Dostojevskin kärsimyksen evankeliumi

Fjodor Dostojevski (1821–1881) kuului venäläiseen pienaateliin, mutta hänen sukunsa oli kotoisin Liettuasta. Nuoren Dostojevskin lähtökohdat eivät kuitenkaan olleet helpot. Hänen lääkäri-isänsä sekä kaksi kolmesta veljestä olivat alkoholisteja. Dostojevski itse kärsi epilepsiasta ja peliriippuvuudesta. Lisäksi perhe joutui kahden vakavan rikoksen uhriksi: sekä isä että kirjailijan sisar murhattiin.

Dostojevski puolestaan joutui Siperiaan lähes kymmeneksi vuodeksi, koska oli osallistunut vallankumoukselliseen toimintaan, joka ei edes ollut kovin vakavaa. Syytteetkin olivat naurettavat. Silti hän oli neljä vuotta kuritushuoneessa ja pakkopalveli toiset neljä vuotta Siperiassa sotilaana.

Vankeustuomiota edelsi lavastettu teloitustilanne, jossa Dostojevski vietiin parinkymmenen muun vangin kanssa ammuttavaksi lähes 30 asteen pakkaseen paitasillaan. Viime hetkellä heidät armahdettiin ja kerrottiin, että kyse on näytöksestä, varoituksesta. Tapaus jätti 24-vuotiaaseen nuorukaiseen lähtemättömän jäljen.

Dostojevski koki Siperiassa jonkinlaisen uskonnollisen murroksen. Hän luki Raamattua ja prosessoi syvällisesti kaikkea näkemäänsä. Vapauduttuaan hän kirjoitti koko tuotantonsa lukuun ottamatta Köyhää väkeä ja Kaksoisolentoa, jotka olivat ilmestyneet ennen pidätystä.

Minä, 15-vuotias turvallisessa kristillisessä kodissa kasvanut tyttö, tartuin hänen kirjoihinsa vanhempieni kirjahyllyssä ja mykistyin niiden voimasta. Raamattua yritin lukea, mutta en siinä iässä ymmärtänyt siitä paljon. Dostojevskin vimmalla tahkoamien rivien välistä minulle paljastui sana sanalta, sivu sivulta ja kirja kirjalta jotakin sellaista Jumalan olemuksesta, joka ei samalla tavalla ollut välittynyt minulle aiemmin. Olkoonkin, ettei Dostojevski kirjoita Jumalasta suoraan oikein mitään.

Ensin näin kuitenkin ihmisen: ristiriitaisen, köyhän, maanisen ja särkyneen. Reppanan, joka taistelee elämästään Pietarin ankarissa ja mielivaltaisissa sääolosuhteissa.

Kirjailijan luoma maailma on likainen, synkkä ja turvaton, silti kertomusten pohjavire säteilee toivoa. Minulle syntyi kuva kärsivästä, myötätuntoisesta Jumalasta, joka ei tarjoa mitään selityksiä kenenkään kohtalolle tai maailman pahuudelle. Hän vain istuu pietarilaisella kujalla jätekasassa tai kuralätäkössä vaiti – siellä, missä ihmiset haparoivat kohti elämää. Näkee, kuulee, katsoo, ehkä nyökkää, siinä kaikki.

Kirjailija kutsuu lukijaa osallisuuteen, kantamaan yhdessä maailman taakkaa. Tätä sanotaan joissain Dostojevskia käsittelevissä kirjoissa kärsimyksen evankeliumiksi. Juuri sen nuorena tunnistin, vaikka en osannut sitä nimetä. Sillä oli mittava vaikutus sille, millaiseksi jumalakuvani muotoutui. Köyhät, kurjat ja marginaaliin ajetut nousevat suuren kirjailijan teoksissa keskiöön. Juuri heille Jumala näyttäytyy, heidän omassa ympäristössään, hiljaisena valon kajona, kuiskauksena, inhimillisyyden pilkahduksina siellä täällä.

Tätä kuvaa kannan sydämessäni yhä. Se on saanut lisää sävyjä ja kerroksia, kokemuksia, mutta perusprofiili pysyy samana. Aktiivinen kuunteleva hiljaisuus siellä, missä kukaan ei kuule.

Dostojevskin kirjoista välittyvä ihmiskuva on kiehtova. Hän ei tietyssä mielessä pane ihmistä tekemään kompromisseja – ei oikeastaan edes Jumalan kanssa. Tästä mahdollisesti kirjoitan enemmän ensi kerralla. Ehkä myös jotakin lisää Dostojevskin jumalakuvasta. Tosin yhdellä pienellä varauksella: jos osaan.

    • Mika Ruusunen: ”Jospa varusmiehille annetaan jumalanpalvelusten ajaksi valistaa kirjallisuutta luettavaksi, kuten vaikkapa Dawkinsia tai Valtaojaa?”

      Vaikka nyt armeijan asiat eivät minulle mitenkään kuulu, niin ei niin kuulosta mitenkään huonolta idealta vain puhtaasti teoreettiselta kannalta asioita tarkistellessa.. Evoluutioteoriohinhan kuuluu näkemys voimakkaamman ja elinvoimaisemman tulemisesta heikomman sijalle ja tämän kukistamisesta. Niinhän niissä sotatilanteissa sodissa joskus voi käydä.

      Darwinin teoriathan olivat myöskin eräänlaista ”henkistä ravintoa” 1800-luvun imperialistisille valloituksille ja 1900-luvun sotaiselle historialle. Tosin uskontokin niissä talkoissa oli ”ansiokkaasti”? mukana.

      ”Korvaavaa materiaalia” voisi mahdollisesti ehkä myös olla jotkin ”Rambotyyppiset” väkivaltaelokuvat. Mikä sen parempaa ”henkistä valmennusta”, joka kuulemma on urheilussakin nykyään ”kova sana.”

      Itsea saianosaiset ja viisaammat tietysti päättäkööt tässäkin asiassa.

    • Ihan OFF-TOPIC, mutta… Vesa:

      Kommentoit ihailtavan ahkerasti. Ehkä vähän liiankin… Jos aiheena on jumalanpalvelukset intissä, niin yritä nyt mielellään kirjoittaa siitä. Ja jos ei ole aiheesta sanottavaa, ei ole pakko sanoa mitään.

      En nyt viittaa tähän yhteen kommenttiin, vaan yleisesti kommentointiin. Karrikoidakseni: jos keskustellaan lehmän ruokinnan vaihtoehdoista, on vegaanilta kohteliasta olla tulematta kertomaan omaa näkemystään lihantuotannosta.

    • Jori Mäntysalo: ”a jos ei ole aiheesta sanottavaa, ei ole pakko sanoa mitään..”

      Olihan minulla. Ei lainkaan off-topic. 🙂 🙂 Blogissa ja siinä oikeusasiamiehen päätöksessä puhuttiin niitä vaihtoehtoja sille ”jumalanpalvelukselle” siellä armeijassa. Tein jotain huumorin sävyttämiä ehdotuksia asiasta 🙂 🙂 Ei kai tämä nyt niin tosikkomaista voi olla, etteikö se olisi sallittua. Itse asiassa myös kommentoin kommentoija Mika Ruususen kommenttia.

  1. Ymmärrän ihan hyvin, että tässä on intressinä säilyttää uskonnonharjoittamisen volyymi puolustusvoimissa. Motiivina lienee sekä lähetystyön ylläpitäminen että työpaikkojen säilyttäminen.

    Kaiken rehellisyyden nimissä on kuitenkin todettava, että jos uskonnonharjoittamisesta kieltäytyvälle määrätään yhteismitallista muuta palvelusta, se tarkoittaa silloin, että uskonnonharjoittaminen katsotaan osaksi varusmiespalveluksen suorittamista.

    Mielestäni aito vapaaehtoisuus saavutetaan vain siten, että uskonnonharjoittamiseen saa osallistua jos haluaa, mutta siitä kieltäytymisestä ei rangaista jollain muulla tehtävällä. Ymmärrän kyllä kenttäpiispan huolen siitä, mitä tapahtuisi, jos uskonnonharjoittaminen tehtäisiin aidosti vapaaehtoiseksi.

    Jokainen tietää armeijan tavan motivoida. Ei liene sattumaa, että verenluovutus ja ylimääräiset taisteluharjoitukset järjestetään samaan aikaan. Ja tokihan verenluovutukseen osallistuminen on aivan vapaaehtoista. Siitä vain saa palkkioksi munkkipiletin sekä välttää kolmituntisen metsässä rämpimisen. Se siitä pakollisuudesta…

    • Mitenhän siinä kävisi, jos samaa porkkanaa tarjotaan ; Kolmen tunnin jotos, täyspakkauksella, tai Jumalanpalvelukseen osallistuminen ?
      Epäilen, että kirkko olisi täynnä.

      Toisinpäin hyväksyt, entä toisinpäin ?

    • Jos jumalanpalvelukseen osallistumisella voi välttyä jostain muusta palvelustehtävästä, sehän tarkoittaa silloin, että uskonnon harjoittamisesta tulee osa varusmiespalvelusta. Minun mielestäni uskonnon harjoittamiseen kieltäytymisestä ei saa seurata sanktiota tai sen jälkeen on turha puhua vapaaehtoisuudesta.

      Minä koen sen outona, tavallaan vähän epäeettisenä, että uskonnollisiin tilaisuuksiin pyritään keinotekoisesti haalimaan osallistujia. Tiedän tapauksia, että hartauksiin osallistumisesta on palkittu munkeilla ja/tai ylimääräisillä vapaapäivillä.

      Minusta tällainen ”jos et osallistu jumalanpalvelukseen, juokset kaksi tuntia täyspakkaus selässä pitkin metsiä” -motivointi ei kuulu tähän päivään. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että varuskunnissa järjestetään vapaaehtoisia hartauksia, mutta eikö se olisi reilumpaa järjestää ne oikeasti vapaaehtoisina.

    • Jusu, sotilaspapin vastuulla puolustusvoimissa on ”henkinen ja hengellinen tukeminen sekä eettisen osaamisen vahvistaminen kaikissa oloissa.” Kyse ei ole vain uskonnonharjoittamisesta tai siihen pakottamisesta. Päämääränä on toimintakyvyn ylläpitäminen. Monet ovat nähneet valokuvia ehtoollisen vietosta rintamaoloissa, papin keskustelamassa haavoittuneen kanssa tai kirjoittavan kaatuneen omaisille, jotka ovat saaneet papin rintamalta toimittaman ruumiasarkun. Nämä järjestelmät on luotava jo rauhan aikana. Mitä ateistilla on tarjottavana sotatilanteessa sotilaille? – Vaihtoehtoinen eettinen toiminta ei ole rangaistus vaan Se on osa koulutusta,

  2. Minua vähän ihmetyttää nämä armeijan liepeillä tapahtuvat keskustelut. Armeijahan on siksi, että joskus tulee vaikeita naikoja. Armeijan tarkoitus ei ole kouluttaa mihinkään sisäsiistiin vapaaehtoistoimintaan, vaan sotimaan ja kärsimään kaikenlaista epäkohtaa.

    Kun ”stalinin urut” soittavat sinfoniaa, niin siitä ei pääse pois sillä, että ei siitä tykkää.

    • Jos viittaat minun kommenttiini, minä en ehdottanut sitä sotimisharjoittelua vapaaehtoiseksi vaan niitä jumalanpalveluksia ja muuta uskonnonharjoittamista.

    • Ehkä siitä omasta palvelusajasta opn jo sen verran aikaa, etten edes ymmärrä mitä se nykyisin voi olla. Silloin joku käski tekemään asioita ja joku toinen teki. Ei siinä paljon neuvoteltu mikä kullekkin sopii.

    • Jusu! Mitä mieltä olet siitä, kun vankiloissa lopetettiin ”pakkokirkko” 1973. Oliko päätös hedelmällinen?

    • Nykyinen lainsäädäntömme lähtee siitä, että ketään ei pakoteta harjoittamaan uskontoa, jos sitä ei itse halua. Minun mielestäni tämä on hyvä asia niin vankiloissa kuin kaikkialla muuallakin.

    • Minä ymmärrän asian enemmän niin, että kristillistä identiteettiä ei olla yhdeltäkään yksilöltä riistämässä eikä edes kaventamassa. Sen sijaan karsitaan Jeesuksen pakkotuputtamista niille, joiden identiteettiin se ei sovi.

      Minä lähden siitä, että kristillisyyden jyrsiminen ei edistä eikä vähennä hyvinvointia. Se mielestäni lisää hyvinvointia, että jokaiselle annetaan mahdollisuus toteuttaa omaa vakaumustaan ilman pakottamista.

      Enkä näe tässä kehityksessä mitään valitettavaa.

  3. Tiedotusvälineet ovat tänäänkin kertoneet eurooppalaisten sotilaiden sotarikoksista paikallisia ihmisiä kohtaan Irakissa. Sotilaspappien tehtävänä on opettaa ja muistuttaa sotilaita inhimillisyydestä ja kansainvälisistä sopimuksista. Sodankin keskellä on muistettava lähimmäisenrakkaus.

    Nyt on korkealentoista ja ylevää perustelua;) Kyllä minä enempi luulen, että kun ne Stalinin urut alkavat soitella, unohtuu lähimmäisenrakkaus hyvin nopeasti, ja aivan riippumatta siitä, onko pappi lähettyvillä.

    Tarkoittaakohan piispa näillä esimerkeillään, että sotarikoksiin syyllistyneissä armeijoissa ei ole pappeja saatavilla, eli rikokset on tehty siksi? Jos joku tietää tarkemmin, mihin sotarikoksiin piispa viittaa, kertokaa toki.

    • HS kertoi Brittisotilaiden sotarikoksista irakilaisia siviilejä kohtaan, jotka ovat toteutuneet sotilaspapeista huolimatta.

  4. Tärkeä askel pois pakkouskonnosta – ratkaisu silti puolinainen. Uskonnonharjoituksen pakollisuuden poistaminen Puolustusvoimissa on tärkeä askel parempaan, vaikka jääkin puolitiehen. Näin kommentoi uskonnottomien Vapaa-ajattelijain liitto eduskunnan oikeusasiamiehen päätöstä.

    Kun kirkon jäsenten velvollisuus osallistua uskonnonharjoitukseen, kuten hartauksiin ja jumalanpalvelukseen, sekä ”kirkollisen työn” oppitunneille poistuu, uskonnonvapaus ja yhdenvertaisuus kehittyvät myönteisesti nykyisestä painostavasta käytännöstä. Vaihtoehtona olevan elämänkatsomustiedon tulee päätöksen mukaan olla aidosti tarjolla kaikille.

    Kirkollisen työn erityisasema silti jatkuu, ja palveluohjelmaan liitetty uskonnonharjoitus aiheuttaa tilanteen, jossa voi joutua vasten tahtoaan paljastamaan uskonnollisen tai uskonnottoman vakaumuksensa. Vapaa-ajattelijain liiton mielestä uskonnonharjoitus tulisi siirtää palvelusohjelmasta sotilaiden vapaa-aikaan.

    Liiton mielestä ei myös tarvita erillistä sotilasvakuutusta ja -valaa, yksi vakuutus tai vala ”kunnian ja omantunnon kautta” riittää.

    Kun oikeusasiamies huomauttaa, että aiemmat kannanotot eivät ole johtaneet parannuksiin, toteuttamista ei nyt pidä jättää vain muutosta jarruttaneen kirkollisen työn hoitoon. Puolustusvoimien johdon tulee tarttua asiaan ja toimia käytäntöjen ja asenteiden muuttamiseksi. Vapaa-ajattelijain liitto uskonnottomien ihmisoikeus- ja kulttuurijärjestönä on valmis yhteistyöhön ei-kirkollisen henkisen tuen muotojen vahvistamiseksi sekä elämänkatsomustiedon tai yhteisen tunnustuksettoman opetuksen sisältöjen, muotojen ja opetusjärjestelyjen kehittämiseksi.

    Sekulaarin sotilasetiikan ja elämänkatsomustiedon opetusta ja ohjelmaa ei enää voida hoitaa entiseen tapaan, sotilaspapiston toimesta. Henkistä tukea ja kriisityötä ei niin ikään voida hoitaa vain hengelliseen työhön erikoistuneiden sotilaspappien toimesta, koska henkinen ja hengellinen työ ovat kaksi eri asiaa. Tarvitaan psykososiaalisen tuen ammattilaisten palveluja ja tarvitaan sekulaarin etiikan ja elämänkatsomustiedon osaajien palveluja.

    • Hauskoja nämä ateistit ja vapaa-ajattelijat. Toisaalla he rinnastavat Kristuksen, ”spagetti hirviöihin” ja ”Hobitteihin”, vetävät yhtäläisyys merkit sekä nauravat : Viisas ja rationaalinen ihminen ei noihin usko, piste!

      Nyt kun on saatu kaikki taru-olennot samalle viivalle niin mitä tapahtuu?

      Ville-Petteri on viisas ja rationaalinen; Hobitit on Ville-Petterille ok, Spagettihirviö on Ville-Petterille ok…mutta jos Ville-Petteri altistuu virren laulannalle, altistuu koulussa uskonnon opetukselle tai altistuu palveluksessa sotilas-pastorin höpinöille tästä kristus-taruolennosta on sokka irti.

      Mikä siinä taruolennossa pelottaa?

  5. Tämmöinen päätös on siis tullut:
    http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/thw.cgi/trip/?${APPL}=ereoapaa&${BASE}=ereoapaa&${THWIDS}=0.36/1389417816_427794&${TRIPPIFE}=PDF.pdf

    Oikeusasiamies nostaa myös esille ajatuksen, että erillisistä kirkollisen alan ja elämänkatsomustiedon oppitunneista luovuttaisiin ja että ”tällöin varusmiehille suunnattujen etiikkaa, ihmissuhdetaitoja sekä psyykkistä hyvinvointia käsittelevien oppituntien sisällön ja toteutuksen tulisi olla sellainen, että kaikki varusmiehet uskonnollisesta vakaumuksesta riippumatta voivat opetukseen osallistua.” Vapaa-ajattelijain liitto katsoo, että edellä luonnehdittujen laatuvaatimusten mukaisten oppituntien turvaaminen ei ole mahdollista sotilaspapiston järjestämänä. Tällaisen opetuksen toteuttamisen edellytyksenä on sekulaarin, tunnustuksettoman sotilasetiikan ja elämänkatsomustiedon sekä psykososiaalisen tuen ammattilaisten käyttö varusmiesten opetuksessa.

    Vapaa-ajattelijain liitto on uskonnottomien ihmisoikeus- ja kulttuurijärjestönä valmis yhteistyöhön varusmiesten ja sotilaiden ei-kirkollisen henkisen tuen muotojen vahvistamiseksi sekä elämänkatsomustiedon tai yhteisen tunnustuksettoman opetuksen sisältöjen, muotojen ja opetusjärjestelyjen kehittämiseksi. Olemme jo aiemmin esittäneet, että Puolustusvoimat palkkaa päätoimisia eettisen ja henkisen tuen ei-kirkollisia toimihenkilöitä sekä sivutoimisia elämänkatsomustiedon ja etiikan opettajia (ks. http://www.vapaa-ajattelijat.fi/node/156).

    ”Kirkollinen työ” Puolustusvoimien toimialana tulee uudistaa perusteellisesti lähtien uskontojen ja vakaumusten yhdenvertaisuudesta siten, että tilalle tulevat tunnustuksettomat katsomuksellisen työn ja henkisen tuen toimialat, jotka voivat tehdä yhteistyötä erilaisia uskontoja ja vakaumuksia edustavien tahojen kanssa. Sotilaspappien palkkaus voisi mielestämme samalla siirtyä valtiolta seurakunnille itselleen.

    • Esa Ylikoski, apulaisoikeusasiamiehen ratkaisun mukaan pappi voi opettaa paitsi uskontoa myös uskonnollisesti neutraalia etiikkaa. Teologian maisteri on suorittanut korkeakoulututkinnon, jossa mm. eettiset kysymykset ovat keskeisiä.

    • Tässä asiassa olen kollegan kanssa erimieltä. Minusta ei voida yksioikoisesti sanoa, että Jumalaan uskominen ei ole järkevää eikä tarpeellista. Jollekulle se voi sitä olla, enkä lähtisi ihmisen kokemusta mitätöimään.

      Minä koen narsisitiksi sellaiset kommentit, joissa omaa vakaumusta tai maailmankatsomusta pidetään automaattisesti parempana kuin jonkun toisen. Tällaiseen ylimielisyyteen syyllistyvät niin uskovat kuin ateistitkin.

      Ihmiset ovat erilaisia ja minusta sitä tulee kunnioittaa. En koe tarpeelliseksi nostaa mitään vakaumusta ainoaksi oikeaksi. Olisin kuvitellut, että Hannu Kaski olisi oman taustansa kautta myös oppinut kunnioittamaan erilaisuutta.

  6. ILMAN JUMALAA SUOMEN ARMEIJA EI MENESTY
    Puolustusvoimat saisi olla vahvempi ja pitää omat hartauksensa kaikille vedoten niin menneiden sotien rukouksen voimaan kuin yleissitovuuteen, kun kansasta yli 80% on kristittyjä. Jos jokin laki on puolustusvoimien hartauksia vastaan, on meillä Eduskunta, jonka pitää sellaiset lait muuttaa. Onhan armeijassa muutkin säännöt kaikille samat!

Misku Välimäki
Misku Välimäki
Rajalla-blogissani pohdin ihmistä, elämää ja Jumalaa uskonnon, filosofian ja kirjallisuuden rajapinnoilla. Koulutukseltani olen teologi ja kirjallisuustieteilijä. Tekstini ovat toisinaan kaunokirjallisia.