Hae sivustolta

Avoin kysymys piispa Kaisamari Hintikalle

Vierasblogi

Piispan tehtävänä on vaalia kirkon ykseyttä ja edistää kirkon tehtävän toteutumista hiippakunnassa; valvoa, että kirkon tehtävään kuuluvia toimia hoidetaan seurakunnissa uskollisesti kirkon tunnustuksen, kirkkolain, kirkkojärjestyksen ja kirkon vaalijärjestyksen sekä niihin perustuvien määräysten ja ohjeiden mukaan. (KJ 18)

Piispa Kaisamari Hintikka piti kirkolliskokouksen täysistunnossa 14.8. puheenvuoron, joka on aiheuttanut Espoon hiippakunnassa ja laajemminkin vakavaa huolta.

Piispa puhui kirkon ykseyden vaalimisesta. Tarkoittaako se piispan mukaan Raamatun selkeästi esittämän avioliittonäkemyksen laajentamista sekä Raamatun ihmisen seksuaalisuuteen liittyvistä linjauksista irtautumista?

On vakavasti kysyttävä, millä valtuudella piispa sanoutuu irti Raamatun sanasta ja kirkkomme virallisesta avioliittokäsityksestä ja vaatii muitakin toimimaan näiden vastaisesti.

Kirkolliskokous torjui vuonna 2018 avioliittokäsityksen laajentamisesityksen. Nyt Hintikka perustelee laajentamista ”jatkuvalla luomisella” ja tieteen kehityksellä, joiden ansiosta ymmärrämme ihmisen seksuaalista kehitystä paremmin kuin Raamatun kirjoittajat. Mitä sellaista uutta tiede on meille avannut, että se vaikuttaisi Jumalan tahdon muuttumisen tässä kysymyksessä? Syntiinlankeemuksen todellisuus unohtuu, vaikka se koskee myös meidän kaikkien seksuaalisuutta ja sen harjoittamista.

”Kaikki se mikä kyseenalaistaa Jumalan kuvan toisessa ihmisessä tai asettaa sen toteuttamiselle tai toteutumiselle ehtoja, kyseenalaistaa Jumalan luomistyön,” piispa totesi puheessaan. Ajatus on kestämätön. Jokainen ihminen on Jumalan luomana yhtä arvokas erilaisista ominaisuuksistaan riippumatta. Kuitenkin jokainen Raamatun käsky määrittää osaltaan rajaa, jonka sisällä ihminen luomislahjaansa voi toteuttaa.

Piispan puheenvuoron jälkeen on kysyttävä, mitä voi yleensä opettaa enää synnistä. Luterilainen kirkko on kristikunnan valtaenemmistön mukaisesti aina ajatellut, että Jumalan kymmenen käskyä ja Raamatun eettinen opetus on tarkoitettu ihmisen suojaksi. Piispa Hintikan lausuma siitä, millaiselle opetukselle Espoon hiippakunnassa ei ole tilaa, pakottaa meidät kysymään näkemykselle perusteita ja jatkamaan keskustelua aiheesta.

Toisen ihmisen persoonaa tulee aina kunnioittaa, mutta asioista tulee voida keskustella avoimesti. Hiljentäminen tai asioiden ajaminen pakkokeinoin ei ole kristillisen kirkon arvon mukaista. On muistettava, että seurakunta on velvoitettu arvioimaan saamaansa opetusta ja pitämään kaikki oikea ja hyvä, mutta hylkäämään väärä. Uskon, opin ja elämän mittarina luterilaisessa kirkossa on aina Jumalan sana. (KL 1, KJ 1)

Espoon hiippakuntavaltuuston ja kirkolliskokouksen jäsenet

Lea Ahonen

Tuomo Hyvärinen

Jouni Hörkkö

Hannele Karppinen

Johanna Lumijärvi

Kirsi Nummi   

Jaakko Rahja

Juha-Pekka Rissanen

Heikki Sorvari

Saila Sutinen

Juha Vähäsarja

Edellinen artikkeli
Virkistävä lukukokemus
Seuraava artikkeli
KHOnen tulee, oletko valmis

185 KOMMENTIT

  1. Hyvä, että tähän palataan! Olin itsekin aika hämmentynyt piispan puheenvuoron jälkeen. Hän ohitti kirkolliskokouksen roolin ylimpänä opista päättävänä elimenä kieltäessään opettamasta perinteisen kannan mukaisesti hiippakunnassaan. Käsittääkseni sellaisia linjauksia voi tehdä vain kirkolliskokous.

    Nyt ei ole siis kyse pelkästään mielipiteistä vaan ennen kaikkea menettelytavoista. Kyse on vakavasta asiasta ja toivon piispan vastaavan. Muussa tapauksessa kirkkomme järjestys joutuu kyseenalaiseksi.

    • Timo Pöyhönen: ”Hän ohitti kirkolliskokouksen roolin ylimpänä opista päättävänä elimenä kieltäessään opettamasta perinteisen kannan mukaisesti hiippakunnassaan.”

      Kun ymmärtääkseni luterilaisuuteen edelleen kuuluu oppi Raamatun auktoriteetista, niin enemmän piispan tulee olla uskollinen pyhille kirjoituksille kuin perinteisen kannan opetuksille. Ihmisopit ovat Ut:n vastaisia ja niitä perinteinen kanta on pullollaan.

    • Sä voit olla tuota mieltä mutta piispan pitää sitoutua yhteiseen linjaan. Homma menee aivan pelleilyksi, jos piispat vetelevät hatusta linjauksiaan ja jopa vastoin kirkolliskokouksen päätöksiä. Mun ainakin on vaikea kunnioittaa tällaista sooloilua.

    • Timo Pöyhönen: ”Mun ainakin on vaikea kunnioittaa tällaista sooloilua.”

      Ja mun on vaikea kunnioittaa ja vielä vaikeampi ymmärtää, miten Pöyhönen kehtaa soluttaa luterilaisuuteen helluntailaista ideologiaa. Kysymys on torontolaisuudesta, joka on naamioitu uusilla termeillä. Tarkoitus on miinoittaa luterilaisuus samoilla opeilla kuin mitä Markku Koivisto ja Pirkko Jalovaara edustuvat.

      Luterilaisuuden kannalta Pöyhösen toiminta on pahinta mahdollista. Kun tietää, mitä torontolaisuus edustaa, niin voi olettaa Pöyhösen toivovan kirkon repeämistä, jotta omalle ideologialle tulisi enemmän tilaa. Pöyhösen kannalta paras mahdollinen ryhmä ovat konservatiivit. Ns. liberaaleja on vaikeampi saada ymmärtämään, miksi hengen uudistuksissa pitää jättää aivot narikkaan. Konservatiivit ovat jo niin tehneet.

      https://svl.fi/hengen-uudistus-kirkossamme-yhdistyksen-uusi-toiminnanjohtaja-timo-poyhonen-kirkon-sailyminen-on-kaikkien-kirkkokuntien-asia/

      Kirkossa on paljon käen poikasia.

    • Jos piispat sitoutuisivat johonkin linjaan niin se olisi keskustelun loppu. Jos maailma herätää kysymyksiä jotka ovat vaikeita ja joihin vanhat vastaukset eivät enään ole vastaus, niin silloin asiasta on keskusteltava. Avoin keskustelu tapahtuu juuri näin. Avoimesti essitetään uusi mahdollinen tulkinta. Keskustelu osoittaa jos perustelut uudelle ovat tarpeeksi hyviä.

    • Tapio Tuomaalaa on oikeassa ensimmäisessä puheenvuorossaan, Raamatun normatiivisuudesta, luterilaisesta, muotoperiaateesta joka juuri mahdollistaa yksityisen Raamatun tulkinnan periaateen. Kani todella voidaan vetää hatusta. Hintikka seuraa ja soveltaa tätä hattutemppua. Näin juuri uskonpuhdistus käynnistyi yksin Raamattu periaatteesta. Tätä periaatetta myös sovellettiin uskonpuhdistuksen aikana.

      Hyvän vertailukohdan löytää vanhan – yhtenäisen kirkon linjasta ymmärtää Raamatun tulkinnan erilaisuus, se antaa näkökulman yksin Raamattu periaateen ongelmallisuudelle.

    • On syytä pitää erillään kirkon oppi, kirkon perinteinen kanta ja kirkon opetus. Vain ensimmäinen näistä on luonteeltaan pysyvä ja Raamattuun pohjaava. Perinteinen kanta ilmaisee jo sanana aikasidonnaisuutta ja uudelleen arvioimisen tarvetta. Kirkon opetus taas on sisällön lisäksi myös muotoa tarkoittava, suunnitelma siitä, miten sanoma hyvän Jumalan oikeudenmukaisuudesta ja armeliaisuudesta välitetään seurakunnan jäsenille ja maailmalle, jonka keskellä kirkko toimii.

    • Sami Paajanen: ”Kani todella voidaan vetää hatusta. Hintikka seuraa ja soveltaa tätä hattutemppua.”

      Kun näin väität, olet velvollinen todistamaan väitteesi. Kerro, mikä kohta Hintikan puheessa on hattutemppu. Siten päästään asiaan.

    • Tapio Tuomaala, ei kiinnosta vastata sinulle. Sun puheet ovat sen verikoiran räksytystä, sitä paitsi et vastannut viimeksi kun kysyin. Sun oma käytös aiheuttaa sen, että ei sun blogeja kommentoida olet marginaalissa. Toivottavasti joskus voimme keskustella.

    • Sami Paajanen: ”Tapio Tuomaala, ei kiinnosta vastata sinulle. Sun puheet ovat sen verikoiran räksytystä,”

      Blogissa vastataan ensi sijaisesti lukijoille. Positiivista on se, että Paajanen on pystynyt laajentamaan sanavarastoaan. Verikoira on hyvä nosto, mutta nykyisin puhutaan vihikoirasta. Konservatiivit ovat Raamatun lukemisessa jääneet samalle tasolle kuin mistä Paajanen antoi verikoiramaisen esimerkin.

      Kiva, kun kerroit lukijoille konservatiivisesta arvomaailmasta.

    • Joo, minäkin muistan kuinka pikkulapsina leikimme hiekkalaatikolla ja teimme kakkuja. Kun sitten joku tuli ja teki hienomman kakun, niin itkuhan siinä pääsi ja piti käydä rikkomassa sen toisen tekemä kakku.

  3. Blogissa allekirjoittaneet kirjoittajat: ”Kaikki se mikä kyseenalaistaa Jumalan kuvan toisessa ihmisessä tai asettaa sen toteuttamiselle tai toteutumiselle ehtoja, kyseenalaistaa Jumalan luomistyön,” piispa totesi puheessaan. Ajatus on kestämätön. Jokainen ihminen on Jumalan luomana yhtä arvokas erilaisista ominaisuuksistaan riippumatta. Kuitenkin jokainen Raamatun käsky määrittää osaltaan rajaa, jonka sisällä ihminen luomislahjaansa voi toteuttaa.”

    Kirjoittajat väittävät, että piispan ”ajatus on kestämätön”. He vetoavat Raamatun käskyyn. Mihin käskyyn? Kertokaa. On kestämötöntä, jos ette vastaa omaan huutoonne. Joten antaa tulla.

  4. Juutalaiseen elämäntapaan velvoittava ”Mooseksen laki” on kumottu ensimmäisessä apostolien kokouksessa, joka pidettiin Jerusalemissa (Apt. 15.1-2). Sen sijaan VT:ssa ilmoitettua moraalilakia ei ole koskaan kumottu, vaan se on edelleen voimassa. Sen ytimenä on kymmenen käskyä, joihin koko länsimainen lainsäädäntö on pitkälle perustunut. Luther kutsui sitä ”Jumalan vaativaksi tahdoksi”.

    Se, miten selkeästi ensimmäiset kristityt sitoutuivat moraaliseen lakiin, käy ilmi UT:n hyve- ja paheluetteloista, joista esimerkkejä ovat esim. 1. Kor. 6:9-11 ja Gal. 5:16-26. ”Lailla” merkityksessä ”Jumalan vaativa tahto” on hengellinen käyttönsä, johon viittaa Paavali Room. 3:19-20:

    ” Me tiedämme, että lain sanat kohdistuvat niihin, joilla on laki. Näin ei kukaan voi väittää vastaan, vaan koko maailma joutuu Jumalan tuomion alaiseksi. Eihän yksikään ihminen tule Jumalan edessä vanhurskaaksi lain käskyjä noudattamalla. Lain tehtävänä on opettaa tuntemaan, mitä synti on.”

    Pyrkimystä moraalilain noudattamiseen kutsutaan UT:ssa myös pyhitykseksi. Apostolin mukaan Jumala ei ole kutsunut meitä saastaisuuteen (moraalilain rikkomiseen), vaan pyhitykseen.

    • Harri Ahdesmäki: ”Juutalaiseen elämäntapaan velvoittava “Mooseksen laki” on kumottu ensimmäisessä apostolien kokouksessa, joka pidettiin Jerusalemissa (Apt. 15.1-2). Sen sijaan VT:ssa ilmoitettua moraalilakia ei ole koskaan kumottu, vaan se on edelleen voimassa. Sen ytimenä on kymmenen käskyä, joihin koko länsimainen lainsäädäntö on pitkälle perustunut. Luther kutsui sitä “Jumalan vaativaksi tahdoksi”.”

      Kun Mooseksen laki ei ole koskaan koskenut pakanoita eikä pakanuudesta kristityiksi kääntyneitä, niin miten juutalainen moraalilaki voi koskea? Ainoa velvoittava laki on Suomen laki, mutta lisäyksin EU:n laeista, jotka määritelevät Suomen lainsäähäntöä.

      Kaikessa hurskaudessa sotketaan puurot ja vellit. Jos teille maistuu, niin syökää, mutta älkää viekoitelko laista tietämättömiä kummallisten tulkintojenne orjiksi. Juuri siitä Kristus vapautti, jota edustatte.

      Harri Ahdesmäki: ”Pyrkimystä moraalilain noudattamiseen kutsutaan UT:ssa myös pyhitykseksi.”

      Veikeä ajatus, että lihan teot johtavat lihan pyhitykseen. Taustalla näyttäisi olevan katolinen periharha. Edesmennyt puolainen paavi toteutti tätä lihan puhdistusta ruoskimalla itseään.

      Kolossalaisille: ”Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkeisvoimista, miksi te, ikäänkuin eläisitte maailmassa, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä…” (Moraalilaki, kirkon käskyt, kriminalisoiminen sukupuolisen suuntautuneisuuden perusteella, millä viittaan blogin ihmisvihaan.)

      ”kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun jumalanpalveluksen ja nöyryyden vuoksi ja sentähden, ettei se ruumista säästä; mutta se on ilman mitään arvoa, ja se tapahtuu lihan tyydyttämiseksi.”

      Apostolin aikana voitiin vielä puhua itsevalitusta lihan ruoskimisesta, mutta kun katolinen kirkko teki tästä kultin, niin siitä tuli uskonta, kuten Opus Dei. Tosi ihailtavaa lihan kiduttamista, mutta mitä arvoa sillä on; etenkinkin kun se todistaa maailman alkeisvoimien orjuudesta, kuten moraalilaki?

      ”vaan pyhittäkää Herra Kristus sydämissänne”

      Pyhittäminen tarkoittaa erottamista. Olla Jumalalle erotetettu. Kristillisyys on tehnyt senkin synnin, että pyhittyminen voi tapahtua lihan teoista. Ja jotkut ryhtyvät kiipeämään betoniseinää pitkin taivaaseen, kynsin hampain!

      ”Sillä mies, joka ei usko, on pyhitetty vaimonsa kautta, ja vaimo, joka ei usko, on pyhitetty miehensä, uskonveljen, kautta; muutoinhan teidän lapsenne olisivat saastaisia, mutta nyt he ovat pyhiä.”

      Erotettuja. Ilman lihan ruoskimista ja moraalilakia ja taivaaseen rakennettavia tikapuita. Yksinkertaista.

      Parhaanne mukaan väännätte kieroiksi Herran suorat tiet.

    • Ahdesmäen on pakko turvautua samaan kikkakolmoseen kuin Paajanen ja Pöyhönen. Väistöliike on hyödytön, mutta jotta voitaisiin jatkaa asialinjalla, niin kerro jakeen merkitys uskonopistasi käsin:

      “Sillä mies, joka ei usko, on pyhitetty vaimonsa kautta, ja vaimo, joka ei usko, on pyhitetty miehensä, uskonveljen, kautta; muutoinhan teidän lapsenne olisivat saastaisia, mutta nyt he ovat pyhiä.”

  5. “Sillä mies, joka ei usko, on pyhitetty vaimonsa kautta, ja vaimo, joka ei usko, on pyhitetty miehensä, uskonveljen, kautta; muutoinhan teidän lapsenne olisivat saastaisia, mutta nyt he ovat pyhiä.”

    Tuohan on niin helppo jae, että lapsikin osaa tuohon vastata. Jo pyhä koulussa opetetaan tämän jakeen merkitys.

    Mooseksen laki koskee kaikkia ihmisiä, tooran käskyt ovat edelleen voimassa ja me luterilaiset tunnemme ne 10 käskynä. Näitä käskyjä ei ole kumottu. Laki kokonaisuudessaan on laaja ja monimutkainen kokonaisuus. Eri kirkkoperheet määrittelevät myös erilaisia säädöksiä, joiden pohja on usein ekumeenisissä konsiileissa, Vt:n käskyissä tai kristillisessä kokemeus maailmassa. Pääsääntö käskyjen suhteen on se, että kristitty on kutsuttu täyttämään lakia ja elämään Jumalan lakien mukaan.

    Kolossalaiskirje 2:20 – kuvaa hienolla tavalla kristillistä kastetta, jossa olemme kuolleet tälle maailmalle; ” “Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkeisvoimista, miksi te, ikäänkuin eläisitte maailmassa, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä…”

    Ihmiskäskyjä ja säädöksiä ovat juuri Hintikan puheet homoseksuaalisuuden normatiivisuudesta jossa ohitetaan Jumalan käskyt, säädökset, moraalilaki jne..

    ”Älä makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, sillä se on kauhistuttava teko.” ( 3 Ms 18:22)

  6. Kristitty pyhittyy hänen tullessaan uskoon Jumalan pelastustyön tuloksena. Silloin Jumala erottaa hänet synnistä ja maailmasta ja siirtää Poikansa valtakuntaan, Kol. 1:13. Tämä on perustana koko maallisen elämän jatkuvalle pyhitykselle. Vain pyhät voivat pyhittyä. Pyhittymiskehoitukset osoitetaan vain pyhille.

    Pyhitystä on se, että kristityt ”kuolettavat lihansa haluineen ja himoineen” ja vetäytyvät eroon kaikesta siveellisesti epäpuhtaasta, 1.Tess. 4:3 ss (vrt. VT:n moraalilaki, jota ei ole kumottu). Toisaalta pyhitys on sitä, että kristitty vihkiytyy elämään Jumalan palveluksessa. Pyhitys on kristityssä aina kesken, sillä täydellisyys saavutetaan vasta tämän elämän jälkeen, kun usko muuttuu näkemiseksi. Siksi Paavali toteaa, että ”ponnistelee kaikin voimin” saavuttaakseen voittopalkinon, so. pääsyn taivaaseen, Fil. 3.13. Jeesus toteaa samasta asiasta, että ”jokainen tunkeutuu taivasten valtakuntaan väkisin”, Luuk. 16.16.

    Mitä tulee 1.Tess. 7. lukuun, niin siinä Paavali opettaa avioliitosta siten, että jos aviopuolisoista jompikumpi on epäuskoinen, se ei ole riittävä peruste avioeroon, koska koko perhe on kuitenkin toisen aviopuolison uskon kautta ”Jumalan pyhittämä”. Jakeessa 16 tulee ilmi Paavalin opetuksen tausta-ajatus:

    ”Sillä mistä tiedät, vaimo, voitko pelastaa miehesi? Tai mistä tiedät, mies, voitko pelastaa vaimosi?”

    Toisin sanoen aviopuolison usko voi vaikuttaa myös toisen uskoontuloon. Jos kuitenkin uskosta osaton haluaa erota, se Paavalin mukaan sallittakoon.

  7. “Sillä mies, joka ei usko, on pyhitetty vaimonsa kautta, ja vaimo, joka ei usko, on pyhitetty miehensä, uskonveljen, kautta; muutoinhan teidän lapsenne olisivat saastaisia, mutta nyt he ovat pyhiä.”

    Jatkuu seuraavassa jakeessa:

    ”Mutta jos se, joka ei usko, eroaa, niin erotkoon; veli ja sisar eivät ole semmoisissa tapauksissa orjuutetut; sillä rauhaan on Jumala teidät kutsunut.
    Sillä mistä tiedät, vaimo, voitko pelastaa miehesi? Tai mistä tiedät, mies, voitko pelastaa vaimosi?”

    Koska uskomaton puoliso on pyhitetty perheessä uskovan kautta, kuten lapsetkin, niin eroava eli perheestä ja pyhityksestä poistuva on myös pelastuksen ulkopuolella. Miten tämä sovitetaan katolisluterilaiseen pelastus- ja pyhitysoppiin.

  9. Harri Ahdesmäki: ”Pyhitys on kristityssä aina kesken, sillä täydellisyys saavutetaan vasta tämän elämän jälkeen.”

    Älä nyt sentään kiellä selkokielistä tekstiä. Ainoa, joka pyhittää, on Jumala.

    ”joka ei usko, on pyhitetty vaimonsa kautta”

    Väität ihan pokkana, että Jumala ei tee täydellistä työtä, jolloin ei-uskovan pitää lisätä pyhitykseen omia tekoja, kuten tulla uskoon. Teksti ei tue miltään osin Ahdesmäen katolisen uskonopin mukaista tulkintaa eikä egoistista, oman napansa ympärillä pyörivien uskovaisten pelastusoppia.

    Keskustelu on kehällistä saman asian jankuttamista, kun vastapuoli ei edes kykene lukemaan tekstiä, niin kuin se on kirjoitettu.

    Kiitos keskustelusta.

    • Kiitos vaan minunkin puolestani. Tuohon viimeiseen kuitenkin huomautan, että uskosta voi myös luopua. Se tapahtuu silloin, kun kristityn pyhityselämä loppuu, eli hän luopuu noudattamasta VT:n moraalilakia ja palaa takaisin maailmaan. Silloin on totta apostolin sanat:

      ”Jos he ovat päässeet eroon maailman saastasta tullessaan tuntemaan meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen mutta sitten taas vajoavat siihen ja joutuvat sen valtaan, heidän tilansa on lopussa pahempi kuin alussa. Parempi olisi heille ollut, etteivät olisi lainkaan oppineet tuntemaan vanhurskauden tietä, kuin että he sen opittuaan kääntävät selkänsä pyhälle käskylle, jonka ovat vastaanottaneet. Heidän on käynyt juuri niin kuin sananlaskussa sanotaan: ”Koira palaa oksennukselleen”, ja: ”Pesty sika rypee rapakossa.” 2.Piet.2

« Vanhemmat kommentit Uudemmat kommentit »
Vierasblogi
Vierasblogi
Kotimaan Vierasblogissa julkaistaan yksittäisiä tekstejä kirjoittajilta, joilla ei ole omaa blogia Kotimaa.fi:ssä. Jos haluat kirjoittaa, ota yhteyttä Kotimaan toimitukseen.
© Kotimaa – Merkityksellistä sisältöä