Piispan tehtävänä on vaalia kirkon ykseyttä ja edistää kirkon tehtävän toteutumista hiippakunnassa; valvoa, että kirkon tehtävään kuuluvia toimia hoidetaan seurakunnissa uskollisesti kirkon tunnustuksen, kirkkolain, kirkkojärjestyksen ja kirkon vaalijärjestyksen sekä niihin perustuvien määräysten ja ohjeiden mukaan. (KJ 18)
Piispa Kaisamari Hintikka piti kirkolliskokouksen täysistunnossa 14.8. puheenvuoron, joka on aiheuttanut Espoon hiippakunnassa ja laajemminkin vakavaa huolta.
Piispa puhui kirkon ykseyden vaalimisesta. Tarkoittaako se piispan mukaan Raamatun selkeästi esittämän avioliittonäkemyksen laajentamista sekä Raamatun ihmisen seksuaalisuuteen liittyvistä linjauksista irtautumista?
On vakavasti kysyttävä, millä valtuudella piispa sanoutuu irti Raamatun sanasta ja kirkkomme virallisesta avioliittokäsityksestä ja vaatii muitakin toimimaan näiden vastaisesti.
Kirkolliskokous torjui vuonna 2018 avioliittokäsityksen laajentamisesityksen. Nyt Hintikka perustelee laajentamista ”jatkuvalla luomisella” ja tieteen kehityksellä, joiden ansiosta ymmärrämme ihmisen seksuaalista kehitystä paremmin kuin Raamatun kirjoittajat. Mitä sellaista uutta tiede on meille avannut, että se vaikuttaisi Jumalan tahdon muuttumisen tässä kysymyksessä? Syntiinlankeemuksen todellisuus unohtuu, vaikka se koskee myös meidän kaikkien seksuaalisuutta ja sen harjoittamista.
”Kaikki se mikä kyseenalaistaa Jumalan kuvan toisessa ihmisessä tai asettaa sen toteuttamiselle tai toteutumiselle ehtoja, kyseenalaistaa Jumalan luomistyön,” piispa totesi puheessaan. Ajatus on kestämätön. Jokainen ihminen on Jumalan luomana yhtä arvokas erilaisista ominaisuuksistaan riippumatta. Kuitenkin jokainen Raamatun käsky määrittää osaltaan rajaa, jonka sisällä ihminen luomislahjaansa voi toteuttaa.
Piispan puheenvuoron jälkeen on kysyttävä, mitä voi yleensä opettaa enää synnistä. Luterilainen kirkko on kristikunnan valtaenemmistön mukaisesti aina ajatellut, että Jumalan kymmenen käskyä ja Raamatun eettinen opetus on tarkoitettu ihmisen suojaksi. Piispa Hintikan lausuma siitä, millaiselle opetukselle Espoon hiippakunnassa ei ole tilaa, pakottaa meidät kysymään näkemykselle perusteita ja jatkamaan keskustelua aiheesta.
Toisen ihmisen persoonaa tulee aina kunnioittaa, mutta asioista tulee voida keskustella avoimesti. Hiljentäminen tai asioiden ajaminen pakkokeinoin ei ole kristillisen kirkon arvon mukaista. On muistettava, että seurakunta on velvoitettu arvioimaan saamaansa opetusta ja pitämään kaikki oikea ja hyvä, mutta hylkäämään väärä. Uskon, opin ja elämän mittarina luterilaisessa kirkossa on aina Jumalan sana. (KL 1, KJ 1)
Espoon hiippakuntavaltuuston ja kirkolliskokouksen jäsenet
Lea Ahonen
Tuomo Hyvärinen
Jouni Hörkkö
Hannele Karppinen
Johanna Lumijärvi
Kirsi Nummi
Jaakko Rahja
Juha-Pekka Rissanen
Heikki Sorvari
Saila Sutinen
Juha Vähäsarja
PANDORAN LIPAS on avattu 1986
Täsmällinen huomio. Arkkipiispa Wikström silloin : Tämä ratkaisu ei tule johtamaan h-liittojen sallimiseen. Kysyjä oli oikeassa, vastaaja ei ollutkaan. Onko vieläkään, Luoja tietää, mutta jos nyt ei silmät aukene epäilevillä, mahtaako sitten lainkaan?
Werner Janhonen: ”PANDORAN LIPAS on avattu 1986”
Werner olet oikeassa siinä, että 1986 kirkolliskokouksessa päätetty virkauudistus mahdollisti myös piispanviran naisille. Sen seurauksena Espoon hiippakunnassa on nyt rohkea ja oikeamielinen piispa Kaisamari Hintikka.
”Olkaa rohkeat, pitäkää hyvästä kiinni, älkää vastatko pahaan pahalla. Rohkaiskaa arkoja, tukekaa heikkoja, auttakaa sorrettuja, kunnioittakaa kaikkia ihmisiä. Rakastakaa ja palvelkaa Herraa Pyhän Hengen voimassa iloiten.”
Kyllä hän on tosi Rohkea uskomaan eritavalla, kuin isämme uskoivat ennen. Hän on rohkea iskemään eri naulan kantaan, kuin piispojen yhteinen ymmärrys. Hän on rohkea purkamaan isien opetusta. Mikä on huono asia.
Raamattu kuitenkin sanoo, että jokainen nainen joka ristiinpukeutuu tähän isän tehtävään. On ikävä asia Jumalalle.
Se ei ole olennaista, uskommeko samalla tavalla kuin isämme, vaan se, että uskomme samaan Kristukseen kuin hekin uskoivat.
Sami,
”kristitty on kutsuttu täyttämään lakia ja elämään Jumalan lakien mukaan.”
Siis mitä? Ilmankos täällä sitten lakia saarnataankin, pääasiassa erilaisten omaa uskoaan korostavien lahkojen edustajien toimesta.
Mihin unohtui Jeesus ja Hänen armonsa?
Lainalaisilla olisi kyllä syytä tarkistaa uskonsa perusteita. Jossain on mennyt vinoon…
Tuo Leon äsken mainitsema Raamatun kohta taitaa kertoa paremmin kristityn kutsumuksesta.
Kannattaisi välillä vaihtaa silmälaseja, joilla Raamattua luetaan.
Kari, olet sanojesi mukaan lukenut Raamattua 40 vuotta, ja nyt ihmettelet, että kristitty on kutsuttu täyttämään lakia. Oletko ymmärtänyt mistä kristinuskossa on kysymys.
Kysyn samaa sinulta.
Kristitty saa uskoa, että Kristus on täyttänyt lain.
Kari, anna yksi Raamatun kohta joka kehoittaa kristittyä täyttämästä Jumalan lakia.
Tarkoititko, että kehoittaa olemaan täyttämättä vai täyttämään?
Rakkauden kaksoiskäsky.
Tai paremminkin kehotus.
Kari, mikä kohta Raamatussa kehoittaa olemasta täyttämättä Jumalan lakia.
Sami Paajanen: ”Kari, olet sanojesi mukaan lukenut Raamattua 40 vuotta, ja nyt ihmettelet, että kristitty on kutsuttu täyttämään lakia. Oletko ymmärtänyt mistä kristinuskossa on kysymys.”
Minä poikkeuksellisesti vastaan Samille; Minulle on opetettu, että periaatteessa ihmiselle on annettu Raamatun mukaan vaatimus elää Mooseksen lain mukaan. Kuitenkin on niin, että meistä kukaan ei voi em. lakia täyttää. Kyvyttömyydestämme lain täyttämiseen seuraa, että laki ajaa meidät turvautumaan armoon, jonka Jeesus ansaitsi ristinkuolemallaan. Jeesus oli kristillisen opetuksen mukaan ainoa ihminen, joka täytti lain (käsittääkseni meidän puolestamme). Emme siis ole lain alla vaan armon alla.
Kari Roos toteaa siis ihan oikein; ”Ilmankos täällä sitten lakia saarnataankin, pääasiassa erilaisten omaa uskoaan korostavien lahkojen edustajien toimesta. Mihin unohtui Jeesus ja Hänen armonsa? Lainalaisilla olisi kyllä syytä tarkistaa uskonsa perusteita. Jossain on mennyt vinoon…”
Minun mielestä Suomen ev.lut. kirkossa saarnaavat lakia etupäässä herätyskristillisyyden kannattajat ja tietenkin monet muutkin. En halua loukata ketään, mutta nämä lainsaarnaajat ovat mielestäni fariseuksia, joita oli myös Jeesuksen aikana. Heille tärkeintä on ”isien usko” ja ”isien opetukset”, kuten Raamatun fariseuksille olivat isien perinnäissäännöt.
Jeesus sanoi: ”Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te maksatte kymmenykset jopa mintusta, tillistä ja kuminasta, mutta laiminlyötte sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeudenmukaisuuden, laupeuden ja uskollisuuden. Näitä teidän pitäisi noudattaa, noita muitakaan unohtamatta.” Mat. 23:23.
Karille vielä korjaus: Edellisen kommenttini viimeisnen kappale ei välttämättä ole Raamatun suoraa lainausta. Tuo teksti luetaan yleensä Jumalanpalveluksen päätteeksi, kuin muistutukseksi tulevan viikon vaellusta vartan.
Leo, noin kuten kirjoitat minäkin ajattelen. Kirjoituksesi ei kuitenkaan ole mitenkään sitä vastaan, että kristitty on kutsuttu täyttämään lakia. Jos kirjoituksesi on sitä vastaan, että kristitty ei ole kutsuttu elämään Jumalan tahdon mukaan, sellaista kristinuskoa Raamattu ei tunne.
Fariseuksia edustivat moralisteja, jotka käskyillään ja lain tulkinnallaan ahdistivat ihmisiä.
Mitä on lain täyttäminen? Onko se aina Jumalan tahdon toteuttamista? Uudessa testamentissa asetetaan lain kirjain ja lain henki vastakkain. Kirjain kuolettaa ja henki tekee eläväksi. Sekin kerrotaan, mikä lain henki on: rakkaus Jumalaan ja lähimmäiseen. Kun Kristus on täyttänyt lain, olemme hänen seuraajinaan vapaat kirjaimen orjuudesta.
Martti, olen samaa mieltä kanssasi, täytämme lakia hengen uudessa tilassa.
Sanoisin tuon jyrkemmin. Toteutamme lain henkeä joskus kirjaimesta huolimatta.
”Fariseuksia edustivat moralisteja, jotka käskyillään ja lain tulkinnallaan ahdistivat ihmisiä.”
Niinpä.
”täytämme lakia hengen uudessa tilassa.”
Menee sanakikkailuksi, mutta jos haluat ilmaista asian noin, niin se on sinun asiasi.
Martti Pentti
Paremmin ei tätä voi sanoa kun tuo mitä kirjoitata:” …. toteutamme lain henkeä joskus kirjaimesta huolimatta”.
Muotoilisin asian jotenkin näin, että kristityn ihanteena ja ohjeena on Kristuksen rakkaus, jota kohti me voimme päästä Pyhän Hengen ja Kristuksen armon avulla.
Laki tappaa, armo ja rakkaus herättävät elämään.
Kari Roos05.09.2020 11:32 kirjoita:
”Laki tappaa, armo ja rakkaus herättävät elämään.”
Olet edelleen informoitu väärin. Kristityn elämässä se ei mene näin. Tässä annat laille suppean merkityksen, kristityt eivät ole ikinä ymmärtäneet asiaa näin. Joissakin tiukoissa piireissä asia voidaan tulkita näin. Näyttää, että lain merkitys on sinulle vaikeasti hamotettava asia. Asiaa ei voi myöskään kuitata sanoilla; ” Menee sanakikkailuksi, mutta jos haluat ilmaista asian noin, niin se on sinun asiasi.”
Laki tappaa. Kukaan ei pysty sen jokaista kohtaa täyttämään. Niinpä kaikki ovat sen tuomion alaisia.
Armo ja rakkaus herättävät elämän. Jeesus on täyttänyt lain puolestamme. Tämän rakkauden vuoksi saamme elää. Tämä armo on kristinuskon keskeinen sanoma. Tätä voi olla vaikea ymmärtää, mutta siihen saa uskoa.
”Informoitu väärin…”???
Kuka muuten sinulle ”informoi”? Oletko LHPK:n vai minkä lakifirman jäseniä?
Minua informoi Jeesus ja Paavali pääasiassa sekä Pyhä Henki, yhdistettynä ihan omaan pieneen järkeeni, joka sekin on Jumalan lahjaa.
En ymmärrä, mikä teitä ”lainsaarnaajia” oikein ajaa korostamaan niin näkyvästi ja intohimoisesti juuri lakia ja syntiä? Jeesuksen aikana näin tekivät juuri fariseukset ja lainoppineet. Uuden liiton aikaa kutsutaan armon ajaksi ja rakkaus on suurin kaikista, kuten Paavali sanoo.
”Uuden liiton aikaa kutsutaan armon ajaksi ja rakkaus on suurin kaikista, kuten Paavali sanoo.”
-Ehkä Jeesus juuri tällaisten käsitysten oikaisemiseksi painotti sitä, että laki on yhä olemassa eikä siitä katoa pieninkään piirto.
Uusi liitto taisi alkaa varsinaisesti Jeesuksen ylösnousemuksesta, jolloin alettiin pikku hiljaa ymmärtää, mikä Jeesuksen merkitys oikein oli ja tietoisuus yhdestä elävästä Jumalasta alkoi vähitellen tavoittaa meitä ”pakanoitakin”. Paavali kertoo asiasta lisää.
Kari Roos kirjoitat ”Minua informoi Jeesus ja Paavali pääasiassa sekä Pyhä Henki, yhdistettynä ihan omaan pieneen järkeeni, joka sekin on Jumalan lahjaa.”
Tässä on tyypillinen induvidualistinen näkemys Raamatun tulkinnasta. Sovellat tätä näkemystä lakiin ja syntiin ja teet johtopäätöksen; ne jotka puhuvat laista ja synnistä ovat fariseuksia. Näin lähestyt antinomismia.
Synti on jumalattomuutta. Sen hedelmää ovat ajatusten, sanojen, tekojen ja laiminlyöntien synnit. Ne, jotka tarkkailevat yksittäisiä syntejä – itsessään tai useimmiten muissa – taitavat jättää synnin huomioimatta. Tähän sopii mielestäni hyvin sanonta, ettei näe metsää puilta. Mitä se jumalattomuus sitten on? Eiköhän sen voi määritellä varmuudeksi siitä, että ihminen pärjää omillaan ilman Jumalaa, jota tulisi pelätä ja rakastaa, siis itsevarmuudeksi. Farisealaisuudessa on tätä itsevarmuutta, vaikka Jumalan todellisuus tunnustetaankin.
”Uusi liitto taisi alkaa varsinaisesti Jeesuksen ylösnousemuksesta, jolloin alettiin pikku hiljaa ymmärtää, mikä Jeesuksen merkitys oikein oli ja tietoisuus yhdestä elävästä Jumalasta alkoi vähitellen tavoittaa meitä “pakanoitakin”. Paavali kertoo asiasta lisää.”
-Kiitos tietopaketista, olen siihen toki perehtynyt. Ja sinänsä tuosta aivan samaa mieltä. Silti, uusi liitto ei ole ”vain rakkautta”, siten että Jumalan luomisessa asettamaa tarkoitusta, perustaa ja päämäärää ei enää ole, vaan että ihminen voisi määrittää oikean ja väärän oman rakkauden kokemuksensa tai rakkauden osoittamisensa mukaisesti.
Jeesuksen malli on tässäkin hyvä. Hän kysyi: ”Mitä tahtoisit, että tekisin sinulle?” Rakkaus ei siis lähde itsestä ja omista tunteista vaan toisesta ja hänen tarpeistaan.
Sari,
Olemme lopulta hyvinkin samaa mieltä asioista, sanoitamme niitä vain hiukan eri tavalla. Asiat näyttävät erilaisilta eri näkökulmista katsottuina.
Olet varmaan oikeassa siinä, että ei rakkauttakaan ihan miten tahansa voida määritellä pelkästään oman kokemuksen mukaan. Silti tuntuu siltä, että armoa ja rakkautta aliarvioidaan.
”Silti tuntuu siltä, että armoa ja rakkautta aliarvioidaan.”
-Hmmm… Tästä pitäisi olla jotain konkreettisempaa näyttöä kuin tuntuma. Mutta varmaan pohjimmiltaan olemme aika samaa mieltä.
Muistan miten aikoinaan kävin keskusteluja naispappeuden ehdottomimpien vastustajien kanssa. Painotin silloin aivan samoja asioita. Nyt olen kriittisempi, ja taipuvaisempi ajattelemaan että tarvitaan rakkauden lisäksi pysyviä ohjenuoria, jotka johtavat luomistyöhön asti, ja luovat perustan ja järjestyksen.
”Hän kysyi: ”Mitä tahtoisit, että tekisin sinulle?” Rakkaus ei siis lähde itsestä ja omista tunteista vaan toisesta ja hänen tarpeistaan.”
-No tuota… En silti ajattelisi, että Jeesus toteuttaa toiveita, ja tekee ihmeitä ”tilauksesta”. Tuolloin tai tänä päivänäkään. Ihmisen tahto ei ole sama kuin se mitä ihminen tosiasiassa tarvitsee.
Sari,
Ymmärrätkö asioita tarkoituksella väärin, jotta saisit keskustelua aikaan? Väärin ymmärrys on toki hyvä keino saada ainakin väittelyä aikaan, sen huomaa täällä hyvin…
”Ymmärrätkö asioita tarkoituksella väärin, jotta saisit keskustelua aikaan?”
-Mitä?? En.
Itse asiassa jatkuvasti teen sen päätöksen, etten enää osallistu keskusteluihin täällä, luen niitä vain. Mutta sitten on kuitenkin pakko jotain kommentoida kuitenkin… 🙂
Sari on kirjoitellut täällä ehkä noin vuosikymmenen verran.
Oman ymmärtämyksen mukaan näiden monien K24 -vuosien jälkeen Sari on antanut ymmärtää kirjoituksillaan, että: 1) jos pappi siunaa toisiaan rakastavan aikuisen samaa sukupuolta olevan parin, niin seuraava vaihe on se, että kirkko siunaa kaiken naimisen mitä nyt vain kukaan voi kuvitellakaan. Ja todisteena on joku ruotsalainen nettisivu, jonka mukaan polyamorikot halusivat päästä vihille, toisaalta samat argumentit kuin PS-puolueen kansanedustajan ns. ”hauveli-lausunnot” (https://www.uusisuomi.fi/uutiset/han-teki-sen-itse-kohuttu-hauveli-lausunto-kuultiin-uudestaan-eduskunnassa/7f3435d7-d670-31d1-a699-f7638722bd24 ), 2) Raamatun avioliittokäsitys on se, että mies ja nainen ovat sukupuoliyhteydessä, ts. Sarin mukaan vain tässä tapahtuu Raamatun tarkoittama ’yhdeksi lihaksi’ tuleminen. Se, miten ’yhdeksi lihaksi tuleminen’ tästä hänen tulokulmastaan näyttäytyy esim. prostituoidun tai avioliiton ulkopuolisen kumppanin kanssa, jää vähän epäselväksi. Hän ei kuitenkaan ole kieltämässä avioliittoa vammaisilta tai niin vanhoilta / sairailta ihmisiltä, joilta tuo yhdyntä ei onnistu. Vain seksuaalivähemmistöiltä, 3) seksuaalivähemmistöt yrittävät ’matkia’ heteropareja sukupuolielämässään. Sen vuoksi hän tivaa vuosi toisensa perään yksityiskohtaisia kuvauksia samaa sukupuolta olevien seksielämästä (joita vähän häpeillen on hänelle annetukin), vaikka tämä K24, ei kai ole ihan adekvaatti alusta sellaiselle. Mutta pienistä vihjauksista huolimatta hän ei ole antanut periksi.
Hintikan linjauksessa mielenkiintoista on se, että hän on valmis pistämään boikottiin tai marginaaliin melkoisen määrän kirkon jäseniä. Muut piispathan toistelevat ajatusta kirkon yhtenäisyydestä kuin jotain mantraa, mutta Hintikka on valmis uhraamaan ”konservatiivit”.
Antti palasi alkuperäiseen asiaan…
En tiedä, mitä Kaisamari on oikeasti ajatellut tuossa hetkessä, mutta näin sen jotenkin kyllästymisenä tämän aiheen käsittelyyn ja radikaalina vastavetona ”lainsaarnaajien” vastustukselle.
Kuinkahan suuri tämä ’melkoinen määrä’ on oikeasti? Onko siitä mitään arviota?
”En tiedä, mitä Kaisamari on oikeasti ajatellut tuossa hetkessä, mutta näin sen jotenkin kyllästymisenä tämän aiheen käsittelyyn ja radikaalina vastavetona “lainsaarnaajien” vastustukselle.”
Kari, nyt näet homoseksuaalisuuden vastustamisen lainsaarnaajien touhuksi. Tässä kuvassa sorrut jälleen siihen samaan mistä sanoin; > et hahmota lain tehtävää ja tavoitetta kristillisesä uskossa. Asetat Jumalan rakkauden lain vastakohdaksi, mitä raamattu ei missään kohdin tee.
Laki ja armo eivät kenties ole suorastaan vastakohtia, mutta Jumalan tahdon kääntöpuolia kuitenkin.
”mutta Jumalan tahdon kääntöpuolia kuitenkin.”
-Mitä ihmettä tämä nyt tarkoittaa?
Jumala on sekä oikeamielinen että armollinen. Nämä ovat Hänen kaksi puoltaan, joiden välillä on inhimillisesti katsoen jännite. Kristillisen uskon mukaan tämä jännite laukesi Jeesuksen ristillä, jossa armo täytti lain vaatimukset.
Martti, laki ja evankeliumi voidaan noin hahmottaa, kun puhumme sovituksesta. Alunperin kysymys ei lähtötilanteessa ollut tästä, nyt avaat uuden polun.
Kysymys oli lain merkityksestä kristityn elämässä.
Voiko lain merkityksestä kristityn elämässä puhua ilman sovitusta? Se ei ole mikään erillinen asia vaan kristinuskon kaikkeen säteilevä keskus. Samoin rakkaus ei ole mikään lakiin myöhemmin liitetty ponsi vaan lain ydin ja perusta.
Pentti. ”Jumala on sekä oikeamielinen että armollinen. Nämä ovat Hänen kaksi puoltaan, joiden välillä on inhimillisesti katsoen jännite”.
Tämä ajatus Jumalasta ”kaksinaamaisena” Januksena on kyllä pein kummallinen, ja aina silloin tällöin joku en esittää. Ikäänkuin Jumala ei muka olisi eheä persoona, vaan jotenkin jakaantunut.Ei Jumalassa ole ristiriitaa, vaan Hän on pyhä ja rakkaus yhtaikaa. Pitää muistaa, että myös Jumalan viha on Hänen rakkautensa ilmaus. Rakkaus ei nimittäin olisi rakkautta, jos ei se ilmenisi myös vihana syntiä kohtaan, koska synti tuhoaa elämää ja on näin rakkauden vastakohta.”Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja väryytä vastaan,….”, Room 1:18a.
Jumalan vanhurskas ja rakentava viha siis kohdistuu syntiin, kun taas Saatanan viha on tuhoisaa ja kohdistuu uskoviin.
Pentti. ”Kuinkahan suuri tämä ’melkoinen määrä’ on oikeasti?”
Voi olla melko suurikin, koska olemme han me suomalaiset tällaista junttikansaa erotukseksi muista pohjoismaalaisista.
”Voi olla melko suurikin” ei ilmaise oikeastaan muuta kuin lausujan toiveen. Janus taas ei ole kaksinaamaisuuden symboli vaan sekä tulijoita että menijöitä – myös tulevaa ja mennyttä – vahtivan valppauden symboli. Psalmissa 116 on Jumalaa kuvaava ilmaus ’oikeamielinen ja laupias’. Kirjoitin, että näiden välillä on inhimillisesti katsoen jännite. En käyttänyt sanaa ristiriita.
Pentti. ””Voi olla melko suurikin” ei ilmaise oikeastaan muuta kuin lausujan toiveen”.
Se ilmaisee sen, että en tiedä mitään lukuja. Pohjolassa paljon liikkuneena kuitenkin tiedän, että me suomaliset olemme arvomaailmaltamme erilaisia kuin muut pohjoismaalaiset.
Mitä Januksen kasvoihin tulee herra Pentti kyllä ymmärtä, mitä tarkoitin, jos oikein yrittää. Jumalalla on siis yhdet kasvot, jotka meille näyttäytyvät Jeesuksessa.
Pitää muistaa, että tämä ko. asia ei ole yksinkertainen. Myös itse Lutherin näkemys jopa Jumalasta ja Paholaisesta muuttui sitä sekavammaksi, mitä lähemmäs ”taivasta” Luther mielessään kohosi. Lopultahan Perkeleestäkin tuli ”Jumalan Perkele”.
Sami,
Kun tunnut tietävän kaikesta kaiken ja näet, ettei muiden näkemyksistä ja ymmärryksestä ole mihinkään, niin kertoisitko, mitä Jeesus sinulle merkitsee? Tai turhaan taidan kysyä, kun et tähänkään kuitenkaan vastaa, kuten et mihinkään muihinkaan kysymyksiin. Pääasia sinulle tuntuu olevan muiden vastustaminen, mikä tuntuu olevan ja aina olleen konservatiivisen kristillisyyden tärkein asia. Toisin ajattelevia ei saa ymmärtää, se on syntiä.
Kari, minusta on aivan turhaa asettaa sanoja noin. Ihminen on monella tavalla vajavainen ja jokainen tietää, että hän ei tiedä niin kuin tietää tulee. Kaikki me tarvitsemme armoa.
Oliko tämä vastaus kysymykseen Jeesuksen merkityksestä sinulle, Sami Paajanen? Kyllähän senkin jollakin tavalla tuolta rivien välistä pystyy arvailemaan. Kirjoitithan: ”Kaikki me tarvitsemme armoa”. Miksi meidän kristittyjen on niin vaikea puhua Kristuksesta?
Kiitos, Sami, nyt ymmärrämme toisiamme. Olet vain antanut itsestäsi niin ”kaikkitietävän” kuvan…
Sami: Tuota samaa Karin esittämää kysymystä mietin keskustellessani sinun kanssasi.
Tulet lähelle, mutta kun kysyn sinulta jotakin, katoat kauas. Korkeintaan vastaat: ”Pystyt parempaan”. Pystyisitkö itse parempaan, pystyisitkö jo itse tulemaan lähemmäksi? Emme me kristityt sisaret ja veljet niin kaukana saisi olla toisistamme.
Me emme uhkaa toisiamme. Jokainen meistä on Jumalan kuva ja Jumalan lapsi.