Avoin kirje Sanna Marinille. Yhdenvertaisuuslaki
Arvoisa pääministeri
Onnittelut valinnan johdosta ja viisautta tärkeän viran hoidossa !
OLETTE SANONEET että tasa-arvo ja ihmisoikeudet ovat Teille tärkeitä. Lähestyn Teitä oikeuksiensa säilymisestä huolissaan olevana kansalaisena ja yksityishenkilönä. Tiedän myös, että huoleni sananvapauden ja uskonnonvapauden säilymisestä jakaa laaja joukko eri vakaumuksia edustavia kansalaisia. Oletteko tutustuneet kansalaisaloitteeseen Tahdon 2020? Kansalaisaloitteen tavoitteena on turvata uskonnollisten yhdyskuntien oikeudet ja yhdenvertaisuuslain asianmukainen toteutuminen.
Osoituksena yhdenvertaisuuden vääristymästä yhdenvertaisuusvaltuutetun vastaus yhteydenottooni 20. marraskuuta 2019. Tiedustelin oikeudestani pitää esillä tasavertaisesti muiden yhteiskunnassa vaikuttavien vakaumusten kanssa perinteistä kristillistä ihmiskäsitystä, siitä johdettua avioliitto- ja perhemallia sekä seksuaalietiikkaa, johon uskonnollisessa kontekstissa liittyy syntikäsitys. Yhdenvertaisuusvaltuutetun edustaja vastasi puhumalla seksuaalivähemmistöjen oikeuksista. Jos olisin kysynyt seksuaalivähemmistöjen oikeuksista, olisiko minulle vastattu puhumalla perinteistä seksuaalietiikkaa kannattavien oikeuksista? Tuskin. Kysymykseni jätettiin vastaamatta, koska se on kuulemma liian monimutkainen. Voiko näin olla? Ovatko oikeuteni tasa-arvoiseen kohteluun ja ihmisoikeuksien toteutumiseen (artiklat 18 ja 19) liian monimutkainen asia?
Yhdenvertaisuusvaltuutettu neuvoi lukemaan Helsingin Sanomien haastattelun samalta päivältä: "Raamattu-siteeraus voi olla rikos" (20.11.2019). Luin artikkelin. Artikkelissa Päivi Räsänen ja hänelle tukensa antaneet leimattiin ihmisarvosta piittaamattomiksi ja homoille kuolemaa toivoviksi. Mielestäni artikkeli oli lähellä vihapuhetta ja kiihottamista kansanryhmää vastaan. Helsingin Sanomat on sittemmin oikaissut artikkelin valheellista syytöstä mutta ei ole pyytänyt anteeksi sen tuottamaa vahinkoa kansanryhmälle.
Mielestäni vaarana on, että voimakkaassa yhteiskunnallisessa arvomurroksessa yhdenvertaisuuslakia ryhdytään tulkitsemaan seksuaalipoliittisella tavalla, jolloin laki ei enää turvaakaan kansalaisten yhdenvertaisuutta. On jo olemassa viitteitä siitä, että muut lait (erityisesti uskonnonvapaus, sananvapaus, työsopimuslaki) pyritään saattamaan alisteiseksi yhdenvertaisuuslain seksuaalipoliittisesti värittyneelle tulkinnalle tavalla, jota laki itsessään ei vaadi ja joka on vastoin lain luonnetta.
KANSALAISALOITE TAHDON 2020 ei vaadi yhteiskuntaa omaksumaan kristillistä sukupuoli- ja avioliittokäsitystä, vaan että sitä edustavilla uskonnollisilla yhdyskunnilla ja yhteisöillä säilyy oikeus perinteiseen raamatuntulkintaan, joka on perusteltu.
Aloite ei myöskään vaadi esimerkiksi evankelisluterilaista kirkkoa sitoutumaan perinteiseen kristilliseen ihmiskäsitykseen ja kirkon omaan tunnustukseen. Kirkko voi valita poikkeavan linjan ja toimia vastoin omaa perustaansa, sitä perustaa, jossa kristillinen usko on uskoa synnit sovittaneeseen ja ylösnousseeseen Kristukseen, uskon kautta toteutuvaan elämänyhteyteen Hänen kanssaan, ja jonka perusasioihin kuuluu uskollisuus Jumalan sanalle sekä tasapuolisuus kaikkia kohtaan. Nyt kirkkoa vaaditaan asettamaan yksi ihmisryhmä eriarvoiseen asemaan. Muissa asioissa saa puhua Jumalan anteeksiantamuksesta ja armosta, joka on kutsu sovitukseen ja Jumalan sanan ohjeiden ja Hengen mukauttamaan elämäntapaan, mutta homoseksuaalit ja muut seksuaalivähemmistöt olisivat ryhmä, jonka kohdalla syntikäsitystä ja oppia pitää muuttaa. Heidän kohdallaan pitäisi opettaa, että Henki ohjaa toisella tavalla ja muuhun suuntaan. Se ei ole evankeliumin tasapuolisuuden mukaista eikä kirkon opin kannalta rehellistä, ja olisi sitä paitsi karhunpalvelus niille seksuaalivähemmistöihin kuuluville, jotka haluavat tulla tuntemaan mitä evankeliumi on, löytää Jumalan armon ja elää siinä.
Samaan kirkkoon ei mahdu opetus, jonka mukaan homoseksuaalisuus olisi Jumalan luomistyön rikkautta ja moninaisuutta ja että tämän tai jonkin muun syyn perusteella samaa sukupuolta olevat tulisi halutessaan vihkiä siinä kuin muutkin, ja opetus, että avioliitto on tarkoitettu miehelle ja naiselle ja että homoseksuaalisuus on syntiinlangenneen maailman rikkinäisyyttä ja vääristymä. Nämä ovat liian paljon toisensa kumoavia kokonaisuuksia.
Jos kirkko päättää ryhtyä vihkimään samaa sukupuolta olevia ja sen mukaisesti korvaa käsitteet mies ja nainen käsitteellä henkilö, kirkon perinteistä uskoa edustavat joutuvat väistymään ja vaikenemaan. Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa yksikään pappi ei voisi enää pitää esillä perinteistä kristillistä seksuaalietiikkaa, koska kirkon kanta olisi että se on syrjintää. Tällä olisi vaikutuksensa kirkon kaikkeen oppiin ja käytäntöön. Evankeliumi ja siitä kumpuava kristillinen lähimmäisenrakkaus irtoaisivat puitteistaan ja saisivat uuden merkityssisällön.
USKONNOLLISILLA YHDYSKUNNILLA tulee säilyä oikeus pitäytyä perinteisessä opissaan. Jos uskotaan ja opetetaan että avioliitto on tarkoitettu miehelle ja naiselle, silloin vihitään mies ja nainen, ei muita.
Tällä on vaikutuksensa myös työsopimuslaissa määritellyn lojaliteettivelvoitteen tulkintaan. Uskonnollisen yhdyskunnan jossa perinteinen ihmiskäsitys ja siitä johdettu seksuaalietiikka kuuluvat perusasioihin, ei tarvitse pitää palveluksessaan henkilöä joka olennaisesti vastustaa työnantajan eetosta ja toimii työyhteisöä vahingoittavasti. Kyse ei ole uskonnollisen yhdyskunnan oikeudesta syrjiä, vaan sen oikeudesta syrjimättömyyteen eli turvata omien perusteidensa ja lähtökohtiensa säilyminen käytännön toiminnassa, mikä on lojaliteettivelvoitteen keskeinen tarkoitus.
Olisi mielestäni kunnioitettava ja vastuullinen teko, jos voisitte ilmaista tukenne aloitteelle, osoituksena että olette kaikkien kansalaisten oikeuksien, sananvapauden ja asiallisen tasa-arvon toteutumisen ja säilymisen puolella.
Kunnioittaen
Mika Murto, Kansalaisaloite Tahdon 2020 ensimmäinen allekirjoittaja
10. 12. 2019
Tämä avoin kirje on lähetetty pääministerille sähköpostitse
94 kommenttia
Seija. On paljon sanoja joita käytetään monessa merkityksessä ilman että merkityksen vaaditaan olevan identtinen sanan alkuperäismerkityksen kanssa, esimerkkinä fasisti, jonka käyttö on yleistynyt niin laajalle että Mussolinin kannattajien pää menisi pyörälle ellei peräti nitkahtaisi sijoiltaan kuullessaan kuinka laaja kannatus heidän ideologialla nykymaailmassa on. 🙂
Totalitarismi on käyttökelpoinen sana kuvaamaan pyrkimystä valta-asemaan jossa yksi agenda hallitsee ja läpäisee yhteiskunnan kerrokset asettaen kirjoitetut tai kirjoittamattomat standardit joiden mukaan kaikkea toimintaa arvioidaan. Seksuaalipoliittisella totalitarismilla tarkoitan seksuaalisiin ja sukupuolisiin kysymyksiin keskittyvää vallankäyttöä eli pyrkimystä määritellä kuinka yhteiskunnassa saa uskoa ja puhua seksuaalivähemmistöistä. Kuten mainitsin olen yleensä käyttänyt ilmaisua henkinen totalitarismi, jolla tarkoitan pyrkimystä tietyn mielipideilmaston, vallitsevan ajattelutavan luomiseen, jossa vääränlaista ajattelua paheksuttaisiin niin voimakkaasti, että se johtaisi median ja somen toteuttamaan agendan mukaista valikoivaa julkaisupolitiikkaa, ym.
Täytyy pitäytyä tuossa ilmauksessa henkinen totalitarismi jos se vähentäisi tahattomia väärinkäsityksiä. Tahallisille väärinkäsityksille en tietysti voi mitään.
En ole juridiikan enkä politiikan enkä edes sanankäytön asiantuntija joka osaisi valita aina oikeat termit, olen vain tavallinen ihminen jolla on oma perusteltu vakaumus ja huoli yhteiskunnan tilasta ja kehityksestä. Yksittäisiin sanoihin tarttumisen sijasta toivoisin keskustelua asiasta. Jos jokin käyttämäni sana on niin väärä että lauseen tarkoitusta on vaikea ymmärtää, aina saa ehdottaa korvaavaa sana…
Mitä sanaa tai ilmaisua ehdottaisit, Seija? Siis sanaa tai ilmaisua joka olisi minun näkökulmasta oikea antamatta kuitenkaan virheellistä kuvaa, jos sana ”totalitarismi” tai ”henkinen totalitarismi” ei sovi kuvaamaani vallankäyttöön? ”Ihmisoikeudet” voisi olla hyvä sana, ja ”Pyrkimys ihmisoikeuksia kunnioittavaan ja oikeudenmukaiseen yhteiskuntaan” voisi olla hyvä ilmaus, mutta siinä mennään totalitarismia kannattavien populistiseen retoriikkaan, ja etsin nyt sanaa, joka olisi oikea tällä puolella käytettäväksi.
Jos sanakiistojen sijaan puhutaan itse asiasta, niin
– Oletko Seija havainnut sateenkaariliikkeessä tällaista pyrkimystä? Mikä mahdollisesti olisi sellaista minkä voisin edellä antamani määritelmän mukaisesti perustellusti tulkita pyrkimykseksi henkiseen totalitarismiin? Tunnistatko liikkeessä sellaisia pyrkimyksiä, toimintatapoja? Miltä pohjalta ja millä tavalla sellainen toiminta mielestäsi olisi oikeutettua ja perusteltua? Vai oletko sitä mieltä, ettei tuonkaltainen pyrkimys – jota totalitaristiseksi nimitin – kuulu sateenkaariliikkeeseen ja olisi ehdottomasti väärin?
Haluaisin kiinnittää huomion vielä yhteen asiaan. Toivon, että tätä ei tulkita besser-wisserismina tai pyrkimyksenä takertua blogistin jokaiseen yksittäiseen sanaan. Vilpitön pyrkimykseni auttaa keskustelun osapuolia kohtaamaan toisensa sekä pohtia, millä tavalla ns. ”konservatiivinen uskonnollisuus” saisi yhteiskunnassa tilaa hengittää.
Kiinnitin huomioni siihen, että blogisti käyttää toisinaan tarpeettoman voimakkaita termejä ja sortuu populistiseen kielenkäyttöön. Tässäkin keskustelussa on puhuttu henkisestä totalitarismista, seksuaalipolitiittisestä fasismista tai terromismista tai kristinuskon kriminalisoimisesta. Silloin kun sorrutaan tällaisiin vähän ympäripyöreisiin taistelutermeihin, on aina iso riski, että niille ei löydy katetta. Sillä harvoin voittaa mitä, että pyrkii leimaamaan vastapuolta katteettomilla ylisanoilla.
Tässä keskustelussa on muutamaan otteeseen noussut blogistin huoli siitä, että seksuaalivähemmistöön kuuluvat ihmiset saavat kohtuuttoman suurta etua puolelleen tai muiden yläpuolelle meneviä ihmisoikeuksia. (En välttämättä muista täsmällisiä sanamuotoja, mutta tällainen kuva minulle jäi Mika Murron kommenteista.)
Jos unohdetaan nämä homosuhteessa elävät papit, jotka teoriassa voisivat päästä sellaisiin työtehtäviin joihin et heitä haluaisi, mitä muita konkreettisia esimerkkejä sinulla on mielessä tilanteista, joissa seksuaalivähemmistöön kuuluvilla ihmisillä on mielestäsi ”liikaa tai liian hyviä ihmisoikeuksia”?
Kysyn tätä siksi, että haluaisin päästä pintaa syvemmälle siinä, mitä tämä seksuaalipoliittinen totalitarismi mielestäsi on konkreettisella tasolla.
Mika, sinulla on tässä maassa täydet oikeudet harrastaa uskontoasi ja pitää kiinni omista näkemyksistäsi. Kansalaisaloitteesi perusteella toivoisit kuitenkin eduskunnalta lakia, joka oikeuttaa työsyrjintään. Räsäsen kohdalla toivot, että homoista voi puhua rumia ja ihmisarvoa saa loukata. Pelkäät kaiketi, että kohta tullaan niin onnettomaan tilanteeseen, ettei muita saa enää syrjiä. Edes uskonnon perusteella. Sulla on asiat varmaankin aika hyvin jo nyt. Noin niinkuin juridiselta puolelta katsottuna.
Kirjoittaja
Mika Murto
Ratkaisukeskeisesti painottunut herätyskristitty, jolle tärkeintä henkilökohtainen suhde Jeesukseen ja Hänestä kumpuava ymmärrys kohdata lähimmäinen ihmisarvoisesti, hyväksyen. Yhteiskunta kuuluu kaikille jäsenilleen, siksi sen kuuluu huolehtia kaikkien oikeuksista kohtuullisessa määrin ja oikeuksien asiallisesta suhteesta toisiinsa. Vähemmistöjen oikeudet eivät saa johtaa enemmistön oikeuksien kaventumiseen. Tahdon 2020 -kansalaisaloitteen laatija ja ensimmäinen allekirjoittaja.
”Sinä ehkä huomaat nyt, että perusoikeudet eivät ole toisistaan riippumattomia vaan menevät limittäin ja niiden välillä joudutaan tekemään priorisointia.”
Tiedostan tämän asian kyllä ihan lähtökohtaisesti.
”Jos ymmärsin oikein, sinä koet että sinun perusoikeutesi toteutuisivat paremmin, jos seksuaalivähemmistöihin kuuluvilta vietäisiin oikeus tiettyihin uskonnollisten yhteisöjen tehtäviin. Tämä puolestaan loukkaisi heidän perusoikeuksiaan.”
Ei. Perusoikeuteni eivät toteudu paremmin jos seksuaalivähemmistöiltä viedään oikeuksia. Kyse on siitä, että seksuaalivähemmistöjen oikeudet laajennetaan alueelle jossa opetetaan että avioliitto kuuluu miehelle ja naiselle. Tässä mennään tulkintoihin joissa uskonnonvapaus saatetaan alisteiseksi yhdenvertaisuuslaille tai pikemminkin yhdenvertaisuuslain seksuaalipoliittiselle tulkinnalle joka on lain hyödyntämistä sateenkaariagendan laajentamiseksi joka paikkaan. Pyrkimys on luonteeltaan totalitaristinen ja kyykyttää toisin ajattelevia.
Kirkon perusta on kristillinen evankeliumi, joka toteutuu kristillisessä kontekstissaan. Kristillinen seurakunta on ensisijassa niiden yhteisö jotka uskovat Jeesukseen syntien sovittajana ja ylösnousseena Herrana joka tekee ihmisessä parantavaa ja eheyttävää työtään ihmisen vaeltaessa kuuliaisuudessa Pyhälle Hengelle ja Jumalan sanan ilmoitukselle. Näin jokainen kristillinen seurakunta periaatteessa opettaa muuten opillisista eroista ja erilaisista painotuksista huolimatta. Joissain tapauksissa kuten esimerkiksi evankelisluterilainen kirkko uskonnolliseen yhdyskuntaan voi kuulua ja kuuluu sellaisiakin jotka eivät allekirjoita yhteisönsä perustaa. Se ei kuitenkaan voi olla syy muuttaa yhdyskunnan/yhteisön oppia, koska muutos kohdistuisi olennaisesti niihin joille yhteisö on perustansa mukainen yhteisö eli sen oppiin sitoutuneisiin.
En koe että oikeuttani uskoa että avioliitto kuuluu ainoastaan miehelle ja naiselle, millään tavalla rajoittaa se, että yhteiskunnassa vihitään myös samaa sukupuolta olevia pareja. Rajoittavaa ja loukkaavaa sen sijaan on, että kristilliseltä seurakunnalta ”seksuaalivähemmistön oikeuksien” nojalla viedään oikeus omaan oppiinsa eli kielletään kristillistä kirkkoa olemasta kristillinen.
”joten lainsäätäjällä tulisi olla melkoisen painava peruste siitä, että homoseksuaalin toimiminen kyseisessä tehtävässä aiheuttaa merkittävää haittaa.”
Jos kyseisen yhteisön oppiin perustavanlaatuisesti kuuluu kristillinen ihmiskäsitys, niin kuin se Raamatussa ja siihen perustuvassa opissa ja tunnustuksessa ilmenee, jopa niin, että tämän käsityksen säilyttäminen ja opettaminen on tärkeä osa yhteisön tehtävää, niin totta kai se, että tällaista asiaa ei ole oikeus huomioida työntekijän lojaliteettivelvoitteessa, aiheuttaa uskonnonvapauden toteutumiselle merkittävää haittaa.
”Pelkkä mielipaha ei riitä perusteluksi.”
Ei todellakaan. Siinä olen samaa mieltä. Sen ei pitäisi riittää perusteluksi myöskään uskonnon- ja sananvapauden rajoittamiseen.
Ilmoita asiaton kommentti