Kuopion tuomiokapituli antoi väärän todistuksen määrätessään kirjallisen varoituksen pastori Sofia Salolle.
Väärä todistus tai vähintään muunneltu totuus kuului näin: ”Tässä päätöksessä tuomiokapituli ei ota kantaa yleisesti esimerkiksi seksuaalietiikkaan, erilaisiin perhekäsityksiin tai seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien asemaan kirkossa tai yhteiskunnassa”.
Kun korkein hallinto-oikeus (KHO) vajaa vuosi sitten antoi päätöksensä Arpad Kovacsin varoituksesta, piispat ottivat yhteisen kannan ”pidättyvyydestä” määrätä seuraamuksia samaan sukupuolta olevan parin vihkiville papeille. Piispojen kannan mukaan seuraamuksia voi määrätä, mutta siinä on syytä harkita pidättyväisyyttä. Tämä tapahtui siis syksyllä 2020.
Sofia Salo vihki avioparin elokuussa 2018 ja asia tuli Kuopion tuomiokapitulin tietoon saman tien silloin Salon itse ilmoittamana. Siis lähes kolme vuotta sitten.
KHO:n päätös syyskuussa 2020 sisälsi keskeisenä elementtinä sen, että Oulun kapitulilla oli oikeus, mutta ei velvollisuutta määrätä varoitusseuraamus Kovacsille. KHO siis ratkaisi sen, että tuomiokapituilla oli kirkon autonomisen aseman, kirkon omien säännösten ja oikeudenkäynnissä näytetyn todistusaineiston varassa oikeus antaa varoitus Kovacsille. KHO:n päätöksen jälkeen piispat ottivat yhteisen kannan pidättyväisyydestä. Tuomiokapitulit olivat jo sitä ennen laittaneet jäihin kaikki tutkinnassa olleet tapaukset, joissa ns. sateenkaarivihkimys oli tapahtunut.
Nyt Kuopiossa on päätetty 30.6.2021 tässä piispojen pidättyvyyskannanoton jälkeisessä uudessa tilanteessa antaa varoitus tapahtumasta, joka on tapahtunut jo vuonna 2018. Silloin kolme vuotta sitten piispojen kanta oli toinen eli oli selkeäsanainen ja myös kommunikoitu kielto, vaikka kiellon perustelut olivatkin kiistanalaiset ja monen kiistämät.
Kuopion päätös on nimenomaan uusi ja uudessa tilanteessa tehty kannanotto siihen, mikä Kuopiossa on käsitys kirkon seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemasta kirkossa juuri nyt. Kun päätökseen on tuo virke kirjoitettu, se kertoo, että asiaa on päätöstä muotoillessa tarkoin mietitty. On haluttu nyt rangaista Sofia Saloa ja varoittaa hiippakunnan muita pappeja sekä muistuttaa suurta yleisöä. Tätä ei tuomiokapitulin päätöksen hurskasteleva sanamuoto miksikään muuta.
Eikä tässä vielä kaikki.
Tuomioistuimessa – kuten käräjäoikeuessa – rikollinen teko voi johtaa tuomioon vuosienkin kuluttua teosta ja tuomioistuin on velvollinen määräämään tuomion, jos teko sitä edellyttää, ellei laki sitä estä.Tällaisesta asiastahan ei nyt ollut kyse.
Kirkon viranhaltijan teko voi olla esimiehen määräysten vastainen, säännösten vastainen ja jopa lainvastainen, mutta kirkon tuomiokapitulin käsittely ei koskaan ole rikosprosessia. Seuraamuksen määrääminen viranhoidon ongelmatilanteissa on juridisesti kirkon sisäistä harkinnanvaraista henkilöstöhallintoa. Seuraamuksen määrääminen on aina harkinnanvaraista ja rangaistusluontoinen seuraamus vain yksi ja kaikkein viimeisin työkalu työnantajan työkalupakissa. Mitään velvollisuutta antaa varoitus nyt Kuopion tuomiokapitulilla ei ole ollut, mutta se on päättänyt niin tehdä. Nyt.
Työelämässä havaittuun virheelliseen menettelyyn on työnantajan/esihenkilön puututtava heti, kun se tulee tietoon, ja seuraamuksesta on päätettävä viivyttelemättä. Vasta vuosien päästä reagoiminen irtautuu alkuperäisestä syy-yhteydestään, ja pahimmillaan seuraamus vaikuttaa kostotoimelta tai demonstraatioksi muille tehdyltä toimelta. Seuraamuksen tarkoitushan on viestiä työntekijälle, että hän on toiminut tavalla, joka on vastoin työnantajan tahtoa ja työntekijälle annetun seuraamuksen tavoite on, ettei väärä menettely toistu. Kolmessa vuodessa on ollut aikaa keskustela, ohjata ja tukea työntekijää oikeaan menettelyyn. Eikä ole edes väitetty, että Sofia Salo olisi toiminut 2018 jälkeen vastoin kapitulin määräyksiä.
Kuopion tuomiokapitulin päätös antaa kesäkuussa 2021 varoitus Sofia Salolle kolmen vuoden jälkeen elokuussa 2018 tapahtuneesta vihkimisestä on tuomiokapitulin henkilöstöhallinnollinen konkurssi, joka ehkä sopisi esimerkiksi henkilöstöhallinnon oppikirjoihin, mutta ei esimerkiksi hyvästä henkilöstöhallinnosta eikä sovellettavaksi käytäntöön.
Jos ei olla varmoja pitäisikö palkita vai rankaista, kannattaa odottaa hetken, että seurauksista saadaan joku tolkku?
Kiitos Risto Voipio hyvästä kirjoituksesta!
Kuopion tuomiokapitulin tekemä päätös ja sen perustelut antavat kuvan mielivaltaisesta hallinnosta, johon ei voi luottaa. Tämä on kovin demoralisoivaa.
Niinkö se menee liberaaleilla, että silloin on kyse mielivallasta, kun tunnustukseen pitäydytään ja kun toisaalla tunnustuksellisia pappeja irtisanotaan, niin oikeudesta? Kaikki paljastuu.
Saattaa olla, että Kuopion hiippakunnan tuomiokapituli on saanut ”herätyksen” asiassa vasta sen jälkeen kun tein maaliskuussa 2021 hyvin perustellun kantelun ”sateenkaaripapeista”, jotka julkisesti esittävät tahtonaan Kirkkolain ja pappislupauksen vastaisesti haluavansa vihkiä tai siunata samaa sukupuolta olevia pareja. Kanteluni perusteluissa toin niin yksiselitteisen selkeästi esille toimenpiteen olevan Jumalan tahdon ja Kirkkolain ja pappislupauksen vastaista, että tuomiokapitulille ei oikein muuta vaihtoehtoa jäänyt. Ilmeisesti tuomiokapitulin jäsenissä Jumalanpelko voitti ihmispelon! Kanteluuni tosin tuomiokapituli vastasi ympäripyöreästi.
Olipa hurskasteleva tapa nostaa oma raamatuntulkinta oikein Jumalan sanaksi.
Heh. Herra Aurasella tuntuu olevan varsin isot käsitykset itsestään.
Ei ole kyse omasta raamatuntulkinnasta, vaan puhtaasta ja selkeästä Raamatun sanasta.
Puhdas ja selkeä Raamatun Sana tuomitsee mm. AHNEUDEN samanarvoiseksi synniksi kuin homouden. Pitäisikö kirkon kieltäytyä vihkimästä esim. ahnetta taloushuijaripariskuntaa?
Seppo Heinola
Mitenkä ahneuden synti liittyy avioliittoon?
Tarkoitatko kenties tilannetta, että avioliitto solmitaan puhtaasti rahanansaitsemismielessä?
”Seppo Heinola Mitenkä ahneuden synti liittyy avioliittoon?”
Eikö kaikki synnit joita avioliitossa tehdään yhdessä puolison kanssa liity avioliittoon? Vai onko Sinulla ja kirkolla käsitys että avioliitto on pelkän panemisen takia solmittu ja kirkko vain panemisen on siunannut ja vain aktiin liittyvät asiat ovat avioliitossa syntiä tai eivät?
”Eikö kaikki synnit joita avioliitossa tehdään yhdessä puolison kanssa liity avioliittoon? ”
Eivät liity avioliittoon instituutiona.
Ja että vain paneminen liittyy avioliitoon instituutiona? Eiköhän siihen liity paljon muutakin. Mutta ajattelustanne näkyy miten pakkomielteisen traumaattinen suhde kristinuskolla on rakastelemiseen.
Onhan sitä erilaisia keinoja koettaa keskeyttää ajankohtaisten asioiden arvostelu. Pakkomielle lie sekin, kuin jokin ajaisi takaa, ei rauhaa ja lepoa hyvässä omassatunnossa.
Me kaikki ihmiset synnymme tänne maailmaan ihmisarvoltaan tasa-arvoisina lähimmäisen rakkaus mentaliteetti olemuksessamme, jossa Korkein, Jumala, on hengessä mukana. Me itse päätämme elämmekö elämämme partsuhteessa vai ei, mutta joka tapauksessa lähimmäisen rakkauden mentaliteetti olemuksessamme ja käytöksessämme. Me kaikki ihmiset lähdemme täältä ihmisarvoltaan tasa-arvoisina olemme me sitten eläneet parisuhteessa tai ei.
Kyse on kuitenkin tulkinnasta. Voimme tulkita Raamattua siitä, näkökulmasta, että se on ihmisten kirjoittamaa ja perustuu kirjoittamisajan ihmisten käsityksiin, tai sitten siitä näkökulmasta, että Raamatulla on Jumalan antama auktoriteetti meitä velvoittavina sanoina.
Kyse on ainoastaan siitä, kunnioitammeko Jumalaa Jumalana, joka puhuu meille sanansa kautta. Muu tulkita merkitsee lopulta sitä, ettei Raamatulla ole meille mitään sellaista annettavaa, jota emme itse voisi tulkita nykyaikaiseen muotoon ja meille sopivampaan merkitykseen.. Jollemme kunnioita Jumalan sanaa Jumalan sanana, niin Raamatun tekstiä ei voi pitää velvoittavana. Silloin kirkkokaan ei voi vedota Jumalalliseen auktoriteettiin omassa tehtävässään maailmassa. Joten koko kirkon tulevaisuus on kiinni tulkinnasta.
Tyypillinen luterilainen ymmärrys Raamatusta on, että se on sana Jumalasta eikä mikään paperi-Paavi.
”Kyse on ainoastaan siitä, kunnioitammeko Jumalaa Jumalana, joka puhuu meille sanansa kautta.” Siirränpä yhden sanan paikkaa ja muotoilen näin: ”Kysymys on siitä, kunnioitammeko Jumalaa Jumalana, joka puhuu meille ainoastaan sanansa kautta.”