Tämä Kotimaan foorumi on ollut yli 18 vuotta hengellinen keskustelupalsta raamatullisella perusteella luterilaisuuden katveessa. Myös suosio ja toimivuus on ollut hyvä.
Tämä ei siis ole ollut koskaan ”saarnastuoli”, vaikka sellainen ilmiö on jonkin aikaa ollut mahdollista valitsemalla avoin tai suljettu keskustelumahdollisuus.
Ehdotukseni on, että pelkästään julistavalle kirjoitustarpeelle, olisi oma osastonsa.
Monta hyvääkin yksinpuhelua on aktivoinnut siihen liittyvän blogin, mutta ei ole saannut alkuperäisen kannan esittäjän huomiota, kuin ehkä yhdessä tapauksessa ja voitu väärin tai oikein, tulla tulkituksi, ”ei voisi vähempää kiinnostaa”.
Timo Tynkkyselle:
Oletko koskaan kirjoittanut, millekkään alustalle jotain, mistä joku olisi ollut jotain mieltä?
Reijo: Siinä mielessä ehdotuksesi, että ” pelkästään julistavalle kirjoitustarpeelle, olisi oma osastonsa” saattaisi palvella esim. Timo Tynkkystä. En vain näe, että juuri kukaan näitä julistuksia lukisi. Kun ei näytä nytkään lukevan.
Toinen ongelma ovat julistavat blogit, jotka on kopioitu sanasta sanaan jostakin hengellisestä julkaisusta täydennettynä edelleen kopioiduista lainauksista.
Miksi ylipäätään julkaista blogi, jossa ei ole yhtä ainutta omaa ajatusta tai sanaa?
Seija,
Uskallat ihmetellä kanssani samaa asiaa. Olen ehkä kehittynyt, vaikka vähäsenkin verran!
Timo Tynkkynenkin ilmoitti uskaltamisensa, kolminkettaistamalla onnostuksensa.
TUNNUSTUKSELLINEN LUTERILAISUUS
Ote gradustani ”Concordia-lehti Lutherin ja luterilaisen ortodoksian teologian tulkitsijana 1994-2003”, s. 27 – 28: Suora linkki graduuni: http://hdl.handle.net/10138/21716 ,”Miten Concordia näki vuosituhannen taitteessa puhtaan luterilaisen opin ja oikean kristillisen etiikan? Uusitestamentillisena lähtökohtana on syytä muistaa, että kun Jeesus kysyi opetuslapsilta, kuka hän on, Pietari vastasi kaikkien puolesta hänen olevan Kristus, elävän Jumalan Poika. (Matt.16:13 – 18) Reijo Arkkila totesi jo 1976 samanlaista ”omakohtaista tunnustamista” edellytettävän ”nykyisiltä” opetuslapsilta. Aikoinaan SLEY:n toiminnanjohtajana olleen Arkkilan mukaan tunnustuksellisen luterilaisuuden avainjae ja ohjelmajulistus Raamatussa oli Apostolien tekojen kohta 2:42, joka kertoo Kristuksen kirkon alkuvaiheiden elämästä: ”He pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa.” Reijo Arkkila, Tunnustuskirkollisuus, s. 8. Sley-Kirjat. Vaasa. 1976. Leivän murtaminen tarkoittaa tietysti ehtoollisen viettoa.
Jos oletamme, että oma osasto julistaville-yksinpuheille perustetaan, niin sitä odotellessa on kaksi hyvin kirjoittavaa, Perälä Matti ja Sistonen Riitta ovat lopettaneet keskusteluihin osallistumisensa tai omien mielipiteittensä keskusteluttamisen. Heillä kummallakinhan on historiaa avoimmuudelle, koskien omaa kirjoittamista.
He, niinkuin yleensä ei-avointa keskustelua sallivat, edustavat keskimääräistä korkeampaa sivistystasoa, lähinnä teologista, tai näyttää siltä, vaikkei he itsestään tätä mieltä olisikaan.
Riitan blogi edustaa harvinaisen perusteltuja tai sellaisilta näyttäviä kantoja, josta syystä niihin kommentointi on mahdollista vain rjattu alue kerrallaan. Mutta avoimessa keskustelussa, olisi ainakin mahdollisuus, syödä norsu pieniniä paloina
Matti P.:n blogi olisi keskustelua synnyttävä, eikä olisi syytä jättää sitä vain ajatuksia synnyttäväksi ilman sitä tukevia kommentteja.