
kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea,
mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa.
Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät
maailman loppuun asti.”
-Matt. 28:18–20-
Kiitos Emiliapappi näistä muisteluksistasi. Voimia, rohkeutta ja siunausta tästä eteenkinpäin vaativassa tehtävässäsi.
Kiitos Seija, voimia, rohkeutta ja siunausta jokainen meistä elämäänsä tarvitsee!
emiliapappi: ”Toukokuun viimeisenä päivänä tulee kuluneeksi kolme vuotta siitä, kun minut vihittiin papiksi Mikkelin tuomiokirkossa.” ”Toivon, että saan tehdä elämäntyöni kirkossa palvellen. Tässä kutsumuksessa on hyvä elää.”
Papiksi vihkimisen vuosipäivä on muistamisen arvoinen. Ja tulevaa on lupa odottaa toiveikkaana.
Askelmerkiksi Sinulle(kin). ”Lohtajan provasti” oli aikoinaan maankuulu. Hänen maineensa lienee yhä sananpartena ainakin Keski-Pohjanmaalla. Kun Karl Abraham Keckman 4.2.1876 vietti pappeutensa riemuvuosijuhlaa (50 vuotta pappisvihkimyksestä), tapahtumasta julkaistiin lukuisia uutisia pitkin valtakuntaa sekä suomeksi että ruotsiksi. Ensimmäisenä ehätti Vasabladet 12.2.1876 (https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/457212?page=1&term=prosten&term=Keckman&term=Prosten), siis runsaan viikon kuluttua jubilaarin juhlahetkestä.
”Lohtajan Provastin” pitkä papin taival ja pappeuden riemuvuosijuhlan viettäminen kuulostaa mielenkiintoiselta. Pappisvihkimyksen vuosipäivän muistaminen on mielestäni merkityksellinen asia. Samalla tulee pysähdyttyä kunnolla kutsumuksen äärelle miettimään, mistä onkaan lähdetty ja mitä odottaa tulevalta.
Elämäni merkityksellisin päivä. Se oli päivä kun todella lopulta tulin vakuuttuneeksi Jeesuksen olemassaolon ja sanomnan lähimmäisen rakkauden merkityksen ymmärtämisestö ja erosin kirkon jäsenyydestä. Siis uskon, ” Lähimmäisen rakkaus. Siinä on kaikki laki ja profeetat. Taivasten valtakunta on sisäisesti teissä ”. Siis lähimmäosen rakkaus, jonka me kaikki ihmiset saamme syntyessämme tänne maailmaan. Taivasten valtakunta selviää, jos selviää, jokaiselle poislähtönsä jälkeen maailmastamme.
Tähän elämäni merkityksellisimpään päivään kuuluu myös täydellinen epäuskoni ihmisten valitsemaan jumalaan, joka hallitsisi joka päivä nykyisin 7,5 miljardin ihmisen elämää ja isänsä kanssa maailmankaikkeuden miljardeja galakseja niisä olevine miljardine planeettoineen.
Minulla on tapana rauhassa miettiä, mitä ihmisten viesteihin vastaan. Tämä on osa persoonaani. Toisinaan vastauksen pohtiminen vie aikaa ja toisaalta en tässä tapauksessa ihan täysin käsitä, mitä yritit/halusit viestilläsi sanoa. Viesteihin vastaamisen kestosta tai vastaamattomuudestani ei tarvitse vetää mitään johtopäätöksiä ajattelutavastani.
Ottamatta kantaa ajatuksiisi, minusta on tärkeää, että ihminen on sinut itsensä ja ajatusmaailmansa kanssa. Minun tehtäväni ei ole kyseenalaistaa toisen ihmisen uskoa tai ajatuksia. Kukin uskoo ja ajattelee tavallaan.
Mitä enemmän usko perustuu elämän realiteetteihin sen luotettavampi, uskottavampi, se on !
”Minun tehtäväni ei ole kyseenalaistaa toisen ihmisen uskoa tai ajatuksia. Kukin uskoo ja ajattelee tavallaan.”
Oletan, että tarkoitat tuolla kristittyjen uskoa ja ajatuksia. Eli uskon ilmenemisellä ei ole väliä, kunhan kokee olevansa kristitty. Sinulle rakkaan lähetyskäskyn toteuttaminenhan ei ole mahdollista ilman toisten ihmisten uskon kyseenalaistamista.
”Sinulle rakkaan lähetyskäskyn toteuttaminenhan ei ole mahdollista ilman toisten ihmisten uskon kyseenalaistamista.”
Kaste- ja lähetyskäskyssä kehotetaan menemään, tekemään, kastamaan ja opettamaan. En kuule kaste- ja lähetyskäskyssä kehotusta toisten arvosteluun ja kyseenalaistamiseen, vaan Jumalan rakkaudesta kertomiseen. Muutos toisessa ihmisessä lähtee parhaiten rinnalla kulkemalla, ei ylhäältäpäin tietämällä toisen asiat jotenkin ”paremmin”. Koen, että Kristuksen kirkon työtä voi tehdä monella tavalla – myös lempein ja armollisin silmin.
Jopa niin lempein ja armollisin silmin, että ei korvattaisi lähetystyön kohteiden omia uskomuksia kristinuskolla?
Emilian ilossa tunnistan omia tuntemuksiani 9 vuotta sitten, vaikka olenkin 45 vuotta vanhempi. Jumalan siunausta työhösi!
Kiitos, Yrjö ja siunausta myös sinullekin! Pappeuteen liittyy ainakin minulla paljon iloa ja kiitollisuutta, niin hienolta pappina palveleminen tuntuu.
emiliapappi
Kiitos sinulle vastaamattomuudesta kirjoitukseeni, joka antaa käsityksen ajattelutavastasi. Toivon sinulle kirkon opin perisynnin ihmisenä elämän rikkautta Jeesuksen ilmoittamassa lähimmäisen rakkauden maailmassa.