”Näen kansalaisaloitteessa kaksi ongelmaa, joista myös käy selväksi, että aloitteen tekijöiden lainopillinen osaaminen on ollut kovin heikkoa… Aloitteen kolmas vaatimus oikeudesta olla palkkaamatta homosuhteessa elävää henkilöä vaatisi käytännössä perustuslain säätämisjärjestyksen ja on tässä mielessä täysin epärealistinen.”

Kiitos Mikko että osaat antaa asiallistakin kritiikkiä joka ei perustu ainoastaan subjektiiviseen käsitykseesi mitä kristinusko saa olla ja sisältää.

Myönnän että lainopillinen tuntemus on ollut heikkoa. Kyse ei olekaan ehdotuksesta uudeksi laiksi vaan asiakokonaisuuden tuomisesta keskusteluun ja yhdenvertaisuuslain tulkinnan avaamisesta niin että uskonnollisten yhdyskuntien oikeudet tulevat huomioiduiksi.

Ymmärrän perustuslaillisen ongelman ja ristiriidan siihen syrjimättömyystulkintaan mikä on muodostettu, mutta asia tuskin vaatisi perusteellista muutosta, ainoastaan tulkinnallisen muutoksen mikä huomioi jo olemassaolevat oikeudet, uskonnonvapauslain ja työsopimuslain lojaliteettivelvoitteen niin, että asia voidaan sisällyttää niiden puitteisiin. Mutta kuten sanottu minulla ei ole riittävää perustuslain tuntemusta. Eikä tarvitsekaan olla koska minä en istu niitä lakeja säätämässä. Tämä aloite on yksi työväline että uskonnollisten yhdyskuntien oikeudet nousevat keskusteluun ja ettei yhdenvertaisuuslakia tulkita yksipuolisella tavalla, jota laki itsessään ei vaadi.

”Avioliitto on Suomessa lakiin perustuva instituutio. Jokaisella avioliittolain ehdot täyttävällä kansalaisella on oikeus avioliiton solmimiseen.”

Aloite ei puutu sanallakaan seksuaalivähemmistöjen oikeuteen avioliiton solmimiseen, mutta korostaa uskonnollisten yhdyskuntien oikeutta perinteiseen ihmiskäsitykseen ja sen mukaiseen uskonnonharjoitukseen ja seurakuntaelämään, johon samaa sukupuolta olevien vihkiminen ei kuulu. Homopareilla on mahdollisuus tulla vihityiksi muualla. Epärealistista ja kohtuutonta että kristillisten kirkkojen ja yhteisöjen pitäisi tämän vuoksi muuttaa oppiaan ja käytäntöjään, mikä käytännössä tarkoittaisi sitä, että seurakunta luopuisi olemasta niiden yhteisö joista se pohjimmiltaan koostuu.

”Sillä, että joku solmii avioliiton tai rekisteröidyn parisuhteen, ei voi olla sitä seurausta, että hänestä tulee epäkelpo johonkin virkaan tai työsuhteeseen. Ei varsinkaan, jos tätä sovellettaisiin vain osaan avioliitoista puolison sukupuolen perusteella.”

Tärkeä pointti mutta mielestäni asiaa tulee tarkastella uudelleen ja katsoa löytyykö laista mahdollisuus realistiseen tulkintaan, jossa aloitteen ensimmäinen ja toinen kohta ymmärretään johtaviksi kolmanteen kohtaan. Se olisi johdonmukaista. Jos näin ei ole, kolmannen kohdan täyttymättömyys muodostaa ristiriidan, koska ensimmäinen ja toinen kohta ovat sitten käytännössä näennäisiä oikeuksia, niiltä putoaa pohja.

”Tällainen muutos työlainsäädäntöön tarvitsisi tehdä perustuslain säätämisjärjestyksessä…”

Milloin lojaliteettivelvoite on työlainsäädännöstä poistettu?

”Käytännössä eduskunta ei voi missään tilanteessa pyytää riippumatonta tuomioistuinta tulkitsemaan eduskunnan säätämiä lakeja eri tavalla. Ainoa keino vaikuttaa “lakien tulkintaan” eli käytännössä oikeuskäytäntöön on se, että eduskunta antaisi uuden lain, jonka pohjalta tuomioistuimet päätyisivät erilaisiin ratkaisuihin kuin tällä hetkellä.”

Eduskunnan tulee kiinnittää huomiota tapaan jolla yhdenvertaisuuslakia (kuin myös vihapuhetta ja kiihottamista kansanryhmää vastaan) on ryhdytty tulkitsemaan. Setan seksuaalipoliittisen agendan vyöryminen yhteiskuntaan ei saa johtaa siihen että yhdenvertaisuuslakia aletaan tulkita tavalla jossa muut lait (uskonnonvapaus, sananvapaus, työsopimuslaki) joutuvat alisteisiksi seksuaalipoliittiselle tulkinnalle. Eduskunnan on mielestäni syytä kiinnittää huomiota asiaan ja tarkentaa juridista käytäntöä niin että uskonnollisten yhdyskuntien sekä perinteistä sukupuolikäsitystä edustavien oikeudet tulevat paremmin turvatuiksi. Puutteellisesta muotoilustaan huolimatta asia mielestäni on riittävän hyvin aloitteessa sanoitettu, mm.:

Että eduskunta tarpeelliseksi katsomallaan tavalla, joko uudella pykälällä tai olemassaolevien pykälien tai momenttien muotoilemisella, varmistaa sen, ettei yhdenvertaisuuslain 1325/2014 tulkinta tulevaisuudessakaan johda kristinuskon kriminalisointiin eikä kavenna uskonnonvapauteen kuuluvaa ja YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa mainittua oikeutta: yksin ja yhdessä toisten kanssa, julkisesti ja yksityisesti julistaa ja opettaa uskon mukaisesti, harjoittaa hartautta ja uskonnollisia menoja (artikla 18) ja tasavertaisesti ilmaista vakaumustaan julkisesti (artikla 19).

”Se olisi niin voimakkaasti ristiriidassa niiden kansainvälisten ihmisoikeussopimusten kanssa, joissa Suomi on sitoutunut toimimaan seksuaalivähemmistöjen syrjimättömyyden kanssa.”

Harmillista on että ihmiset eivät ole ajoissa havahtuneet huolehtimaan oikeuksiensa säilymisestä. Tässä on päässyt käymään niin, että lait ja sopimukset joiden oli tarkoitus johtaa ihmisoikeuksien parempaan huomiointiin (?) ovat johtaneet toisten ihmisoikeuksien kaventumiseen ja syrjintään. Räsäsen tapaus oli ehkä merkittävin tekijä mikä herätti Suomen kristittyjä näkemään missä mennään ja peräämään oikeuksiaan. Yksipuolisen aggressiivisen seksuaalipolitiikan aikaansaamaan sananvapauden kaventamiseen ovat ottaneet kantaa monet sellaisetkin henkilöt jotka sinällään eivät ole Räsäsen kannalla. Televisiokeskustelussa kuultiin muun muassa vapaa-ajattelijan huolestunut näkökulma kristittyjen sananvapauden kaventumiseen. Sebastian Tynkkynen on ilmoittanut kannattavansa Räsäsen oikeutta uskonnon- ja sananvapauteen ”ihan homona”.

Suomen perinteisten kristittyjen sekä muuten perinteistä sukupuolikäsitystä ja seksuaalietiikkaa kannattavien oikeus vakaumukseensa on asia josta on syytä keskustella yhteiskunnallisella tasolla. Muussa tapauksessa muun muassa ihmisoikeustulkinnat menevät yhä yksipuolisempaan suuntaan ja vain yhdenlaisista uskomuksista tulee korrekteja.

”Vaikka lojaliteettivelvoite voi tietyissä tilanteissa laajentua työntekijän vapaa-aikaan, työnantajalla ei ole oikeutta kontrolloida työntekijänsä parisuhdetta.”

Työsopimuslain mukaan lojaliteettivelvoite koskee myös työntekijän yksityiselämää ja vapaa-aikaa. Ymmärrän että seksuaalinen suuntautuneisuus (ja parisuhde) on rajattu oikeuden ulkopuolelle, juurikin syrjimättömyyden vuoksi, mutta tällöin ei ole riittävästi huomioitu uskonnollisten yhdyskuntien luonnetta. Asia on syytä palauttaa keskusteluun. Muussa tapauksessa kehitys johtaa siihen että kristinusko tulee kriminalisoiduksi.

Kiitos hyvistä kommenteistasi joita oli nyt erinomaisen miellyttävä lukea. Tuntuu terveelliseltä joutua niin sanotusti seinää vasten ja kohdata oman argumentaation mahdolliset heikkoudet silloin kun siihen on aihetta, ja haluan olla riittävän avoin huomatakseni heikkoudet, myös vakaumuksellisissa asioissa pohtia kantaani uudelleen jos syytä ilmenee. Useinkin huomaan itsessäni kovuutta ja vääränlaista asennoitumista, jos en muuten niin viimeistään siinä kun hiljennyn rukoukseen. Silloin ei auta muu kuin tehdä parannusta ja kiittää Jeesusta siitä, että Hänen armonsa varassa se on mahdollista. Seksuaalieettistä kantaani sinällään en koe heikkoudeksi, päinvastoin se on Jumalan sanan tutkimisen, hiljentymisen ja rukouksen kautta vain vahvistunut. Olen joutunut pureutumaan Jumalan sanaan ja miksi uskon sen ilmoitukseen, enkä näe syytä tämän kannan muuttamiseen.

Pidän kiinni oikeudestani uskoa Jeesuksen sovitustyöhön ja Jumalan armoon, joka ankkuroituu kristillisiin puitteisiinsa. Lähtökohtani ei ole homofobinen eikä seksuaalivähemmistöjä halveksiva vaan pyrkimys kohdata lähimmäiset sen evankeliumin pohjalta minkä Ut osoittaa. Perinteisen kristillisen ihmiskäsityksen ja siitä johdetun seksuaalietiikan kannattaminen ei ole homofobiaa, vaikka se on yritetty sellaiseksi leimata.

Uskovien taipumus keskittyä vain ”hengellisiin kysymyksiin” on johtanut yhteiskunnallisen keskustelun laiminlyömiseen. Nyt on syytä ottaa kantaa myös yhteiskunnalliseen keskusteluun. Ikävä vain että se pakkaa usein menemään molemminpuoliseksi loanheitoksi. Minusta tuntuu kovin kiusalliselta lukea esimerkiksi Mariniin kohdistettuja heittoja ”pikkupimu pääministerinä” ym. ym. joita jotkut kristitytkin näyttävät viljelevän. Mielestäni se on häpeällistä eikä palvele keskustelua.

”3) Vaaditaan, että uskonnolliset yhdyskunnat kieltäyty palkkaamasta homosuhteessa eläviä ihmisiä (ja mahdollisesti irtisanoa homosuhteen solmineen työntekijän?). Tämä on aloitteen ainoa kohta, joka lainsäädännössä ei vielä toteudu ja oma sangen perusteltu arvioni on, että tämä kaatuisi hyvin selkeisiin perustuslaillisiin ongelmiin. Oman valtiosääntöoikeudellisen asiantuntumukseni perusteella sanoisin, että ristiriita on niin ilmeinen että lakivaliokunta tuskin lähettäisi aloitetta perustuslakivaliokunnalle vaan kumittaisi tämän kohdan aloitteesta pois omalla päätöksellään jatkokeskustelun ja asiantuntijakuulemisten ilmeisen tarpeettomuuden vuoksi.”

Aloitteen kolmas kohta on juurikin sen varsinainen pointti. Kohtien 1 ja 2 tarkoitus on osoittaa, että kolmas kohta on niiden johdonmukainen seuraus ja siksi oikeutettu. Olin jonkin verran selvillä aloitteen perustuslaillisesta ongelmasta mutta toivoin että jos aloitteelle löytyy kannatusta eduskunta joutuisi pureutumaan kysymykseen, eikä lakipykälien tarkennus/lisäys vaatisi perustuslaillista muutosta. Tarkoituksena oli myös synnyttää keskustelua.

Itse asiassa sain aloitteen aiheen jonkinmuotoisena sydämelleni jo vuoden 2013 paikkeilla tai pian sen jälkeen, vaikka varsinainen teksti muotoutui myöhemmin. Oma mokani etten pyytänyt siihen lainopillista neuvoa. Tai itse asiassa pyysin kolmelta taholta, joista kaksi ei vastannut yhteydenottooni mitenkään ja kolmaskin vaikeni. Olisi pitänyt jatkaa kyselyä, koska nyt muotoilu jäi tosiaan minun varaan. En pitänyt puutteellista muotoilua ongelmana koska tarkoitus ei ole esittää uutta lakia sinänsä vaan kiinnittää eduskunnan ja keskustelun huomiota aiheeseen.

Olen edelleen toiveikas että aloitteella on paikkansa huomion kiinnittämisessä kristilliseen seksuaalietiikkaan uskonnollisten yhdyskuntien luonteeseen kuuluvana ja ns. konservatiivikristittyjen laillisiin oikeuksiin, vakaumuksen yhdenvertaisuuteen ja syrjimättömyyteen sekä ihmisoikeuksiin.

Tapaus Räsänen vielä täsmennyksenä etten tarkoittanut niinkään pamfletista nostettua haloota, en ole tutustunut siihen asiaan, tarkoitin Roomalaiskirjeen siteerausta, jota myös Hesarin artikkelissa käsiteltiin. Hesarin artikkelista saa kuvan ettei valtakunnansyyttäjä ollut tutustunut aineistoonsa. Liikutaan kuitenkin sellaisen suuruusluokan asioissa että niin olisi pitänyt tehdä. Joidenkin esittämä näkemys että valtakunnansyyttäjä on noussut Jumalan sanaa vastaan, on siis osittain ymmärrettävä. Jos jätetään Jumala ulkopuolelle, koska juridiikka ei siihen ota kantaa, niin ainakin Raamattua vastaan. Yleensä taustalla on jokin tunneperäinen reaktio kun näin voimakkaasti tartutaan tällaiseen asiaan kuin kristillisen opin perusta, ei viitsitä perehtyä asian sisältöön, ja sitten vielä asetetaan se samaan lauseeseen Mein Kampfin kanssa.

Syyteharkinta kohdistuu suoraan Ut:n sisältöön, että Uudessa testamentissa mahdollisesti on sellaista aineistoa, joka tekee kirjan eli niin muodoin kristinuskon rikolliseksi.

Ymmärrän että Raamatun siteeraaminen voi muodostua vihapuheeksi ja kiihottamiseksi kansanryhmää vastaan niin kuin mikä tahansa riippuen yhteydestä missä ja millä tavalla siteerataan. Räsänen ei kuitenkaan lisännyt siteeraukseen omia mausteitaan vaan kyse oli suorasta siteerauksesta eli valokuva Ut:n sivusta.

Totta kai olisi pitänyt siteerauksen yhteydessä mainita että kyse ei ole kuoleman toivomisesta tai toivottamisesta, jne. Tarkoitus oli kuitenkin osoittaa miksi kirkko ei voi osallistua prideen: koska homosuhteet ovat näin vakava synti. Kirkon edustajat joihin Räsänen siteerauksen kohdisti tiesivät mistä on kyse tai ainakin mistä ei ole kyse, eli Paavali ei todellakaan toivo homoseksuaaleille kuolemaa vaan sovituksen ja elämän löytymistä. Ut:n sanomaa tuntemattomien vuoksi asiaa olisi pitänyt avata että virheellisiltä tulkinnoilta olisi vältytty.

Seksuaalipoliittisen painostuksen vaikutuksesta ja värittyneestä juridiikan tulkinnasta kertoo mielestäni myös se, ettei yhdenvertaisuusvaltuutettu, jonka tehtävä on huolehtia oikeuksieni toteutumisesta, osaa ottaa sananvapauteeni minkäänlaista kantaa, vaan vastaa puhumalla seksuaalivähemmistöjen oikeuksista. Minun ihmisoikeuteni on liian monimutkainen asia siinä kontekstissa. Kaiken lisäksi minulle linkitettiin tuo mainittu Hesarin artikkeli, joka silloin vielä oli korjaamattomassa muodossaan ja mikä jokseenkin suoraan väitti, että Paavalin ja Räsäsen tulkintaa edustavana olen toisten ihmisarvosta piittaamaton ja toivon heidän kuolemaansa.