Suomen evlut kirkon vahvistaman avioliittokäsityksen mukaan avioliitto on yhden naisen ja yhden miehen välinen liitto. Asia ilmenee sekä kirkkokäsikirjasta että piispainkokouksen ja kirkolliskokouksen päätöksistä. Kirkko pitää opetuksessaan kiinni ihanteesta, jonka mukaan avioliitto on Raamatun ja kirkon tunnustuksen mukaan ainoastaan miehen ja naisen välinen.

Avioliittolain muutoksen jälkeen yhteiskunnan lainsäädännön määrittelemä avioliittokäsitys poikkeaa kirkon tunnustuksen mukaisesta avioliittokäsityksestä. Osa kirkon jäsenistä jakaa yhteiskunnan uudistetun avioliittokäsityksen ja osa pitäytyy kirkon perinteisessä tunnustuksen mukaisessa avioliittokäsityksessä.

Muuttunut tilanne ja jäsenistön mielipiteiden voimakas jakaantuminen voi johtaa kirkossa sekä hallinnolliseen että opilliseen kriisiin.

Kirkkojärjestyksen 2 luvun 1 § 2 momentissa todetaan että kirkolliset toimitukset on suoritettava kirkkokäsikirjan mukaisesti. Saman luvun 18 § 1 mom. mukaan kihlakumppanit vihitään kirkollisesti avioliittoon kirkkokäsikirjassa määrätyllä tavalla. Kirkkojärjestyksen 1 luvun 2 § mukaan kirkon pyhissä toimituksissa ja opetuksessa käytettävien kirjojen on oltava tunnustuksen mukaisia.

Kirkon opillisen kannan muutos edellyttää vähintään ¾ ääntenenemmistöä kirkolliskokouksessa. Vastaava enemmistö tulee olla kirkkokäsikirjan muutoksella. Eduskunnassa lainmuutokseen riitti yksinkertainen enemmistö. Kirkolliskokousedustajien taikka kirkon jäsenten kantojen nykyisellä jakautumalla muutosta ei synny, ei myöskään sellaiselle muutokselle joka terävöittäisi kirkon avioliittokantaa nykyiseltä pohjalta.

Lehtitietojen mukaan esimerkiksi Länsi-Suomen maistraatti tulkitsee avioliittolakia siten, että avioliittolain 14 § 2 mom. tarkoittaman uskontokunnan edustajan vihkitoimitus on pätevä siitäkin huolimatta, että lain 16 § 1 mom. tarkoittamia kyseisen uskontokunnan määräämiä ehtoja ei ole noudatettu. Tästä puolestaan on Kotimaa24 toimittaja Joona Raudaskoski kirjoittamassaan jutussa  päätellyt, että kirkkomme pappi voisi jatkossa vastoin kirkkomme kantaa vihkiä myös samaa sukupuolta olevia pareja.  Juttuun liittyvässä keskustelussa on tehty edelleen sellainen jatkopäätelmä, että tästä voisi muodostua yleinen käytäntö kiertää kirkon virallista avioliittokäsitystä.

Asiassa on erotettava se mikä on maistraatin kannalta hyväksyttävää, verrattuna siihen, mikä on kirkon sisäisen hallinnon kannalta hyväksyttävää. Maistraatin kanalta olennaista on että avioliiton esteet on tutkittu asianmukaisesti ja vihkitoimituksessa kihlakumppanit ovat olleet samanaikaisesti läsnä sekä ilmaisseet todistetusti tahtonsa avioliiton solmimiseen.

Avioliittolain 17 § mukaan Suomen evlut kirkon papilla on kirkollisen vihkimisen oikeus. Kirkkolaki puolestaan määrittelee kuka on kirkon pappi. Maistraatin toimivaltaan ei kuulu tutkia täyttyvätkö avioliittolain 16 § 1 mom. tarkoittamat uskontokunnan sisäiset määräykset. Kirkolla itsellään tämä toimivalta on ja tätä toimivaltaansa kirkon tulee myös käyttää. Toimivallan käyttämättä jättäminen johtaisi epävakauteen kirkon sisäisessä hallinnossa. Kirkon virallisen avioliittokannan kiertävän ”kansalaistottelemattomuuteen” pohjautuvan käytännön hyväksyminen johtaisi kirkossa vakavaan hallinnolliseen kriisiin.

Avioliiton esteiden tutkinnan osalta pitäytyminen kirkon kannassa on täysin ilmeistä, eikä ole todennäköistä että kukaan sivuttaisi kirkon kantaa siinä prosessissa. Poikkeama voisi käytännössä tapahtua vain tilanteessa, jossa avioliiton esteet on tutkittu maistraatissa ja hallinnollinen menettelytapavirhe koskisi käytännössä vain vihkipappia.

Tämän kaltainen yksittäistapaus jäisi kyseisen papin ja hänen esimiestensä väliseksi asiaksi. Mahdollisesti ko. papin sopivuus jatkaa pappisvirassa tulisi tuomiokapitulin arvioitavaksi. Seikka millä ankaruudella asiaan puututaan, ei olisi olennaista, vaan se että toimintatapa esimiesten taholta ilmaistaan selkeästi kelletyksi. Sitä vastoin jos esimiesten toiminta tulkittaisiin hiljaiseksi hyväksynnäksi, johtaisi asia yhdenvertaisuusongelmaan suhteessa muihin vastaavan tyyppisiin tilanteisiin.

Olisi vaikea perustella, miksi tässä asiassa kirkonjärjestyksen vastaiseen toimintaan ei puututtaisi, kun siihen muissa asioissa kuitenkin puututtaisiin. Esimiesten asettuminen tukemaan sisäistä kapinaa syventäisi hallinnollista kriisiä. On vaikea kuvitella että edes sellainen kirkkoherra tai piispa, joka avoimesti kannattaa kirkon avioliittokäsityksen muutosta, voisi avoimesti hyväksyä kirkkojärjestyksen vastaisen toiminnan omalla toimialueellaan. Mahdolliset yksittäistapaukset jäänevätkin tilanteisiin, joissa kyseinen pappi ei toimi seurakuntavirassa.

Todennäköistä kuitenkin on, että nykyisen kaltaiset rukoustilaisuudet tulevat jatkumaan ja samoin keskustelu siitä onko kyse sielunhoidollisesta tilanteesta vai siunaustoimituksesta.

Selkeintä kuitenkin olisi, jos kirkkomme piispat antaisivat yhteisesti uuden ohjeen samaa sukupuolta olevien avioparien pastoraalisesta kohtaamisesta. Ohjetta tarvittaisiin myös niissä tilanteissa joissa aviopari olisi mukana kirkon perhetyössä. Samoin kuin rekisteröity parisuhde nyt, olisi uuden lain voimaan astuttua samaa sukupuolta olevien välinen avioliitto laillinen instituutio. Mikäli kirkko pitää kiinni tunnustuksensa mukaisesta avioliittokäsityksestä, instituution kirkollinen torjuminen tulisi osoittaa jollakin muulla tavoin kuin torjumalla kyseinen pariskunta kokonaan seurakunnan toiminnassa. Tämä on puolestaan enemmän opillinen kuin hallinnollinen ongelma.

https://www.kotimaa.fi/artikkeli/tapaus-keskinen-paljasti-pappi-voisi-vihkia-homoparin/