Ateistit uskovaiset
Piispa Jari Jolkkosen mainiosta kirjoituksesta ("Ikävä vanhoja ateisteja") poikineet reaktiot osoittavat, että ateismin ja uskovaisuuden ääripäät ovat Suomessa samasta puusta veistettyjä.
Suomessa kaivattaisiin kirkon ja valtion suhteiden pohtijoiden joukkoon ateisteja uskovaisia. Sellaisia, jotka tuntevat historiaa, arvostavat vapautta, mutta karsastavat niin ääriuskovia kuin militantteja ateistejakin.
Euroopassa tällaisia hahmoja olivat esimerkiksi Lennart Meri, Vaclav Havel ja ehkä myös Ranskan eläköitynyt presidentti Jacques Chirac. Vaikka Chirac oli poliittisen kähminnän mestari, on hänessä paljon samaa kuin Lennart Meressä ja Vaclav Havelissa. Heitä yhdistää enemmän kristillinen humanismi kuin kieltojen ja käskyjen uskovaisuus.
Uskovainen ateisti on kriittinen, mutta arvoiltaan humaani; uskoo Jumalaan, mutta ei uskonnollisiin insituutioihin. Nämä olisivat hyviä eurooppalaisia ominaisuuksia ateistien uskovaisten puhemiehelle Suomessakin.
Kirkon puolelta Suomen ateisteja ei kannata katsoa outoina lintuina. He ovat suomalaisen kansankirkon jälkeläisiä siinä missä seurakuntanuoretkin. Keskustelua kristillisyydestä hallitsevat Suomessa militantit molemmissa ääripäissä.
Nostan piispa Jolkkoselle hattua siitä, että hän uskalsi tuoda keskusteluun oppineen eli historiallisen näkökulman "tuntea kristinuskoa".
30 kommenttia
Entä millä nimellä kutsutaan meitä, jotka ”sattuneista syistä” vastustamme pappisvallan jakautumista poliittisiin ryhmiin ja kuppikuntiin, jotka käyttävät sopiviksi katsomiinsa teksteihin vedoten puoluepolitiikasta tuttua menetelmää, jossa vailla mitään todisteita luodaan negatiivinen mielikuva ihmisryhmästä, joka halutaan mustamaalata ja mitätöidä ja sitten aloitetaan kollektiiviset koko ryhmää koskevat ”hengelliset teloitukset” Raamatun sanaan vedoten?
Täytyy kuitenkin muistaa, että sananmukainen uskominen Raamattuun on eri asia kuin Perustuslain ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen sananmukainen tankkaaminen ja totena ottaminen.
On ehkä hieman epäreilua yrittää leimata ”fundamentalisteiksi” vapaa-ajattelijoita, jotka ovat jo muutaman vuoden koittaneet sanoa, että hei, koittakaa nyt katsoa näitä ihmis- ja perusoikeuspykäliä ihan itse.
Esim. Puolustusvoimat on nyt vuonna 2014 alkamassa noudattaa sitä Perustuslain säädöstä, joka sorvattiin jo 1995 ja vahvistettiin 2002 ja vaikka eduskunnan apulaisoikeusasiamies jo vuonna 2010 lausui, että katsokaa nyt ja tehkää parannus. Vaparit ”perusoikeusfundamentalisteina” ovat sitten viime vuosien kannanotoissa koittaneet rakentavasti esittää askelia eteenpäin…
Eikö meidän kristittyjen tulisi toivoa palavia lamppuja sammuneiden sijasta? Vappaa-ajattelijoiden varoilla ylläpidettävää leprasairaalaa lienee turha etsiä…?
Raamattu uskonnollisen elämän lähteenä toimii niille jotka osaavat sitä lukea. Mutta kun siitä tahdotaan tehdä tietolähde todellisuudelle niin joudutaan suuriin älyllisiin vaikeuksiin.
Hyvä esimerkki on Vesa Ahlforsin siteeraama room 5:12. Sen todeksi hyväksyminen edellyttää luomiskertomuksen kirjaimellista totenapitämistä. Siinä edellytetään Adamin olevan ainoa ihminen Evan ohella .Lisäksi, että heillä olisi periaatteessa ollut mahdollisuus ikuiseen elämään. Vielä, että heidän moraalinen lankeemukseensa toi kuoleman maailmaan.
Todistettavasti tämä on vastoin tietoamme elämän kehittymisestä maapallolla.
Biologisesti katsoen on kaksi mielenkiintoista kantaa kuolemaan. Eriytynyt oraganismi, esimerkiksi ihminen tai hänen koiransa, kuolee kun sen geneettinen ohjelma on viety päätökseen.
Mutta toisaalta jokainen organismi on sen eläman kantaja, joka lähti liikkeelle ensinmäisestä alkusolusta. Elämä, joka kaikessa elävässä elää, on yhtä ja samaa elämää joka lähti ensinmäisestä solusta käyntiin.
Me yksilöorgismeina olemme elämän kantajia sukupolvesta sukupolveen kunnes elämä maapallolla tulee mahdottomaksi eläville organismeille.
On suuri lohdutus ja tehtävän tunne jokaiselle joka näkee oman elämnsä tärkeyden tuon suuren elämän varjelijana ja ylläpitäjänä.
Vaikka elämä tulee vielä jatkumaan pitkään, niin se lopullinen kuolema odottaa sitä muutaman miljaardin vuoden kuluttua, kun räjähtävä aurinko nielaisee maapallon. Aurinko kuntamme geologia joka elämän lopulta sammuttaa on tuskin Adamin synnin seurausta yhtä vähän kuin geneettisen koodin ohjaama ihmisen ikä.
Syntiinlankeemusta tuskin tapahtui luomiskertomuksen kuvaamalla tavalla vaan ”syntisyytemme” löytyy evolution aikaansaamasta kyvystä raivata ihmis olioille paikkansa luomakunnassa.Tämä edellytti toisaalta sopeutumista elinympäristöönsä toisaalta raivata ja muutta elinympäristöä ihmisille sopiviksi. Tämä edelleyttää hyvin agressiivista ja omakeskeistä elementtiä ihmisissä joka puolestaan vaikeuttaa ihmisten yhteiselämää ja itsekuvaa.
Ihmisen evolutiomainen kehitys jatkuu toisaalta luonnollisena lajin kehityksenä ja toisaalta meidän itsemme omaa kehitykseemme puuttumisen johdosta.
Viimeisen 150 vuoden mittainen tieteen kehittyminen ja joka jatkuu kasvavalla vauhdilla, on antant ihmiselle työkalut muuttaa omaa biologista varustustaan.
Tuhannen vuoden kuluttua ne ihmiset jotka ovat selvineet hengissä lähetyvistä katastrofeista, ovat todennäköisesti aivan toinen laji verrattuna nykyihmiseen.
Markku Hirn,
Sopisikohan tuohon kommenttiin filosofi Feuerbachin näkemys, joka pitää turhanpäiväisenä ajatusta luonnon ja ihmisen yläpuolella olevasta Jumalasta: vain luontoon palaamalla löydämme ”autuuden lähteen”, sillä taivaan perillisinä kadotamme maan. Osittain tuo on mielestäni totta, mutta yhtä totta on mielestäni sekin, että vain maan perillisinä kadotamme taivaan. Tätä ”epätasapainoa” kuvaa mielestäni ortodoksiristiin kuuluva vinoittain oleva poikittainen osa ja samaa epätasapainoa edustivat Golgatalla ristiinnaulitut ryövärit kuten ihmiselämässä kaikki muutkin ajattelusuunnat, joissa ”kovat” ja ”pehmeät” arvot eivät ole tasapainossa.
Jehovantodistajia ei auta luomisteologia, koska pelastuskäsitys on synergistinen, omiin tekoihin perustuvaa vanhurskautta rakentava kautta linjan.
Henkilö, joka uskoo Jumalaan, ei ole ateisti, sillä ateismi määritelmällisesti tarkoittaa vakaumusta siitä, että Jumalaa ei ole olemassa. Sellainen Jumalaan uskova, joka suhtautuu kielteisesti Kirkon hierarkiaan ja kirkkoon isnstituutiona, on antiklerikaali, ei ateisti.
Ilmoita asiaton kommentti