Elämäni idoli: Nelson Mandela!

Minä muistan sen elävästi: Koko nuoren idealistisen mieleni, ruumiini ja henkeni voimalla eläydyin vangitun eteläafrikkalaisen kansalaisoikeustaistelijan Nelson Mandelan kohtaloon. Amnestyn aktiivijäsenenä lähetin kirjeitä ja kortteja Etelä-Afrikan johtajille ja vaadin hänen vapauttamistaan. Minkään asian tai kenenkään ihmisen puolesta en ole rukoillut niin hellittämättä kuin tämän nuoruuden sankarini puolesta. Mandela oli vuosikausia mielessäni päivittäin: aamulla kun heräsin ja viimeiseksi illalla iltarukousta soperrellessani.

Katsoin elokuvia ja dokumentteja, jotka käsittelivät Etelä-Afrikan rotusortopolitiikkaa. Esimerkiksi Huuto vapaudelle - Steve Bikon ja Musta tietoisuus -liikkeen tarina  - teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Mandela ja hänen elämänvaiheensa avasivat silmäni ja sydämeni maailmanlaajalle epäoikeudenmukaisuudelle ja yhteiselle taistelulle hyvän puolesta.

Iloni oli villiä, vahvaa ja väkevää, kun vihdoin kuulin uutisen hänen vapauttamisestaan. Tapahtunut lujitti uskoani Jumalaan, oikeudenmukaisuuteen, tasa-arvoon, rakkauteen ja rukouksen voimaan.

"Tervehdin teitä rauhan, demokratian ja vapauden nimissä. Olemme odottaneet vapauttamme liian kauan." - Mandela

Muistoni loppuvat jokseenkin tähän. Pikkusiskoni kuitenkin kysyi minulta tänään mielenkiintoisen kysymyksen: "Raahasitko sinä minut joskus kauan sitten tilaisuuteen, jossa itse Nelson Mandela oli läsnä? Miten minulla on niin vahva muisto tällaisesta?"  Ryhdyin googlettamaan ja tajusin: Kyllä! Vuonna 1992 Mandelan ensimmäisen suomenvierailun aikana hänelle järjestettiin suuri kansanjuhla, jossa minä ja mukaan raahaamani pikkusisko olimme läsnä myös. Olen todellakin nähnyt tuon miehen omin silmin elävänä. Miten olin saattanut unohtaa?

Sittemmin uskoni kaikkeen siihen hyvään, mitä Mandela edusti, on murtunut monta kertaa. Hellittämätöntä rukoustakaan minusta ei enää irtoa, koska usko siihen, että sillä olisi mitään merkitystä - tai että sillä edes olisi kuulijaa - on niin heikko. Erään ihmisen toteamus kuitenkin puhutteli:  "Vain murtunut usko on aitoa". En ehkä ole samaa mieltä. Minusta on ihanaa, että tulee yhä uusia sukupolvia, joiden usko on palavaa ja murtumatonta. Sekin on aitoa uskoa. Mutta silti: murtuneellakin uskolla on arvonsa.

Uskoiko Mandela loppuun saakka ja vailla epäilyksiä niihin ihanteisiinsa, joiden puolesta hän uhrasi koko elämänsä, toimi, taisteli ja voitti? Uskoiko hän loppuun saakka ehdottoman anteeksiannon voimaan, totuuteen, tasa-arvoon, oiekudenmukaisuuteen ja rakkauteen? Tunsiko katkeruutta kaikista niistä vankilassa vietetyistä menetetyistä vuosista, jolloin vieraantui vaimostaan? Ajatteliko, että kaikki uhraukset olivat saavutusten arvoisia?

Minusta tuntuu, että Mandelan elämä ja esimerkki velvoittavat minua tässä ja nyt nousemaan edes vähäksi aikaa epätoivon suosta ja kyynisyydestä, katsomaan kohti hyvyyttä, lähimmäisenrakkautta, kirkasta toivoa, taistelua paremman huomisen puolesta - katsomaan kohti totuutta ja rauhaa. Ne ihanteet, joita Mandela kantoi, eivät kuolleet, vaikka mies itse pääsi ikuiseen valoon. Ne ihanteet jäävät nyt entistäkin voimallisemmin meidän muiden, vielä elossa olevien kannettaviksi.

Nkosi sikelel' iAfrika

Mandela1

2 kommenttia

  • Juha Hyrsky sanoo:

    Kiitos Emilia koskettavasta blogista. Mieleeni nousi Endre Adyn runo. Me siirrämme työllämme, ajatuksillamme ja rukouksillamme toivoa eteenpäin. Ei ehkä siinä muodossa, missä me asiat miellämme

    Sankarit elävät tämän päivän sisällä Mikään ei luhistu lopullisesti Syksy on kihisevän surullinen Pellot loistavat suurina sydäminä ja sydämet suurina loistavina peltoina

    Ja jos vanhat legendat sammuivat aina tulee uusia aina tuli leviää Kaipaus saa uutta nujerrettavaa kauhistavaa murhetta ja ahdistusta.

    Ja iloisen,mahtavan Herran edessä elämä viskattu ilopeltoon tänäänkin on kallis ja Hänelle rakas

    Vaikka mikä tahansa toinen kohtalo olisi kevyempi unkarilaista eläköön elämä! Syksy on ihana Herätkää taatot! Te kuuntelijani En ole kumartanut tämän päivän massaa Minulle on ihminen jatkuva ihminen minulle ei mikään ole lohdutonta rakennan pesäni tulivuorille Samalla seuraan heimoani luottaen siihen, että luottaa saa Muutamat elävät miljoonien puolesta Yhdessä viuhuvat purppurassa kehtolaulut ja opetussanat Ihmisen kohtalo ei voi eksyä

    Tässä on leirini Ylpeä Yksin Hyvinpä, arvelen Kaikki on hyvin

    Sydämeni leviää kuin valoisa niitty Kuulen, miten kaikkialla jymisee maa ja rukousten sijasta kiroillaan Tänään viskon hymyilyn kukkakimppuja Eläköön elämä! Syksy on ihana.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Lahtinen sanoo:

    Kaikesta ihailusta ja suitsutuksesta huolimatta kannattaa muistaa ettei Etelä-Afrikan historia ole yksinkertainen Mustasta valkeaksi Mandelan kautta muuttuminen.

    Etelä-Afrikka ei ole onnen, tasa-arvon eikä rauhan tyyssija, vaikka apartheid lakkautettiin ja saatiin mustia presidenttejä. Maan rikostilastot ovat synkkiä.

    “South Africa has extremely high levels of sexual assault. “The prevalence of rape, and particularly multiple perpetrator rape… is unusually high,” according to a 2012 report by the think-tank the Institute for Security Studies (ISS). ”

    “Rape is one of the most under-reported crimes in South Africa,” noted the NGO coalition Shukumisa. It points to research, conducted in Gauteng in 2010, that found one-quarter of women questioned in the study “had been raped in the course of their lifetimes, while almost one in 12 women had been raped in 2009. But only one in 13 women raped by a non-partner reported the matter to the police, while only one in 25 of the women raped by their partners reported this to the police.”

    “Rape statistics are therefore badly skewed because “women are remaining silent about the sexual violence they experience”.

    http://www.irinnews.org/report/99039/a-look-behind-the-statistics-of-south-africa-s-rape-epidemic

    Kannattaa lukea myös seuraavan lainauksen ja viitteen artikkeli, rasismi elää, sen suunta vain vaihtui:

    “South Africa: Where Corruption, Rape and Murder Are Normal”

    https://www.thetrumpet.com/article/11050.3.159.0/society/south-africa-where-corruption-rape-and-murder-are-normal

    Ilmoita asiaton kommentti