Avoin kirje Sanna Marinille. Yhdenvertaisuuslaki
Arvoisa pääministeri
Onnittelut valinnan johdosta ja viisautta tärkeän viran hoidossa !
OLETTE SANONEET että tasa-arvo ja ihmisoikeudet ovat Teille tärkeitä. Lähestyn Teitä oikeuksiensa säilymisestä huolissaan olevana kansalaisena ja yksityishenkilönä. Tiedän myös, että huoleni sananvapauden ja uskonnonvapauden säilymisestä jakaa laaja joukko eri vakaumuksia edustavia kansalaisia. Oletteko tutustuneet kansalaisaloitteeseen Tahdon 2020? Kansalaisaloitteen tavoitteena on turvata uskonnollisten yhdyskuntien oikeudet ja yhdenvertaisuuslain asianmukainen toteutuminen.
Osoituksena yhdenvertaisuuden vääristymästä yhdenvertaisuusvaltuutetun vastaus yhteydenottooni 20. marraskuuta 2019. Tiedustelin oikeudestani pitää esillä tasavertaisesti muiden yhteiskunnassa vaikuttavien vakaumusten kanssa perinteistä kristillistä ihmiskäsitystä, siitä johdettua avioliitto- ja perhemallia sekä seksuaalietiikkaa, johon uskonnollisessa kontekstissa liittyy syntikäsitys. Yhdenvertaisuusvaltuutetun edustaja vastasi puhumalla seksuaalivähemmistöjen oikeuksista. Jos olisin kysynyt seksuaalivähemmistöjen oikeuksista, olisiko minulle vastattu puhumalla perinteistä seksuaalietiikkaa kannattavien oikeuksista? Tuskin. Kysymykseni jätettiin vastaamatta, koska se on kuulemma liian monimutkainen. Voiko näin olla? Ovatko oikeuteni tasa-arvoiseen kohteluun ja ihmisoikeuksien toteutumiseen (artiklat 18 ja 19) liian monimutkainen asia?
Yhdenvertaisuusvaltuutettu neuvoi lukemaan Helsingin Sanomien haastattelun samalta päivältä: "Raamattu-siteeraus voi olla rikos" (20.11.2019). Luin artikkelin. Artikkelissa Päivi Räsänen ja hänelle tukensa antaneet leimattiin ihmisarvosta piittaamattomiksi ja homoille kuolemaa toivoviksi. Mielestäni artikkeli oli lähellä vihapuhetta ja kiihottamista kansanryhmää vastaan. Helsingin Sanomat on sittemmin oikaissut artikkelin valheellista syytöstä mutta ei ole pyytänyt anteeksi sen tuottamaa vahinkoa kansanryhmälle.
Mielestäni vaarana on, että voimakkaassa yhteiskunnallisessa arvomurroksessa yhdenvertaisuuslakia ryhdytään tulkitsemaan seksuaalipoliittisella tavalla, jolloin laki ei enää turvaakaan kansalaisten yhdenvertaisuutta. On jo olemassa viitteitä siitä, että muut lait (erityisesti uskonnonvapaus, sananvapaus, työsopimuslaki) pyritään saattamaan alisteiseksi yhdenvertaisuuslain seksuaalipoliittisesti värittyneelle tulkinnalle tavalla, jota laki itsessään ei vaadi ja joka on vastoin lain luonnetta.
KANSALAISALOITE TAHDON 2020 ei vaadi yhteiskuntaa omaksumaan kristillistä sukupuoli- ja avioliittokäsitystä, vaan että sitä edustavilla uskonnollisilla yhdyskunnilla ja yhteisöillä säilyy oikeus perinteiseen raamatuntulkintaan, joka on perusteltu.
Aloite ei myöskään vaadi esimerkiksi evankelisluterilaista kirkkoa sitoutumaan perinteiseen kristilliseen ihmiskäsitykseen ja kirkon omaan tunnustukseen. Kirkko voi valita poikkeavan linjan ja toimia vastoin omaa perustaansa, sitä perustaa, jossa kristillinen usko on uskoa synnit sovittaneeseen ja ylösnousseeseen Kristukseen, uskon kautta toteutuvaan elämänyhteyteen Hänen kanssaan, ja jonka perusasioihin kuuluu uskollisuus Jumalan sanalle sekä tasapuolisuus kaikkia kohtaan. Nyt kirkkoa vaaditaan asettamaan yksi ihmisryhmä eriarvoiseen asemaan. Muissa asioissa saa puhua Jumalan anteeksiantamuksesta ja armosta, joka on kutsu sovitukseen ja Jumalan sanan ohjeiden ja Hengen mukauttamaan elämäntapaan, mutta homoseksuaalit ja muut seksuaalivähemmistöt olisivat ryhmä, jonka kohdalla syntikäsitystä ja oppia pitää muuttaa. Heidän kohdallaan pitäisi opettaa, että Henki ohjaa toisella tavalla ja muuhun suuntaan. Se ei ole evankeliumin tasapuolisuuden mukaista eikä kirkon opin kannalta rehellistä, ja olisi sitä paitsi karhunpalvelus niille seksuaalivähemmistöihin kuuluville, jotka haluavat tulla tuntemaan mitä evankeliumi on, löytää Jumalan armon ja elää siinä.
Samaan kirkkoon ei mahdu opetus, jonka mukaan homoseksuaalisuus olisi Jumalan luomistyön rikkautta ja moninaisuutta ja että tämän tai jonkin muun syyn perusteella samaa sukupuolta olevat tulisi halutessaan vihkiä siinä kuin muutkin, ja opetus, että avioliitto on tarkoitettu miehelle ja naiselle ja että homoseksuaalisuus on syntiinlangenneen maailman rikkinäisyyttä ja vääristymä. Nämä ovat liian paljon toisensa kumoavia kokonaisuuksia.
Jos kirkko päättää ryhtyä vihkimään samaa sukupuolta olevia ja sen mukaisesti korvaa käsitteet mies ja nainen käsitteellä henkilö, kirkon perinteistä uskoa edustavat joutuvat väistymään ja vaikenemaan. Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa yksikään pappi ei voisi enää pitää esillä perinteistä kristillistä seksuaalietiikkaa, koska kirkon kanta olisi että se on syrjintää. Tällä olisi vaikutuksensa kirkon kaikkeen oppiin ja käytäntöön. Evankeliumi ja siitä kumpuava kristillinen lähimmäisenrakkaus irtoaisivat puitteistaan ja saisivat uuden merkityssisällön.
USKONNOLLISILLA YHDYSKUNNILLA tulee säilyä oikeus pitäytyä perinteisessä opissaan. Jos uskotaan ja opetetaan että avioliitto on tarkoitettu miehelle ja naiselle, silloin vihitään mies ja nainen, ei muita.
Tällä on vaikutuksensa myös työsopimuslaissa määritellyn lojaliteettivelvoitteen tulkintaan. Uskonnollisen yhdyskunnan jossa perinteinen ihmiskäsitys ja siitä johdettu seksuaalietiikka kuuluvat perusasioihin, ei tarvitse pitää palveluksessaan henkilöä joka olennaisesti vastustaa työnantajan eetosta ja toimii työyhteisöä vahingoittavasti. Kyse ei ole uskonnollisen yhdyskunnan oikeudesta syrjiä, vaan sen oikeudesta syrjimättömyyteen eli turvata omien perusteidensa ja lähtökohtiensa säilyminen käytännön toiminnassa, mikä on lojaliteettivelvoitteen keskeinen tarkoitus.
Olisi mielestäni kunnioitettava ja vastuullinen teko, jos voisitte ilmaista tukenne aloitteelle, osoituksena että olette kaikkien kansalaisten oikeuksien, sananvapauden ja asiallisen tasa-arvon toteutumisen ja säilymisen puolella.
Kunnioittaen
Mika Murto, Kansalaisaloite Tahdon 2020 ensimmäinen allekirjoittaja
10. 12. 2019
Tämä avoin kirje on lähetetty pääministerille sähköpostitse
94 kommenttia
”Mika Murto, minulla tuli bloginne luettuani käsitys, että tuskinpa uusi pääministeri tulee kannattamaan Tahdon 2020 kansalaisaloitettanne.” Ihmisoikeuksia ja sananvapautta ei ole pakko kannattaa. Mielestäni siihen olisi kyllä tarvetta. Mitä mieltä itse olet Leo? Aloitehan on ihmisoikeuksien ja asianmukaisen juridiikan kannalla. Niin kuin aloitteen perusteluissa todetaan: ”Yhteiskunta on tarkoitettu kaikille jäsenilleen. Siksi sen kuuluu huolehtia kaikkien jäsentensä oikeuksista kohtuullisessa määrin. Demokratiassa kohtuullisuuden määrittely esim. vähemmistöjen oikeuksien suhteen kuuluu kansan valitsemalle eduskunnalle. Vähemmistön oikeuksista huolehtiminen ei kuitenkaan saa johtaa valtaväestön tai muiden vähemmistöjen aseman ja oikeuksien kohtuuttomaan kaventumiseen.”
Tämä kansalaisaloite ajaa uskonnollisille yhdykunnille erioikeuksia verrattuna muihin työnantajiin. Seksuaalinen suuntautuminen ei ole pätevä peruste jättää henkilö palkkaamatta taikka irtisanomisen peruste. Tämä on puhdasta syrjintää ja jonka Suomen laki kieltää.
Tämä kansalaisaloite on 100% rampa ankka.
Muistelen vuosikymmeniä sitten papiksi vihityn käyneen tuomarin edessä vahvistamassa lupauksen hoitaa lainhoitovelvoitteensa oikeudessa vahvistaa tahtominen kahden Ihmisen konsensuksessa.
Kun tästä on luovuttu täytyy asian sisältyä papin lupauksiin huolehtia kirkkolain ja järjestyksen hänelle antamista velvoitteista oikeuksissa myös vihkimyksen asiassa.
Kun nyt Ihmisiin ei voi eikä saa katsoa samanarvottomasti sukupuolen perusteella muuten vihkimyksen edellytysten täyttyessä ei kirkolla ole vaihtoehtona kuin vihkiä kaikki parit tai luopua oikeudesta vihkiä.
Maistraarin konsensusten siunaamisen asia olisi kirkolle myös haasteellinen kun tulisi katsottavaksi kuka pappi katsoo voivansa pyytää siunausta minkäkinlaiselle liitolle. Lisäksi ilman kirkon päätöksiä siunaus on uskovan maallikon siunaus ilman kirkon ja alttarin siunausta mikä uskovalta maallikolta tapahtuu myös maistraatin vahvistaman konsensuksen jälkeen, eikä kestä ajassa kauan aikaa. Lutherhan lupasi parin saavan osan siunauksesta jo kihlautuessaan ettei asia niin suuri ole.
Kirkkolaki on tietysti mahdollista kirjoittaa avio koskemaan vain miehen ja naisen tahtomaa konsensuksen vahvistamista.
Ehdotukseni sanamuodoksi: Suomen Evankelisessa ja Luterilaisessa Kirkossa edellytysten täyttyessä voidaan pyydettäessä vahvistaa konsensus avioon tahtomisessa kaikille mies· ja naispareille.
En nyt hetikään keksi valmiina kuolleempaa vetoomusta. Marin vasemmistolaisena ja sateenkaariperheessä kasvaneena ei ehkä katsele maailmaa samasta tynnyrinraosta kuin herra Murto.
Mika Murto. Tiedoksi seuraava asia;
”Sanna asui kunnan vuokra-asunnossa äitinsä ja tämän naisystävän kanssa. Vaikkei poliitikonura siintänyt vielä silmissä, Sanna uskoo, että perhetausta vaikutti sekä hänen arvoihinsa että haluunsa vaikuttaa.” (Ma naiset lehti)
– Minulle ihmiset ovat aina olleet yhdenvertaisia. Se ei ole mikään mielipideasia. Se on kaiken perusta, Sanna sanoo.
Näen kansalaisaloitteessa kaksi ongelmaa, joista myös käy selväksi, että aloitteen tekijöiden lainopillinen osaaminen on ollut kovin heikkoa:
1) Aloitteessa listatut kohdat 1 (uskonnollisen yhdyskunnan oikeus opettaa avioliiton olevan miehen ja naisen välinen) ja 2 (oikeus päättää kirkollisen vihkimisen kriteereistä) toteutuvat jo nykyisessä lainsäädännössä. Kirkkolaista ja kirkkojärjestyksestä päättää kirkolliskokous. On hyvin vaikea nähdä, mitä lainsäädäntöä eduskunta voisi asiassa muuttaa.
2) Aloitteen kolmas vaatimus oikeudesta olla palkkaamatta homosuhteessa elävää henkilöä vaatisi käytännössä perustuslain säätämisjärjestyksen ja on tässä mielessä täysin epärealistinen. Kannatuksen perusteella aloite tuskin päätyy eduskuntaan, mutta voisin silti ennustaa lakivaliokunnan lausunnon keskeisimmän sisällön aloitteen kolmannesta kohdasta.
Avioliitto on Suomessa lakiin perustuva instituutio. Jokaisella avioliittolain ehdot täyttävällä kansalaisella on oikeus avioliiton solmimiseen. Johtava periaate suomalaisessa oikeusjärjestelmässä on se, että lakiin perustuvien oikeuksien käyttämisestä ei voi olla yksilölle negatiivisia seurauksia. Sillä, että joku solmii avioliiton tai rekisteröidyn parisuhteen, ei voi olla sitä seurausta, että hänestä tulee epäkelpo johonkin virkaan tai työsuhteeseen. Ei varsinkaan, jos tätä sovellettaisiin vain osaan avioliitoista puolison sukupuolen perusteella.
Tällainen muutos työlainsäädäntöön tarvitsisi tehdä perustuslain säätämisjärjestyksessä. Vaikka tällainen muutos nykyisen eduskunnan toimesta hyväksyttäisiin ja asetettaisiin lepäämään ja vaalien jälkeen valittu uusi eduskunta hyväksyisi sen 2/3 määräenemmistöllä, on enemmän kuin todennäköistä, että Euroopan Ihmisoikeustuomioistuin katsoisi sen kansainvälisten sopimusten vastaiseksi.
Aloitteessa ei ole mitään sellaista, mikä olisi eduskunnan toimivallassa tai mitä eduskunta realistisesti katsoen voisi edistää.
Blogisti kuvailee itseään sanoin: ”tärkeintä henkilökohtainen suhde Jeesukseen ja Hänestä kumpuava ymmärrys kohdata lähimmäinen ihmisarvoisesti, hyväksyen.”
Sitten hän kuitenkin ilmoittaa olevansa ensimmäinen allekirjoittaja sellaiseen kansalaisaloitteeseen, jonka päällimmäinen tarkoitus on kohdata lähimmäinen hänen ihmisarvoaan väheksyen , häntä hyväksymättä, häntä loukaten häntä haavoittaen, hänet oman pienen jeesustelupiirin ulkopuolelle sysäten.
Joku tässä ei nyt matsaa.
Sodan jälkeen suomalaisille syntyi lapsia keskimäärin 3,5/nainen. Sanna Marinin hallituksen neljällä kolmekymppisellä puheenjohtaja ministerillä on yhteensä yksi lapsi. Tilanne sodan jälkeisten naisten eduksi 14- 1. Tällainenko on tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden hedelmä?
Ei ole hyvä järjestys, että nuoret naiset johtavat maan halllitusta.
Hei Mikko. Luin nyt tuota sinun muokkaamaa aloitetekstiä ajatuksen kanssa. En ole huomannut ajatella asiaa tästä näkökulmasta, koska minulle kristillinen ihmiskäsitys ja sukupuolikäsitys on se varsinainen asia, ja rehellisesti sanottuna aloite lähti siitä huolesta että perinteistä ihmiskäsitystä edustavien oikeudet ovat kaventumassa, asiakokonaisuus on laaja.
Tuo ei ollut minulla asiana edes mielessä kun kansalaisaloite ensimmäisen kerran tuli sydämelle 2013-2014, vasta myöhemmin tajusin että tämäkin oikeus on uhattuna, olin pitänyt itsestäänselvänä että uskonnollisilla yhdyskunnilla on oikeus noudattaa oppiaan myös työntekijän valinnassa. En ajatellut vielä siinäkään vaiheessa kun aloitetekstin luonnostelin 2018 ja viimeistelin loppukesästä 2019 että kolmas kohta olisi perustuslain vastainen ja vaatisi lakimuutoksen, joten se ei ollut asian ydin.
Aloitteentekijänä keskeinen huolenaiheeni liittyi yhdenvertaisuuslakiin ja että vallitsevassa tilanteessa varmistetaan sen asiallinen käyttö niin ettei yhdenvertaisuuslain seksuaalipoliittinen tulkinta saata muita lakeja alisteisiksi tavalla, joka johtaisi perinteistä seksuaalietiikkaa edustavien uskonnon- ja sananvapauden sekä ihmisoikeudet uhatuksi ja käytännössä kaventaisi niitä.
Sukupuolineutraalin avioliittolain ja sitten yhdenvertaisuuslain myötä tilanne esimerkiksi somessa oli se että perinteistä kristillistä käsitystä edustavien kommentteja poistettiin ja niihin suhtauduttiin selvästi kriittisemmin kuin muihin vakaumuksen ilmauksiin, näyttäisi että 2019 tässä on tapahtunut muutosta, olisiko osittain käynnissä olevan keskustelun ansiota eli sillä on merkitystä kun ihmiset ovat nousseet puolustamaan oikeuksiaan.
Kolmas kohta tuli minulle aloitetta kirjoittaessani olennaiseksi, koska se osoittaa selkeästi että nämä oikeudet ovat uhattuina ja on juridinen tarttumakohta asiaan, itse asiassa se on olennaisempi pointti kuin olin ajatellutkaan, koska nyt on ilmennyt että kolmas kohta ei ole ainoastaan uhattuna vaan itse asiassa perustuslain vastainen (?), mutta sittenkään se ei ole minulle itse asia, se ei ole se, mitä olen hakemassa. Se mitä haen on että kiinnitetään huomiota uskonnollisten yhdyskuntien oikeuksiin toimia perustansa mukaisesti ja että seksuaalipoliittinen agenda ei johda perinteisen kristinuskon kriminalisointiin. Aloite on työväline tämän keskustelun synnyttämiseksi. Keskustelu ehti sitten lähteä liikkeelle ennen aloitettakin ja hyvä niin, siitä kiitos mm. Räsäsen roomalaiskirje-twiitille, joka nosti kristittyjen oikeudet laajempaan julkiseen keskusteluun.
Olennaisinta aloitteessa on tämä: ”Että eduskunta tarpeelliseksi katsomallaan tavalla, joko uudella pykälällä tai olemassaolevien pykälien tai momenttien muotoilemisella, varmistaa sen, ettei yhdenvertaisuuslain 1325/2014 tulkinta tulevaisuudessakaan johda kristinuskon kriminalisointiin eikä kavenna uskonnonvapauteen kuuluvaa ja YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa mainittua oikeutta: yksin ja yhdessä toisten kanssa, julkisesti ja yksityisesti julistaa ja opettaa uskon mukaisesti, harjoittaa hartautta ja uskonnollisia menoja (artikla 18) ja tasavertaisesti ilmaista vakaumustaan julkisesti (artikla 19).”
Aloite ei esitä uutta lakipykälää tai millaiseen muotoon jokin pykälä pitäisi muuttaa, koska sitä ei aloitteelta vaadita, vaan jättää asian eduskunnan huomioitavaksi: että eduskunta TARPEELLISEKSI KATSOMALLAAN TAVALLA, joko uudella pykälällä tai olemassaolevien pykälien tai momenttien muotoilemisella, varmistaa sen, jne.
”Eli kysymys kuuluu edelleen, onko tuo edellä kirjoittamani ehdotus paremmaksi kansalaisaloitteeksi se, mitä lakimuutosta sinä toivoisit vai ei?”
Kun nyt luin tuon muotoilemasi aloitetekstin niin kyllä, tällainen lakimuutos olisi mielestäni tarpeellinen, toivoisin sitä ja aloitteen olisi hyvinkin voinut kirjoittaa noin, mutta en katsellut silloin asiaa tuosta näkökulmasta. Aloite ei koskenut työsopimuslakiin tehtäviä muutoksia, vaan nimenomaan yhdenvertaisuuslakiin ja/tai rikoslain syrjintäpykälään ja/tai uskonnonvapauslakiin ja/tai johonkin muuhun yhteyteen tehtävää muotoilua tai uutta pykälää tai momenttia niin, että uskonnollisen yhdyskunnan oikeudet seksuaalieettiseen vakaumukseen tulisivat paremmin turvatuiksi.
Ehdotuksesi uudeksi aloitetekstiksi (en siihen kuitenkaan ryhdy) on mielestäni oikein hyvä, ei siksi, että on niin väärin kun homoja päästetään kirkon virkoihin, se ei edelläänkään ole minulle itse asia, vaan koska se olisi vahva osoitus kristittyjen oikeudesta oppinsa mukaiseen kristilliseen ihmiskäsitykseen.
Vaikka nyt olisikin niin – niin kuin luulin aloitetta tehdessäni olevan – että uskonnollisilla yhdyskunnilla vielä toistaiseksi on oikeus kolmanteen kohtaan, joka tapauksessa tarvitaan laajaa keskustelua yhdenvertaisuuslain ja muiden kokonaisuuteen liittyvien tulkinnallisten lakien asianmukaisesta käytöstä, että tulkinta todella täsmentyy asianmukaiseksi ja pysyy sellaisena eikä muodostu seksuaalipoliittisen terrorin ja totalitarismin välineeksi.
Mika Murto: ”Jos kirkko päättää ryhtyä vihkimään samaa sukupuolta olevia ja sen mukaisesti korvaa käsitteet mies ja nainen käsitteellä henkilö, kirkon perinteistä uskoa edustavat joutuvat väistymään ja vaikenemaan. Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa yksikään pappi ei voisi enää pitää esillä perinteistä kristillistä seksuaalietiikkaa, koska kirkon kanta olisi että se on syrjintää. Tällä olisi vaikutuksensa kirkon kaikkeen oppiin ja käytäntöön. Evankeliumi ja siitä kumpuava kristillinen lähimmäisenrakkaus irtoaisivat puitteistaan ja saisivat uuden merkityssisällön.”
Mika Murto, minulla tuli bloginne luettuani käsitys, että tuskinpa uusi pääministeri tulee kannattamaan Tahdon 2020 kansalaisaloitettanne. Vaikka aloite saisi taakseen 50000 kannattajaa, niin epäilen ettei se etene myöskään Eduskunnassa. Minun mielestä ko. laille ei ole yksinkertaisesti tarvetta.
Tarkoittaako tuo yllä oleva blogin esimerkkikappale, että ongelmia tulisi vasta sitten kun ”Jos kirkko päättää ryhtyä vihkimään samaa sukupuolta olevia…”? Asiahan on ko. kappaleessa esitetty -isi l. konditionaali muodossa. Varautuuko kansalaisaloite siis tilanteeseen, jos kirkko päättää, niin siitä seuraa… ?
Vapaassa maassa voi puuhata kaikenlaista. Jään mielenkiinnolla seuraamaan aloitteenne etenemistä. Noin neljän kuukauden aikana on sille kertynyt 3 879 kannatusilmoitusta, joten reilun kahden kuukauden aikana (17.2.2020 mennessä) pitäisi löytyä vielä n. 46000 kannattajaa. Ei näytä rohkaisevalta.
Ilmoita asiaton kommentti