Jouluvirren 24 jokaisen säkeistön päätökseksi toistuu kehotus: ”Eijaa, laulakaa! Lunastetut olemme kuolon kahlehista.” Näin on todella aihetta kehottaa, sillä Beetlehem ja Golgata kuuluvat yhteen. ”Seimestä Golgatalle Hän kulki, laupias.” Jo jouluna saa kaikua pääsiäissanoma lunastuksesta, voitosta, ihmissuvulle valmistetusta pelastuksesta. Vieläkin enemmän! Ei vain jouluna tai pääsiäisenä, vaan joka päivä: Eijaa, laulakaa! Lunastetut olemme…
”Mutta me toivoimme hänen olevan se, joka oli lunastava Israelin.” (Lk. 24:21) Nämä kahden Emmauksen tien kulkijan sanat eivät sen sijaan kerro mitään riemusta. Heidän mielensä oli masentunut; toiveet olivat romahtaneet. Pettyneinä, allapäin he tekivät matkaa. Eikö tämä ole myös monen tämän ajan ihmisen kokemus. En jaksa yhtyä toisten riemuun. Kehotukset iloitsemiseen vain lisäävät elämäni taakkaa. Toiveeni ja odotukseni eivät ole toteutuneet. Olen aivan maassa!
Muistamme, miten Jeesus liittyi näiden kahden Emmauksen tien kulkijan seuraan. Kärsivällisesti Hän kuunteli heidän huoliaan ja ahdistustaan. Kärsivällisesti Hän opasti heitä sisälle Raamattuun. ”Eikö Kristuksen pitänyt tätä kärsimän ja sitten menemän kirkkauteensa?” (Lk. 24:26) Emmauksen tien kulkijat saivat kirjoitusten äärellä oppia lunastuksen salaisuutta. Odotetun Messiaan tien oli oltava ristin tie, kärsivän Herran palvelijan tie!
Messiaan tie oli välttämättä ristin tie. Lunastukseen, vapaaksi ostamiseen tarvittiin Jumalan Pojan uhrikuolema ja sovintoveri. ”Jeesus Kristus… on minun Herrani, joka on lunastetut minut, kadotetun ja tuomitun ihmisen, ostanut ja voittanut minut vapaaksi kaikista synneistä, kuolemasta ja perkeleen vallasta, ei kullalla eikä hopealla, vaan pyhällä, kalliilla verellään ja viattomalla kärsimisellään ja kuolemallaan; että minä olisin hänen omansa…” Näinhän me olemme oppineet katekismuksen sanoilla ilmaisemaan lunastuksen ihmettä. Huomaa siis, kenet Jeesus on lunastanut? Kadotetun ja tuomitun! Sellainen on asemasi ilman Kristusta. Se on täysin toivoton. Toivoton oli myös orjan tai sotavangin asema, jos ei hänestä joku toinen maksanut riittävää lunastushintaa. Juuri tällaisesta orjien ja sotavankien vapauttamisesta käytettiin Raamatun kirjoittamisen aikaan lunastus-sanaa. Meidät, kadotetut ja tuomitut, synnin orjat ja kahlevangit Kristus on totisesti ostanut vapaiksi. ”Meillä on lunastus Jeesuksen veren kautta” (Ef. 1:7)
”Emmauksen talossa riemu on suuri, noussut kuolleista Kristus on juuri, rikottu haudan on muuri.” Kun uusi hengellinen musiikki (Tämä kirja on julkaistu vuonna 1982, SLEY.) joitakin vuosia sitten ilahduttavasti löysi tiensä seurakuntiin, oli ensimmäisten joukossa laulu, jossa verrattomalla tavalla kerrottiin Emmauksen tien tapahtumista. Emmauksen matkamiesten pettymys ja epätoivo vaihtuivat iloon ja riemuun. Raamatun sanasta he saivat oppia lunastuksen salaisuutta. Ehtoollisleipää murrettaessa heidän silmänsä avautuivat ja he tunnistivat Jeesuksen. Masentuneiden väsymys oli nyt poissa ja kiitoslaulu täytti sydämen. ”Emmauksen talossa riemu on suuri.”
Sinullakin ystävä on nämä kaksi kanavaa avoinna. Niiden avulla saat nousta epätoivosta elävään toivoon ja masennuksesta iloon. Raamatun äärellä voit yhä uudelleen tutkistella lunastuksen salaisuutta. Saat toistaa: ”On lunastanut minut, kadotetun ja tuomitun…” Seurakunnan kokoontuessa voit yhdessä toisten kanssa käydä ehtoollispöytään, jossa Jeesus Kristus ylösnousseena totisesti on läsnä. Silmät aukenevat, sydän syttyy palamaan ja kiitoslaulu kajahtaa.
Eijaa, laulakaa! Lunastetut olemme kuolon kahlehista.
Reijo Arkkila, Sanasta elämä, s. 39-41.
Mika: Blogien tarkoitus on kai tuoda esiin blogistin käsityksiä joistakin ajankohtaisista tai sitten ajattomista aiheista.
Jos julkaiset pelkkiä sitaatteja toisten teksteistä, lukija ei voi tietää, missä tarkoituksessa niitä julkaiset. Oletko samaa mieltä alkuperäisten kirjoittajien kanssa? Vai tuotko heidän tekstinsä esille provosoidaksesi?
Toivon, että liittäisi blogeihisi omia ajatuksiasi lainaamiisi teksteihin liittyen. Nyt ne jäävät vähän ilman päälle.
Tietenkin olen samaa mieltä sitaattien tekijöiden kanssa. Sitaattini ovat yleensä kaikki hengellisiä. Se on mielestäni pääasia. Jotenkin myös ajattelen, että antaa minua viisaampien puhua.
F. G. Hedberg, Elämänsanoja, tämän päivän teksti:
https://www.facebook.com/photo?fbid=1883813166277677&set=a.770809430911395
Me opetamme, että ristillä kuolevan Kristuksen uhri riitti koko maailman syntien sovitukseksi; muita uhreja ei lisäksi tarvita.
Tunnustuskirjat, s. 169, SLEY, 1948.
1.Johanneksen kirje:
2:2 Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien.
Taulu Kristuksesta:
https://www.facebook.com/photo/?fbid=1884237262901934&set=pb.100039470347322.-2207520000
Pyhä Henki lohduttaa myös kuolemassa
Kuolemassa painaa Pyhä Henki silmämme kiinni ja saattaa sielumme oikeaan majaansa, missä iankaikkinen ilo ja riemu vallitsee. Viimeisenä päivänä yhdistää Hän jälleen sielumme ja ruumiimme ja valmistaa uudessa ihmisessä sellaisen paratiisin, jota silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut eikä ihmisen sydän voinut käsittää. Teethän, rakkain Jumalan Henki, sen minullekin, rakkaille sanankuulijoilleni ja niille, jotka sen lukevat, niin, kaikille valituille kristityille! Ole iankaikkisesti siunattu, sinä rakkain Jumalan Pyhä Henki ja Lohduttajani!
Stefan Prätorius, Uskovaisten Hengellinen Aarre-aitta, s. 294, SLEY, 1925.
Tutkimuksessaan Hannulan herätyksestä Timo Junkkaala totesi, että myös pietismin mukaisesti suuntautuneet henkilöt voivat hyväksyä ilmauksen ”koko maailman autuus”, jos käsitteellä tarkoitetaan sitä, ”että Kristus oli kuolemallaan hankkinut vanhurskauden, anteeksiantamuksen ja autuuden eli pelastuksen koko maailmalle.” Timo Junkkaala, Hannulan herätys, s. 55, Kirjaneliö, 1986. Kirja on Junkkaalan väitöskirja. Tämä teksti löytyy myös gradustani.
Koko maailman autuus ei kuitenkaan tarkoita kaikkien pelastumista taivaaseen, niin kuin jotkut luulevat. SLEY on aina korostanut, että valmis pelastus omistetaan uskolla. Epäusko siis kadottaa.
”Totisesti, totisesti minä sanon teille: te saatte nähdä taivaan avoinna ja Jumalan enkelien nousevan ylös ja laskeutuvan alas Ihmisen Pojan päälle.” (Joh. 1:51)
Kouluaikanani tässä lähellä Somerolla eleli viihdetaiteilija, joka teki mm. tunnetun haikean tangon: ”Aavan meren tuolla puolen, jossakin on maa, missä onnen kaukorantaan laine liplattaa, missä kukat kauneimmat luo aina loistettaan, siellä huolet huomisen voi jäädä unholaan. Oi jospa kerran sinne satumaahan käydä vois, niin sieltä koskaan lähtisi en linnun lailla pois… ” Kaunishan Someron miehen laulu on, ei varsinaisesti väärä, mutta älä koskaan tyydy sen taivaskäsityksiin! Et saa tällaisesta yleisuskonnollisuudesta sielun rauhaa. Olethan jo käsittänyt, että Kaikkivaltias pyhä Jumala ei ole ihmiskuntaansa jättänyt kaikkein tärkeimmässä kysymyksessä, nimittäin kysymyksessä iankaikkisuudestamme, epämääräisen kaipauksen, jonkun sumupilven tai yleisen mielipiteen perustalle…
Järkyttävä oli tieto muistisairaasta tuttavastamme, joka ei kerrostalossa löytänytkään kodin ovea. Monenlaista tuli vastaan, mutta mikä on varmasti kodin ovi? Miten ja mistä pääsisi kotiin! Aivan samoin: Miten pääsisi taivaaseen, jos ei tiedä ovea? Ei mitenkään! Siksi juuri Kristuksen kirkko saarnaa viimeiseen päivään saakka samaa iankaikkista verievankeliumia esim. vanhan porttilaulun sanoin. Tätä laulua täälläkin (Loimaan evankelisella) opistolla on sukupolvien ajan laulettu:
”Se viel on auki – kiiruhda, vaikk vainoojamme pauhaa, Sä risti, kruunu omista, on Jeesuksessa rauhaa, Oi armo autuaallisin, nyt auki on se mullekin, On myös, on myös se auki mullekin.”…
Sakari Korpinen, Oikeat alttarit ja saarnatuolit, Sakari Korpisen 80-vuotisjuhlakirja, s. 298 ja 300, Julkaisija: Suomen evankelisluterilainen lähetyshiippakunta, 2026. Loimaa Lähetyshiippakunnan kesäjuhlien avajaisseurat 30.7.2021. Sulku on allekirjoittaneen lisäys.
On täysin vaaratonta sanoa yksinkertaiselle maallikolle: ”Lue pyhän Luukkaan evankeliumia. Sinä ymmärrät sen. On aivan samaa, omaksutko totuuden yhdestä tai toisesta Raamatun osasta!” Tämä on vaaratonta, sillä jokainen tietää, että sana, jonka Jumala tunnustaa omakseen, ei puhu itseään vastaan.
Wilhelm Löhe, Jumalan puutarha, s. 62-63, SLEY, 1983.
Ne, jotka tekevät ns. ratkaisun, heidän tulisi muistaa, että heitä ei ole pelastanut se ratkaisu, vaan Jeesus.
Rukouksessa voi aina ja joka päivä jättää itsensä Jeesuksen haltuun ja käsiin.