Jouluvirren 24 jokaisen säkeistön päätökseksi toistuu kehotus: ”Eijaa, laulakaa! Lunastetut olemme kuolon kahlehista.” Näin on todella aihetta kehottaa, sillä Beetlehem ja Golgata kuuluvat yhteen. ”Seimestä Golgatalle Hän kulki, laupias.” Jo jouluna saa kaikua pääsiäissanoma lunastuksesta, voitosta, ihmissuvulle valmistetusta pelastuksesta. Vieläkin enemmän! Ei vain jouluna tai pääsiäisenä, vaan joka päivä: Eijaa, laulakaa! Lunastetut olemme…
”Mutta me toivoimme hänen olevan se, joka oli lunastava Israelin.” (Lk. 24:21) Nämä kahden Emmauksen tien kulkijan sanat eivät sen sijaan kerro mitään riemusta. Heidän mielensä oli masentunut; toiveet olivat romahtaneet. Pettyneinä, allapäin he tekivät matkaa. Eikö tämä ole myös monen tämän ajan ihmisen kokemus. En jaksa yhtyä toisten riemuun. Kehotukset iloitsemiseen vain lisäävät elämäni taakkaa. Toiveeni ja odotukseni eivät ole toteutuneet. Olen aivan maassa!
Muistamme, miten Jeesus liittyi näiden kahden Emmauksen tien kulkijan seuraan. Kärsivällisesti Hän kuunteli heidän huoliaan ja ahdistustaan. Kärsivällisesti Hän opasti heitä sisälle Raamattuun. ”Eikö Kristuksen pitänyt tätä kärsimän ja sitten menemän kirkkauteensa?” (Lk. 24:26) Emmauksen tien kulkijat saivat kirjoitusten äärellä oppia lunastuksen salaisuutta. Odotetun Messiaan tien oli oltava ristin tie, kärsivän Herran palvelijan tie!
Messiaan tie oli välttämättä ristin tie. Lunastukseen, vapaaksi ostamiseen tarvittiin Jumalan Pojan uhrikuolema ja sovintoveri. ”Jeesus Kristus… on minun Herrani, joka on lunastetut minut, kadotetun ja tuomitun ihmisen, ostanut ja voittanut minut vapaaksi kaikista synneistä, kuolemasta ja perkeleen vallasta, ei kullalla eikä hopealla, vaan pyhällä, kalliilla verellään ja viattomalla kärsimisellään ja kuolemallaan; että minä olisin hänen omansa…” Näinhän me olemme oppineet katekismuksen sanoilla ilmaisemaan lunastuksen ihmettä. Huomaa siis, kenet Jeesus on lunastanut? Kadotetun ja tuomitun! Sellainen on asemasi ilman Kristusta. Se on täysin toivoton. Toivoton oli myös orjan tai sotavangin asema, jos ei hänestä joku toinen maksanut riittävää lunastushintaa. Juuri tällaisesta orjien ja sotavankien vapauttamisesta käytettiin Raamatun kirjoittamisen aikaan lunastus-sanaa. Meidät, kadotetut ja tuomitut, synnin orjat ja kahlevangit Kristus on totisesti ostanut vapaiksi. ”Meillä on lunastus Jeesuksen veren kautta” (Ef. 1:7)
”Emmauksen talossa riemu on suuri, noussut kuolleista Kristus on juuri, rikottu haudan on muuri.” Kun uusi hengellinen musiikki (Tämä kirja on julkaistu vuonna 1982, SLEY.) joitakin vuosia sitten ilahduttavasti löysi tiensä seurakuntiin, oli ensimmäisten joukossa laulu, jossa verrattomalla tavalla kerrottiin Emmauksen tien tapahtumista. Emmauksen matkamiesten pettymys ja epätoivo vaihtuivat iloon ja riemuun. Raamatun sanasta he saivat oppia lunastuksen salaisuutta. Ehtoollisleipää murrettaessa heidän silmänsä avautuivat ja he tunnistivat Jeesuksen. Masentuneiden väsymys oli nyt poissa ja kiitoslaulu täytti sydämen. ”Emmauksen talossa riemu on suuri.”
Sinullakin ystävä on nämä kaksi kanavaa avoinna. Niiden avulla saat nousta epätoivosta elävään toivoon ja masennuksesta iloon. Raamatun äärellä voit yhä uudelleen tutkistella lunastuksen salaisuutta. Saat toistaa: ”On lunastanut minut, kadotetun ja tuomitun…” Seurakunnan kokoontuessa voit yhdessä toisten kanssa käydä ehtoollispöytään, jossa Jeesus Kristus ylösnousseena totisesti on läsnä. Silmät aukenevat, sydän syttyy palamaan ja kiitoslaulu kajahtaa.
Eijaa, laulakaa! Lunastetut olemme kuolon kahlehista.
Reijo Arkkila, Sanasta elämä, s. 39-41.
