Ateistit uskovaiset

Piispa Jari Jolkkosen mainiosta kirjoituksesta (”Ikävä vanhoja ateisteja”) poikineet reaktiot osoittavat, että ateismin ja uskovaisuuden ääripäät ovat Suomessa samasta puusta veistettyjä.

Suomessa kaivattaisiin kirkon ja valtion suhteiden pohtijoiden joukkoon ateisteja uskovaisia. Sellaisia, jotka tuntevat historiaa, arvostavat vapautta, mutta karsastavat niin ääriuskovia kuin militantteja ateistejakin.

Euroopassa tällaisia hahmoja olivat esimerkiksi Lennart Meri, Vaclav Havel ja ehkä myös Ranskan eläköitynyt presidentti Jacques Chirac. Vaikka Chirac oli poliittisen kähminnän mestari, on hänessä paljon samaa kuin Lennart Meressä ja Vaclav Havelissa. Heitä yhdistää enemmän kristillinen humanismi kuin kieltojen ja käskyjen uskovaisuus.

Uskovainen ateisti on kriittinen, mutta arvoiltaan humaani; uskoo Jumalaan, mutta ei uskonnollisiin insituutioihin. Nämä olisivat hyviä eurooppalaisia ominaisuuksia ateistien uskovaisten puhemiehelle Suomessakin.

Kirkon puolelta Suomen ateisteja ei kannata katsoa outoina lintuina. He ovat suomalaisen kansankirkon jälkeläisiä siinä missä seurakuntanuoretkin. Keskustelua kristillisyydestä hallitsevat Suomessa militantit molemmissa ääripäissä.

Nostan piispa Jolkkoselle hattua siitä, että hän uskalsi tuoda keskusteluun oppineen eli historiallisen näkökulman ”tuntea kristinuskoa”.

  1. Pointtihan on siinä, että kolmiyhteisen Jumalan toinen Persoona otti itseensä ihmisluonnon Neitsyt Marian kohdussa niin, että Hän on edelleenkin täysin ainutlaatuinen Jumalihminen. Jos puhutaan ”vain” Jeesuksesta on vaarana Herramme ihmisluonnon yksipuolinen korostaminen jumalallisuuden kustannuksella. Vaikka Kristus onkin oikeastaan arvonimi, se jotenkin ”sanoo” enemmän Hänestä. Näin minä ajattelen.

    • ”…kolmiyhteisen Jumalan toinen Persoona otti itseensä ihmisluonnon Neitsyt Marian kohdussa….” – Tämä on tulkinta ja teologinen formulointi.

    • Olli S. Totta kai on kyse teologisesta formuloinnista ja tulkinnasta😁 Oikeastaan esitin sen perusteluksi näkemykselleni. Mutta eikö näiden määritelmien tarkoituksena ole kertoa mahdollisimman eksaktisti ja totuudenmukaisesti se, kuka Jeesus Nasaretilainen ihan aikuisen oikeesti eli todella on?

    • Kuka ja mikä Jeesus todella oli, sitä ei t i e d ä kukaan. Tulkinallisia vaihtoehtoja on pilvin pimein. Varsin hyvin perusteltuja esittävät mm. Johannes Lehman, Robert Eisenman ja suomalainen Tapio Laine.

    • Neitsyt ei läheskään aina antiikissa tarkoittanut koskemattomuutta. Ääriesimerkkinä ns. Vestan ’neitsyet’.

    • ”Pimeässä kaikki kissat näyttävät harmailta” sanoo sananlasku. Se, että kaikenlaisia tulkintoja Jeesus Nasaretilaisesta on pilvin pimein, ei tarkoita, etteikö sitä voitaisi tietää, kuka hän todella oli ja on.

      Mitä hänen äitinsä neitsyyteen tulee, niin Marian vastaus enkeli Gabrielille ja Matteus 1:25 toteavat asian tämän tapauksen osalta erittäin selvästi ja yksiselitteisesti. Käyttävät antiikin tekstit sanoja muissa merkityksissä miten tahansa.

  2. Sana-lehdessä 17.7.2014 julkaistiin Teemu Kakkurin hauska kolumni ”Puheenkirjoittamisen peruskurssi”. Siinä vanha puheenkirjoittaja Leevi Leväperä opastaa poikaansa kirjoittamaan puheita herätysliikkeiden kesäjuhlille. Kakkurin jutussa on monta hauskaa ykstyiskohtaa, joista yksi kuuluu seuraavasti:

    ”Evankeliumijuhlilla voit puhua Jeesuksesta. Herättäjäjuhlilla Kristuksesta. Älä sekoita näitä keskenään.” Myöhemmin käy ilmi, että myös Sanan suvipäivillä puhutaan Jeesuksesta eikä Kristuksesta.

    Kakkurin kirjoituksessa taitaa olla totta ainakin toinen puoli. Tässäkin asiassa voi olla niin, että on kyse siitä, mihin hengelliseen perinteeseen puhuja on kasvanut.

    • Hauska muisto kolumnista. Kyllä, jotenkin noin se taitaa mennä. Puhetapa ja tutut käsiteet tekevät ”hengellisen kodin”.

  3. Kirkkomme on käytännöllinen. Papin rukoillessa käytetty ilmaus on Jeesus Kristus, tiedä sitten miten pitäisi kirjoittaa yhteen.

    Kesäjuhlia varten saa Piispallakin olla kutsuttuna valinnanvaraa.

    Adoptionaalisuudesta luovuttiin kuitenkin vuoden kuluessa Jeesuksen seuraajien tullessa Rooman Valtion pääuskon harjoittajiksi. Toki entisiä epäjumaliakaan ei heti unohdettu Hallitsijan katsoessa kaikkien kansalaisten puoleen.

    Tämän jälkeen Jeesus ja Kristus olivat yhtä.

    Marian neitsyys on oikein Uskontunnustuksessamme koska Neitsyt ajassaan oli arvonimi odottaa sukujen päätöksiä yhteen menosta myötäjäisineen.

    • Taivaallinen Isämme mahdollisuuksiinsa katsoen hyvin voi ottaa poika tai tyttölapsen Henkensä seuraajaksi opettamaan sanaansa.

      Kirkkolaitos oli 300.taa luvulla kuitenkin hyvin muodostumassa ja näin Pyhä Henkikin otettiin oppia täydentämään.

    • Näin Piispojen kaikkien tulisi kyllä puhua Kristuksesta Ylösnousseena koska Katolisen perinteen jälkeisiä olemme.

      Kirkkomme Ehtoolliskäytäntö, 1200.aa luvulta, vakiintuneena puhuu myös Kristus sanan käyttämisestä liturgiassamme, ja Jumalanpalvelus on keskeisin asia Jeesuksen Uhrin muistamisessa.

  4. Jeesus-nimi on ollut yleinen ja on edelleen esimerkiksi espanjankielisessä maailmassa. Kristus on tosiaan Jeesukselle annettu ”virkanimi” tai arvonimi. Se on merkitykseltään sama kuin hepreankielen Messias. Jeesuksen ajan juutalaisille tai ainakin osalle heistä Jeesuksen esittäminen Messiaaksi oli pahennus ja Jumalan pilkkaa. Kun Jeesus-usko sitten syntyi, osin jo Jeesuksen julkisen toiminnan aikana ja varsinkin sen jälkeen tuli nimi Kristus kreikankielisenä. Jeesus puhui itse kaiketi arameaa, ”kansankielistä hepreaa”, mutta Uuden Testamentin kirjoitukset kirjoitettiin kreikan kielellä. Mielenkiintoista sekin. Itse käydän puheissani ja muutenkin enemmän nimeä Kristus tai sitten Jeesus Kristus. Jeesus-nimen ylenmääräinen ”huokailu” esimerkiksi ääneen lausutuissa rukouksissa tuntuu minusta jopa hieman kiusalliselta.

    • Mitä luulette sen merkitsevän että nimike ieosus Christhos tuottaa kreikankielisen gematrian mukaiset luvut 888 ja 1480 eli yhtensä 2368, joka on s a m a arvo kuin Joh. Ilm. 13:18 viimeisen säkeenarvo ”Ja se luku on 666” !? Ja että luvut ja summa ovat suhteessa 3:5:8 eli ns Fibonacci-sarjaan? Ja että yhtyeine tekijä on maata Arets tarkoittava luku 296, joka muodossa 29,6 on tietyn synodisen kuukauden päivät?

    • Itse huomaan, että rukoillessani puhuttelen Herraa tai Herraa Jeesusta. Kirkossa käsikirjan mukaan ja saarnoissa nimityksiä vaihdellen. Se, että Jeesus on Herra on muuten myös uskontunnustus: Jeesus ei ole vain herra vaan HERra, kuten sana vanhoissa virsikirjoissa kolminaisuus- ja kaksiluonto-opin mukaisesti opastettiin. Varmaan itse kullakin on omia kokemuksia eikä niitä tarvitse virtaviivaistaa.

    • ”Mitä luulette sen merkitsevän?” Luulen sen merkitsevän, että muutamilla kirjaimisrta, nmeroista ja luvuista kiinnostuneilla on ollut hauskaa puuhaa. Joskus näyttää siltä, että Raamatusta sellaisenaan luettu viesti torjutaan harhana, vaikka numeroista suurella vaivalla löydettyä salasanomaa pidetään jumalallisena ilmoituksena.

    • Toivo L, antamani esimerkit eivät ole ’numerologiaa’ siinä mielessä, miten sana nykyään ymmärretään, vaan gematriaa ja geometriaa ja aritmetiikkaa.
      Näitä ilmiöitä on Raamatussa tavattoman runsaasti, (Joh.Ilm. 13:18 tehtävä on
      Jeesuksen antama!)joten miten voidaan Raamatusta uuttaa vain se , joka on viestiä ihmiselle?

    • Oletko etsinyt gematriaa vaikkapa Grimmin saduista? Miksipä ei sieltäkin löytyisi? Matematiikka kuvaa kaikkea loogisesti jäjestäytynyttä. Niinpä luulen sitä löytvän vähän sieltä ja täältä.

    • Aito gematria näyttäytyy tarkoituksellisesti laadituksi viitekehystään ja sisältämäänsä informaatiota vasten. Vai luuletko esim. aurinkoa tarkoittavan sanan Meithras gematrisen arvon 365 vain ’sattumalta’ vastaavan aurinkovuodenpäiviä?

    • Ota nuo lainausmerkit sattuman ympäriltä pois. Sattumaahan tuo on. Onhan seki jo sattumaa, että aakkosjärjestys ja sitä noudattava numerointi on mikä on. Yhtä hyvin voisit perustaa oman gematriasi kirjoituskoneen qwertyuiop… järjestykselle.

    • ’Kansainvälisen näppäimistön gematrialla’ sain nimen ’Seppo Heinola’ lukuarvoksi 972. Se on Israelin suuntanumero. Sattumaako?

    • Aakkosten numeroarvot eivät ole satunnaisesti valittuja vaan 10 järjestelmään perustuvaa järjestyslogiikkaa noudattavia. Vain Mitä ’sattumaa’ siinä on että aakkoston 1. kirjain vasta ensimäistä numeroa 1?
      Aurinkojumal Meithraksen lukuarvo 365 on tietenkin aurinkovuoden päivien määrän taltioiva luku, sillä mithralaisuudesa on muitakin kalenterinpitoon liittyviä käsitteitä.
      Samoin heprean sanan ’ vuosi’: Shanah la 355 ei ’sattumalta’ ole sama kuin 355 päiväinen kuuvuosi.

    • Vai että 972, no sopiihan se minulle, koska sen summa 9+7+2 eli 18 on luonteva jatko tälle faktiselle henkilö-numeroclusterilleni;

      Koko nimessäni Seppo Juhani Heinola on kirjaimia 18.
      Syntymävuoteni 1944 numeroiden summa on 18.
      Syntymävuoteni 1944 jakaantuu tekijöiksi 108 x 18.
      Isäni Heimo Abrami Heinolan nimessä on kirjaimia 18.
      Heimo Abrami Heinola syntyi 1908, v:n summa on 18.
      Vuoteen 1962 mennessä tulin täyttäneeksi vuosia 18.
      Tuolloin sain lahjaksi Raamatun, 1962:n summa on 18.
      Syntymäpäiväni on 31.5. Summa 36 jaettua 2:lla on 18.
      Isäni siitti minut 36 vuotiaana: 3×6=18, 36:2 on 18
      Syntymäpäivän summa 36 tekijöinään 3 x 6 on 18.
      Nimeni ns. elämän tavan numerologia on 9+9, siis 18.

      Eli kiitos vain tästä pikku 972 lisämausteesta ko ketjuun.

    • ’Näppäimistögematriani’ mukaan Juhanin arvo on 885 ja lisättynä edelliseen, tulee summaksi 1857. Vuosiluku onkin mielenkiintoinen ajatellen etunimeäsi. Silloin oli näet Intiassa Sepoy-kapina. Kuten näet, hauskaa ajanvietettähän tämä on tällaisille nörteille. En usko, että saaduilla ’viesteillä’ on kuitenkaan mitään erityistä arvoa.

    • Pentti, heprelaisen aakkoston kirjaimista saa 10^22 3 kirjaimisia kirjainryhmiä heprean kielen säännöin, joilla ei ole mitään tekemistä heprean kielen kanssa, Todistako tämä sen, ettei heprean kieltä ole olemassa?

Jyrki Härkönen
Jyrki Härkönen
Olen ortodoksisen kirkon ylidiakoni, slavisti ja kulttuurimatkaopas.