Vapunpäivänä kävi katolisessa maailmassa pienoinen kohahdus. Oppineet ja papit syyttivät istuvaa paavia heresiasta . Paavin erottaminenhan on käytännössä mahdotonta. Syytöskirjelmä on kuitenkin pitkä ja huolella laadittu.
En ota epäilyihin paavin harhaoppisuudesta enempää kantaa. Seuranneessa kotoisessa keskustelussa johon hieman osallistuin, nostettiin vastakkain opillisuus/dogmaattisuus ja pastoraalisuus. Teema on tuttu kotoisesta kirkostamme ja siellä käytävistä keskusteluista. Oikeaoppisuuden nähdään olevan vierasta todelliselle elämälle. Pastoraalisuus, ihmisten kohtaaminen ei oppeja kaipaa. Kun ääripäät, elämän vieraus ja antinomismi, jätetään luvuista pois, niin päädytään alueelle jossa opillisuus ja pastoraalisuus kulkevat käsi kädessä. Ja tämä alue on iso. Se on lopulta niin iso, että meillä olisi varaa olla tekemättä jyrkkää erottelua pastoraalisen ja opillisen kohtaamisen välille.
Kohtaaminen voi olla pastoraalinen ilman että opillisuudesta tarvitsee tinkiä. ja tietenkin päinvastoin. Pastoraalisuus kirkon kohtaamisen muotona ei tarkoita periksi antamista, luvan saamista asialle joka on kielletty. Mutta sitä se tarkoittaa, että vaikka kohtaamisessa jouduttaisiin sanomaan ”ei” kohdattavan kysymyksille, niin kohdattavaa itseään ei jätetä. ”Ei”n sanominen voi tuntua pahalle ja se voi kuulostaa pahalle, mutta paha olo jonkin tällaisen asian äärellä ei välttämättä tarkoita sitä, että asia itsessään on välttämättä paha.
Omat tunteet jonkin, joskus vaikeankin asian äärellä, eivät kerro ensisijaisesti siitä, että asia on jotenkin objektiivisesti vaikea tai kipeä. Mikään asia ei ehkä ole kaikille vaikea tai kipeä. Enkä ole varma voidaanko mistään asiasta sanoa, että sen pitäisi tuntua kaikista pahalle (tai hyvälle). Tunteita ei voi pakottaa itsestään, eikä toisesta.
Pappina kuulee monesti sanottavan, että esimerkiksi jokin kohta uskontunnustuksessa on vaikea ja se tuntuu pahalle. Se saa tuntua. Vaikkapa sen ääneen sanominen, että ”Syntyi neitsyt Mariasta” saa tuntua pahalle. Se tunne ei tietenkään kerro mitään kyseisen lauseen objektiivisesta uskottavuudesta kirkon näkökulmasta.
Kun tällainen ihminen sanoo asiansa ääneen, niin hänelle voi reilusti sanoa että hän saa kipuilla asian kanssa. Ja en tarkoita että ”siinäpähän kärvistelet”, vaan kipuilla sillä tavalla, että samalla voi sanoa, että sinulla on lupa siihen, että tällainen asia tuntuu pahalle ja samalla kirkon näkökulmasta voi sanojana pitää kiinni siitä, että kyseessä on objektiivinen totuus kirkon näkökulmasta. Joka tapauksessa tällainen ihminen on Jumalalle rakas ja se on se mikä pitää välittää, vaikka ei olisikaan samaa mieltä neitseestäsyntymisen epäilijän kanssa itse asiasta. Opillisuudesta ei tarvitse tinkiä pastoraalisuuden ehdoilla.
Se, mitä ihminen kaipaa ja se, mikä on pastoraalisuuden ydin, on se, että tuntuipa ihmisestä mille hyvänsä, niin sitä ei tarvitse pyytää anteeksi. Tuntuipa se miten absurdilta hyvänsä jossakin tilanteessa. Jos ihmiselle sanotaan tai jotenkin annetaan ymmärtää, että ei ole hyvä, kun olet olemassa jonkin tunteen kanssa. niin samalla kiellämme ihmistä olemasta sillä hetkellä. Se johtaa häpeään ja omien tunteiden ja itsensä kieltämiseen. Se ei tarkoita sitä, että tunteet kertovat jotakin objektiivista ihmisen ulkoisesta todellisuudesta. Aine ne eivät nimittäin tee niin, ei erehtymättömästi. Tunteet kertovat kuitenkin aina jotakin ihmisestä itsestään.
Paavali kirjoitti efesolaisille (4:26) ” Vaikka vihastuttekin, älkää tehkö syntiä.” Ei Paavalikaan kiellä suuttumasta. Se, mitä Paavali kieltää, on se, miten käyttäydytään suuttuneena, varsinkin jos se johtaa syntiin. Kirkko halusi säilyttää tämän Paavalin tekstin syystä. Minä väitän, että se on jokaisen jotenkin toimivan terapiamuodon taustalla oleva implisiittinen ajatus: Omia tunteitaan ei pidä pyytää anteeksi. Ajatuksia, sanoja, tekoja ja laiminlyöntejä voi ja pitää pyytää anteeksi, jos niissä tapahtuu ylilyöntejä. Niitä voi pyytää huoletta anteeksi, sillä niiden kanssa esiintyvää tunnetta ei tarvitse pyytää anteeksi.
Meillä on lupa olla viimeisen päälle opillisia, jos muistamme, että emme kiellä emmekä epäile kenenkään tunteita, sitä miten ihminen on oma itsensä sillä hetkellä. Jos sille antaa tilaa, niin opillisuus ei ole haaste ensinkään.
Silloin syntyy tila, jossa voi aidosti kohdata toisen ja jossa Pyhä Henki voi muokata yhteistä ymmärrystä siten, että jotakin uutta voi syntyä. Voi syntyä, sillä Pyhä Henki ei tunne pakkoa.
Kaikella tällä en tarkoita osaansa tyytymistä ja sitä, että ei pidä valittaa. Kyllä pitää ja siihen pitää olla lupa. Pitää olla lupa siihen, että minua ei hylätä siksi että minusta tuntuu pahalla tai hyvälle tai ei millekään.
Tämä kaikki voi tuntua jostakin pahalle. Se on luvallista.
”Vaikkapa sen ääneen sanominen, että ”Syntyi neitsyt Mariasta” saa tuntua pahalle. Se tunne ei tietenkään kerro mitään kyseisen lauseen objektiivisesta uskottavuudesta kirkon näkökulmasta.”
Entä kun pappi lausuu seurakunnan edessä totisella naamalla julkisesti ääneen ”syntyi neitsyt Mariasta” eikä itsekään usko niin tapahtuneen, niin mitä tuollainen lausuma uskontunnustuksen keskeisestä kohdasta kertooo objektiivisesta uskottavuudesta kirkon näkökulmasta? Valehteleeko pappi päin seurakuntalaisten naamaa, vai näytteleekö hän ainoastaan rooliaan pappina ja tekee vain työtään, josta saa elantonsa?
http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/vain-joka-toinen-naispappi-uskoo-jeesuksen-syntyneen-neitseesta/
En osaa vastata tällaisten pappien puolesta. Kysy heiltä itseltään.
”Mutta sitä se tarkoittaa, että vaikka kohtaamisessa jouduttaisiin sanomaan ”ei” kohdattavan kysymyksille, niin kohdattavaa itseään ei jätetä. ”
Kuinkahan moni ihminen vaikkapa vain Afrikan AIDS-katastrofista olisi välttynyt tartunnalta, jos ehkäisy (kortsujen käyttö) olisi katolisten keskuudessa sallittua. Kuinkahan monta ihmistä on tästä syystä jätetty yksin AIDSinsa kanssa?
”Ei”n sanominen voi tuntua pahalle ja se voi kuulostaa pahalle, mutta paha olo jonkin tällaisen asian äärellä ei välttämättä tarkoita sitä, että asia itsessään on välttämättä paha.”
Kuinkahan moni lapsi (ja nunna) olisi säästynyt seksuaaliselta hyväksikäytöltä, jos katolisen kirkon papistolta ei vaadittaisi luonnotonta selibaatissa elämistä? Jokainen voi ihan itsekseen pohdiskella onko selibaatti luonnon vastaIsena vaatimuksena hyvä vai paha asia.
Kimmo Wallentin. En osaa vastata kysymyksiisi. Ehkä ne on kohdistettu enemmän katolisen kirkon puolelle. Ehkä voisi kuitenkin sanoa että jos ihmiset noudattaisivat katolisen kirkon seksuaalinormeja, niin ehkä AIDS olisi harvinaisempi maailmassa. Ehkä. Enkä sano että kaikilla olisi kivaa näiden normien kanssa.
En tiedä mitä luonnonvastaisuus tarkoittaa selibaatista puhuttaessa. Ainakin elänmaailmassa selibaatti on käsittääkseni useimmille urospuolisille elämille ainoa toteutuva vaihtoehto. Onko se luonnollista? En tiedä. En tiedä pitäisikö luonnollisuudesta puhuttaessa viitata eläinmaailmaan. Onko muita vaihtoehtoja?
Hyvästä asiasta aiheellinen blogi.
Miksi kirkko lupaamaansa sielunhoitoa ei tee julkiseksi vaikka lupaa sitä pyytäville antaa. Toki olisi sitten ymmärrettävä mitä sielunhoito lähtökohtaisesti tarkoittaa.
Pappi on niin symbooliladattu hahmo , että melkein jokainen ihmisten tapaaminen on presumptiivinen sielunhoito tilanne. Vaikka tapaaminen kestäisi vain pari kolme viisi minuuttia niin maallikot tuntevat tiettyä jännitystä että tässä on erityinen henkilö silmien edessä. Sellainen jonka kanssa voisi puhua epätavallisia asioita.
Melkein aina saa pienen vihjeen siitä että pappi on tunnistettu pappina. Ne papit jotka kuuluttavat että he ovat vain aivan tavallisia ihmisiä , eivät ymmärrä olemisensa symboolista puolta , sitä joka heijastaa tuonpuoleisen läsnäoloa. Kyllä se arki-ihminenkin nähdään ,mutta haluttaisi kerrankin nähdä jotain erikoista kun tilaisuus on .
Sielunhoidosta ja tunteista sen verran että Olen samaa mieltä Markun kanssa siitä että tunteita ei tarvitsisi hävetä tai kieltää. Luulen kuitenkin että tässä on kyse prosessista joka alkaa vaikeudella kestää omia mutta prosessin aikana ymmärryksen kasvaessa päästään siihen että henkilö vihdoinkin voi sietää tunteensa ja kantaa niitä anteeksi pyytelemättä.
Prosessi ilman muuta. Vielä hankalampaa on monesti sietää toisten tunteita. Meillä on monesti kamala kiire saada negatiiviset tunteet pois ihmisistä. Samalla annetaan viesti, että tunteesi eivät kuitenkaan ole hyvä juttu, koska niistä on päästävä äkkiä eroon.
Kannattanee arvioida kriittisesti myös sitä opillisuuspuolta. Hedelmästään puu tunnetaan. Jos oppi (esim. katolinen seksuaalietiikka) tuottaa huonoja hedelmiä, voi vika hyvinkin olla opissa. Turha huonoja hedelmiä on tarjota sielunhoidollisesti.
Katolinen seksuaalitiikka ei ole ominta alaani. Sanon siitä vain sen mitä sanoin aiemminkin. Jos ihmiset (katolilaiset) noudattaisivat katolista seksuaalietiikkaa, niin todennäköisesti asiat olisivat ihan hyvin. Joka ei tarkoita sitä, että kaikilla olisi hyvä olla. Mutta tämä vain omana arvauksenani.
Huonoja hedelmiä ei kannata tarjoilla sielunhoidollisesti. Hankaluushan on siinä, että hedelmien laatu on aika subjektiivinen näkemys.
Virta: ”Huonoja hedelmiä ei kannata tarjoilla sielunhoidollisesti. Hankaluushan on siinä, että hedelmien laatu on aika subjektiivinen näkemys.”
Jos mätää hedelmää ei erota katsomalla ja maistamalla, niin on aina katsonut ja syönyt mätiä hedelmiä,
Katolinen seksuaalietiikka on utopia. Mitä hyvää voi odottaa katoliselta seksuaalietiikalta, kun sen ovat kirjoittaneet selibaatissa elävät miehet?
Pari otetta Kari Enqvistin kirjasta Uskomaton matka uskovien maailmaan:
”Katoliset ejakulaatio-ongelmat huipentuvat pedofiiliskandaaleihin ja kumiseen varmuusesineeseen, joka hiertää kirkkoa käsittämättömällä tavalla. Kirkon nyrpeä suhtautuminen kondomeihin tapaa talossa ja puutarhassa, varsin hiv-epidemiasta kärsivässä Afrikassa… En epäile, ettei liittyminen katolisen kirkon perinteeseen sykähdyttäisi. Mutta samalla tulee ottaneeksi kantaakseen sen koko historian. Tästä pöydästä ei voi noukkia vain sitä, mitä siitä haluaa nähdä.”
Apostoli antoi hyvän ohjeen Timoteukselle: ”Älä ole liian kerkeä panemaan käsiäsi kenenkään päälle, äläkä antaudu osalliseksi muiden synteihin. Pidä itsesi puhtaana.”
Blogisti kirjoitti tuolla aikaisemmin, että ei tiedä mitä luonnonvastaisuus tarkoittaa selibaatista puhuttaessa.
Ei tiedä?
Jos ihmiset on ”luotu” mieheksi ja naiseksi kuvaan kuuluvine tunnusmerkkeineen ja biologisine ominaisuuksineen, niin eikö ole luonnon mukaista käyttää noita ominaisuuksia keskinäiseen naatintaan, perheen perustamiseen ja suvun jatkamiseen? Eikös se kristittyjen Jumala (katoliisillakin ilmeisesti sama kristittyjen Jumala kuin luterilaisilla) juuri niin tarkoittanut asioiden menevän, kun käski lisääntyä ja täyttää maan?
Jos Katolinen pappishenkilö, siis myös ihmisuros, joka käsittääkseni on myös varustettu sukuvietillä (luonnollinen ominaisuus), ei voi sukuviettiään tyydyttää, niin eikö siinä tapauksessa (pakkoselibaatti) ole selvää, että kysymys on luonnonvastaisuudesta, luonnollisen halun ja vietin tyydyttämättä jättämisestä? Tyydyttämättä jättäminen taas on omiaan saamaan aikaan kieroutuneita perverssejä tapoja tyydyttää seksuaalinen halu. Onhan tämä nähty.
Himot ne on hiirelläkin, miksei sitten katolisella papilla ja luonto se on, joka tikanpojan puuhun vetää.
Tässä lähinnä tulee mieleen pappien selibaattisäännös. Jos papit voisivat mennä naimisiin ja perustaa perheen sekä näiltä son elää normaalia elämää varmasti tilanne paranisi esim. hyväksikäyttöasioissa. Muutenhan katolisten ajatukset avioliitosta, aviollisesta uskollisuudesta ja myös avioliiton sakraalista luonteesta ovat ihan hyviä. Ei siellä ole samanlaista sekasotkua kuin luterilaisten keskuudessa.
Jos ihmiset (katolilaiset) noudattaisivat katolista seksuaalietiikkaa, niin todennäköisesti asiat olisivat heillä ihan hyvin. Joka ei tarkoita sitä, että kaikilla olisi hyvä olla. Kuten sanoin aiemmin, niin jos puhutaan luonnollisuudesta, niin suuri osa maailman urospuolisista eliöistä ei pääse toteuttamaan sukuviettiään. Eikö se ole luonnollista?
Kaikesta siitä miten ihmiset toimivat ei voi päätellä mikä on Jumalan tahto.
”Kaikesta siitä miten ihmiset toimivat ei voi päätellä mikä on Jumalan tahto.”
Siis jos jotkut ihmiset päättävät (millä valtuuksilla?), että luonnollisen sukuvietin tyydyttäminen on joiltain ihmisiltä kielletty (papiston selibaatti) ja se ei ole Jumalan tahto, niin kenen tahto se sitten on? Jonkun umpipöhkön uskovaisen, joka ei tajua mihin luonnollisen halun tyyduttämättä jättäminen voi pahimmillaan johtaa? Jos katolisilta papeilta on seksi kielletty, niin miksi se Jumala sitten loi heille kuitenkin ihmisten halut, tarpeet ja niiden tyydyttämiseen tarvittavat värkit? Juu, niinpä niin, kuulen jo vastauksen: tutkimattomat ovat herran tiet.
” niin suuri osa maailman urospuolisista eliöistä ei pääse toteuttamaan sukuviettiään. Eikö se ole luonnollista?”
Ei se, että suuri osa maailman urospuolisista eliöistä ei pääse luonnon tarkoittamalla tavalla pariutumaan, tee asiasta (pariutumattomuudesta) luonnollista.
Kyse on eläinten keskuudessa useimmiten olosuhteiden pakosta tai vahvemman oikeudesta, mutta jos toiset ihmiset määräävät lajikumppaninsa, siis toisen ihmisen, olemaan toimimatta vaistojensa ja viettiensä mukaan, on se ainakin minun mittapuullani mitattuna luonnotonta touhua. Enkä usko, että se Jumalakaan sitä vaatii.
Kimmo Wallentin. Kommenttisi sisältää loukkaavaa ja epäasiallista kirlenkäyttöä. Se on sinun valintasi. Lisäksi heteronormatiivisen sukuvietin pitäminen luonnollisena, voi loukata jotakuta joka ei tähän samaistu.
Jos et kykene kunnioittavaan viestintään, niin sekin on sinun valintasi.
Virta: ”Lisäksi heteronormatiivisen sukuvietin pitäminen luonnollisena, voi loukata jotakuta joka ei tähän samaistu.”
Pidä homoseksuaalien ihmisten seksuaalista kanssakäymistä täysin yhtä hyväksyttävänä kuin heteroseksuaalisen vastaavaa toimintaa silloin kun se on molempien (kaikkien) osapuolien hyväksymää ja vapaaehtoista toimintaa. Sen sijaan lasten seksuaalinen hyväksikäyttöä ja raiskausta en pidä hyväksyttävänä. Jos joku siitä loukkaantuu, niin siitä sitten vaan, loukkaantukoon.
Jos epäkunnioittavaksi kielenkäytöksi luetaan mainintani ”Umpipöhkö uskovainen”, niin perun sen ja pyydän nöyrimmästi anteeksi jos se jotakuta loukkaa. Mitään muuta epäkunnioittavaa en kielenkäytössäni tunnista.
Keskityt kommentissasi ainoastaan kielenkäyttöni kritisoimiseen sivuuttamalla kokonaan varsinaisen kommenttini sisällön. Miksi?
Katolisen kirkon luonnottomat vaatimukset papistolleen kuviittelen oleva täysin toisten ihmisten keksintöä. Jos näin ei ole, olen valmis ottamaan oikeaa tietoa vastaan. Vaikka en mihinkää jumaliin uskokaan uskon kuitenkin, että selibaatti ei voi olla minkään sorttisen jumalan tahto tai vaatimus, jos halu ja tarvittavat pelit sun vehkeet on ihmiselle luotu.
Papin työhön kuuluvat sekä dogmaattisuus että pastoraalisuus. Vihkimyksessä pappi sitoutuu kirkon tunnustukseen. Saarnat, rippikouluopetus, kasuaalipuheet, seurapuheet, raamatunselitykset yms. julkiset puheenvuorot on pidettävä kirkon opin mukaisina. Henkilökohtaisessa sielunhoidossa on kysymys apua hakevan ihmisen elämäntilanteesta, useimmiten jostakin mieltä askarruttavasta ongelmasta. Sielunhoitajan tärkein tehtävä on myötätuntoinen kuuntelu. Jos seurakuntalainen kysyy neuvoa, on yhdessä pohdittava Jumalan sanan valossa mikä olisi paras mahdollinen ratkaisu hänen tilanteeseensa. Paikallaan on myös yhteinen rukous. On kuitenkin puolin ja toisin hyväksytttävä se, että sielunhoitaja ei voi eikä saa sanella, miten avunhakija ongelmansa ratkaisee, vaan hänen on itse päätettävä käymänsä keskustelun pohjalta miten jatkossa toimii. Se, joka tulee ongelmineen papin puheille on oikeutettu olettamaan, että hän saa sellaisia neuvoja, jotka kristitty hyvällä omallatunnolla voi antaa. Jos muunlaisia neuvoja halutaan, on mentävä toisenlaisten auttajien puheille, heitäkin varmasti löytyy.
Juuri näin. Sanelupolitiikka ei toimi. Tai no, kyllä joskus voi sanoa että älä tee noin. Minulla on sellainen näppituntuma että neuvojen antaminen ei ole oikein sekulaarienkaan sielunhoitajien suosiossa. Neuvon antaminen ilman vastuunottoa kun on aika vaikeaa.
Tässä keskustelussa on pohdittu käsitteitä luonnonvastaisuus ja selibaatti. Kimmo totesi meidän lisääntymisfysiologiaamme viitaten ”Jos ihmiset on ´luotu` mieheksi ja naiseksi kuvaan kuuluvine tunnusmerkkeineen ja biologisine ominaisuuksineen, niin eikö ole luonnon mukaista käyttää noita ominaisuuksia.”
Raamattu näyttää olevan Kimmon kanssa samoilla linjoilla. Nimenomaan sukupuolielämän luonnonvastaisuuksiin viitataan sekä vanhalla että uudela puolella(Esim. 3.Mo18:23;Ro1:26,27)
Jos ja kun Jumalan tahto samaistetaan Raamatun tekstiin, ohjeet avioitumisesta ovat jokaisen luettavissa. Esimerkiksi seuraavassa ei liene paljonkaan tulkintamahdollisuuksia:
”Naimattomille ja leskille minä sanon, että heidän olisi hyvä pysyä yksin niin kuin minäkin. Mutta elleivät he jaksa hillitä itseään, menkööt naimisiin, sillä on parempi mennä naimisiin kuin palaa himon tulessa.”(1.Ko7:8,9)
On mielenkiintoista, että Raamattu ennustaa etukäteen meidän ihmisten taipumuksen laatia ylimääräisiä käskyjä ja kieltoja joko yksilöinä tai sitten joukkona. Myös naimisiinmenokielto on Isoon Kirjaan kirjattu ennustuksena: ”Pyhä Henki sanoo selvästi, että viimeisinä aikoina jotkut luopuvat uskosta ja alkavat seurata eksyttäviä henkiä ja pahojen henkien opetuksia…Nämä kieltävät menemästä naimisiin”(1.Tim4:1,3)
Raamattu kertoo kaiken kukkuraksi, että esimerkiksi Pietari oli ihan normaali ukkomies ilman mitään selibaattia. Meille kerrotaan, että ”Simonin(Pietari) anoppi makasi kuumeessa.”(Mark1:30) Ja vielä varmemmaksi vakuudeksi maininta siitä, että ”Eikö meillä olisi oikeutta ottaa matkoillemme mukaan vaimoa, uskonsisarta, niin kuin tekevät muut apostolit, Herran veljet ja Keefas(=Pietari)?”(1.Ko9:5)
Teidän, että näillä palstoilla on paljon kirkkohistoriallista asiantuntemusta. Olisi mielenkiintoista tietää, onko papillista selibaattisäädöstä koskaan edes yritetty perustella Raamatulla. Yleensä tällaiset päätökset tehdään voimakkaasti ihmisten joukkokokouksia kuunnellen, ja lopputulokset ovat sitten joskus varsin irrallaan Raamatun sanomasta.
”Olisi mielenkiintoista tietää, onko papillista selibaattisäädöstä koskaan edes yritetty perustella Raamatulla.”
Raamattuun viittaavista uskonnoista vain Roomalaiskatolinen kirkolla on papisrankin selibaatti. Siitä kait on kysymys. He eivät viittaa Raamattuun vaan kirkon itseymmärrykseen, eli se on RKK:n oma juttu. Miksi keskustella asiasta, etenkään Raamattu-perusteisesti, ellei dikkaa RKK:ta tai ole Rooman kirkon uskossa.
Siksi et ole kohdannut tällä palstalla selibaatin raamatullistajia, vaikka mielestäsi siitä olisi kiva keskustella.