Avioliitto Raamatun valossa 7c

JAHVE ELOOHIIMIN

SANAT KÄÄRMEELLE osa 3

 

 

Psalmissa 85 kuvataan tätä vaimon siemenen esiin murtautumista, versomista,

hyvin havainnollisesti. Psalmin ajatuksen kulku on seuraava:

Psalmista rukoilee Herraa kääntymään jälleen maansa ja kansansa puoleen,

kääntämään heidän kohtalonsa, panemaan pois kiivastuksensa ja vihansa hehkun,

antamaan anteeksi ja virvoittamaan eloon jälleen, niin kuin Hän aikaisemminkin on

tehnyt, että he saisivat iloita Herrassa (jj. 1-7).

 

 

“Käänny taas meidän puoleemme, sinä pelastuksemme Jumala (Eloohei jiish’eenuu)”.

 

 

Sanassa jiish’eenuu, on samat juurikonsonantit kuin nimessä

Jeeshuu’a, Jeesus. Jumalaa kutsutaan siis peitetysti ‘Jeesuksemme

Jumalaksi’. Mutta tätä pelastusta ei haluta vain kokea, vaan Herralta

pyydetäänkin (j. 8) nyt konkreettista apua, jonka voi silmillään nähdä:

 

 

“Herra, suo meidän nähdä sinun armosi (chesed), anna

apusi (jeshachaa ‘Jeesuksesi’) meille.”

 

 

Kun pyyntö on esitetty, rukoilija vastavuoroisesti ilmaisee halunsa

“kuulla, mitä Jumala, Herra puhuu, (kii, sillä) hän puhuu

rauhaa (shaaloom) kansallensa, hurskaillensa (chasiidaav, j. 9)”.

 

 

Psalmistan tieto siitä, mikä on Herran puheen oleellinen sisältö, on

profeetallista uskon julistusta tulevasta Messiaasta. Sana chasiidaav,

‘hurskaillensa’ tulee sanasta chesed (ks. tämän sanan selitystä alempaa!)

ja tässä sen asiallinen merkityssisältö on ‘armoliittonsa, mielisuosionsa ihmisille’.

Näin huomaamme psalminlaulajan profetoineen satoja vuosia aikaisemmin sanoman,

minkä sitten taivaallinen sotaväki jouluyönä julisti Beetlehemin paimenille:

 

 

“... ja maassa rauha mielisuosion ihmisten kesken” (Lk 2:14 sanatarkasti).

 

 

Rauhaahan ei luvattu jouluyönä kaikille ihmisille, niin kuin sekä

KR33 että KR92 käännöksissään antavat ymmärtää, vaan “maassa

rauha kaikille, joihin hän on mieltynyt”, kuten UTN tämän on ilmaissut. Mielisuosion

ihmisiä eli joihin Jumala on mieltynyt, ovat vain Jeesukseen uskovat ihmiset, eivät muut

(Lk 3:22; 12:32; Mt 17:5; Ef1:5)! Nämä ihmiset ovat niitä, jotka sydämestään voivat yhtyä

psalmistan sanoihin:

 

 

“Totisesti, hänen apunsa (jiishe’oo, ‘Jeesuksensa’) on lähellä (kaaroov, läsnä) niitä, jotka

häntä pelkäävät, ja niin meidän maassamme kunnia (kaavood, Jumalan kirkkaus, läsnäolo)

asuu” (j. 10).

 

 

Sanatarkasti voimme muotoilla tämän jakeen sisällön näin:

“Hänen ’Jeesuksensa’ on läsnä pelkääväisissänsä, (Jumalan) läsnäolo maassamme asuvissa”.

Tässä on sanottu sama, minkä Paavali myöhemmin ilmaisi sanoilla

“olla Kristuksessa”.

 

 

Jesaja profetoi tästä asiasta näin:

“Etsikää (dirshuu) Herra, (sillä) Hän on löydettävissä, kutsukaa Häntä, (sillä) Hän on läsnä”

(Jes 55:6 sanatarkasti).

 

 

 

Niin myös Johannes myöhemmin todistaa tämän sanan toteen käymisestä näin:

“Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me

katselimme Hänen kirkkauttansa (kaavood), senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella

Pojalla on Isältä”jatkaen:

 

 

“ja hän oli täynnä armoa ja totuutta” (Jh 1:14).

 

 

Tämä sama asia on edeltä ennustettu ja sanottu psalmin 85 jakeessa 11:

 

 

“Armo ja totuus (chesed ve-emet) tapaavat toisensa täällä,

vanhurskaus ja rauha (tsedek ve-shaaloom) antavat suuta

toisillensa”.

 

 

Armo (hepr. chesed) tarkoittaa VT:ssa Jumalan rakkautta Hänen

liitossaan. Tällainen rakkauden liitto (chesed) vallitsi esimerkiksi

Daavidin ja Joonatanin välillä (1 Sm 20:8) ja se on nimenomaan

Herran liittorakkautta (1 Sm 20:8 berit Jahve, 14 chesed Jahve).

Tähän Daavid viittasi surressaan Joonatania, vaikkakin alkuteksti

käyttää toista heprean rakkautta merkitsevää sanaa:

“rakkautesi (ahavaatechaa ‘ystävyytesi’) oli minulle ihmeellisempi

kuin naisen rakkaus” (2 Sm 1:26).

 

 

Uuden liiton ihmisinä taas tiedämme, että Jumalan armo, mikä siis

aina merkitsee Jumalan rakkauden mukana- tai läsnäoloa, on ilmestynyt

pelastukseksi kaikille ihmisille (Tiit 2:11). Mutta se on rakkautta

nimenomaan Hänen liitossaan, Jumalan armoon on turha vedota sen

ulkopuolella. Tämä liitto tarjotaan ihmisille Totuuden (emet) kautta

Jeesuksen Kristuksen persoonassa, jossa vanhurskauttava armo, Jumalan tosi

rakkaus on ilmestynyt (Jh 1:17). Siksi armo ja totuus tapaavat toisensa täällä

maan päällä Jeesuksen persoonassa – ne välttämättä kuuluvat toistensa yhteyteen.

 

 

Mutta niin on myöskin vanhurskauden ja rauhan laita. Tänäkin

päivänä ihmiset odottavat suorastaan epätoivoisina, että maailmaan

saataisiin rauha, mutta tämä Jumalan rauha, shaaloom, ei tule antamaan suuta

jumalattomuudelle, vaan vanhurskaudelle. Jotta se voisi

tapahtua täällä maan päällä, tarvitaan sovitusta. Niinpä

 

 

“Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas

vääräin puolesta” (1 Pt 3:18). Ja edelleen:

 

 

“Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä asuisi ja

että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen

kauttaan sovittaisi itsensä kautta kaikki” (Kol 1:19-20).

 

 

Näin Jeesuksen uhrikuoleman ja ristin veren kautta syyttömäksi

julistettu ihminen saa kokea vanhurskauden ja rauhan antavan suuta

toisillensa. Erityisen konkreettisesti tämä havainnollistuu ehtoollisessa,

kun sovitettu ihminen maistaa suullaan leivän ja viinin muistaen ja

kiittäen tapahtuneesta sovituksesta ja julistaen

“Herran kuolemaa siihen asti kuin Hän tulee.” (1 Kr 11:26)

 

 

Herran tulemuksessa lopullisesti toteutuu vanhurskauden ja rauhan

ilmestyminen koko luomakunnassa Jumalan lasten astuessa esiin hallitsemaan

Kristuksen kanssa. Nämä Jumalan lapset ovat sellaisia, jotka ovat ‘Jumalan Pojan uskon’

avulla sanoutuneet irti käärmeen siemenestä, hyvän ja pahantiedon puun antamasta,

Jumalasta irroittautuneesta elämästä. Tämä on käytännössä merkinnyt ristin ottamista ja

tämän elämän kadottamista, kuolemaa (Lk 9:23-24). Kuitenkin heillä on ollut toivo

uudesta elämästä ja uskon kautta he ovat kyenneet pitämään kiinni lupauksen sanasta.

Rakkauden liiton ilmapiirissä (= armossa) Jumala itse on tehnyt tämän heille mahdolliseksi.

 

 

Tämä ilmapiiri on ollut läsnä luomakunnassa alusta, eli siitä lähtien, kun

sanotaan: “Jumalan Henki liikkuu vetten päällä” (1 Ms 1:2, ks. s. 8).

 

 

Vaimon siemenen, Vanhurskaan Verson esiintymisestä, esiin murtautumisesta

ja vaikutuksesta täällä maan päällä kuvaavat selkeästi

psalmimme 85 kolme viimeistä loppujaettakin:

 

 

“uskollisuus versoo (emet titsmaach) maasta, ja vanhurskaus (tsedek)

katsoo taivaasta. Herra antaa meille kaikkea hyvää, ja meidän maamme

antaa satonsa. Vanhurskaus käy

hänen edellänsä ja seuraa hänen askeltensa jälkiä” (jj. 12-14).

 

 

Näin usko (uskollisuus) alkaa versoa maasta. Kysymyksessä on

tietenkin Jeesus, Vanhurskas Verso, joka ei voi versoa, kasvaa maasta,

ellei siihen ole ensin kylvetty siementä. Tämä siemen on Jumalan Sana,

kotoisin ylhäältä, Jumalan luota ja Jumalasta (Jh 1:1ss),

 

 

‘toinen siemen toisesta paikasta’ (zera acheer tachat Hevel

‘toisenlainen siemen Aabelin sijaan’ 1 Ms 4:25, ks. s. 33).

 

 

Jakeen loppuosa “vanhurskaus katsoo taivaasta” on välitön seuraus

uskon versomisesta. Vanhurskaus, Jumalan lapseus, iankaikkinen

elämä, on sillä, joka uskoo (Jh 6:47). Vanhurskaus katsoo, se tarkoittaa:

on valmiina ottamaan yhteyttä, tulemaan lahjaksi Jeesukseen

uskovalle.

 

 

Paavali kirjoittaa tästä näin:

se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen

Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole

yhtään erotusta. Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan

kirkkautta (kaavood) vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden

hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa

Jeesuksessa” (Rm 3:22-24).

 

 

Seurauksena tästä on kirouksen alaiseen maahan (1 Ms 3:17; 4:12)

palaava siunaus, jolloin maa antaa satonsa jälleen (j. 13). Lopputuloksen

kertoo psalmin viimeinen jae:

 

  

“Vanhurskaus kulkee Hänen Kasvojensa edellä ja on asettanut tielle askeleensa ” (j. 14).

 

 

 

Maa on tullut täyteen “Herran kunnian (kevood-Jahve) tuntemusta, niin kuin

vedet peittävät meren” (Hab 2:14).

 

 

Vaimon siemen on saavuttanut lopullisen voittonsa.

2 kommenttia

  • Jahve Eloohiimin (suom. Herra Jumala) sanat erikseen käärmeelle (1 Ms 3:14-15), vaimolle (1 Ms 3:16) ja miehelle (1 Ms 3:17-20) ovat erityisesti pelastushistorian kannalta ymmärrettyinä hyvin täkeää profeetallista sanaa.

    Puhuuhan tässä itse JAHVE, mikä merkitsee, että Jumala itse on astunut omaan luomakuntaansa paikan päälle opettamaan ei ainoastaan luomaansa ihmistä, vaan koko luomakuntaa (JHWH saks. eintretende, sich offenbarende, lebende Gott, Gesenius)

    JHWH lausumista kukaan ei tiedä tarkasti, lähinnä todennäköisin lausuntatapa on JAHVE.

    Todettakoon tässä yhteydessä, että sen sijaan JEHOVA-muoto on täysin myös tieteellisesti virheelliseksi todettu lausumismuoto. Esimerkiksi Jehovan todistajat ovat tässä mielessä olemattoman jumalan todistajia.

    Sen sijaan Jeesuksen opetuslapset onat täyttyessään Pyhällä Hengellä saaneet voiman olla Jeesuksen todistajia (Apt 1:8). Siksi Jeesuksen opetuslasten lienee parasta pysyä omassa ”Jerusalemissaan”, kunnes Jumala pääsee sen tekemään ”uskossa kuulemisen” (Gal 3:2) kautta. Silloin itse Herra Jeesus on Pyhän Hengen kautta todistajien kanssa lupauksensa mukaan ”maailman loppuun saakka” (Mt 28:20).

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Aamen! Kiitos tästä opetuksesta.

    ”Ja katso, Jerusalemissa oli mies, nimeltä Simeon; hän oli hurskas ja jumalinen mies, joka odotti Israelin lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen päällänsä. Ja Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei hän ollut näkevä kuolemaa, ennenkuin oli nähnyt Herran Voidellun. Ja hän tuli Hengen vaikutuksesta pyhäkköön. Ja kun vanhemmat toivat Jeesus-lasta sisälle tehdäkseen hänelle, niinkuin tapa oli lain mukaan, otti hänkin hänet syliinsä ja kiitti Jumalaa ja sanoi: ”Herra, nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään, sanasi mukaan; sillä minun silmäni ovat nähneet sinun autuutesi, jonka sinä olet valmistanut kaikkien kansojen nähdä, valkeudeksi, joka on ilmestyvä pakanoille, ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille”. Ja hänen isänsä ja äitinsä ihmettelivät sitä, mitä hänestä sanottiin. Ja Simeon siunasi heitä ja sanoi Marialle, hänen äidilleen: ”Katso, tämä on pantu lankeemukseksi ja nousemukseksi monelle Israelissa ja merkiksi, jota vastaan sanotaan -ja myös sinun sielusi lävitse on miekka käyvä-että monen sydämen ajatukset tulisivat ilmi”. (Osa Luuk. 2, jossa myös Jeesuksen ympärileikkauksesta, nimenantamisesta ja esikoisasemasta)

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Reino Marjakangas

    Varsinaisen leipätyöni olen tehnyt peruskoulun luokanopettajana eri puolilla maata. Työni ohella olen pikku ikäni (ikävuosia kertynyt vasta vähän yli 80 vuotta) tutkinut aktiivisesti Raamattua, sen alkukieliä, selitysopia ja teologiaa, lukenut paljon edellisten aiheiden lisäksi myös kirkkohistoriaa, kulttuuri-. ja filosofianhistoriaa, uskonnonhistoriaa, huomatakseni iän karttuessa todeksi Raamatun sanan: Tieto katoaa (ainakin päästäni, hah!). Äskettäin sain painosta kirjani "Avioliitto Raamatun valossa". Aineiston kokoamisessa ja kirjoittamisessa taisi vierähtää yli 50 vuotta, hitaasti hahmottava kun olen. Kirja on itse asiassa selitystä Raamatun ensimmäisiin kymmeneen lukuun (1.Ms 1-10) luomisesta lähtien. Jos ketä kiinnostaa, voi kirjan avulla tutustua tarkemmin ajatteluuni. Kirjani ei ole ehtinyt kaupan hyllyille, mutta allekirjoittaneelta sitä voi tiedustella lähemmin, sähköposti reino.marjakangas(at) lahetyspalvelu.fi, puh 0400 684 344. Annankatu 18, 49400 Hamina.