Kaikista maailman uskonnoista, joita on paljon, pidän kristinuskoa sinä oikeana. Mitä todennäköisemmin se johtuu siitä, että olen kasvanut kristillisen kulttuurin keskelle. Jos olisin syntynyt johonkin toisenlaiseen kulttuuriin, asia voisi olla toisin, koska silloin uskonnollista ehdollistamista ei olisi välttämättä tapahtunut tällä tavalla.
Sen tarkemmin en osaa määritellä, mikä kristinuskon sisäisistä uskonnollisista kuppikunnista sitten olisi oikea. En edes usko, että sitä ainoaa oikeaa uskontoa on olemassa, koska kaikki uskonnot ovat enemmän tai vähemmän ihmisen keksimiä virityksiä.
Jos lähdetään raamatun maailmasta, siitä, missä minkäkin kristillisen uskonnon juuret ovat, niin ainoastaan katolinen- ja ortodoksinen kirkko pohjautuvat alkukirkkoon. Olen ortodoksi ja taipuvainen ajattelemaan, että alkuperäisestä uskosta kiinni pitävä kirkkokunta voi hyvinkin olla oikeassa. Kumpi sitten oli alkuperäisempi ja oikeampi, ortodoksisuus vai katolilaisuus? Sitä en tiedä, mutta kavahdan katolilaisten suhdetta aborttiin, joka vaikuttaa julmemmalta, kuin ortodoksien aborttisuhde.
Kaikki muut kristilliset uskonnot ovat sen jälkeen keksittyjä viritelmiä. Protestanttisuus, johon meidän luterilainen kirkkomme kuuluu, sai syntynsä 1500-luvulla. Sama aikakausi koskee anglikaanista ja kalvinistista kirkkoa. Babtismi on syntynyt 1600-luvulla, metodismi 1700-luvulla ja vapaakirkko 1800-luvulla. Sitten on vielä jehovan todistajat ja mormonit, joiden juuret ovat 1800-luvussa. Lestadiolaisuus syntyi sekin vasta myös niinkin myöhään, kuin 1800-luvulla ja helluntailaisuus 1900-luvulla.
Kun kurkistaa uskontojen historiaan, niiden takaa on nähtävissä aina ihmisen luoma kädenjälki. Eihän nyt esimerkiksi voida tosissaan olettaa, että 1800-luvulla Ruotsin Lapissa syntynyt lestadiolaisuus olisi se ainoa oikea uskonto, kun raamatun ajoista ja Jeesuksen ristinkuolemastakin on jo se parituhatta vuotta aikaa. Silti jotkut elävät tässä harhassa.
Niillä ihmisillä, joilla on taipumusta uskonnolliseen ajatteluun, on valitettava taipumus myös kuvitella, että se uskonto, jota itse edustaa olisi se ainoa oikea. Näinhän ei voi tietenkään olla, koska uskontoja on paljon ja paljon on eri tavoin uskonnollisia ihmisiäkin. Mistäpä näistä kuppikunnista voi varmuudella tietää, mikä on harhaoppista ihmisen keksimää viritelmää ja mihin on, mahdollisesti, pyhä henki vaikuttanut.
Taivaaseen on monta tietä, eikä ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa uskontoa.
Kiitos, olipa fiksu ja kypsä kannanotto. Ortodoksisen kirkon symboliikka etenkin ikoneissa ja alttareilla kuvaa minusta tarkimmin Jeesus-liikkeen gnostikkojen käyttämiä, niitä ei kuitenkaan avattane tavalliselle kirkkokansalle niiden diskreettisyyden vuoksi.
Hyvin ihmismäinen kannanotto 🙂 Mutta tosiaan, eipä siinä sen syvemmälle päästy uskontojen erosta. Kukin voi tutkia, missä Jeesusta Kristusta tuodaan puhtaimmin ainoana tienä ja totuutena taivaaseen, eikä traditioita, sääntöjä ja suorituksia. Uskon tie avautuu vain Raamatussa.
Samuel, esittämäsi ajatus on tyypillinen protestanttinen näkökulma joka on syntynyt 1500 luvulla uskonpuhdistuksen myötä, entisen katolisen munkin Martti Lutherin toimesta.
Ihmiset kirjoittavat ihmismäisesti. Vai mikä muu olisi mahdollista ihmiseltä?
Siten, että katsomme vain näkyviä, emmekä uskon silmillä. Eipä uskon tietä keksitty keskiajalla, vaan seurakunta on paljon paljon vanhempi 🙂
Silmät ovat (uskon tai muun) ovat ihmisen biologista todellisuutta ja jos niillä osaisi kirjoittaa olisi sekin ihmismäistä kirjoittamista…kas kun vaikkapa ateisti ja uskova ovat molemmat ihmisiä…
Muistan kirkollisen seminaarin uushenkisyydestä jostain 20 vuoden takaa. Luterilainen esitelmöitsijä väitti, että taivaaseen on kaksi tietä: pelastuminen uskon kautta Kristukseen ja pelastuminen teoista. Läsnä ollut ortodoksi, jolla myös oli luento, käytti terävän kriittisen kommenttipuheenvuoron siitä, että on vain yksi tie: ei ole muuta nimeä ihmisille annettu kuin nimi Jeesus, jossa meidän on pelastuminen. Olihan se mielenkiintoinen tilanne, kun ortodoksiteologin kanta oli ”protestanttisempi” kuin luterilaisen. Vai olikohan kysymys sittenkin vain ns. klassisesta kristinuskosta?
Realistina, joka harrastaa todellisuudessa, todellisuuspohjaista olemassaoloa, ei tietenkään usko, että kätten päälle panemisella saadaan halvaantuneet kävelemään, tai huutamalla hautaan Larukset nousee kuolleista.
Ei näe edes sitä, että mikä merkitys on sillä, että kuollut nousee haudasta, kuolee se kuitenkin.
Tapahtuma voi tietysti vaikuttaa ihmeelliseltä, mutta ei todelliselta, ei edes toivottavalta, koska olemattomuudellakin on puolensa, kun katsoo maailmaa.
En kannata myöskään sitä, että pitäisi elää kuin taivaan linnut, huolimattomasti, syödä ja juoda syntisten kanssa, lainata sinne, mistä ei saa takaisin, olla ihmisten kalastaja, tai paimen, joka antaa henkensä ja jättää lampaat susien armoille.
En aio myöskään ryhtyä vihaamaan siskoja ja veljiä, ja muita sukulaisia kelvatakseni Jeesukselle, en aio ryhtyä kiroamaan juutalaisia, en aio luopua kaikesta mitä minulla on, sen ehtii sitten kun kuolee. En aio kääntää toista poskea, jos joku lyö, vien sen oikeuteen, en aio rakastaa vihollisia, ei kukaan muukaan siihen pysty, tosin minun ei tarvitse vihollista solvatakkaan, siihen muut pystyvät. Voin sanoa hyviä sanoja viholliseksi kuvitellusta, mutta sitä ei saa tehdä.
Jos mennään mielikutusmaailmaan, voin sanoa; oletteko huomanneet, että saatana on kaikista armollisin, se ei koskaan moiti? Vaikka tekisit sitä, mitä itsekkäästi haluat ja olisit niin sanotusti, oma itsesi, joka haluaa tulla nähdyksi ja kuulluksi, halajaa kunniaa ja mainetta, maailmankuuluisuutta ja muutamat kuninkuutta, kultaa, kruunuja, valtioita ja valtikoita, saatana ei koskaan moiti, se jopa lupaa kaikkea tätä, kunhan et luovu toiveistasi ja haluistasi, uskostasi, unelmistasi.
Ja varsinkin vihaamista se rakastaa, jos sinäkin rakastat, se oikein yllyttää vihaamaan, koska viha koskettaa tunteita. On aina hyvä, kun tunteet liikkuvat. Viha on liikkeelle paneva voima.
Mitä enemmän vihan lieskat leimuaa päänpäällä, saatana punaisena hihkuu riemusta ja sorkkii tulta kolmipiikkisellä harppuunalla niin, että kipinät kipunoi ja sinkoilee sinne tänne, laajentaen kenttää, kunnes tulee vastatuli ja kunnon törmäys tappaa molemmat. Liekit uupuvat riehumisessaan ja jäljelle jää vain nokinen kenttä ja hiiltyneitä ruumiita ja hiljaisuus pitkäksi aikaa.
Saatana voi olla Armiluksen poika.
Eikö saatana moiti? Sanahan tarkoittaa syyttäjää. Kirjailija Isaac Bashevis Singer kutsui saatanaa kehnoksi lakimieheksi, joka houkuttelee ihmisen rikkomaan lakia saadakseen töitä syyttäjänä oikeusistunnossa. Analogia koulumaailmassa olisi oppilas, joka ensin yllyttää heittämään kivellä ikkunan rikki ja sitten kiirehtii kantelemaan rehtorille.
Martti Pentti
Niin, juutalaiset varmaan kokevatkin asian niin, koska heitä aina kaikesta syytetään, ja vielä Jumalan edessä, ja useimmiten syyttä.
Paholaisen osaa syyttäjänä edustaa sitten kristillinen evankeliumi, ja myös moni profeetta, esim. Jeremia sanoo itsekkin, että hän on täynnä vihaa, ja voi niitä sanoja mitä hän kansasta käyttää, Ja vain siksi, että kansan ei toiminut hänen mielensä mukaan. Itsekästä.
Niin, ja lakia pitäisi rikkoa, että pääsee syyttämään, sepä hyvinkin on evankeelista.
Jeesuskin kehoittaa vihaamaan veljiä, ja toisaalla syyttää veljiensä vihaajia, että heidät pitäisi viedä suuren nouvoston eteen. Ja jos hulluksi sanoo, niin ei muuta kuin helvettiin.
Mitä me siis voimme tästä päätellä ?
On totta, että kirjailija Singer oli juutalainen. Sitä on mielestäni kuitenkin turha tässä korostaa. Ainakaan hän ei pitänyt juutalaisuuttaan syytösten aiheena. Lähinnä hän taisi arvostella sitä, että kristityillä on ikävä tapa maalata saatanasta jonkinlaista upeaa ’Pimeyden Ruhtinasta’.
Edelliseen pohdintaan haluaisin selventää eräitä seikkoja.Mikään uskonto sinällään ei pelasta ihmistä,vain henkilökohtainen usko Jeesukseen pelastaa.Raamatussa sanotaan,että kukaan ei tule Isän tykö kuin Pojan eli Jeesuksen kautta.
Muista uskonnoista voi kertoa,että heidän jumalansa ovat kuolleet ja kuopatut,vain kristinuskon Jumala,Jeesus Kristus on ylösnoussut ja voittanut kuoleman.
Uskontoja on tietenkin monia, mutta totuuksia vain yksi.
Käsityksiä totuudesta ja todellisuudesta on lukuisia.
Eri uskomusten vastaavuudet totuuden ja todellisuuden suhteen vaihtelevat.
Ihminenhän uskottelee etsivänsä totuutta vaikka usein hänen etsimisensä luonne onkin:
”Etsii, etsii vaan ei soisi löytävänsä”, kuten jo vanha kansa tiesi.
Ihminen tuppaa pitäytyvän mieluisissa osatotuuksissa useinkin, silloinkin (ellei peräti erityisesti) kun on olevinaan ”inhorealistinen”. Ihmisellä on kiusaus myös tehdä irvikuvia ”itselle-ei-niin-mieluisista” asioista, korostamalla asioista erotettuja yksityiskohtien tulkintoja. Näin voi vahvistaa omaa mielikuvaansa asioista ja todellisuudesta.
Kun puhutaan uskonnosta, niin sen kohdistus voi olla vaikka mitä. On samaa ”sukua” kuin henkisyys hengellisyyden kanssa. Eli ei mitään tekemistä keskenään.
Viittasit kevyehkösti ne uskonnolliset miljööt, missä tullaan uskoonkin. Leastadiolaisuus on tunnustautunut tulla-uskoon, eli tehdä parannus (metaneo) Raamatun ainoan tärkeän asian kannattajaksi, mutta julistaa voimakkaasti lestadiolaista ”reititystä” ainoaksi oikeaksi. Kummatkin katolisuudet nousevat todellisiksi vaihtoehdoiksi, jatkumoiksi, niin mistä…?
Et ilmeisesti ole kokenut tai olet välttänyt kokemusta TULLA USKOON? Tarkoitan uudestisyntymistä Ylhäältä, Pyhästä Hengestä.
Viimeinen kysymys-toteamus, on osoitettu blogistille!
Reijo, tarvitaanko myös henkikaste? Uskoon tullut tarvitsee myös henkikasteen helluntailaisuudessa?
Olen kääntynyt aikuisiällä ortodoksisuuteen. Kuitenkin, jos tarkoitit uskoon tulemisella sitä, että mennään uskonnollisista kuppikunnista mukaan nimenomaan johonkin herätysliikkeeseen, niin sitä en ole nähnyt itselleni sopivaksi uskonnollisuuden muodoksi.
Maria R.,
Ennen ortodoksisuuttasi mainitset nk.helluntalaisuuden vaikutuksesta, ilmeisesti enemmän nuoruudessasi. Helluntalaisuuden vaikutuksessa on kiusallista olla, tai antaa sen vaikuttaa, ellei ole tullut uskoon tai ei halua olla uskossa. Suurin osa helluntaiseurakunnan jäsenistä ovat sakramentillisella taustalla, lähes kaikkialla maailmassa. Mikään tausta ei ole esteenä vastaanottaa valmis pelastus, tulla uskoon, vt. Apt. 2. luku,
Uskon, että kaikilla Suomessa on käsitys mitä on ”tulla uskoon, olla uskovainen”. Kuppikuntakäsite ei nähdäkseni kestä keskusteluviitteenä, jos tutkiskellaan asioita hengellisesti. Raamatullisesti on vain Seurakunta, Kristuksen Ruumis ja toteutuu paikallisesti uskovien yhteytenä. Niitä on joillakin paikkakunnilla useita, ynnä kirkko, lähinnä evlut kirkko, joka on Augutinuksen tulkinnan mukaan maailma, sekalainen seurakunta. Siinä yhteydessä on paljon uskonnollisuutta ja vähän uskovien yhteyttä, ykseyttä.
Reijo, ”Uskon, että kaikilla Suomessa on käsitys mitä on ”tulla uskoon, olla uskovainen”. Kuppikuntakäsite ei nähdäkseni kestä keskusteluviitteenä, jos tutkiskellaan asioita hengellisesti. Raamatullisesti on vain Seurakunta, Kristuksen Ruumis ja toteutuu paikallisesti uskovien yhteytenä.”
”Kuppikunta hengellisesti ei kestä keskustelun viitteenä.”
Niin se on Reijo.
Kuppikuntia on useita Kristuksen seurakuntaruumiin historiassa. Erityisesti lopunaikana kuppikuntia syntyy kuin sieniä sateella.
Helluntailainen liike syntyi 1900 luvun taitteessa. Helluntailiike on syntymänsä jälkeen jakautunut useita kymmeniä kertoja. Reijo Mänttäri omilla blogeillasi viittaat Apt. 2. luvun tapahtumiin ainoana oikeana oppina. Miksi helluntailiike on silti jakautunut moniksi eri seurakunniksi?
”Hovikelpoinen” helluntailainen tarvitsee uskovien kasteen lisäksi henkikasteen, jota Reijo Mänttäri omilla Kotimaa 24 blogeilla opettaa.
Kelpaako uskoontullut helluntailainen Kristukselle, ellei ole saanut henkikastetta?
Reijo, voisit vastata? Sinä opetat henkikaste oppia. Opettajan pitäisi seistä oppinsa takana.
Blogisti: Ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa uskontoa
Reijo, blogisti haastaa myös sinua. Sinä haastat blogistia!
Reijo, ” Et ilmeisesti ole kokenut tai olet välttänyt kokemusta TULLA USKOON? Tarkoitan uudestisyntymistä Ylhäältä, Pyhästä Hengestä.”
Voisit vastata blogistin lisäksi minulle myös. Omilla blogeillasi deletoit minun kysymykseni sinulle.
Ilmoita asiaton kommentti
Vastaa
Kiitos Reijo hyvästä vastauksesta .
Kristinusko, juutalaisuus ja islam eivät periaatteessa voi hyväksyä otsikon väitettä. Mooseksen lain ensimmäinen käsky kieltää ehdottomasti vieraiden jumalien palvelemise, ja VT:n historiakirjoissa toistuvana teemana on, että juuri vieraiden jumalien palvonta toi kirouksen Israelin hallitsijoiden ja kansan päälle. Kristinuskossa on jo Pietarin puheesta Suurelle neuvostolle (Apt.4:12) lähtien opetettu, että usko Kristukseen on ainoa pelastustie. Myös islam esiintyy ehdottoman totuuden vaatimuksin. Itämaisissa uskonnoissa voidaan ajatella, että eri uskonnot voivat olla yhtä tosia, varsinkin Kiinassa ja Japanissa harjoitetaan aivan yleisesti useampia uskonnollisia perinteitä rinnakkain. Kristittynä uskon että vain kristillinen usko kertoo totuuden Jumalasta ja ihmisen suhteesta häneen.
Uskosta voidaan tehdä hyvin monimutkaista ja vaikeasti ymmärrettävä tai sitten voi uskoa Jeesukseen Jumalan poikana ja ainoana palastajana.
Jeesus elämällään osoitti sen, kuinka usko pelastaa hänet, joka uskoo ilman ehtoja, kuului hän mihin uskonlahkoon hyvänsä.
Jokainen, joka uskoo Jumalaan, hän hakee sitä yhteisöä, joka ei kahlitse hänen uskoaan, eikä syötä pakonomaisesti erilaisia sääntöjä, kuinka hänen tulee elää.