Elämä uskomusten varassa

muuta maailmaa

Tietoa voisi pitää hyvin perusteltuna tosi uskomuksena. Uskomukset ovat yksittäisen ihmisen käsityksiä todellisuudesta. Jokaisella meistä on oma uskomusjärjestelmämme, joka ohjaa ajatteluamme ja toimintaamme. Oma todellisuutemme muovautuu sen mukaan, miten näemme itsemme, miten ajattelemme ja mihin uskomme.

Perustus tuolle uskomusjärjestelmällemme laskettiin jo lapsuudessamme. Ollessamme pieniä lapsia tietoinen mielemme ( järkeily ja ajattelu) ei ollut vielä kehittynyt ja mielemme oli kuin avoin malja. Tällöin tiedostamaton mielemme eli alitajuntamme otti kritiikittömästi vastaan kaiken, mitä sinne aistiemme kautta kipattiin. Kaikki ympärillämme olleet ihmiset (vanhemmat, sukulaiset, lastenhoitajat, kaverit ja opettajat) pääsivät vapaasti viskaamaan omat rikkansa mielemme rokkaan. Mukana tulivat siis kaikki heidän omat uskomuksensa, myös ne rajoittavat. Skideinä tulimme nielleeksi kaiken meille tarjoillun sopan niin kauan kunnes oma järkeilymme ja ajattelumme alkoi kehittyä ja muodostimme pikku hiljaa ikioman suodattimemme.

Tietoinen mielemme toimii eräänlaisena suodattimena aistien ja tiedostamattoman mielen välillä. Tietoinen mielemme järkeilee, ajattelee ja tekee tietoisia päätelmiä kaikesta siitä läkähdyttävän suuresta informaatiomäärästä, jota otamme jatkuvasti vastaan. Se voi näin ollen milloin vain esimerkiksi hylätä tai hyväksyä jonkin ajatuksen tai idean.

Tiedostamaton mielemme sen sijaan ei kykene hylkäämään mitään, vaan se hyväksyy kaiken sen mitä tietoinen mielemme sille sanoo. Tästä kaikesta tiedostamaton mielemme mm. rakentaa meille meidän tunnemaailmamme.

Stoalaisen filosofin Epiktetoksen (n. 50-135 jKr.) kenties tunnetuin ajatus kuuluu: Ihmisiä eivät järkytä asiat, vaan heidän uskomuksensa niistä. Filosofi ottaa esimerkin: Ei kuolema ole mitään kauheaa, vaan kauhea on se uskomus kuolemasta, että se on kauhea.

Olemme siis varsin suuressa määrin sitä mitä ajattelemme. Olen jostakin lukenut, että päämme sisällä käy jatkuva trafiikki, useat kymmenet tuhannet ajatuksen tyngät käyvät mielessämme päivän mittaan. Tulevat ja ennen kaikkea menevät. Valtaosa on sellaisia, ettei niihin kannata kiinnittää lainkaan huomiota. Sitä paitsi ne ovat  90%:sesti samoja ajatuksen ituja, joita päässäsi pyöri eilenkin.

Se, mihin uskot, määrää, miten elät. Uskomusjärjestelmäsi asettaa rajat sille, mikä on mahdollista, luultavaa ja hyväksyttävää ja mikä ei.

Jos uskomuksesi ovat 10-20 vuotta ajastaan jäljessä, ne eivät ehkä enää auta, suojele ja valista sinua kuten alun perin oli tarkoitus. Ne pikemminkin estävät ja pidättävät sinua elämästä, ne ovat vanginneet sinut. Nykyhetkessä elämisen sijaan saatatkin toistaa menneisyyden käyttäytymismallia yhä uudelleen. Jos näin on, näennäiset uudet alut päättyvät väistämättä vanhalla, totutulla tavalla.

Toisenlaisia tuloksia halutessani minun on suostuttava muuttamaan ajatuksiani (uskomukset), toimintaani ja tunnetilaani kielteisistä myönteisiksi, hajottavista rakentaviksi, itsekkäistä toiset huomioon ottaviksi.

kerro itsellesi

Kysymyksiä lukijoille: Jos uskomukset todella ovat näin tärkeitä elämässämme, niin kenen uskomusten varassa sinä elät, omiesiko vai kenties jonkun toisen? Oletko joutunut elämässäsi kantapään kautta testaamaan keskeisten uskomustesi toimivuutta?

 

26 kommenttia

  • Kari Virtanen sanoo:

    Mielenkiintoinen kysymys: Vakavasti otettavia uskomuksia aika harva rakentaa itse. Muilta saatuja ja vähiä omia pitää arvioida oman järjen valossa. Apuna voi tietenkin käyttää myös muiden järkeilyä. Lisäksi on vielä tunne. Uskomus voi olla järkevä, muttei tunnu oikealta. Itse luottaisin omaan tai muilta saatuun uskomukseen, joka ei ole ainakaan järjen vastainen ja joka lisäksi tuntuu oikealta. Tai ei ainakaan tunnu väärältä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Osmo Peltonen sanoo:

    Aika epäilyttävää muuten, kun uskonnosta muovataan eheitä minuuksia. Huonoimmillaan lite-hengellisyyttä minäfiilistelyineen. Kun vaikka lukee Paavo Ruotsalaisen elämästä, niin se tyyppihän oli aivan rikki minuuksiltaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Risto Korhonen sanoo:

    Omieni varassa elän. Tarpeen vaatiessa muutan uskomuksiani ja elän edelleen;) Ja kunnioitan muidenkin uskomuksia kykyni mukaan.

    Eipä ole tarvinnut kantapään kautta testata mitään ns. suuriin kysymyksiin liittyviä uskomuksiani. Ei kun juupas, tavallaan kyllä. Pienempänä uskoin (tai oletin) jostain syystä, että ihmiset ovat pohjimmiltaan hyviä. Valitettavasti vuodet reaalimaailmassa ovat saaneet tuon uskomuksen muuttumaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      Risto Korhonen ;” Pienempänä uskoin (tai oletin) jostain syystä, että ihmiset ovat pohjimmiltaan hyviä.”

      Tämä on havaintoni mukaan kaikille lapsille ”ylhäältä annettu” olettamus ja kun lapset kehittyvät murrosikään, he vastaavat aikuisten maailmalle ”peilinä” sen kokemuksen mukaisesti, joka heille tuosta maailmasta on käytännössä syntynyt.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Vesa Ahlfors sanoo:

    Hannu Kiuru: ”Kysymyksiä lukijoille: Jos uskomukset todella ovat näin tärkeitä elämässämme, niin kenen uskomusten varassa sinä elät, omiesiko vai kenties jonkun toisen?”

    Hyvä kysymys. Jos perustat ne ”uskomuksesi” pääasiassa perinteisiin ja perinnäistapoihin miettimättä niitä ja niiden alkuperää sen enempää, niin kenen/keiden ”uskomusten varassa elät?

    Hannu Kiuru: ”Oletko joutunut elämässäsi kantapään kautta testaamaan keskeisten uskomustesi toimivuutta?”

    Syitä varmasti olisi kaikille siinä suhteessa. Itse olen joutunut jossain vaiheessa sellaista tekemään, tai siis lähinnä miettimään ja pohtimaan ovatko ne pelkkiä uskomuksia ja vai onko niillä jotain kantavaa pohjaa ja perustuksia.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Voitto Kotiaho sanoo:

    Henkilökohtaisesti käyn eräänlaista painia kylmän ateistisen ajattelutavan kanssa, joka sanoo karkeasti yleistäen näin: Tieteellinen tieto on ainoa vakavasti otettava uskomus ja muut uskomukset tyhjänpäiväisiä, koska niistä ei voida esittää havaitsijasta riippumatonta näyttöä. Tähän ateistien tyhjänpäiväisten uskomusten koriin kuuluu sitten tietysti myös uskonnollinen usko.

    Uskon itse Jeesukseen, mutta järjen tasolla en tahdo päästä tuosta ateistisesta ajattelutavasta oikein täysin yli.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Hannu Kiuru sanoo:

      Voitto, selkiyttäisikö tilannetta tällainen näkökulma:

      Uskomukset ovat jotakin sellaista, mistä me ihmiset rakennamme kokonaisuutta, elämänkatsomusta, ottamalla vaikutteita vähän sieltä sun täältä. Kristus-usko ei ole otettavissa, vaan se annetaan meille. Me emme niinkään tule uskoon, vaan usko tulee meihin ylhäältä. Usko on Jumalan lahja.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      Hannu Kiuru :”Me emme niinkään tule uskoon, vaan usko tulee meihin ylhäältä.”

      Omasta puolestani kiitos tuosta vastauksesta. Kun keskustelin muulla palstalla vakaumuksellisen kristityn kanssa näistä asioista ja sanoin, että ”en ole tullut uskoon, vaan usko on tullut minuun”, hänen mielipiteensä oli, että siinä tapauksessa usko on tullut paholaisesta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Voitto Kotiaho sanoo:

      Hannu, kyllä selkeyttää, kiitos loistavasta kommentistasi!

      Olen ajatellut että tuo ”Me emme niinkään tule uskoon, vaan usko tulee meihin ylhäältä.” on varmaankin jotakin, jota ei voi järkeistää, vaan se Jumalan salaisuus.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Voitto Kotiaho sanoo:

      Tuula: ”sanoin, että “en ole tullut uskoon, vaan usko on tullut minuun”, hänen mielipiteensä oli, että siinä tapauksessa usko on tullut paholaisesta.”

      Vaikuttaa äärimmäiseltä esimerkiltä hengellisestä väkivallasta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Osmo Peltonen sanoo:

      Pätee varmaan uskomuksiin (blogi) että hengellisempään puoleen. Nähdään helposti, että itse hallitaan asioita, kirjavassa uushengellisyydessä tällainen itseparannuksen idea.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Voitto Kotiaho sanoo:

      Osmo Peltonen: En ymmärrä kommentistasi oikein mitään. Voisitko vääntää vähän rautalangasta että mitä tarkoitat?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Osmo Peltonen sanoo:

      Uushengellisyys viittasi nykyisin aika yleisiin, suurelta osalta muusta kuin kristinuskon pohjalta nouseviin henkisyyden ja hengellisyyden muotoihin. Jotka lähtevät itseparantelusta, ryhmäidentiteetin hausta ja voi olla että muodikkuudesta. Vastakohtana kristinuskon klassinen ihmiskäsitys, ettei lähtökohtana ole se mitä ihminen tekee, ja ettei ihmisellä oikein ole esittää mitään ehjää. Tuossa pääasia…

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Vesa Ahlfors sanoo:

      Hannu Kiuru: ”Kristus-usko ei ole otettavissa, vaan se annetaan meille..”

      Kun sitä nyt Raamatun mukaan tarjotaan kaikille maailman ihmisille, eikö se silloin ”ole otettavissa”?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Hannu Kiuru sanoo:

      Vesa, tarjotaan kyllä, mutta siltikään usko ei ole ihmisen vaan Jumalan teko! Hän vaikuttaa meissä uskon. Sisäpaisti: Ei ihminen voi ottaa mitään, jos Jumala ei anna.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Reino Suni sanoo:

    Muutama kommentti uskostani, uskomuksestani.

    En ole niin sanotusti tullut uskoon. Minussa on ollut usko Korkeimpaan aivan lapsesta alkaen. Liekö tullut häneltä ?

    Uskoni on tarkentunut, täsmentynyt, aivan radikaalisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Ajattelukykyni huomattava laajentuminen uusien tietojen myötä on uskomukseni realistinen ja rehellinen perusta. Tutkijoiden huomattavat tulokset 2000 vuoden aikaisista tapahtumista ovat olleet perustana Jeesuksen sanoman mahdollisimman totuudenmukaisen perimätiedon ymmärtämiseen. Uudet tulokset uusine löytöineen kehittävät ajatteluani eteenpäin. Kantapää on jatkuvasti avoinna.

    Yksinkertaisesti uskon Jeesuksen vahvistamaan Jumalan sanomaan lähimmäisen rakkauksineen ja sen noudattamisen merkitykseen elämällemme. En usko kirkon ihmisten valitsemiin Jumaliin enkä muihinkaan ihmisten , kirkolliskokousten, päätöksiin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Elias Tanni sanoo:

    Ateismi elää minussakin vahvana, ehkä kristittyys on sanoisko 51% pitkän aikavälin keskiarvolla. Tuota luonnontieteellistä, tulkitsijasta riippumatonta näkökulmanottoa voi tosin miettiä myös toisin päin. Henrik Tikkasen sanoin: ”Luulen tietäväni, mutta tiedän uskovani”. Eli koska usko on jotain sisäistä ja siis varmaa vain minulle (sekin, miten ateisti ja miten kristitty milloinkin koen olevani), niin se on ainoa pysyvä ja tietoon pohjautuva. Kaikki muut minun/minän on täytynyt sisäistää jonkun sellaisen kautta, jolle olen antanut auktoriteetin aseman.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Vesa Ahlfors sanoo:

      Elias Tanni: ”Ateismi elää minussakin vahvana, ehkä kristittyys on sanoisko 51% pitkän aikavälin keskiarvolla.”

      Jos et hyvä Elias pahastu, niin mikä se sinun koulutuksesi olikaan? Jonkinlainen muistikuva minulla on, että olisit sen täällä joskus maininnut.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Elias Tanni sanoo:

      Luokanopettaja (kasvatustieteen maisteri), erilliset erityisopettajan opinnot, seikkailupedagogi, teologian maisteri.

      Kui?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Vesa Ahlfors sanoo:

      Luokanopettaja (kasvatustieteen maisteri), erilliset erityisopettajan opinnot, seikkailupedagogi, teologian maisteri. Kui?”

      Ajattelin vain kuulutko niihin, jotka hakeutuvat papin virkoihin. Ei siis välttämättä niin.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Charlotta Lindfors sanoo:

    Uskomuslääkkeillä ja -hoidoilla menee hyvin. Uskomususkonnoilla rahastetaan. Uskomusjumalat hallitsevat ihmisiä. Uskomuksilla ihminen rajaa vapautensa.

    ”Uskossa” (jokaisella omansa) belief-uskosta pitäisi päästä faith-uskoon.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Hannu Kiuru sanoo:

    Olisi mukava kuulla (lue: lukea), mitä ajattelette noista alakuvan itsesuggestioista…

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuire Kajasvirta sanoo:

      Minusta nuo sloganit tuossa kirjan kannessa ovat hyviä työkaluja ja ryhdin antajia. Ne eivät ole mitenkään ristiriidassa ainakaan oman uskoni kanssa.

      Elämäss tarvitaan Jumalan siunausta ja johdatusta, mutta myös uskoa ja arvostusta omaan itseen ainutkertaisena yksilönä.

      Varsinkin tällaisena sadepäivänä nuo ’suggeroivat’ ajatukset tuntuvat erityisen hyviltä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • May Roth-Edelmann sanoo:

    Hyvien itsesuggestioiden avulla voitetaan. Ei hyvin treenannut urheilija mene kisoihin häviämään vaan voittamaan. Jos hän ajattelee: yritän, mutta en varmaan pärjää, siitä muodostuu itsensä toteuttava ennusta.

    Sanotaan, että meidän suomalaisten sisäinen puhe on hyvin kielteistä. ”Minä se olen vaan tällanen reppana”.Hyvillä vahvistavilla suggestioilla se olisi muutettavissa.

    Se on psykologiaa ja se taas on tiedettä ja tutkittua.

    Sitten tulemme näihin taloudellista hyötyä ja mainetta haaliviin uskomusten levittäjiin ja suggeroijiin. Tällä pillerillä laihdut 5 kg viikossa. Pakurikääpätee tekee sinut vastustamattomaksi ja vahvaksi. Kun tulet ja kuuntelet minua ja uskot, syöpäsolusi haihtuvat taivaan tuuliin, keuhkosi kasvavat uutta tervettä kudosta. Simsalabim.

    Ihminen tekee koko ajan valintoja. Sukunsa, ystäviensä tai kulttuurinsa ja omien ajatustensa ohjaamana. Elämä on jatkuvaa valitsemista ja niiden mukana toivomista.

    Mitä tulee kristityn ateismi-ajatuksiin. Me ajattelemme koko ajan. Ajatukset vilisevät mielessämme. Niitä on tuhansia tunnissa. Jokaiselle, uskoon tulleelle tai lapsenuskoiselle tulee myös ajatuksia entäs jos mitään ei olekaan, uskonko turhaan. Sille ei mahda mitään.

    Löpinän jälkeen vastaus: Alakuvan suggestiot ihan hyvään johtavia. Niitä keksivät hyvän elämän markkinamiehet, mutta myös me itse.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Väisänen sanoo:

      Kenelläkään ei ole oikeutta korvata toisen Ihmisen omaatuntoa omallansa. Tieto on ainoa asia, minkä avulla voimme elää hyvän elämän. Mutta sitten on niin, että tarvitsemme oikeanlaista ohjausta, työkaluja ja oikeita profeettoja , että opimme tekemään hyviä johtopäätöksiä. Asioiden sekoittaminen ja hämärtä’minen kuuluu nykyaikaiseen elämään. Näin kapitalismi korvataan markkinatalouden ajatuksella ja rakkaus kaikkine liitteineen vierotetaan tosiasiasta, että kyse on kuitenkin kahden kaupasta. Jo 6000.ta vuotta sitten moraaliset opetukset olivat pitkällä, näistä esimerkkinä Ptah-Hotepin kirjoitukset, jotka kirjoitettiin yli 5300 vuotta sitten Egyptin vallanperijöitä varten. Kukin voi katsoa, mistä voisi johtua se, että tänäkään päivänä Ihmisen Itseyttä ei pidetä arvossa, mikä sille kuuluisi ja millä tavalla Siihen tulisi kasvatuksellisesti ja hengellisesti suhtautua. Kun teologille Jumala ja Jumaluuteen liittyvä on absoluuttista, ei se saisi olla esteenä sille, että kirkko ei voisi ymmärtää perisyntiasiaa Ihmisarvon mukaisesti niin, että kieltäessään Jumala antoi Ihmiselle haasteen ja tehtävän, mihin Ihmisen tuli vastata. Yksin uskon kautta vanhurskauttamisajatus ja oppi ei saa merkitä sitä, että kirkko kieltää ja kieltäytyy suhtautumasta vakavasti arvokkaimpaan asiaan , mitä Jumala Ihmiselle on antanut ja näitä ovat omatunto ja valinnan tai tahdonvapaus. Tässä olisi myös hyvä ymmärtää Jeesuksen opetus Itsensä kieltämisestä sen lisäksi, mitä Jeesus opetti anteeksi antamisesta ja lähimmäisen rakastamisesta. Hyvä on myös muistaa Jeesuksen sanat katumattomalle syntiselle. Traditioissa on paljon uskomuksia ja elämämme aikana niitä tulee paljon lisää. Lisäksi on muistettava omat sokeat pisteemme, minne emme aina Itse yletä niitä arvioimaan. Tämä ei kuitenkaan saisi estää kirkkoa antamasta jäsenilleen sielun hoito-opetusta. Tällä teolla osa uskomuksistamme voisi hälvetä ja voisimme ymmärtää, että tahto, henki ja pyrkimys ylentää sielumme Jumalan puoleen ovat Meidän synnyinlahjojamme.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Ruttopuiston rovasti Hannu Kiuru

    Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (67 v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121